Mielikuvista totuuteen

Säästäminen on pitkäjänteistä hommaa, ja tulokset tulevat hitaasti. Mutta toisaalta samalla niiden itselle määriteltyjen välietappien saavuttaminen tuntuu aina vain paremmalta.
Itse olin parikymppisenä huono säästäjä. Sain kyllä rahaa aina jonkin verran kasaan, mutta se tahtoi kuitenkin lopulta kadota johonkin. Toisinsanoen, rahalta puuttui selkeä ja järkevä määränpää. Lisäksi rahankäyttö oli muutenkin hieman turhan ajattelematonta. Huoletonta.

Nyt, lähemmäs kolmekymppisenä asiat ovat hieman erilailla. On suurpiirteinen budjetti olemassa siitä, mitä kuukaudessa saisi rahaa mennä. Kolme eri tiliä, millä rahaliikennettä hoidan ja osakesalkku mihin se ylimääräinen menee.

Säästäminen alkoi pikkuhiljaa tottumuksia muutellen, ja muutama vuosi vierähti ennenkuin sain tilanteen nykyiseen malliin. Aluksi oli otettava verottaja avuksi säästämisen kanssa, ja ruuvasin veroprosentin aika korkeaksi. Näin rahoja ei saanut käytettyä heti tilin tultua. Ensimmäiset palautukset meni sileäksi aika nopeasti, mutta jo toiset jäivät ihan oikeasti säästöön. Sittemmin tuo pakkokeino on jäänyt tarpeettomaksi, mutta se on edelleen käytössä ihan muutenvain. Kerran tuo veronpalautus auttoi todella paljon äkillisen työttömyyden takia, joten palautuksiin suhtautuminen on positiivisella kannalla.

Mutta joka tapauksessa. Tuohon aikaan aloitin myös sijoitusmaailman tutkimisen, ja näin säästetyille rahoille tuli jokin tarkoitus. Samalla myös itse säästäminen sai hieman lisäpontta. Hyvinajautettu osakesalkku vaatii hieman pääomaa, joten sitä on nyt sitten haalittava. Mutta unohtamatta elääkin siinä samalla.

Aikaisemmin pienituloisena säästämiseni on tosin ollut hieman hidasta, ja viimeisen viiden vuoden aikana kasaan on saatu vasta noin 10 000 euroa. Työttömäksi jäänti hieman häiritsi tavoitteiden täyttymistä aikataulujen puitteissa. Se on kuitenkin hyvä alku, ja työhön pääsyn ansiosta jatkossa ainakin tuon verran pitäisi helposti jäädä säästöön vuodessa. Tietysti se edelleenkin vaatii hieman yritystä, mutta kun pitää tavoitteet kirkkaana mielessä ja muistaa palkita itsensä aina välillä, niin se on kuitenkin aika helppoa. Kun siihen on tottunut.


Nykyinen säästetty summa ei vielä tuo mielestäni järin suurta turvaa, mutta se on summa joka kannattaisi jokaiselta vähintään taskusta löytyä jos säästämiseen vain on minkäänlaisia mahdollisuuksia. Se oli se ensimmäinen merkkipaalu itsellekin ja takaa sen, että vaikka kämpästä hajoaisi kaikki tärkeät vimpaimet, ja autokin siihen päälle, niin talous ei siihen vielä kaadu. Ja jo nyt olo on aika rauhallinen sen suhteen mitä raha-asioihin tulee. Ei tarvitse murehtia. Kun vain osaa ottaa lunkisti markkinoiden heilumisen, mikä osakesäästämiseen kuuluu. Heikompihermoisille suositellaan tietysti korkorahastoa tai säästötiliä.

Tämä on loppujenlopuksi hieman kuin laihduttamista. Dieetit on ihan turhaa itsensä huijaamista. Vain pysyvillä elintapamuutoksilla voi saada pysyviä tuloksia. Mutta niiden muutosten on annettava tulla omaa tahtiaan.