Ennen kaikki oli hyvin, oli kavereita,harrastuksia ja joku tarkoitus elämässä.
Nyt kun kaikki on hävinnyt ja jokainen päivä tuntuu samalta enkä pääse elämässä eteen päin vaikka kuinka yrittän. Onko tässä enää mitään järkee elää tällästä elämää? joudunko elää 60v kotona ja koko elämä on menny hukkaan minulta? Miten saan taas elämäni raiteilleen?
Nyt kun kaikki on hävinnyt ja jokainen päivä tuntuu samalta enkä pääse elämässä eteen päin vaikka kuinka yrittän. Onko tässä enää mitään järkee elää tällästä elämää? joudunko elää 60v kotona ja koko elämä on menny hukkaan minulta? Miten saan taas elämäni raiteilleen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletko sairauslomalla? Työssä ? Työtön?
Ónko hoitosuhdetta? Hoitoa? KUntoutusta? Toimiiko?
Pienin askelin eteenpäin.
Harrasta jotain sellaista mikä tuntuu mukavalta ja mitä jaksat.
Osallistu vaikka paikallisen mielenteveysyhdityksen toimintaan.
Aloita vaikka siitä, että tee jotain, vaikka väkisin. Aivan mitä tahansa, mikä vaan vähänkin kiinnostaa. Kunhan lähdet kämpiltä ulos. Muuten voi käydä niin, että jonain päivänä huomaat olevasi 20 vuotta vanhempi, eikä mikään ole muuttunut.
Olen täällä jo hetken kirjoitellutkin. On täysin sama fiilis. Tuntuu, että elämä on, tulee aina olemaan tälläistä samanlaista kakkaa. En tiedä miten sen suuntaa muuttaisin. Olen ahdistunut, kuolema pyörii ajoittain mielessä. Tai itseasiassa aika useastikin. Koen olevani yksinäinen. Kavereita vielä on, hekin kaikkoavat pikkuhiljaa, menevät naimisiin, saavat lapsia. Ei heillä ole minulle aikaa, tai on, mutta aika vähenee kokoajan. En edes osaa miettiä tulevaisuutta, tuntuu, että tulevaisuus on nyt. Ei tämä tästä mihinkään muutu. Noh, maanantaina koitan aloittaa uuden elämän, katsotaan miten käy, kykenenkö parantamaan oloani. Jos huonosti käy, on todennäköisesti edessä kuolema. Näin en aio elää loppuelämääni. Periksi en ole vielä antanut, mutta lähellä se on. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Tärkein asia on kai se että oppisi elämään päivä kerrallaan. Ei kannata miettiä liikaa tulevaisuutta jos se tuntuu aiheuttavan vain pahaa mieltä. Näin on ainakin omalla kohdallani.. tsemppiä, koita jaksaa..
täällä myös samoilla linjoilla.. tuntuu että viimeiset 5v on mennyt ohi ja siinä samassa nuoruus alkaa valua hukkaan...
ennen olin iloinen ja sosiaalinen ja oli paljon kavereita ja kaikkea tekemistä, mutta nyt enää muutama kaveri eikä oikeen minnekkään tule ikinä lähdettyä ja ajoittain minulla todella pahoja masennus jaksoja. haikailen vain menneisyyttä jollin tuntui siltä että asiat olivat hyvin, elämä edessä ja olin onnellinen.
jostain vain pitäisi löytää joyenkin se oikea suunta ja voimia elämään uudelleen, mutta mistä?:(