kolme kulmaa kalliota, yksi ei

että talo pysyy paikoillaan, luota häneen.

Molempi parempi ja kellarinkin voi tehdä ja radonputket varoilta laittaa.

kallio on routivaa plaatua. Jos sepelillä tehdään täyttö yhdessä kulmassa ja käytetään järeää tärytintä kerroskorkeus n. 30 cm ei ole väliä kumpaa tapaa käyttää.

Itse perustaisin kaikki nurkat kalliosta saakka, sillä täytössä tulee vaikeuksia täryttimen ja kaivinkoneen yhteensovittamisessa. Oma arvioni on kalliolle perustamisessa tuulettuva rossipohja.

Raadonista ei kallioperustuksessa ole vaaraa, jos kallio on yhtenäistä. Kallion pinnassa liikkuu yleensä vesi ja sen torjuntaan pitää kiinnittää huomiota erityisesti. Ampumalla niskaojat (salaoja ja sorastus) veden tulosuuntaan varmistaa, että kivijalka pysyy kuivana keväisin.

laitetaan useinkin 200...300,, tiivistetty sora/sepelikerros anturan alle myös kallion kohdalla. Syynä esim. se, että betoni kutistuu n. 0.5 mm /metri kuivuessaan. Kun perustus on kiinni kalliossa, se ei päästä anturan alapintaa kutistumaan ja yläpinta kutistuu väkisin. Tulee halkeamia, myös sokkeliin. Raudoitus ei näissä voimissa auta, korkeintaan vähän rajoittaa halkeamia. Sorapeti antaa anturan kutistua ja päästään paljon pienemmillä halkeamilla (muuten: betoni halkeaa lähes aina hiukan, kuuluu homman luonteeseen, ei vain saisi haljeta liikaa) . Sorapeti myös päästää kallion päällä kulkevan veden lävitseen. Vesi ei siis patoudu anturaa vasten. Kun talon yksi nurkka on paksummalla soralla/sepelillä ja muut kalliolla on erilainen perustusolosuhde nurkassa. Laittaisin huolellisesti, kerroksittain tiivistetyn sepelipedin syvemmän nurkan alle ja 200-300 mm sepeliä muualle anturoiden alle. Ellei sitten siinä nurkassa kallio ole liian syvällä. No, rakennesuunnittelijasi tuntee pohjatutkijan avulla tilanteen ja osaa hoitaa asian.