intohimo takaisin

johannes88

Olen tavannut tyttöystäväni noin vuosi sitten. Meillä synkkää ajatukset hyvin yhteen, eli ymmärrämme toisiamme helposti. Meillä on myöskin pitkiä juttutuokioita elämästä ja monesta enemmän ja vähemmän tärkeistä asioista. Voisin sanoa että olen kokematon naisten kanssa, eli hän on ensimmäinen tyttöystäväni vaikka olen jo 23 vuotias...

Nyt hän kertoi ettei enää rakasta minua, meidän suhteesta puuttuu kuulemma intohimo.. Lisäksi hän kertoi ettei tunne seksin aikana oikeastaan mitään..
Miten voisin oppia intohimoa, vai seurustelenko väärän naisen kanssa, vaikka tunnen silti rakastavani häntä... Voikoa intohimoa oppia, vai onko kaikki loppu nyt. En haluaisi menettää häntä, mutta en tiedä mikä voisi auttaa...

82

13715

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • KESÄ AIKA

      MOI! KUULE,SE INTOHIMO ON LUONNOLLINEN TILA ,JOKA TULEE ITSESTÄÄN EI OPPIMALLA!
      LUULEN ETTÄ TYTTÖ EI OLE SINULLE SE OIKEA,VAIKKA NYT SILTÄ TUNTUISI.
      KANNATTAA ETSIÄ KOKEMUSTA LISÄÄ JA SITÄ KAUTTA LÖYTYY SE INTOHIMO KUN OIKEA
      KOHDALLEEN SATTUU......OIKEIN HYVÄÄ KESÄÄ SINULLE!

      • .
      • ISO-V
        . kirjoitti:

        Oikeita uutisia:
        http://uutissanomat.fi/

        Viestisi on pelkka mainos, joka ei liity mitenkaan asiaan. Se on eri asia jos muutenkin kay taalla ja siina ohessa loogisesti kertoo muistakin asioista tai itsestaan, mutta tuolla viestillasi ei ole mitaan tekemista sen kanssa.

    • Koulunsa käynyt

      Moi Johannes.
      Tunteet eivät ole sillä tavalla hallittavissa että voisi esimerkiksi oppia intohimoa.
      Se kuuluu elämän kouluun että ihastuu, rakastuu ja pettyy muutaman kerran.
      Useimmat meistä joutuu "harjoittelemaan" muutaman kanssa ennen kuin "SE OIKEA" sattuu kohdalle.
      Sinulla on tuo harjoittelukausi menossa jolloin sinun on opittava elämään.
      Sitten PAM ;-)

    • tyttönenitsekkin

      tätä tapahtuu ihan kaikille se alku huuma kun lähtee niin sitten ollaan heti vaihtamassa toiseen. suosittelen vain eroa jos nainen ei ymmärrä asioita ja niiden tärkeyttä ajattelee vain seksin sujuvuutta. intohimoa voi myös palauttaa suhteeseen erinnäisin seksi leikein ja yllätyksillä mutta eipä tämäkään välttämättä auta.
      yksinkertaisesti on tullut vain arkivastaan ja tyttö aikoo heti luovuttaa eli vaikka saisitkin säpinää suhteeseen mieti onko se sen arvoista? ja voisiko tyttösi olla kiinnostunut jostain toisesta miehestä?
      ja jos hän sanoo että ei oikeasti enään rakasta niin eiköhän sekin ole jo sillä selvä kyllä suhteessa molempien tulisi rakastaa.
      T:tyttö 22v.

      • vesuvius

        Samoilla linjoilla...Sääli vain, että seksin annetaan painaa suhteessa noin paljon. Aikanaan se "intohimo" lopahtaa suhteesta kuin suhteesta, joten...Mutta ei kuullosta kovin suremisen arvoiselta se typy, joskin tiedän ettei lohduttelu juurikaan auta:(

      • johannes88

        Tyttöni sanoi että rakastaa minua vielä KAVERINA erittäin paljon, ja haluaisi olla paras kaverini.. Sehän tässä kummallista onkin.. voiko noin naiset ajatella.. ilmeisesti..

      • mies 28v
        vesuvius kirjoitti:

        Samoilla linjoilla...Sääli vain, että seksin annetaan painaa suhteessa noin paljon. Aikanaan se "intohimo" lopahtaa suhteesta kuin suhteesta, joten...Mutta ei kuullosta kovin suremisen arvoiselta se typy, joskin tiedän ettei lohduttelu juurikaan auta:(

        Tälläsiin eukkoihin on parempi olla rakastumatta. Tiärän sen.

        Ensi ollaa nii rakastunutta ja hunajaisuutta ja muuta ihunaa... Mut sitten ku tarttis miettiä pidemmälle, etsitään jotai typeriä syitä suhteen katkomiselle jos jokin asia on pielessä, kuten juurikin seksi niin hohhoijaaa...
        Eli TÄYDELLISYYDEN tavoittelua.

        Täydellistä kumppania ei olekkaan.

        Mä kierrän nykyään kaukaa sellaiset jotka on heti ensimmäisenä puhumassa seksistä/kaatamassa sängynpohjalle.

        Voi ku löytääs sellasen minkä löysin kauan sitten, joka halusi tutustua, rakastua, ja elää rauhaisaa suhde-elämää. Tässä moni ihmettelee miksi ero tuli? (tuli liikaa paskapuheita, molemmat rupes epäileen toisiaan ja sitten kaatui luottamus, jälkeempäin molempia on kaduttanut mutta paluuseen ei ole mahdollisuutta toistaiseksi)

        Ei muutako uutta fiksumpaa etsimään.

      • sdfghjhgfc
        johannes88 kirjoitti:

        Tyttöni sanoi että rakastaa minua vielä KAVERINA erittäin paljon, ja haluaisi olla paras kaverini.. Sehän tässä kummallista onkin.. voiko noin naiset ajatella.. ilmeisesti..

        Aloituksen perusteella kyse on kaverisuhteesta intohimoisen nuoren naisen näkökulmasta. Henkinen kehitys voi olla "vähän" eri vaiheessa, eli nainen kaipaa vauhdikkaampaa menoa ja itse lähenet jo keski-ikää, näin vähän liioitellen sanottuna. Tyypillinen juttu josta on monta elokuvaakin.

      • toisinkin päin....
        mies 28v kirjoitti:

        Tälläsiin eukkoihin on parempi olla rakastumatta. Tiärän sen.

        Ensi ollaa nii rakastunutta ja hunajaisuutta ja muuta ihunaa... Mut sitten ku tarttis miettiä pidemmälle, etsitään jotai typeriä syitä suhteen katkomiselle jos jokin asia on pielessä, kuten juurikin seksi niin hohhoijaaa...
        Eli TÄYDELLISYYDEN tavoittelua.

        Täydellistä kumppania ei olekkaan.

        Mä kierrän nykyään kaukaa sellaiset jotka on heti ensimmäisenä puhumassa seksistä/kaatamassa sängynpohjalle.

        Voi ku löytääs sellasen minkä löysin kauan sitten, joka halusi tutustua, rakastua, ja elää rauhaisaa suhde-elämää. Tässä moni ihmettelee miksi ero tuli? (tuli liikaa paskapuheita, molemmat rupes epäileen toisiaan ja sitten kaatui luottamus, jälkeempäin molempia on kaduttanut mutta paluuseen ei ole mahdollisuutta toistaiseksi)

        Ei muutako uutta fiksumpaa etsimään.

        jos seksi sujuu, sen osa on vain 10 % koko suhteesta, mutta jos seksi ei suju, niin silloin se on 90 % koko suhteesta! henkisen läheisyyden rinnalle tarvitaan aina fyysinen puoli. jos jompikumpi puuttuu, niin silloin on suhteessa jotain pielessä. ja fyysinen puoli on muuten paljon enemmän kuin seksiä, se on halailua, suukottelua, silittelyä, toisen kainaloon ottamista. tämä kaikki tulee luonnostaan, jos henkinen puoli on täysillä mukana, fyysinen seuraa perässä. tulipas filosofinen vastaus :D

      • Onnekas56

        Säpinä suhteesta lähtee kyllä ensisijaisesti muista syistä kuin siksi, ettei sängyssä leikitä tarpeeksi. Suurimman osan ajasta pariskunta tekee muuta kuin sekstailee ja jos siitä muusta elämästä ei löydy kipinää (= eri asia kuin seksuaalisuus!), ei sitä löydy vuoteeseenkaan.

      • et`sillee
        johannes88 kirjoitti:

        Tyttöni sanoi että rakastaa minua vielä KAVERINA erittäin paljon, ja haluaisi olla paras kaverini.. Sehän tässä kummallista onkin.. voiko noin naiset ajatella.. ilmeisesti..

        oot nyt siinä pisteessä että ala tekemään henkistä pesäeroa kyseiseen naisihmiseen.Kun sanotaan että rakastetaan `kaverina`,niin homma on sillon grande finalessa.

      • Woih !

        Niiin. Paitsi; mitä on 'rakkaus' ?

      • Stan
        vesuvius kirjoitti:

        Samoilla linjoilla...Sääli vain, että seksin annetaan painaa suhteessa noin paljon. Aikanaan se "intohimo" lopahtaa suhteesta kuin suhteesta, joten...Mutta ei kuullosta kovin suremisen arvoiselta se typy, joskin tiedän ettei lohduttelu juurikaan auta:(

        Meidän parisuhteessa seinä tuli vastaan vajaan viiden vuoden seurustelun jälkeen. Oltiin pari viikkoa erossa ja ainakin itse kävin siinä välissä tapaamassa muitakin. Sitten alkoi se kuuluisa vanha suola janottaa ja tuntui etten ole ollut yhtä rakastunut puolisooni piiiitkään aikaan. Ja makuuhuoneeseenkin saatiin toivottua potkua ;)

        Mut tosiaan: intohimo hiipuu ajan kanssa tasan jokaisessa parisuhteessa - toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Meillä ainakin pikku breikki teki ihmeitä.

      • fiksumpikin
        mies 28v kirjoitti:

        Tälläsiin eukkoihin on parempi olla rakastumatta. Tiärän sen.

        Ensi ollaa nii rakastunutta ja hunajaisuutta ja muuta ihunaa... Mut sitten ku tarttis miettiä pidemmälle, etsitään jotai typeriä syitä suhteen katkomiselle jos jokin asia on pielessä, kuten juurikin seksi niin hohhoijaaa...
        Eli TÄYDELLISYYDEN tavoittelua.

        Täydellistä kumppania ei olekkaan.

        Mä kierrän nykyään kaukaa sellaiset jotka on heti ensimmäisenä puhumassa seksistä/kaatamassa sängynpohjalle.

        Voi ku löytääs sellasen minkä löysin kauan sitten, joka halusi tutustua, rakastua, ja elää rauhaisaa suhde-elämää. Tässä moni ihmettelee miksi ero tuli? (tuli liikaa paskapuheita, molemmat rupes epäileen toisiaan ja sitten kaatui luottamus, jälkeempäin molempia on kaduttanut mutta paluuseen ei ole mahdollisuutta toistaiseksi)

        Ei muutako uutta fiksumpaa etsimään.

        Vaikuttaa siltä, ettei monet täällä inisevistä osaa harrastaa läheistä kanssakäymistä kumppaniaan tyydyttävästi ja täten kritisoivat ihmisiä, jotka ovat heidät sen takia hylänneet. Seksiä EI SAA väheksyä: se on tärkeä osa loistavaa parisuhdetta. Itselläni ei tulisi mieleenkään olla ihmisen kanssa, kenen kanssa se ei suju. Ei ole kysymys, etten olisi fiksu.

    • tujomaa3

      mutta kaikki taitaa olla loppu nyt...( Jos hän ei enää rakasta ja seksikin on vain pelkkää tunteetonta seksiä niin hän ei ole se "oikea" sinulle.Toki jos seksi on muuten hyvää,voihan sitä sen takia yrittää jatkaa ja katella samalla sivusilmällä jo muitakin..)
      Et ole JO 23 v,vaan VASTA 23 v...ei mihinkään kiire...nauti vapaudestasi ja kattele ja hae kokemuksia tytöistä enemmänkin.
      Jos intohimo puuttu jo nyt,niin ei se ainakaan vuosien varrella lisäänny....

    • vielä sinulle

      Kyllä se niin on, että teitä ei ole luotu toisillenne. Seksi, johon se intohimo pääasiassa yhdistetään, on suhteen tärkeimpiä asioita. Vaikka koko elämä ei voikaan pyöriä vain seksin varassa, niin ilman sitä se on kuitenkin aika kuivahkoa. Naisesi ei syty tarpeeksi ja kokee asian turhaksi.
      Intohimoa et voi oppia. On rakkautta ensisilmäyksellä, on vain seksiä tai sitten on parisuhde, jossa on intohimoa. Anna naisen olla ja jatka elämää...helpointa myös sinulle :)

    • etsi toinen tai kolm

      Intohimoa joko on tai ei ole, ei sitä voi pakottaa. Ja jos sitä alussa on ja se sitten haalenee, ei henkilö ollut sinulle se oikea.
      Usein jos seksi sujuu mutta muuten ei mene putkeen tai ollaan hyviä kavereita mutta seksin kanssa vähän niin ja näin, on aika tavallista ja jotkut tyytyy tähän. Virhe !
      Etsi itsellesi se yksi monien joukosta joka saa jalkasi veteläksi pelkällä läsnäolollaan. Tiedät kyllä kun olet kohdannut, se on niin erilaista kuin muut suhteet.
      Etsi ihmistä, älä seksiä pelkästään.
      Onnea matkaan !

    • ggggggg

      intohimo tulee kahdesta.., elämä on muutakin kuin sexiä..

      • m.43.1/2

        Teidän suhde on jäännyt *kaveri*asteelle,siitä puuttuu rakkaus.Se ei vaan se oikea,jonka kanssa viettäis loppu elämänsä.Niinhän se menee että ensin tulee ihastus sitä kestää 1-5v sitten vasta tulee se rakkaus jos on tullakseen.Itsekin etsien nuorena sitä oikeaa reilun naisjoukon keskuudesta meni vuosia ennen kuin löytyi se"palava rakkaus"jota jatkunut jo yli 10v ja vieläkin kummankin sydän on toisen oma....ja seksistä sen verran että on elämässä muutakin .helliminen,hipellys,ihanat romanttiset illaliset,yhteiset tekemiset....ne jos mikä lähentää pareja ja lisää sitä toisen himoitsemista...

      • pipulipapuli
        m.43.1/2 kirjoitti:

        Teidän suhde on jäännyt *kaveri*asteelle,siitä puuttuu rakkaus.Se ei vaan se oikea,jonka kanssa viettäis loppu elämänsä.Niinhän se menee että ensin tulee ihastus sitä kestää 1-5v sitten vasta tulee se rakkaus jos on tullakseen.Itsekin etsien nuorena sitä oikeaa reilun naisjoukon keskuudesta meni vuosia ennen kuin löytyi se"palava rakkaus"jota jatkunut jo yli 10v ja vieläkin kummankin sydän on toisen oma....ja seksistä sen verran että on elämässä muutakin .helliminen,hipellys,ihanat romanttiset illaliset,yhteiset tekemiset....ne jos mikä lähentää pareja ja lisää sitä toisen himoitsemista...

        veikkaisin että naisella tulee olemaan monen monta vastaavaa tilannetta ALKURAKASTUMINEN sitte ERO ja sama toistuu monta monta kertaa kunnes ei enää kelpaa kellekkään, Näitä on samanlaisia tilanteita paljon siis kerrataan vielä alunhuuma/rakastuminen ja ero, ei osaa rakastaa osaa vaan rakastua

      • asdfghjhgfd
        pipulipapuli kirjoitti:

        veikkaisin että naisella tulee olemaan monen monta vastaavaa tilannetta ALKURAKASTUMINEN sitte ERO ja sama toistuu monta monta kertaa kunnes ei enää kelpaa kellekkään, Näitä on samanlaisia tilanteita paljon siis kerrataan vielä alunhuuma/rakastuminen ja ero, ei osaa rakastaa osaa vaan rakastua

        Olisi outoa, jos kaikki sopisivat yhteen.

      • otsoni
        pipulipapuli kirjoitti:

        veikkaisin että naisella tulee olemaan monen monta vastaavaa tilannetta ALKURAKASTUMINEN sitte ERO ja sama toistuu monta monta kertaa kunnes ei enää kelpaa kellekkään, Näitä on samanlaisia tilanteita paljon siis kerrataan vielä alunhuuma/rakastuminen ja ero, ei osaa rakastaa osaa vaan rakastua

        Jep, alkurakastuminen kuuluu kaikkiin suhteisiin ja suurimmassa osassa suhteissa se MENEE OHI. Täällä räävitään tätä kaverisuhteesta puhuvaa tyttöä, niinkuin hänessä olisi jotain vikaa. Oi voi, nyt on taas joku poika hylätty ja vika on tietysti tytössä.

        Aloittajalle tiedoksi: löysit hyvän tytön, joka ei ole ainakaan ulkokultaisten asioiden perässä juoksija. Hän haluaa virkeän suhteen, ei esim. rahaa, näyttelyesinettä, ulkomaanmatkoja, näennäistä turvallisuutta tms.

      • pikkumyytär
        pipulipapuli kirjoitti:

        veikkaisin että naisella tulee olemaan monen monta vastaavaa tilannetta ALKURAKASTUMINEN sitte ERO ja sama toistuu monta monta kertaa kunnes ei enää kelpaa kellekkään, Näitä on samanlaisia tilanteita paljon siis kerrataan vielä alunhuuma/rakastuminen ja ero, ei osaa rakastaa osaa vaan rakastua

        Aika harva meistä elää koko elämänsä ensimmäisen rakkautensa kanssa. Ei se tarkoita ettei osaa rakastaa.
        Parikymppinen on aika kokematon elämässä yleensä, tuo on sitä opettelua elämää varten..

      • Mellunmäki
        m.43.1/2 kirjoitti:

        Teidän suhde on jäännyt *kaveri*asteelle,siitä puuttuu rakkaus.Se ei vaan se oikea,jonka kanssa viettäis loppu elämänsä.Niinhän se menee että ensin tulee ihastus sitä kestää 1-5v sitten vasta tulee se rakkaus jos on tullakseen.Itsekin etsien nuorena sitä oikeaa reilun naisjoukon keskuudesta meni vuosia ennen kuin löytyi se"palava rakkaus"jota jatkunut jo yli 10v ja vieläkin kummankin sydän on toisen oma....ja seksistä sen verran että on elämässä muutakin .helliminen,hipellys,ihanat romanttiset illaliset,yhteiset tekemiset....ne jos mikä lähentää pareja ja lisää sitä toisen himoitsemista...

        "Se ei vaan se oikea,jonka kanssa viettäis loppu elämänsä".

        Mistä olet kuullut, että oikea on vain se, jonka kanssa vietät loppuelämäsi? Silloin kun ihmisten keksimääräinen elinikä oli 40 v, heidän loppuelämänsä eli avioliittonsa kesti n. 20 vuotta. Siinäkin oli varmaan monelle puolet liikaa. Nyt tämä maatalousyhteiskunnan käytännöllinen malli yhdestä puolisosta eli yrityskumppanista on siirretty aikaan, jolloin elämme lähes 80-vuotiaiksi ja vielä jotkut keksivät ehdottaa, että ideaalitapauksessa elät "sen oikean" kanssa kymmeniä vuosia. Vaikka 60 vuotta.

        Ei ei ei. Tämä malli sopii osalle ihmisistä, noin puolelle meistä ei.

        Aloittajalle: Tämä suhde oli sinulle juuri oikea tähän tilanteeseen. Tämän jälkeen olet taas hieman muuttunut ihminen ja seuraava oikea tulee sitten johonkin toiseen tarpeeseen. Onnea joka tapauksessa!

    • Kaiken kokenut

      Rakkaus suhteessa on eri vaiuheita eli se muuttuu:

      1. Tapaaminen ja rakastuminen, romattinen vaihe, rakastuminen ja intohimo.
      Se kestää oman aikansa, mutta jos se kestäsi loputtomasti, se polttaisi meidät loppuun.

      2. Arki, vastuu ja toisesta huolehtiminen. Perhe ja lapset.

      3. Laten kasvaminen, koulu y.m.s.

      4. Lasten aikuistuminen ja lapsista "luopuminen", jolloin pari voi "löytää"
      toisensa uudelleen.

      5. Vahuus

      Koska ihmiset ja etenkin naiset olettavat, että rakkaus pysyy muutumattomana ja samana, he odottavat ensimmäistä romattista vaihetta myös elämän arjessa. He pettyvät ja liian helposti ottavat avioeron.
      Ja tätä väärää kuvitelmaa ylläpitävät elokuvat, musiikki ja media.

      • Miss Lonely

        Totta kai naiset haaveilevat koko ajan (?!) olevasta palavasta rakkaudesta pelästyvät kun arki tuleekin vastaan ja (huom!) intohimo tuntuu laantuvan.
        Se on vain arkea. Mutta myös miehet tekevät näin. Varsinkin jotkut eritäin nuoret sekä yleistämättä vanhemmatkin.

        Kuten edelliset vastaajat sanoivat niin suhdetta pitäisi hoitaa säännöllisesti eikä juuttua arkeen.
        Silloin se arjen tulo ei tunnu niin pahalta ja maata mullistavalta.

      • ei enää vangittu
        Miss Lonely kirjoitti:

        Totta kai naiset haaveilevat koko ajan (?!) olevasta palavasta rakkaudesta pelästyvät kun arki tuleekin vastaan ja (huom!) intohimo tuntuu laantuvan.
        Se on vain arkea. Mutta myös miehet tekevät näin. Varsinkin jotkut eritäin nuoret sekä yleistämättä vanhemmatkin.

        Kuten edelliset vastaajat sanoivat niin suhdetta pitäisi hoitaa säännöllisesti eikä juuttua arkeen.
        Silloin se arjen tulo ei tunnu niin pahalta ja maata mullistavalta.

        haaveilee. Tuntuu olevan 40:ten miesten keskuudessa hyvinkin yleistä vaihtaa aviopuoliso uuteen naiseen. Luulevat, että uusi nainen tuo sen onnen mikä heiltä itseltään puuttuu. Ja kaikki johtuu siitä, että ei osaa enää nauttia arjen pienistä iloista. :) Mutta menköön. Lapset on tehty eli mies on suorittanut sen tärkeimmän tehtävänsä, suvun jatkamisen. Enää ei tarvi pestä ruskeita kalsareita ja kerätä tyhjiä kaljatölkkejä sohvan vierestä tv.n äärestä. Toivotan hyvää matkaa ja ilman muuta autan pakkaamisessa ;).

      • doggggg

        Tälle kirjoitukselle antaisin täyden kympin. Joka kohta täyttä asiaa. Mitä jos suhteen intohimo kestäisi aina vain? Se nimenomaan kuluttaisi meidät henkisesti ja fyysisesti loppuun.

    • Nuorten äiti

      Olisin onnellinen,jos olisitkin sattunut tapaamaan yhtä kokemattoman tytön,kuin itse olit.Tyttöystävälläsi on nähtävästi aikaisempia suhteita,kuten monella on hyvin varhain jo teini-iässä.Hän ei osaa arvostaa siinä määrin sinua,kuin pitäisi.Olen rukoillut eräälle tytölle juuri sellaista poikakaveria,joka olisi yhtä viaton ,kokematon kuin hän itse on.Nykyaikana ihmiset turmelevat itsensä liian monilla suhteilla ja sitten ovat tyytymättömiä arvostelijoita ja ranttuja.
      Ihminen saa sitä mitä kylvää.Minä suosittelisin ,ette olisit nyt yksin ja annat sen tytön mennä.Kai hänkin oppii jossain vaiheessa elämään.Näin toivon.Sinulle toivon sellaista vaimoa,joka on sinulle tarkoitettu.Jolle sinä olet tärkeä .Ei Jumala ole tarkoittanut ihmistä koneeksi ja sellaiseksi teennäisesti suorittamaan jotain intohimoleikkejä.Sinun ei tarvitse olla kuin luonnollinen,rakastava ja saat olla rakastettu.Kun et ole itsekäs,vaan ajattelet molempien parasta.Niin parisuhteessa kuin kaikissa muissakin elämään liittyvissä asioissa.
      Ole poika oma itsesi.Sinä arvostat toista ihmistä ja sinun pitää saada myös tyttöystävä,joka on hyvä tuleva vaimosi.Älä erehdy ainakaan naimisiin nyt menemään hänen kanssaan.Jos hän odottaa jotain intohimoista parisuhdetta,niin hän ennenpitkään voi helposti hakea sitä suhteen ulkopuolelta.On parempi ajatella pitemmän päälle,ettei tulisi suurempaa tuskaa ja pettymystä.
      On tarpeeksi tässä maailmassa niitä onnen etsijöitä,jotka eivät terveeseen suhteeseen osaa taipua.
      Jumala on luonut ihmisen ja ihmisen täytyy käyttää tervettä järkeä parisuhteessakin.Se on osa elämää ja hieno asia.Ole yksin ja rukoile ,mikä on Jumalan tahto,niin varmasti hän johdattaa ja olet onnellinen mies.Terv.nuorten äiti

    • kesä_69

      "Ei rakasta tarkoittaa naisen suusta samaa kuin "lähde meneen".
      Älä syyllistä itseäsi vaan ongelma on lähinnä siinä ettei
      nainen ole kyennyt opastamaan sinua seksissä.
      Kukaan ei ole seppä syntyessään.

      Sopivampaa matoa koukkuun eikä kannata jäädä murehtimaan.

    • tässä......

      Moni alle kolmekymppinen ei ole edes valmis sitoutumaan vaan nykyisin ollaan siinä tilanteessa, että halutaan kokea ja aloittaa alusta rakkauden huuma ja intohimo. Tämä on vaikeaa aikaa sinulle, mutta jos ajattelen omaa elämääni, niin hivenen kadehdin sinua pidemmällä katsontakannalla ajateltuna.

      Mun mielestä oikean ihmisen kanssa voi mennä kimppaan milloin tahansa, mutta jos aloittaisin kaiken alusta, niin ikävuodet 28-32 olisivat optimaalisia sen oikean kohtaamiseen.

      Silloin tuntee itseään jo riittävästi ja osaa pelata korttinta oikein yhteisen parisuhteen eteen....

      Jatka elämääsi tyytyväisenä mukavasta kokemuksesta. ÄLä katkeroidu vaan ota koettu opiksi ja säilytä hyvät asiat sielussa.

      Uusi rakkaus tulee kyllä... Sellainen jossa on intohimoa... ja muutama vuosi ja ehkä pari kokemusta lisää antaa lisää syvyyttä ihmissuhdeluotauksiin.

      • W4lt

        Kuule. Vaikka se kirpasee, anna tytön mennä :). Aivan varmasti löydät vielä sen mukavan, nätin ja ihanan tytön. Itse olen ollut pitkään sinkkuna ja yhden yön juttujakaan ei ole ollut. joku mainitsi aikasemmin, että "pilaa elämän liian monilla suhteilla". Olen samaa mieltä. On kuin olisit pimennosa ja sitten, joskus kun hetki tulee ja löydät sen tytön, niin joku kerta joku kysyy häneltä "mistä olet löytänyt tuon aarteen?".
        Hyvää kesää ja kyllä se tyttö vielä kohdallesi tulee! :)

    • vanha daami:)

      Vaikea juttu tuo intohimo...tosin itse olen huomannut ettei miehillä ole aina uskallusta heittäytyä tai käyttäytyä intohimoisesti..ilmeisesti siinä pelossa että nainen kokee sen ahdisteluksi seksin suhteen:)
      Helppo rakastua ja elää siinä huumassa mutta ylläpito onkin eri juttu...eikä ne naisetkaan aina sitä muista....Toiselle intohimo tarkoittaa asioita seksissä ja toiselle jo se että koskettelee vaikka ohimennessä tai suutelee niskaa kun toinen tiskaa...
      Heittäydy ja kokeile oisiko siitä jotain apua...ja jos ei toinen tavallaan ehdoitta rakasta...niin onko se sitten oikea rakkaus sinulle....tsemppiä ja ihanaa kesäää mihin sitten päädyttekään:)))

    • tyhmää

      Elämä on ihan muuta kuin intohimoa. Jos tyttösi hakee vain intohimoa, voit kertoa hänelle, että sellaista elämää ei ole kuin "juorulehtien palstoilla".

    • dfgjsjs

      Mekin erosimme ex-avomieheni kanssa vuosi sitten aikalailla samasta syystä: kumpikaan ei tuntenut enää intohimoa tai mitään seksuaalista toista kohtaan. Mielestäni tässä ei ole kyse mistään kevyistä perusteista tai siitä, ettei tajua alkuhuuman olevan ohi ja haluaa jotain uutuden viehätystä. Me rakastimme toisiamme todella paljon ja koimme yhessä vaikka mitä. Sille miksi suhteestamme loppui seksi ei varmaan koskaan löydy selitystä, mutta seksittömässä suhteessa en usko kenenkään haluavan elää. Minä itse ainakin haluan tuntea sen, että mies haluaa minua ja minä haluan häntä. Emme nähneet mitään muuta vaihtoehtoa, kuin erota hyvinä ystävinä, ja kyllä se oli todellakin oikea päätös.

      Ja siis tottakai toista voi rakastaa kaverina. Etkö sinä itse rakasta omia ystäviäsi? Silloin kun suhteesta lähtee kaikki seksuaalinen, jäljelle jää ystävä-rakkaus toista ihmistä kohtaan. Ei siinä ole mitään kummallista. Tietysti valitettavaa, että näin kävi sinun tyttöystäväsi kohdalla, mutta ei sitä asiaa pysty enää rueta korjailemaan. Tiedän, että on rankkaa päästä irti ensimmäisestä kumppanista, mutta usko pois, pääset kyllä asian yli. Ei kannata tuhlata tätä lyhyttä elämää parisuhteeseen, jossa pitää jo alkumetreillä stressata intohimon tai rakkauden puutteesta. Niitä kerkeää sitten miettiä 30 avioliittovuoden jälkeen. Olet vielä nuori mies, joten ei elämäsi tähän kaadu tai kyseinen tyttö jää viimeiseksi!

    • Kokenut isoisä

      Älä missään nimessä yritä venyttää yhteiseloa, vaan erotkaa heti kun voitte vielä tehdä sen ystävinä. Mitä enemmän aikaa kuluu sen vaikeampaa irroittautuminen on sinulle.
      Itse olen käymässä läpi samantapaista asiaa ja yrittänyt pitää suhteesta kiinni naisytäväni kanssa, vaikka hän on sanonut suoraan ja rehellisesti että häneltä on loppunut mielenkiinto seksiin, eikä sen vuoksi halua jatkaa suhdetta kanssani, hän sanoo haluavansa eroon minun vuokseni, koska minä kuulemma ansaitsen naisen joka voi antaa minulle kaiken.
      Me olemme molemmat jo paljon elämää kokeneita, vanhempia ihmisiä, joten olen yrittänyt pitkittää suhteen lopettamista, koska tiedän että hyvä ja rakkauden täyteinen elämä on paljon muutakin kuin vain seksiä, vaikka seksi onkin tärkeä osa sitä.
      Nyt kun tosiasia on edessä ja tiemme eroavat, niin se koskee, se tekee niin kipeää ettei sitä voi oikein ymmärtää. Jos olisin uskonut asian heti, olisi ero ollut huomattavasti helpompaa.
      Se intohimo minkä tyttöystäväsi sanoo loppuneen, sitä hänellä ei ole oikeasti ollutkaan, koska intohimoon kuuluu koko yhteinen oleminen, ei pelkkä seksi.
      Sinä olet vielä nuori ihminen jolla on elämä edessä, älä pilaa sitä takertumalla epävarmaan.
      Kaikkea hyvää sinun elämääsi.

    • nuorena:))

      no se on täytyy hankkia kokemuksia , ei se eka tyttökaveri ole se ainoa , olette kumpikin kokemattomia ja teidän täytyy hakea kokemuksia , ja nuoria myös. ehkä on parempi erota nyt ja etsiä uusia kokemuksia ..

    • Rantajellona´

      Näin kävi minullekin, uutta piti saada...huorahtavat naiset pitäisi unohtaa ja antaa heidän olla kierrätyksessä poikien ilona. Aina jollekin kelpaa, vaikka itäsuomalaiselle, heillä on pulaa naisista!

    • Totuuden Torvi

      Naisystäväni vaihtoi nuorempaan ja puolen vuoden päästä toitottaa netissä, että rakkaus on valhetta! Vannoi vielä minulle aikanaan, ettei koskaan minua! Uskonnot ovat puppua, samoin lupaukset. Minunkin pitäisi olla satusetä ja huijari, he menestyvät paremmin.

    • 23 vee itsekin

      Täältä, kun kysyy neuvoa tärkeisiin ihmissuhdeasioihin, niin kannattaa sitten suodattaa vähän pois ihmisten omien ikävien kokemusten aiheuttamaa tunnekuohua ja asioiden kärjistämistä. Minun mielestäni, mikä on vain minun mielipiteeni, olette olleet liian vähän aikaa yhdessä, että kannattaisi jatkaa suhteessa, joka kaipaa apua sekä seksiasioissa että tunnepuolella. Eri asia, jos olisitte olleet jo vuosia yhdessä tai olisi lapsia, silloin joskus kannattaa nähdä enemmän vaivaa, ja yrittää herätellä henkiin vanhaa kipinää. Vuoden vanhassa suhteessa on tuskin mitään heräteltävää, se on mikä on.

      Tyttöystäväsi ei ole halukas jatkamaan suhdetta, hän kokee sinut enemmän kaveriksi kuin romanttiseksi kumppaniksi. Hänkin on nuori kuten sinä, joten ei ole ihme, jos ei vielä tunne itseään ja havaitsee olevansa yhdessä ihanan ihmisen kanssa, josta ei kuitenkaan loppuelämäksi halua kumppania. Jos toinen haluaa eron, sinun on se hyväksyttävä, ihmetemppuja ei kannata tehdä; eikö sinulla ole oikeus olla rakastettu ja haluttu sellaisena kuin olet, kun vasta vuosi on oltu yhdessä? Anna tytön mennä, keskity itseesi ja lähde rauhassa eteenpäin, ehkä vuoden päästä kaikki on paljon selkeämpää.

    • caryy

      love generated caring, passionate love......

    • Ei pelitä

      helvettiin se nainen, vaikka tunnepuolesi muuta hakeekin. Turhaa kärvistellä selkeän asian edessä, jos tuo on jo ääneen sen sanonut ettei sinua rakasta. Sitä rakkauden tunnetta kuten ei intohimon tunnettakaan saa ihmiseen napista painamalla. Jos niitä ei ole ei ole onnellista suhdettakaan.
      Jossain on nainen joka sinut hyväksyy omana itsenäsi, ei sinä minä sinun haluaisi olevan. Vapauta itsesi ja tuo naisenalku etsimään onneaan.

    • en tajua!

      no en mä nyt 23cm kullin tai vitun varaan hirveesti lähtis mitään rakentamaan. tuossa yksi sano hyvin, että tuo elokuva maailma mikä suoltaa tuota illuusiota täydellisyydestä nin se harva ryhmä mikä on edes jotenkin järjissään, niitä on vähän. lyön vetoa, että 23cm kullilla leijuva mies ei tule saamaan ihmissuhteista mitään muuta kuin lehtolapsia, kymmenen exää, talonvelat ja elatusmaksut. "have nice day ass hole".
      vanhat eläkkeellä olevat pariskunnat, tuskin ne oisi viettämässä yhteisiä eläkepäiviä jos eukko olisi huorannu kaupungilla, kun mies käy töissä, eikä joka päivä ylistä, että voi v***u kun oot nätti ja rakastan sua tai jos mieskään ylipäätä olisi missään töissä vaan käyny senkin ajan pumppaamassa jotain hoitoa. jos alkuhuuman antaa tehä sokeaksi nin on aika korkea riski kokea heräävänsä miten tässä näin kävi. parit jotka on seurustelleet vähintään 2vuotta nin siitä eteenpäin (minun mielestä) voi pikku hiljaa ruveta suunnittelemaan yhtään mitään esim. lapsia. näitä järjen jättiläisiäkin kun on, että yritetään lapsella pelastaa suhde joutaisi kyllä jonkunlaiseen lobotomiaan. viikko ja kihloihin sitten itketään täälä, että mitäs sitte. "en vaan tajua!"...

    • jotain oppinut

      Tuntuu, että nykyään etsitään suuria tunteita ja hekumaa ja vaihdetaan kumppania kun "ne suuret tunteet loppuvat". Ýmpäristö ja medioissa esillä olevat julkkissuhteetkin sitä pitkälle ruokkivat. Onnellinen arki perustuu kuitenkin hyvin pitkälle luottamukseen, syvään ystävyyteen, kumppanuuteen ja kunnioitukseen. Rakkaus koostuu kaikista näistä elementeistä ja erityisesti tahdosta olla toisen kanssa. Rakkaus on myös sitä, että tahtoo toisen parasta enemmän kuin omaansa. Toki rakkauteen kuuluu sitä "ihanaa huumaakin", mutta tosielämä ei ole sitä joka päivä. Intohimo haalenee ja rakastumisen tunne katoaa. Alunperin ne tunteet ovat luotu ihmisiin sen takia, että he löytäisivät kumppanin. Vaikka tunteet haalistuvat, kuten jokaisessa suhteessa käy jossain vaiheessa, omaan puolisoon voi myös rakastua yhä uudelleen vuosien ja vuosikymmenien aikana, etsimällä kumppanistaan niitä hyviä puolia ja jättämällä huonommat sivuun. Arjessa kun helposti käy niin, että tarraudutaan niihin huonoihin ominaisuuksiin ja ajatellaan, että jossain voi olla parempi puoliso. Totuus on, että jokaisesta löytyy vikoja.

      Teidän suhteellanne on siinä mielessä hyvät mahdollisuudet, että kertomasi mukaan keskusteluyhteytenne ja ystävyytenne toimii. Tälläinen ystävyys ja jakaminen ovat hyvä pohja rakentaa kestävää parisuhdetta jos kumpikin haluaa ja on valmis siihen panostamaan. Toki yksin ei voi parisuhdetta pitää kasassa jos toinen haluaa lähteä. Keskustelkaa kaikista asioista, myös erityisesti siitä, mitä kumpikin toimivalta parisuhteelta odottaa, mikä suhteessanne on hyvää ja mikä siitä mahdollisesti puuttuu jos puuttuu. Mihin asioihin olette toisissanne alunperin ihastuneet ja mitä kumpikin toiseltanne odottaa.

      Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se syvä intohimo voi syntyä myös ajan kanssa kun omaan puolisoon voi luottaa koko sydämestään ja hänen kanssaan voi olla sekä ystäviä että sielunkumppaneita. Omassa parisuhteessani "ne suuret tunteet" ovat syventyneet arjen keskellä. Kunnioitan ja ihailen omaa puolisoani niin paljon, että joskus tuntuu, että sydän pakahtuu tunteista. Myös intohimoa löytyy. Toimiva suhde vaatii tahtoa ja työtä tehdä kaikkensa parisuhteen eteen. Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja olemme yhden lapsen vanhempia.

      Teini-ikäisenä katkaisin ensimmäisen seurustelusuhteeni koska kuvittelin, että ne suuret tunteet puuttuivat. Olimme alunperin hyvä ystäviä ennen seurustelua, mutta kun seurusteluun astui mukaan tavallinen arki ja se alkurakastumisen tunne katosi, kuvittelin, etten enää rakasta seurustelukumppaniani. Niimpä panin suhteen poikki. Jälkeenpäin kyllä tajusin, että suhteella olisi ollut hyvä pohja ja kaikkia rakennusaineet, mutta itse olin päättänyt etsiä kumppanistani vain ne negatiiviset puolet ja unohdin suhteen plussat.

      Pelkkä seksi/intohimosuhde ei läpi elämän kanna jos sellaista etsii. Sellaisestakin itsellä valitettavasti on kokemusta.

      Keskustelkaa asioista perin pohjin.Olette kumpikin nuoria ja kokemattomia. Suhteen lopettamista ei kannattaisi hätäillä ettei jälkikäteen kaduta.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      • koirashiiri

        ne on hiirelläkin, miksei sitten tiakonissalla . . .

      • mälli 78
        koirashiiri kirjoitti:

        ne on hiirelläkin, miksei sitten tiakonissalla . . .

        tytölläs on jo toinen se jyysti suo vähä paremmin.

      • johannes88

        Tässä olikin paljon mietittävää tärkeää asiaa..

    • vapaa mies

      Keskustelepas sen teini-pissiksen kanssa suoraan millaisesta intohimosta on kyse? Keskustelemalla ne asiat selviää. Omakohtaisesti ex-vaimolleni ei kelvannut sängyssä mikään...tosin hänen kohdallaan oli kysymys lapsenteon jälkeinen masennus ja ns. vartalohäpeä...sinnittelin vuosia siinä ja päätettiin muuttaa erilleen, omiin kämppiin.

      • Surkimus !

        jos naisesi potee synnytyksen jälkeistä masennusta, et ole tehnyt omaa osaasi. Mikset ?

        Samaa kieltä kertoo hänen vartalohäpeänsä.
        Sehän on sun häpeäsi, ettet osaa naistasi kannustaa ja häntä kehua, vaan olet tuppisuu jäärä, kuten niin monet suomalaiset miehet avuttomuudessaan ovat. Ulkolaiset sitäkin enemmän . Enrico menee vieraisiin, mut sun suomalaisena pitäis olla niin valistunut sentään, et olet kuullut kannustuksesta ja yhteisestä lastenhoidosta ja parisuhteen hoitamisesta ja yhteisen vaalimisesta.

        Kyllä on mahtanut hänellä olla sua kohtaan syvät antipatiat, jos itseinho on ottanut niskalenkin , vaikka teki sulle sentään lapsenkin.. hyvä nainen , jolla ei kovin kehuttava puoliso.

        Terkut sille, että on jaksanut susta huolimatta.
        juuri sun tapaistesi tavattoman tyhmien ja avuttomien miesten, joiden naisihanne on kotoisin kaveripiirin pornofilmeistä tai nettipornosta, naiset kärsivät eniten, ja syystä.
        Hyvä että erositte, sillä olis ollut sun kanssas tulevaisuudessa kamala olla...

      • kymysys...
        Surkimus ! kirjoitti:

        jos naisesi potee synnytyksen jälkeistä masennusta, et ole tehnyt omaa osaasi. Mikset ?

        Samaa kieltä kertoo hänen vartalohäpeänsä.
        Sehän on sun häpeäsi, ettet osaa naistasi kannustaa ja häntä kehua, vaan olet tuppisuu jäärä, kuten niin monet suomalaiset miehet avuttomuudessaan ovat. Ulkolaiset sitäkin enemmän . Enrico menee vieraisiin, mut sun suomalaisena pitäis olla niin valistunut sentään, et olet kuullut kannustuksesta ja yhteisestä lastenhoidosta ja parisuhteen hoitamisesta ja yhteisen vaalimisesta.

        Kyllä on mahtanut hänellä olla sua kohtaan syvät antipatiat, jos itseinho on ottanut niskalenkin , vaikka teki sulle sentään lapsenkin.. hyvä nainen , jolla ei kovin kehuttava puoliso.

        Terkut sille, että on jaksanut susta huolimatta.
        juuri sun tapaistesi tavattoman tyhmien ja avuttomien miesten, joiden naisihanne on kotoisin kaveripiirin pornofilmeistä tai nettipornosta, naiset kärsivät eniten, ja syystä.
        Hyvä että erositte, sillä olis ollut sun kanssas tulevaisuudessa kamala olla...

        on niitä, jotka osaavat puhua miehistä halvasti ja valita miehet esim. lihasten tai painon perusteella (vastaavaan suuntaan siis kuin naisilla, eli painavampi parempi kunhan ei liian painava).

        Myös naisilla on ihanteita miehestä

        Ei se, että miehet katsovat pornofilmejä (kaikki eivät edes katso) tarkoita sitä, että se on se naisihanne. Ja tiedätkö, netin pornofilmeissä esiintyy nykyään kaiken kokoisia ja muotoisia naisia.

        Aika nopsaan miehen tuomitsit, sanoiko hän, ettei yrittänyt auttaa? Mitä olet valmis sanomaan niille naisille, jotka haukkuvat esim. laihoja miehiä hiiriksi?

        Toki surullista joka tapauksessa se, että ihminen jätettään tai jää yksin ulkonäköpaineiden takia.

    • mies55++

      älkääpä jauhako pas....a..sillon ku se oikee sattuu kohalle ,,ei siihe tarvita mitää...se tulee vaa..olin ite 21v..ku tapasin eukkoni...iha vaa LENTOPALLONPELUUSSA...hän oli 17wee..heinäkuussa se alkoi..ja sitä o kestänyt..jo yli 33v..Hän o ensimmäinen Nainen elämässäni..! intohimoa on riittänyt..meillä o 3 poikaa..vanhin 17..nuorin 11..EI SITÄ TARTE HARJOITELLA JA TREENATA USEEMMAN KAA..!! jatka vaan...moi

    • Swordstar

      Ihminen ei voi kontrolloida ihastumistaan, ihminen ei voi kontroloida pelkoa. Mutta ihminen voi oppia toimimaan tai lamaantumaan kummassakin asiassa.

      Ihminen voi vaikuttaa intohimoon. Kuvittele että sinulla on täysinäinen sytytin, jos et napauta kipinää ei synny liekkiä vaikka kuinka painaa kaasunappulaa. Jos nainen ei nää sinua haasteellisena, sponttaanina, tai arvaamattomana ei ole suurimassa osassa tapauksia kipinää.

      On myös mahdollista että naisesi ei nää alitajuntaisesti sinua sosiaalisesti tarpeaksi korkealla hiararkiassa. On myös mahdollista että naikkosesi on 17-20 kesäinen joka ymmärsi juuri että tahtoo elää vapaata tapahtumarikasta elämää.

      Arvelisin että sinulle kuitenkin vain käy se mikä useimmiten miehille käy ensimmäisen suhteen kanssa. Katso itseäsi hetken peilistä kysy itseltäsi: Tahtoisinko naista joka jatkuvasti todistelee rakkauttaan, toimii monotoomisesti tylsällä kaavalla joka on täysin ennalta arvattava? Vai mielummin naisen joka on charmikas, hurmaava, nokkela, intohimoinen, kiinnostava ja persoonana lämmin ja silti omaa sen terävän pilkkeen joka pitää mielenkiintosi yllä? Ei kannata vaan tyytyä olemaan jonkun kanssa joka ei stimuloi.

      Onko kokemuksen puute tehnyt sen että vietätte liikaa aikaa yhdessä? Täten vienyt suhteelta parhaan terän pois?

      Parisuhteen mielestäni tulee olla stimuloiva kumpaankin suuntaan, ei pelkästään helppo koska siihen on oppinut kaavan mukaan elämään. Mailmaa on turha nähdä vaalenpunaisena vaahtokarrkiunelmana. Jos selaa seurustelupalstoja tai kysyy naiselta suurinosa vastaa että tahtoo miehen joka on oma itsensä, eikä ole kuitenkaan tossukka. Näkisin sen ole oma itsesi kohdan näin: Ole ylpeä siitä mitä olet, ole intohimoinen, kunnioita itseäsi ja halujasi, älä pelkää olla erimieltä naisen kanssa, se on parempi pitää mielipiteensä kun muuttaa niitä naisen takia, edes siksi että tämä pitäisi sinusta enemmän. Ihmiset näkevät muutenkin epävarmuuden läpi.

      Näkisin Ihmiset jotka etsivät alistettavaa kumppania kärsivät useimmiten alhaistesta itsetunnosta sellainen ihminen tahtoo itsearvon kohottamisen takia tahtoo omia toisen. Kaksi syvyyttä yhdistettynä ei synnytä korkeuksia.

      Jos satut näkemään tämän viestin, ole hyvä lue se ja kysy itseltäsi: "näänkö jotain sellaista mitä itse teen?" Jos teet kaiken oikein, tiedät että suhde on todellakin ohi, jos näät kuitenkin jotain sellaista mitä et ajatellut aikaisemmin herätä se voima. Ei kannata antaa kokemuksenpuutteen parisuhteessa muutta käytöstäsi ja olemustasi liikaa.

      Kiitoksia,

    • yutguyhbil

      Joidenki kans kemiat kolahtaa paremmin ku toisten. Mun mielestä seksuaalinen vetovoima ja seksi ovat tärkeä osa suhdetta. Löysin muuten lähes täydellisen miehen, mutta en tuntenut seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan, seksi vaan ällötti. Suhde oli pakko lopettaa, ei siitä ois mitään tullu.

    • ISO-V

      Periaatteessa sen intohimon pitaisi siina kehittya aikaa myoten, jos kaikki on kunnossa. Jollei ulkopuolisia hairiotekijoita ole jotka hairitsevat, niin sitten kannattaa harkita josko on oikeassa suuhteessa. Mutta siis se on eri asia tosiaan, jos joku ulkopuolinen tekija hairitsee. Mutta yrita nyt vaikka parhaasi, ja varo erityisesti ettat tee mitaan typeraa mokaa kun saatat kokea etta homma ei muutenkaan toimi. Siina kay helposti niin etta mokaat suhteen itse jos niin teet.

      • on...

        Pelattu,kun puolisosi sanoo,ettei sinua rakasta eikä tunne sinua kohtaan intohimoa. Neuvoksi,heitä suosiolla pyyhe kehään ja etsi itsellesi uusi kumppani.

      • tarvitaan kaksi
        on... kirjoitti:

        Pelattu,kun puolisosi sanoo,ettei sinua rakasta eikä tunne sinua kohtaan intohimoa. Neuvoksi,heitä suosiolla pyyhe kehään ja etsi itsellesi uusi kumppani.

        anna sen naisen mennä ja elä omaa elämääsi. Väkisin ei voi kenenkään kanssa olla. Muista, että naisia on maailma täynnä ;) ja vielä joskus naurat tälle koko jutulle!

      • hoo moilanen
        on... kirjoitti:

        Pelattu,kun puolisosi sanoo,ettei sinua rakasta eikä tunne sinua kohtaan intohimoa. Neuvoksi,heitä suosiolla pyyhe kehään ja etsi itsellesi uusi kumppani.

        Ensteks tehään kolme tenavaa sitte akka huomaa ettei rakasta kannattais harkita ennen kuin niitä tekee avioliitto ei ole pelkkää pilvilinnaa on alamäkiä ja ylämäkiä mutta elämässä on tiettyjä aikajaksoja jonka yli pitäisi jaksaa elää mun mielipide on että erotaan liian kevyin perustein.

    • sepeee

      sano tollaselle ämmälle et moro .kyllä tyolt kyliltä löytyy mukavempiiki naisii.jos hää haluu vaihella ni vaihtakoo

    • 50-luvun tuote

      mutta anna mennä.

      Kuten moni muukin on kommentoinut, niin tuollaisen naikkosen perään ei kannata itkeä. Uusia tulee kyllä. Sellaisia, joiden kanssa on intohimoa. Sellaisiakin, joiden kanssa intohimon lisäksi myös ajatukset synkkaa.

      Anna siis mennä ja katso ympärillesi.

      Missä hän luuraa???

    • w.c.fields

      Tuo vuosi on aika lyhyt aika ja ilmeisesti suhteenne on rakennettu pelkän keskinäisen intohimon varaan.
      Eipä siinä paljoa menetä, jos vuoden yhdessäolon jälkeen lähtee eri suuntiin. Intohimoa voi kyllä ammentaa yhteisistä harrastuksista ja yhteisistä elämyksistä. Pelkkä keskinäinen intohimo ei kestä kenelläkään jos ei ole lisäksi jotakin muuta.

      • -felicity-

        intohimoa? En tiennyt sitä parikymppisenä, en kolmekymppisenäkään. Parisuhteeni oli toimiva, olimme hyviä ystäviä ja rakastavaisia, seksielämä vilkasta ja toimivaa. Silti en koskaan tuntenut haluavani kumppaniani tulenpalavasti ja kokonaisvaltaisesti, niin ruumiine kuin sieluineenkin. Vaikka keskusteluyhteys toimi, jokin tökki... Suhde kesti lähes 10 vuotta, se oli ihan hyvää aikaa. Lopulta mies totesi, että haluaa enemmän... Jäin siis perään ihmettelemään, että niin mitä..?! Olin ollut ihan tyytyväinen niin parisuhteeseemme kuin perhe-elämäämmekin ; ei ollut murheita - mutta ei myöskään suuria iloja.
        Eron jälkeen olin jonkin aikaa haavojansa nuoleva yksinäinen susi. Sitten tapasin nykyisen kumppanini. Tai olin hänet jo tuntenut muutaman vuoden muuta kautta, mutta en mitenkään romanttisessa mielessä. Henkinen kemia oli välillämme toiminut alunperinkin loistavasti, vaikka tulimmekin pitkälti "eri maailmoista". En kiinnittänyt häneen mitään erityistä huomiota aluksi vastakkaisen sukupuolen edustajana, mutta sitten kun aloin kiinnittämään... Se oli menoa! Nyt, liki nelikymppisenä, kuuden yhteisen vuoden jälkeen uskon intohimon olemassaoloon. Sama tuli ja polte toista kohtaan roihuaa kuin alussakin, toisen seurasta ei saa tarpeeksi sen kummemmin henkisesti kuin fyysisestikään. Tavallista työssä käyvien ihmisten uusperhearkea eletään, mutta jokaiseen päivään herään täynnä intoa jatkaa elämänkumppanini "tutkimista" ja rakastamista. Mies on paras ystäväni, tukijani, rakastettuni ja nuorimman lapseni isä.

      • Syvä yhteys

        Tuo vaihe jos on nyt jo käsillä, ei ole suuria odotettavissa.

        Olet ystävä, kaveri, mutta et rakastunut, ja rakastumisen tunne on tarpeen, että se intohimo herää. Kun se loppuu, suhde muuttuu rakkaudeksi ja kiintymykseksi, jossa seksi on enemmänkin hellyyttä kuin silkkaa sekstaamista. Ihan kiva ei vie pitkälle. Pitää olla suurta tunnetta, josta ammentaa , joka muuttuu kumppanuudeksi.

        Rakkaus taas on astetta kovempi juttu: se pitää sisällään sen, että sinä hyväksyt nekin päivät, kun sua ärsyttää siinä toisessa ihan kaikki.
        Sellainen,mikä ei nyt mieleesi eles pälkähdä voi pitkässä parisuhteessa muuttua vakiokäytännöksi, jolloin kumppanuus, jota rakkaus ja hyväksyntä oikeastaan ovat, muuttaa ja syventää yhdessäoloa toisen sietämisestä katsomaan niihin ominaisuuksiin,ne jotka muistat siinä toisessa ärsyttämisen lisäksi olevan, vaikkeivät piirteet joka päivä tai edes joka viikko näkyisikään.

        Jos nyt intohimo puuttuu, ei sitä sinne koskaan myöskään takaisin tule, kun kyse on syvästä halusta ja himosta toisen ruumiiseen.
        Enemmän nauttii toiselle tuottamastaan mielihyvästä kuin siitä, mitä itse saa. Siitä tunnistaa vaiheen, jossa ollaan jo rakkaudessa, ei enää rakastumisessa, joka on psykoosiin verrattava tila, kuin huumetta.
        Vuoden päästä jos jo on ohi, niin millään keinolla se ei sinne enää tule.

        Ollaan oltu yhdessä 27 v, ja naimisissa 25 v, tähän aikaan mahtunut ja mahtuu sekä taivas että helvetti.
        Erota emme aio, emmekä ole edes koskaan suunnitelleet pitävämme erillisiä lomia tai viettävämme iltaa erillämme, jollei ole aivan pakko. Miksei- koska vaan ei huvita.
        Mökkireissu, matka, toisen iltameno niin ettei toinen olisi mukana, kuvausreissu tai luontoretki yksin, eheh, ei ole edes käynyt mielessä että olis mukavaa mennä yksin välillä.
        Siinäon kyse siitä, että olemme yhdessä päättäneet, ettei kukaan saa , pääse eikä sovi väliimme, kukaan eikä mikään. Ei ole viihtyisää mennä mihinkään yksin.

        - on ollut myös aikoja jolloin eriydyimme, mutta koska toinen oli se oikea, eriytyminen tuotti vain tiiviimpää ja kestävämpää yhdessäoloa.

        Olemme juuri sellainen paita/peppu- pari, jotka riitelevät railakkaasti mutta sopivatkin nopiaan, kun kumpikaan ei halua mennä riidoissa nukkumaan. Eikä ole kyse siitä, ettei eripuraa kestä, vaan siitä, että on mukavampi aamulla herätä, kun ei ole vanhaa riitaa painamassa uutta päivää.
        Silti me olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on kummallakin oma mielipide ja selkeät roolijaot, sekä hierarkia, mutta kumpikaan ei ole nyrkin , puhelimen tai hellan välissä.
        -alkuaikojen syvä intohimo on laantunut ja tasoittunut rauhalliseksi, antavaksi ja ottavaksi , tahtomista vaativaksi yhdessäoloksi, jonka onnistuminen on tyydyttävä kokemus, myös muuten kuin seksin puolesta.

        On hienoa, että tietää, ettei joka päivä tarvitse paikkaansa lunastaa, kun se on jo olemassa.
        Tuo turvaa kummallekin, minulle naisena pysyvyyttä, ja miehelleni tunteen että on rakastettu ja hyväksytty myös vanhentuessaan.

      • syvä yhteys
        Syvä yhteys kirjoitti:

        Tuo vaihe jos on nyt jo käsillä, ei ole suuria odotettavissa.

        Olet ystävä, kaveri, mutta et rakastunut, ja rakastumisen tunne on tarpeen, että se intohimo herää. Kun se loppuu, suhde muuttuu rakkaudeksi ja kiintymykseksi, jossa seksi on enemmänkin hellyyttä kuin silkkaa sekstaamista. Ihan kiva ei vie pitkälle. Pitää olla suurta tunnetta, josta ammentaa , joka muuttuu kumppanuudeksi.

        Rakkaus taas on astetta kovempi juttu: se pitää sisällään sen, että sinä hyväksyt nekin päivät, kun sua ärsyttää siinä toisessa ihan kaikki.
        Sellainen,mikä ei nyt mieleesi eles pälkähdä voi pitkässä parisuhteessa muuttua vakiokäytännöksi, jolloin kumppanuus, jota rakkaus ja hyväksyntä oikeastaan ovat, muuttaa ja syventää yhdessäoloa toisen sietämisestä katsomaan niihin ominaisuuksiin,ne jotka muistat siinä toisessa ärsyttämisen lisäksi olevan, vaikkeivät piirteet joka päivä tai edes joka viikko näkyisikään.

        Jos nyt intohimo puuttuu, ei sitä sinne koskaan myöskään takaisin tule, kun kyse on syvästä halusta ja himosta toisen ruumiiseen.
        Enemmän nauttii toiselle tuottamastaan mielihyvästä kuin siitä, mitä itse saa. Siitä tunnistaa vaiheen, jossa ollaan jo rakkaudessa, ei enää rakastumisessa, joka on psykoosiin verrattava tila, kuin huumetta.
        Vuoden päästä jos jo on ohi, niin millään keinolla se ei sinne enää tule.

        Ollaan oltu yhdessä 27 v, ja naimisissa 25 v, tähän aikaan mahtunut ja mahtuu sekä taivas että helvetti.
        Erota emme aio, emmekä ole edes koskaan suunnitelleet pitävämme erillisiä lomia tai viettävämme iltaa erillämme, jollei ole aivan pakko. Miksei- koska vaan ei huvita.
        Mökkireissu, matka, toisen iltameno niin ettei toinen olisi mukana, kuvausreissu tai luontoretki yksin, eheh, ei ole edes käynyt mielessä että olis mukavaa mennä yksin välillä.
        Siinäon kyse siitä, että olemme yhdessä päättäneet, ettei kukaan saa , pääse eikä sovi väliimme, kukaan eikä mikään. Ei ole viihtyisää mennä mihinkään yksin.

        - on ollut myös aikoja jolloin eriydyimme, mutta koska toinen oli se oikea, eriytyminen tuotti vain tiiviimpää ja kestävämpää yhdessäoloa.

        Olemme juuri sellainen paita/peppu- pari, jotka riitelevät railakkaasti mutta sopivatkin nopiaan, kun kumpikaan ei halua mennä riidoissa nukkumaan. Eikä ole kyse siitä, ettei eripuraa kestä, vaan siitä, että on mukavampi aamulla herätä, kun ei ole vanhaa riitaa painamassa uutta päivää.
        Silti me olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on kummallakin oma mielipide ja selkeät roolijaot, sekä hierarkia, mutta kumpikaan ei ole nyrkin , puhelimen tai hellan välissä.
        -alkuaikojen syvä intohimo on laantunut ja tasoittunut rauhalliseksi, antavaksi ja ottavaksi , tahtomista vaativaksi yhdessäoloksi, jonka onnistuminen on tyydyttävä kokemus, myös muuten kuin seksin puolesta.

        On hienoa, että tietää, ettei joka päivä tarvitse paikkaansa lunastaa, kun se on jo olemassa.
        Tuo turvaa kummallekin, minulle naisena pysyvyyttä, ja miehelleni tunteen että on rakastettu ja hyväksytty myös vanhentuessaan.

        Nyt kuule laitoit niin hyvää tekstiä tulemaan,että jalat meni alta.Näinhän se juuri on,tai pitää olla.Härskisti meinaan kyllä lainata otteita sanomastasi ja puhua ystävillenikin samoin lausein.Kiitos,aivan mahtavaa!

      • -felicity-
        Syvä yhteys kirjoitti:

        Tuo vaihe jos on nyt jo käsillä, ei ole suuria odotettavissa.

        Olet ystävä, kaveri, mutta et rakastunut, ja rakastumisen tunne on tarpeen, että se intohimo herää. Kun se loppuu, suhde muuttuu rakkaudeksi ja kiintymykseksi, jossa seksi on enemmänkin hellyyttä kuin silkkaa sekstaamista. Ihan kiva ei vie pitkälle. Pitää olla suurta tunnetta, josta ammentaa , joka muuttuu kumppanuudeksi.

        Rakkaus taas on astetta kovempi juttu: se pitää sisällään sen, että sinä hyväksyt nekin päivät, kun sua ärsyttää siinä toisessa ihan kaikki.
        Sellainen,mikä ei nyt mieleesi eles pälkähdä voi pitkässä parisuhteessa muuttua vakiokäytännöksi, jolloin kumppanuus, jota rakkaus ja hyväksyntä oikeastaan ovat, muuttaa ja syventää yhdessäoloa toisen sietämisestä katsomaan niihin ominaisuuksiin,ne jotka muistat siinä toisessa ärsyttämisen lisäksi olevan, vaikkeivät piirteet joka päivä tai edes joka viikko näkyisikään.

        Jos nyt intohimo puuttuu, ei sitä sinne koskaan myöskään takaisin tule, kun kyse on syvästä halusta ja himosta toisen ruumiiseen.
        Enemmän nauttii toiselle tuottamastaan mielihyvästä kuin siitä, mitä itse saa. Siitä tunnistaa vaiheen, jossa ollaan jo rakkaudessa, ei enää rakastumisessa, joka on psykoosiin verrattava tila, kuin huumetta.
        Vuoden päästä jos jo on ohi, niin millään keinolla se ei sinne enää tule.

        Ollaan oltu yhdessä 27 v, ja naimisissa 25 v, tähän aikaan mahtunut ja mahtuu sekä taivas että helvetti.
        Erota emme aio, emmekä ole edes koskaan suunnitelleet pitävämme erillisiä lomia tai viettävämme iltaa erillämme, jollei ole aivan pakko. Miksei- koska vaan ei huvita.
        Mökkireissu, matka, toisen iltameno niin ettei toinen olisi mukana, kuvausreissu tai luontoretki yksin, eheh, ei ole edes käynyt mielessä että olis mukavaa mennä yksin välillä.
        Siinäon kyse siitä, että olemme yhdessä päättäneet, ettei kukaan saa , pääse eikä sovi väliimme, kukaan eikä mikään. Ei ole viihtyisää mennä mihinkään yksin.

        - on ollut myös aikoja jolloin eriydyimme, mutta koska toinen oli se oikea, eriytyminen tuotti vain tiiviimpää ja kestävämpää yhdessäoloa.

        Olemme juuri sellainen paita/peppu- pari, jotka riitelevät railakkaasti mutta sopivatkin nopiaan, kun kumpikaan ei halua mennä riidoissa nukkumaan. Eikä ole kyse siitä, ettei eripuraa kestä, vaan siitä, että on mukavampi aamulla herätä, kun ei ole vanhaa riitaa painamassa uutta päivää.
        Silti me olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on kummallakin oma mielipide ja selkeät roolijaot, sekä hierarkia, mutta kumpikaan ei ole nyrkin , puhelimen tai hellan välissä.
        -alkuaikojen syvä intohimo on laantunut ja tasoittunut rauhalliseksi, antavaksi ja ottavaksi , tahtomista vaativaksi yhdessäoloksi, jonka onnistuminen on tyydyttävä kokemus, myös muuten kuin seksin puolesta.

        On hienoa, että tietää, ettei joka päivä tarvitse paikkaansa lunastaa, kun se on jo olemassa.
        Tuo turvaa kummallekin, minulle naisena pysyvyyttä, ja miehelleni tunteen että on rakastettu ja hyväksytty myös vanhentuessaan.

        Onpa hienosti kirjoitettu!!! Kunpa olisi itselläkin parinkymmenen vuoden kuluttua samanlaiset fiilikset :-)

      • 1+1=2, ei 1
        Syvä yhteys kirjoitti:

        Tuo vaihe jos on nyt jo käsillä, ei ole suuria odotettavissa.

        Olet ystävä, kaveri, mutta et rakastunut, ja rakastumisen tunne on tarpeen, että se intohimo herää. Kun se loppuu, suhde muuttuu rakkaudeksi ja kiintymykseksi, jossa seksi on enemmänkin hellyyttä kuin silkkaa sekstaamista. Ihan kiva ei vie pitkälle. Pitää olla suurta tunnetta, josta ammentaa , joka muuttuu kumppanuudeksi.

        Rakkaus taas on astetta kovempi juttu: se pitää sisällään sen, että sinä hyväksyt nekin päivät, kun sua ärsyttää siinä toisessa ihan kaikki.
        Sellainen,mikä ei nyt mieleesi eles pälkähdä voi pitkässä parisuhteessa muuttua vakiokäytännöksi, jolloin kumppanuus, jota rakkaus ja hyväksyntä oikeastaan ovat, muuttaa ja syventää yhdessäoloa toisen sietämisestä katsomaan niihin ominaisuuksiin,ne jotka muistat siinä toisessa ärsyttämisen lisäksi olevan, vaikkeivät piirteet joka päivä tai edes joka viikko näkyisikään.

        Jos nyt intohimo puuttuu, ei sitä sinne koskaan myöskään takaisin tule, kun kyse on syvästä halusta ja himosta toisen ruumiiseen.
        Enemmän nauttii toiselle tuottamastaan mielihyvästä kuin siitä, mitä itse saa. Siitä tunnistaa vaiheen, jossa ollaan jo rakkaudessa, ei enää rakastumisessa, joka on psykoosiin verrattava tila, kuin huumetta.
        Vuoden päästä jos jo on ohi, niin millään keinolla se ei sinne enää tule.

        Ollaan oltu yhdessä 27 v, ja naimisissa 25 v, tähän aikaan mahtunut ja mahtuu sekä taivas että helvetti.
        Erota emme aio, emmekä ole edes koskaan suunnitelleet pitävämme erillisiä lomia tai viettävämme iltaa erillämme, jollei ole aivan pakko. Miksei- koska vaan ei huvita.
        Mökkireissu, matka, toisen iltameno niin ettei toinen olisi mukana, kuvausreissu tai luontoretki yksin, eheh, ei ole edes käynyt mielessä että olis mukavaa mennä yksin välillä.
        Siinäon kyse siitä, että olemme yhdessä päättäneet, ettei kukaan saa , pääse eikä sovi väliimme, kukaan eikä mikään. Ei ole viihtyisää mennä mihinkään yksin.

        - on ollut myös aikoja jolloin eriydyimme, mutta koska toinen oli se oikea, eriytyminen tuotti vain tiiviimpää ja kestävämpää yhdessäoloa.

        Olemme juuri sellainen paita/peppu- pari, jotka riitelevät railakkaasti mutta sopivatkin nopiaan, kun kumpikaan ei halua mennä riidoissa nukkumaan. Eikä ole kyse siitä, ettei eripuraa kestä, vaan siitä, että on mukavampi aamulla herätä, kun ei ole vanhaa riitaa painamassa uutta päivää.
        Silti me olemme kaksi erillistä ihmistä, joilla on kummallakin oma mielipide ja selkeät roolijaot, sekä hierarkia, mutta kumpikaan ei ole nyrkin , puhelimen tai hellan välissä.
        -alkuaikojen syvä intohimo on laantunut ja tasoittunut rauhalliseksi, antavaksi ja ottavaksi , tahtomista vaativaksi yhdessäoloksi, jonka onnistuminen on tyydyttävä kokemus, myös muuten kuin seksin puolesta.

        On hienoa, että tietää, ettei joka päivä tarvitse paikkaansa lunastaa, kun se on jo olemassa.
        Tuo turvaa kummallekin, minulle naisena pysyvyyttä, ja miehelleni tunteen että on rakastettu ja hyväksytty myös vanhentuessaan.

        Minusta tässä on sairaan läheisriippuvuuden merkit. On todella erikoista, että ei saa mennä yksin edes yhtenä iltana, vaikkapa harrastamaan. Todella sairasta. Vuosikymmeniä tuota ylistämällä alistamista. Kirjoittajan puoliso on varmasti ihan lyöty henkisesti.

    • Sellaista elämä on!

      Monet ovat jo kirjoittaneet hyviä kommentteja parisuhteen kehittymisestä kestäväksi. Samoin alkuaikojen huuman laantumisesta ja toivottavasta muuttumisesta pysyvämmäksi rakkaudeksi. Niissä on paljon totta ja hyviä huomioita!

      Mutta valitettavasti kaikki ei aina mene niinkuin elokuvissa. Ja mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Yritän kuitenkin tuoda vielä yhden näkökulman tähän tilanteeseen.

      Yksi kirjoittaja toi jo mielestäni hyvin esiin näkökannan, että jos seksi toimii hyvin, se on vain 10% suhteesta, mutta jos se ei toimi, se on 90%. Ehkä tämä on hieman kärjistettyä ja ei se ehkä ihan näin paljon ole kaikilla, mutta se on kuitenkin hyvin merkittävä asia.

      Tyttöystäväsi on varsin selkeästi sanonut, että seksistä tässä on kyse. Kommenttien perusteella näyttää siltä, mitä moni muukin on jo huomauttanut: Suhteenne on valitettavasti ohi. Ehkä se, mitä tässä yritän sanoa ei enää auta tätä suhdetta, mutta toivottavasti siitä on apua seuraavaan!

      Yksinkertainen neuvo: Opettele tyydyttämään naisesi!

      Ethän rakastellessanne ole keskittynyt vain omaan nautintoosi? Olethan pyrkinyt tuottamaan tyttöystävällesi nautintoa monella eri tavalla? Oletteko kokeilleet suuseksiä tai toistenne tyydyttämistä käsin? Entä erilaisia asentoja ja paikkoja? Pelkkää hyväilyä ilman yhdyhtää? Hyväilyjä kaikkiin kehon osiin?

      Koska kyseessä on ensimmäinen tyttöystäväsi, Sinulla ei ilmeisesti ole kovin paljon vertailupohjaa tai komkemusta. Mutta siitä ei kannata huolestua, minä olin vielä vanhempi, kun löysin ensimmäisen tyttöystäväni, josta myös sittemmin tuli vaimoni. Seksi oli ihan OK hänen kanssaan, mutta hänellä oli omat estonsa. Tämä on niitä henkilökohtaisia kommervenkkejä. Hän ei esim. koskaan halunnut rakastella kahta kertaa peräkkäin - seuraava kerta vasta seuraavana päivänä. Eikä suuseksiä. Siitä huolimatta menin hänen kanssaan naimisiin ja olin hänelle pitkään uskollinen, vaikka seksin määräkään ei minua aina tyydyttänyt - ei edes ennen hänen invalidisoitumistaan. Mutta hän on lasteni äiti ja pidän hänestä huolta edelleen.

      Varsinaisen seksuaalisen nautinnon tuottamisen puolin ja toisin olen oppinut myöhempien naisystävieni kanssa. Olisipa minulla ollut nämä tiedot ja taidot jo 20 - 25 -vuotiaana! Onnistunut seksi ei toki ole kaikki kaikessa onnistuneessa suhteessa. Se on kuitenkin hyvä pohja, mille rakentaa. Hyvillä keskustelutaidoilla saat naisen toki viihtymään kanssasi ja ehkä sänkyyn kanssasi, mutta jos hän ei koe siellä mitään, niin se ei vaan riitä pitkänpäälle.

      Ihmiset ovat erilaisia. Yksi nainen pitää yhdestä, toinen toisesta. Vaikeinta on löytää se, mistä juuri tämä nainen pitää. Siitäkin pitäisi voida keskustella. Ja kokeilla! Jos tyttöystäväsi on edes vihjannut jostain kokeilusta, Sinun pitäisi kiitollisena ottaa vinkistä vaari ja yrittää toteuttaa hänen toiveensa. Vastavuoroisesti hän saattaa toteuttaa jonkun Sinun unelmasi.

      Kannattaa tosiaan kokeilla erilaisia asioita. Ei aina sängyssä, pimeässä, mies päällä. Tai nainen päällä. Nykyisen naisystäväni kanssa olemme pitäneet paljon esim. sohvan selkänojasta. Se on minulle juuri sopivalla korkeudella. Toinen suosikkimme on ruokapöytä, jossa voi tehdä vielä enemmän erilaisia asioita.

      Olen onnistunut tuottamaan naisystävälleni orgasmin pekästään rintoja hyväilemällä, suutani ja käsiäni käyttäen. Eräällä toisella naisella korvat olivat todella herkät ja suuri nautinnon lähde, vaikka ei ehkä ihan samaan tulokseen päästy. Vaimollani oli aikanaan vasen kämmen todella herkkä hyväilyille. Eri naisilla voi olla eri kohtia, ne vaan pitää löytää. Kaikki eivät edes kehtaa tunnustaa pitävänsä jostakin asiasta ihan silmittömästi, kun pelkäävät joutuvansa silloin miehen armoille. Tai eivät uskalla näyttää orgasmiaan, vaan peittelevät sitä samasta syystä! Ja sitten taas voivat teeskennellä orgasmia, kun arvelevat sen olevan "sopivaa" tai miellyttävän miestä.

      Molemminpuolinen rehellisyys ja avoimmuus sekä kokeilunhalu luovat hyvät edellytykset molempia tyydyttävälle seksielämälle. Se taas tuo "intohimoa" suhteeseen ja luo hyvät edellytykset pitkälle ja onniostuneelle suhteelle, erityisesti kokeilunhalu ja sitä myötä seksielämän uudistuminen ajan myötä.

      Mutta on toki muistettava, että ei pelkkä hyväkään seksi takaa onnistunutta suhdetta. Edellinen naisystäväni sanoi, ettei ollut aiemmin osannut kuvitellakaan, miten paljon seksistä saattoi nauttia. Ja harmitteli, että koki sen vasta yli nelikymppisenä. Mutta siitä huolimatta muut asiat johtivat siihen, että suhteemme päättyi.

      Olen tässä puhunut paljon seksistä, koska Johanneksen kirjoituksen perusteella se näyttää olleen heillä suurin ongelma. Oman kokemukseni mukaan se on tärkeä osa suhdettä. Sen tärkeyttä tuskin kukaan kiistää, mutta jotkut voivat asettaa muita asioita korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Ja heille se varmaan onkin totta.

      Toivon kuitenkin, että jokainen löytää sen reseptin, joka itselle ja kumppanille parhaiten toimii!
      Kokeilkaa ja etsikää!

      • Syvä Yhteys

        Mistä muusta naisesi kertovat nauttivansa kanssasi ,paitsi seksistä ?

        Miksi naisesi , joka invalidisoitui, ja josta nyt sankarillisesti pidät huolta, on ansainnut sen, että petit häntä ?
        Miltähän mahtaa hänestä tuntua ?
        Yhtä hyvin sinä olisit voinut olla se , joka invalidisoitui, ja nyt hän pitäisi sinusta huolta.. vai pitkään olit hänelle uskollinen, vaikka ei kahta kertaa, eikä suuseksiä ym. että ihan sankari, joka ajautui pettämiseen. Surullista luettavaa. Mikähän mies olet ?

        Ilmiselvästi et ole tajunnut, että parisuhde vaatii asioista puhumista toimiakseen. Kertomasi perusteella pidät itseäsi suorastaan elämän sankarina.
        Menen näppylöille, miten voit olla noin sokea itsellesi ?
        Nainen kaipaa hellyyttä ja luotettavuutta, mies vain useimmiten laukeamista.


        Tutustu siihen panoosi, niin huomaat, miten ihminen voi olla kiinnostava, ihastuttava olento.
        Meillä se suhde on pysynyt koossa, koska kokeilemaan ei koskaan olla lähdetty, vaan ollaan tyydytty toistemme tutkimiseen, ja seksi on muuttunut ja muokkaantunut matkan varrella siinä kuin ruumiimme on rappeutunut- ja koko elämämme on aivan toista kuin nuorempana.
        ja muuten- minullakin on invaliditeetti, ja enkä minäkään kaikkeen suostu, mitä mieheni haluaa, ainakaan keskustelematta, eikä meillä sellaista tehdäkään, jossa toinen jää tyydytystä vaille. En silti tulisi siitä syystä koskaan hyväksymään vieraissa käymistä, etten suostu kimppakivaan tai joku juttu ei miellytä kuin itseäni tai häntä.
        Me puhutaan asiat halki, poikki ja pinoon, ei ole luuloilua, ei sooloilua, vaan tasapainoilua ja onnistumisen kokemuksia.

        Elämä on hieno matka, jos siihen suhtautuu projektina, jossa päämäärä on täysipainoinen ja hyvä ihmissuhde miehen ja naisen välillä.

        Tämä taas täytyy ihmisen tietoisesti päättää.
        Monelta jäävät nämä peruskysymykset kokonaan puhumatta, ja sitten "kasvetaan erilleen" ja " erotaan ystävinä" ja " ei vaan samaa ihmistä kykene sietämään koko elämänsä".

        Kyllä avioliitto lapsineen on tarkoitettu elämänmittaiseksi matkaksi, jossa muuttuminen on väistämätöntä ja hyväksyttävää.
        Eroaminen on luovuttamista ja periksiantamista, ellei kyseessä ole väkivaltaisuus, alkoholismi, tai mielisairaus.
        Siinäkin on ala-aspektinsa: alkoholismista voi parantua, väkivaltaisuutta voi hoitaa, ja mielisairauteen on lääkitykset ja terapia, joten ihan kevyesti en jättäisi omaani edes niissä olosuhteissa.

        ja juu, muuten tiedän tasan tarkkaan,mistä puhun.

      • Vielä syvempi yhteys
        Syvä Yhteys kirjoitti:

        Mistä muusta naisesi kertovat nauttivansa kanssasi ,paitsi seksistä ?

        Miksi naisesi , joka invalidisoitui, ja josta nyt sankarillisesti pidät huolta, on ansainnut sen, että petit häntä ?
        Miltähän mahtaa hänestä tuntua ?
        Yhtä hyvin sinä olisit voinut olla se , joka invalidisoitui, ja nyt hän pitäisi sinusta huolta.. vai pitkään olit hänelle uskollinen, vaikka ei kahta kertaa, eikä suuseksiä ym. että ihan sankari, joka ajautui pettämiseen. Surullista luettavaa. Mikähän mies olet ?

        Ilmiselvästi et ole tajunnut, että parisuhde vaatii asioista puhumista toimiakseen. Kertomasi perusteella pidät itseäsi suorastaan elämän sankarina.
        Menen näppylöille, miten voit olla noin sokea itsellesi ?
        Nainen kaipaa hellyyttä ja luotettavuutta, mies vain useimmiten laukeamista.


        Tutustu siihen panoosi, niin huomaat, miten ihminen voi olla kiinnostava, ihastuttava olento.
        Meillä se suhde on pysynyt koossa, koska kokeilemaan ei koskaan olla lähdetty, vaan ollaan tyydytty toistemme tutkimiseen, ja seksi on muuttunut ja muokkaantunut matkan varrella siinä kuin ruumiimme on rappeutunut- ja koko elämämme on aivan toista kuin nuorempana.
        ja muuten- minullakin on invaliditeetti, ja enkä minäkään kaikkeen suostu, mitä mieheni haluaa, ainakaan keskustelematta, eikä meillä sellaista tehdäkään, jossa toinen jää tyydytystä vaille. En silti tulisi siitä syystä koskaan hyväksymään vieraissa käymistä, etten suostu kimppakivaan tai joku juttu ei miellytä kuin itseäni tai häntä.
        Me puhutaan asiat halki, poikki ja pinoon, ei ole luuloilua, ei sooloilua, vaan tasapainoilua ja onnistumisen kokemuksia.

        Elämä on hieno matka, jos siihen suhtautuu projektina, jossa päämäärä on täysipainoinen ja hyvä ihmissuhde miehen ja naisen välillä.

        Tämä taas täytyy ihmisen tietoisesti päättää.
        Monelta jäävät nämä peruskysymykset kokonaan puhumatta, ja sitten "kasvetaan erilleen" ja " erotaan ystävinä" ja " ei vaan samaa ihmistä kykene sietämään koko elämänsä".

        Kyllä avioliitto lapsineen on tarkoitettu elämänmittaiseksi matkaksi, jossa muuttuminen on väistämätöntä ja hyväksyttävää.
        Eroaminen on luovuttamista ja periksiantamista, ellei kyseessä ole väkivaltaisuus, alkoholismi, tai mielisairaus.
        Siinäkin on ala-aspektinsa: alkoholismista voi parantua, väkivaltaisuutta voi hoitaa, ja mielisairauteen on lääkitykset ja terapia, joten ihan kevyesti en jättäisi omaani edes niissä olosuhteissa.

        ja juu, muuten tiedän tasan tarkkaan,mistä puhun.

        Sanot tietäväsi "tasan tarkkaan" mistä puhut. Ehkä omasta elämästäsi, mutta et mitään minusta tai minun elämästäni.

        En ole sanonut, että olisin kaikissa asioissa onnistunut niinkuin olisin halunnut. Enkä suosittele muille kaikkia tekemiäni asioita. Mutta halusin tuoda esiin joitakin näkökohtia siihen, miten oman kokemukseni perusteella voisi saada parisuhteen onnistumaan. Pettäminen ei yleensä ole osa onnistunutta parisuhdetta, mutta saattaa auttaa jaksamaan esim. avioliittoa, jos sitä vielä jostakin syystä (esim. lapset, taloudelliset tai sosiaaliset syyt) halutaan jatkaa.

        Kirjoitit, että ette "milloinkaan ole lähtenyt kokeilemaan", mutta heti seuraavassa hengenvedossa totesit, että teillä on seksi muuttunut ajan myötä. Mitenköhän se on voinut muuttua, jos ette koskaan ole "kokeilleet" mitään uutta? Oletteko vain jättäneet aiemmin tekemiänne juttuja pois?

        No, fanaatikkojen ei tarvitse olla loogisia, muiden kyllä.

        Mutta juuri sitä avointa keskustelua ja seksiä, jossa "kumpikaan ei jää tyydytystä vaille", minä halusin tuoda esiin. Omassa avioliitossani se ei onnistunut, vaikka yritimmekin keskustella asioista. Osin asiaan vaikutti myös se, että vaimoni invalidisoitumisen myötä seksielämämme loppui kokonaan. Minä taas en siitä selvinnyt. Ja lopputulos oli, mikä oli. Vaikka edelleen autan häntä ja huolehdimme yhdessä aikuistumisen kynnyksellä olevista lapsistamme. Jonkinlainen suhde meillä on siis vielä jäljellä, vaikka ei enää parisuhde tai avioliitto.

        Tiedän itse tilanteeni ja siihen johtaneet syyt. Kykenen elämään sen kanssa. En todellakaan toivo samaa kohtaloa kenellekään toiselle, mutta uskon löytäneeni joitakin yleisiä totuuksia, joita haluan tuoda esiin. Ja toivon, että niistä on apua joillekin muille. Niitä oppeja voi hyödyntää, vaikkei toivottavasti teekään kaikkia asioita samoin kuin minä.

        Ketjun aloittajan ongelma johtuu ilmeisesti ongelmista seksin alueella. Erityisesti jos hänen tyttöystävänsä on sanonut suoraan, "ettei tunnu missään". Silloin täytyy yrittää muuttaa omaa toimintaansa seksissä ja muussa fyysisessä läheisyydessä.

        Jos se, miten tällä hetkellä toimii "ei tunnu missään", on PAKKO KOKEILLA JOTAIN MUUTA! Tai sitten suhde päättyy siihen. Ja vaikkei tämä suhde enää olisikaan pelastettavissa, seuraava saattaa olla.

        Se, että sanon, että täytyy KOKEILLA jotain muuta, ei todellakaan tarkoita mitään sellaista, joka tuntuu pahalta kummastakaan osapuolesta. En halunnut suoraan sanoa asiaa, mutta monissa oppaissa ja kirjoituksissa sanotaan, että harva nainen kykenee saamaan orgasmia yhdynnässä, ellei häntä ole todella hyvin valmisteltu tilanteeseen. Siis onko ollut riittävästi hellyyttä ja hyväilyjä ennen yhdyntää ja sen aikana?

        Ja myös yhdynnän jälkeen voi seksiä jatkaa esim. käsiensä tai suunsa avulla niin, että nainen saa myös tyydytyksensä. Ei tämä ole helppoa, sillä toisaalta tämän pitäisi sujua "ilman paineita" ja molempien iloksi. Nautinto saattaa kadota molemmin puolin myös tilanteessa, jossa "orgasminmetsästys" muodostuu pakonomaiseksi tai "suorittamiseksi".

        Siksi kehotan kaikkia kokeilemaan erilaisia hyväilyjä, kehon eri osiin. Todella kiihottavia paikkoja saattaa löytyä yllättävästikin, kuten entisen vaimoni kämmenestä, josta jo aiemmin kerroin. En olisi moista itse uskonut, ellen olisi sitä kokenut, sillä oletin jatkuvalle kosketukselle alttiina olevan paikan olevan kaikkea muuta kuin kiihottava!

        Tässä kirjoituksessa olen puhunut pääasiassa miehelle suhteesta naiseen. Mutta useimmat asiat ovat ihan samoja myös toiseen suuntaan. Osin jopa kärjistetysti! Naisten olisi syytä muistaa, että miehelle ei seksiä ole, ellei ole laukeamista. Eikä seksiä koskaan ole liikaa.
        No ehkä tämä on sanottu hieman liian kärjistetysti. Mutta naiselle saattaa siittää pelkkä läheisyys ja pieni suukottelu. Mies voi tyytyä siihen aikansa, mutta ellei "oikeaa" seksiä ole riittävästi, ei parisuhteella ole tulevaisuutta. Seksiä lähdetään etsimään jostakin muualta, ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin.

        Ja vielä kerran muistutuksena se, minkä olen jo aiemminkin sanonut: Onnistunut tai "hyvä" seksielämä ei ole tae parisuhteen onnistumiselle. Siihen vaikuttaa niin moni muukin asia. Mutta ilman molempia osapuolia "riittävästi" tyydyttävää seksielämää on vaikea kuvitella onnistunutta parisuhdetta. Mutta saattaahan niitä poikeuksiakin esiintyä.

        Minä itse tapasin muutaman kerran "alistujaa", subia. Hän kaipasi "kovaa kättä" ja ihan oikeita fyysisiä rangaistuksia. Vaikka ajatus oli joskus esim. kirjoja lukiessa tuntunut jopa kiihottavalta, en kuitenkaan oikeassa tilanteessa pystynyt siihen ja se "suhde" loppui alkuunsa. En todellakaan halua moralisoida tai tuomita häntä, se vain on hänen tapansa. Olkoon se kuitenkin esimerkki tapauksesta, jossa jompi kumpi osapuoli ei pysty täyttämään toisen toiveita - ja siitä mihin se johtaa.

        Toivottavasti löysit tästä kirjoituksesta edes yhden positiivisen asioan, josta on apua elämääsi ja parisuhteeseesi! Silloin tämä kirjoitushetki ei ole mennyt hukkaan.

      • Syvä yhteys
        Syvä Yhteys kirjoitti:

        Mistä muusta naisesi kertovat nauttivansa kanssasi ,paitsi seksistä ?

        Miksi naisesi , joka invalidisoitui, ja josta nyt sankarillisesti pidät huolta, on ansainnut sen, että petit häntä ?
        Miltähän mahtaa hänestä tuntua ?
        Yhtä hyvin sinä olisit voinut olla se , joka invalidisoitui, ja nyt hän pitäisi sinusta huolta.. vai pitkään olit hänelle uskollinen, vaikka ei kahta kertaa, eikä suuseksiä ym. että ihan sankari, joka ajautui pettämiseen. Surullista luettavaa. Mikähän mies olet ?

        Ilmiselvästi et ole tajunnut, että parisuhde vaatii asioista puhumista toimiakseen. Kertomasi perusteella pidät itseäsi suorastaan elämän sankarina.
        Menen näppylöille, miten voit olla noin sokea itsellesi ?
        Nainen kaipaa hellyyttä ja luotettavuutta, mies vain useimmiten laukeamista.


        Tutustu siihen panoosi, niin huomaat, miten ihminen voi olla kiinnostava, ihastuttava olento.
        Meillä se suhde on pysynyt koossa, koska kokeilemaan ei koskaan olla lähdetty, vaan ollaan tyydytty toistemme tutkimiseen, ja seksi on muuttunut ja muokkaantunut matkan varrella siinä kuin ruumiimme on rappeutunut- ja koko elämämme on aivan toista kuin nuorempana.
        ja muuten- minullakin on invaliditeetti, ja enkä minäkään kaikkeen suostu, mitä mieheni haluaa, ainakaan keskustelematta, eikä meillä sellaista tehdäkään, jossa toinen jää tyydytystä vaille. En silti tulisi siitä syystä koskaan hyväksymään vieraissa käymistä, etten suostu kimppakivaan tai joku juttu ei miellytä kuin itseäni tai häntä.
        Me puhutaan asiat halki, poikki ja pinoon, ei ole luuloilua, ei sooloilua, vaan tasapainoilua ja onnistumisen kokemuksia.

        Elämä on hieno matka, jos siihen suhtautuu projektina, jossa päämäärä on täysipainoinen ja hyvä ihmissuhde miehen ja naisen välillä.

        Tämä taas täytyy ihmisen tietoisesti päättää.
        Monelta jäävät nämä peruskysymykset kokonaan puhumatta, ja sitten "kasvetaan erilleen" ja " erotaan ystävinä" ja " ei vaan samaa ihmistä kykene sietämään koko elämänsä".

        Kyllä avioliitto lapsineen on tarkoitettu elämänmittaiseksi matkaksi, jossa muuttuminen on väistämätöntä ja hyväksyttävää.
        Eroaminen on luovuttamista ja periksiantamista, ellei kyseessä ole väkivaltaisuus, alkoholismi, tai mielisairaus.
        Siinäkin on ala-aspektinsa: alkoholismista voi parantua, väkivaltaisuutta voi hoitaa, ja mielisairauteen on lääkitykset ja terapia, joten ihan kevyesti en jättäisi omaani edes niissä olosuhteissa.

        ja juu, muuten tiedän tasan tarkkaan,mistä puhun.

        meidän suhde riittää meille, ja muille sen ei ole tarkoitus riittääkään.

        Vai fanaattinen, minusta sinä olet seksinälkinesi fanaatikko pahimmasta päästä.
        jos varvasta kolottaa, ilmeisesti sekin paranee seksillä, kuten rahapula ja työttömyys ja huono itsetunto ja puhumattomuus ym. ?
        Tulee jotenkin mieleen Michael Douglas, joka tarvitsi hoitoa seksiaddiktioonsa.
        tai Vanhanen, maitomies.

        Tietysti kirjoitan omastani, kenenkäs sitten pitäisi ? niinhän teet itsekin.

        Mitä emme ole uskaltaneet lähteä kokeilemaan ? Ja mistä sinä sen tiedät ?

        Mister lukuisianaisiakaatanutjakokenutkönsikästosimies... yäk ja apua !

        Epävarma, itselleen ja muille paremmuuttaan todisteleva seikkailija, joka ei ansaitse luottamusta.


        Ap :n ongelma tuskin ratkeaa seksikokemuksien kohennuksella, enkä usko lähipiirisi elämänlaadun kohentuneen seksivalloituksiesi myötä, vaan lapsesi tuntevat myötähäpeää , vaimosi on pahoillaan ja ex-tyttöystäväsi kuuluttavat perääsi tuolla varokaa-osastossa.

        Onhan se hienoa ,että naisensa tyydyttää.
        Varmasti niitä löytyy Suomestakin satoja tuhansia, jotka naisensa tyydyttävät, ja niitä orgasmin saajiakin on paljon enemmän kuin sinä kerrot.

        Tutustupa hiukan ajankohtaisempaan materiaaliin suuresta suomalaisesta seksitutkimuksesta, jonka O. Kontula ym. julkaisi muutama vuosi sitten. ( Väestöliitto )

        Mutta vielä hienompaa on, kun niitä naisia ei ole kuin se yksi ja ainoa,ja muutakin on kuin paneminen tai sen puute.
        Kukaan ei vahingossa ajaudu pettämään ja uskon monen naisen olevan kanssani samaa mieltä ,että petät vain itseäsi.
        Miehet , jotkut heistä, ovat keskijalkansa vietävissä. Se ei ole sen enempää miehelle kunniaksi kuin naisellekaan.
        -ja kiitos, orgasmini ovat erittäin tyydyttävät. Ja kyllä, aion ehdottomasti kehuskella yksiavioisella, toisiimme tyytyvällä suhteellamme joka on kestänyt ja kestää ajan kolhut, myötä -ja vastamäessä.

      • Vielä syvempi yhteys
        Syvä yhteys kirjoitti:

        meidän suhde riittää meille, ja muille sen ei ole tarkoitus riittääkään.

        Vai fanaattinen, minusta sinä olet seksinälkinesi fanaatikko pahimmasta päästä.
        jos varvasta kolottaa, ilmeisesti sekin paranee seksillä, kuten rahapula ja työttömyys ja huono itsetunto ja puhumattomuus ym. ?
        Tulee jotenkin mieleen Michael Douglas, joka tarvitsi hoitoa seksiaddiktioonsa.
        tai Vanhanen, maitomies.

        Tietysti kirjoitan omastani, kenenkäs sitten pitäisi ? niinhän teet itsekin.

        Mitä emme ole uskaltaneet lähteä kokeilemaan ? Ja mistä sinä sen tiedät ?

        Mister lukuisianaisiakaatanutjakokenutkönsikästosimies... yäk ja apua !

        Epävarma, itselleen ja muille paremmuuttaan todisteleva seikkailija, joka ei ansaitse luottamusta.


        Ap :n ongelma tuskin ratkeaa seksikokemuksien kohennuksella, enkä usko lähipiirisi elämänlaadun kohentuneen seksivalloituksiesi myötä, vaan lapsesi tuntevat myötähäpeää , vaimosi on pahoillaan ja ex-tyttöystäväsi kuuluttavat perääsi tuolla varokaa-osastossa.

        Onhan se hienoa ,että naisensa tyydyttää.
        Varmasti niitä löytyy Suomestakin satoja tuhansia, jotka naisensa tyydyttävät, ja niitä orgasmin saajiakin on paljon enemmän kuin sinä kerrot.

        Tutustupa hiukan ajankohtaisempaan materiaaliin suuresta suomalaisesta seksitutkimuksesta, jonka O. Kontula ym. julkaisi muutama vuosi sitten. ( Väestöliitto )

        Mutta vielä hienompaa on, kun niitä naisia ei ole kuin se yksi ja ainoa,ja muutakin on kuin paneminen tai sen puute.
        Kukaan ei vahingossa ajaudu pettämään ja uskon monen naisen olevan kanssani samaa mieltä ,että petät vain itseäsi.
        Miehet , jotkut heistä, ovat keskijalkansa vietävissä. Se ei ole sen enempää miehelle kunniaksi kuin naisellekaan.
        -ja kiitos, orgasmini ovat erittäin tyydyttävät. Ja kyllä, aion ehdottomasti kehuskella yksiavioisella, toisiimme tyytyvällä suhteellamme joka on kestänyt ja kestää ajan kolhut, myötä -ja vastamäessä.

        Sinä itse kirjoitit: "Meillä se suhde on pysynyt koossa, koska kokeilemaan ei koskaan olla lähdetty,"

        Siksi ihmettelen kovasti tätä kommenttiasi: "Mitä emme ole uskaltaneet lähteä kokeilemaan ? Ja mistä sinä sen tiedät ?"

        En voi muuten tietääkään, mutta ihmettelen vaan, kun ensimmäisessä viestissäsi kirjoitit noin.

        Jos et ymmärrä kirjoitettua tekstiä etkä osaa reagoida siihen, olet ilmiselvästi fanaatikko, joka vain saarnaa omaa totuuttaan. Kun et ymmärrä kirjoitettua tekstiä, kuvittelet jotakin ja hyökkäät silmittömästi sen pohjalta.

        En ole sanonut olevani mikään naistenkaataja. Itseasiassa taidan vasta lähestyä tutkimusten mukaista seksipartnereiden keskiarvoa. Enkä ole varma, saavutanko sitä koskaan.

        Minä en ole koskaan harrastanut yhdenillansuhteita. Kaikki kokemukseni ovat pitemmistä suhteista ja ne ovat sisältäneet paljon muutakin kuin seksiä, vaikka se onkin ollut merkittävä osa antoisaa suhdetta. Uutta suhdetta etsiessäni olen toki törmännyt myös muunlaisiin ihmisiin. Vuosien mittaan ehtii kyllä kerätä kokemuksia. Ja tästä kokemuksesta halusin jakaa löytämiäni hyviä asioita.

        Siinä se on, väännettynä rautalangasta. Joko nyt ymmärrät?
        Moni muu taisi ymmärtää jo alkuperäisestä viestistäni.

        Sen verran olen mielestäni viisastunut, että uskon täysin näihin perusasioihin:

        1. En tuomitse ketään tai mitään, jos ei tehdä vastoin partnerin tahtoa tai tahallisesti toista vahingoittaen. Sekä tietenkin toimitaan lain puitteissa pysyen.
        2. Pysyvän, pitkäaikaisen parisuhteen perusta on onnistunut, molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä.
        3. Kokeilemalla ja mielikuvitustaan käyttämällä voi löytää uusia asioita niin itsensä kuin partnerinsa nautinnon lisäämiseksi. En todellakaan tarkoita mitään pornoelokuvien hurjasteluita ja mahdottomuuksia! Mutta niistäkin voi löytää oikein katsottuna aina joskus jotain kokeilemisen arvoista.
        4. Seksi on iloinen asia!

        Sinä itse julistat saavasi hyviä orgasmeja. Mainiota! Jos myös partnerisi on tyytyväinen, olet päässyt juuri siihen, jota olen näillä kirjoituksillani yrittänyt tuoda esiin!

        Kuten sanoin, jokaisen on vain löydettävä omat keinonsa saavuttaa tyydyttävä seksielämä ja sitä kautta parisuhde. Erityisesti pitää ottaa oma partneri huomioon! Jos nykyiset keinot eivät tuota tulosta, täytyy kokeilla jotain uutta. Mutta se edellyttää myös molemminpuolista luottamusta ja avoimmuutta. Kummankin täytyy voida ja uskaltaa kertoa, pitääkö jostakin vai ei. Sekä myös mahdollisista toiveistaan.

        Alkuperäisen kirjoittajan (Johanneksen) kohdalla uskon, että tätä ei saavutettu. Johannes kertoi pitkistä keskusteluista jne. Se on toki hyvä, mutta vain yksi osa parisuhdetta. Pelkään, että hän ei nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan osannut riittävästi ottaa tyttöystäväänsä huomioon, keskittyi vain omaan nautintoonsa. Eikä tyttöystävä ehkä osannut tuoda riittävän selvästi omia toiveitaan esiin. Hän on jopa aluksi saattanut esittää tyytyväistä, vaikka ei oikeasti ole ollutkaan, kun suhde muuten on tuntunut hyvältä. Ja niinpä on tultu tähän tilanteeseen. Toivottavasti molemmat osapuolet ottavat opikseen, ja ainakin seuraavassa suhtessaan osaavat toimia paremmin!

        Toivotan kaikille menestystä parisuhteen kiemuroissa! Se vaatii ponnistelua eikä jokainen suhde voi onnistua, mutta kyllä se useimmille joskus löytyy.

    • kokemusta on

      se akkashan käy ihan selvään vieraissa,ei vain sano mitään ettei loukkaa sua

    • lain kirjain

      Kaikki hyvät suhteet alkavat hyvällä seksillä. Vasta ajan päästä selviää, kantaako suhde myös muuttuneissa eli laimentuneissa oloissa. Tämä kaikki on suuri mysteeri siihen asti, kunnes ... se selviää. Joten mitään ei voi ennustaa etukäteen. Suurin osa innokkaasti alkaneista suhteista päättyy lyhyeen. Siis SUURIN OSA. Tämän on laki.

    • <3 <3

      John Gray, Mars ja venus vuoteessa-kirja, sieltä löytyy apua intohimon säilyttämiseen :)

    • yyyyys

      Intohimo puuttuu naisen pään sisältä eikä sille oikein voi mitään...

    • Valestra
    • en osaa laskea

      tyttöystävälläsi on samantapainen tilanne kuin itselläni, jos rakastaa sinua kaverina ja tahtoo olla paras kaveri. mieheni ja minun suhde on kyllä pidempi, mutta pitkän aikaa hän on ollut minulle paras ystäväni, eikä niinkään mieheni. välillä tulee aikoja, kun haluan jatkaa vain ja ainoastaan kaverina, eikä se mitenkään johdu siitä, etten haluaisi miestäni, en vain halua menettää ystävää. kuitenkin joskus hän on minulle mies ja haluan hänen kanssaan parisuhteen, jolla on tulevaisuus.

      tilanne saattaa siis muuttua. ehkei tyttöystäväsi näe suhteenne etenevän mihinkään, joten on helpompi olla ystävä. hän varmasti välittää sinusta, kun tahtoo olla paras kaverisi, ja hyvä kun sanoo asiat suoraan. seksin ei todellakaan pitäisi olla niin iso osa suhdetta, että sen puute/väheneminen/toisen haluttomuus kaataa koko suhteen, ainakin itselläni haluttomuus johtuu turvattomuudesta ja tylsistymisestä, kun suhde ei etene tai en saa vastakaikua tunteisiini. mutta jos tyttöystävällesi seksi on se, millä määrittelee suhteen laadun ja sen, kenen kanssa haluaa seurustella, hän ei ole sinulle oikea kumppani.

      älä heittäydy myötäilemään tyttöystäväsi puheita, vaan sano suoraan mitä itse ajattelet. mitä tunnet häntä kohtaan ja mitä sinä toivot suhteeltanne. keksi yhteistä tekemistä, usein sekin kun saa ajatukset hetkeksi muualle siitä, mikä suhteessa hiertää, parantaa suhdetta, ja varmasti kun tyttöystäväsi näkee sinusta puolia, joihin ei ole vielä ehtinyt tutustua (vuosi on kuitenkin lyhyt aika, vaikka olettekin paljon keskustelleet mikä on hyvä juttu, ei siinä ehdi toisesta kaikkea oppia), näkee sinut taas miehenä eikä "vain" kaverina. jos niin on tarkoitettu.

    • muuuuli

      Parisuhteessa pitää olla kiihkoa, miehen tulee tyydyttää itsensä naiseen ja nainen saa siinä samalla tyydytyksensä. Jos aletaan liikaa kikkailemaan niin latistuu koko kiihkokin.


      Näin meillä on menty yli 20 vuotta, joskus vähän himmailen että vaimokin ehtii mukaan. Kiihkoa on se että uskaltaa antaa sille täyden vallan ja heittäytyy viettien vietäväksi. Mitään muuta kuin omaa mielihyväänsä ei pidä juurikaan ajatella, nautin vaimostani ja hän nauttii minusta samalla. Ihmiset ovat yksilöitä ja erillaisia haluiltaan, me pidämme kiihkeistä pikasekseistä joku muu pitää tuntien sessioista. Pitää vaan löytää oikea parinsa.

    • Anonyymi

      Usein kun sanat loppuvat, huomaa ettei jäänyt mitään jäljelle. Pitkät juttelutuokiot ovat yliarvostettuja, pitkät hellyys sessiot aliarvostettuja. Rakkaus ei ole maailman parantamista, vaan kahden ihmisen liittämistä yhteen tarpeineen. Intohimoa ei opi, jos se ei herää toisen läsnäollessa, toista katsoessa tai koskettaessa, on keskustelutuokiot kuolettaneet lämpimän vivahteen suhteestanne. Seurustelet tällä hetkellä väärän ihmisen kanssa, mutta tulevaisuudessa löydät oikeanlaisen kun muistat että nainen on nainen eikä veli tai kaveri. Joskus menettäminen auttaa ymmärtämään, kun asian käsittelee huolella ja järkisyyt ja tunne syyt punniten. oppii itsestään sekä muista.
      https://youtu.be/Vn8phH0k5HI

    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      66
      4449

    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      14
      2219

    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      25
      1744

    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1478

    5. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      25
      1411

    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1288

    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1217

    8. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      13
      1126

    9. SOSIALI DEMOKRATIA

      AATE , JOKA ETENEE.
      Suomen sosialidemokraattinen puolue
      22
      1076

    10. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      291
      1004
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt