minkälainen on narsisti

Kertokaa miten narsistinen ihminen käyttäytyy? Olen alkanut yhden telkkarikeskustelun perusteella epäillä että mieheni on narsisti. meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Onko joku joka voisi kertoa miten narsisti käyttäytyy tällaisessa perheessä? Alkoholia perheessämme ei käytetä, se ei siis sotke kuvioita.
191168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 19

Vanhimmat

Olet varmasti oikeassa, miehesi täytyy olla narsisti.

Äänestä

Älä usko sitä potaskaa, mitä näillä keskustelupalstoilla puhutaan narsismista. Täällä on paljon narsisteja, jotka yrittävät kaikin keinoin manipuloida asioita. Täällä on paljon ihmisiä, jotka kokevat jokaisen hankalan ihmisen narsistiksi. Etsi netistä oikeaa ja puolueetonta tietoa narsismista (siis muualta kuin keskustelupalstoilta), sitä löytyy paljon kun vain googletat. Myös kirjallisuutta aiheesta löytyy. Voit myös mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle ja kertoa tuntemuksistasi. Narsistit harvoin itse myöntävät sairauttaan ja lähtevät tutkimuksiin, yleensä narsismi tulee ilmi sitä kautta, että narsistin lähipiiriin kuuluvat ihmiset alkavat voida pahoin. Diagnoosiahan ei kukaan ammatilainenkaan voi tietenkään tehdä vain sinun kertomustesi perusteella näkemättä ja tutkimatta sitä toista, mutta saat asiantuntevaa tietoa narsismista.

Lopuksi kannattaa muistaa, että kaikki kusipäisesti käyttäytyvät eivät ole narsisteja, he vaan sattuvat olemaan kusipäitä. Et tarkemmin kertonut, mikä miehesi käyttäytymisessä on saanut sinut miettimään olisiko hän narsisti. Sillä, onko miehesi narsisti vai ei, ei loppupeleissä ole itseasiassa mitään merkitystä, jos miehesi käyttäytyy sopimattomasti/halveksivasti/väkivaltaisesti/alistavasti sinua ja/tai lapsia kohtaan ja koet eläväsi huonossa suhteessa. Jos asioihin ei saada parannusta esim. pari- tms. terapian kautta, jos toinen ei esim. suostu sellaiseen, niin silloin pitää erota, kenenkään kynnysmatoksi ei kannata alkaa, oli se toinen narsisti tai ei.

Äänestä
  • Olen vain satunnainen ohikulkija, silloin tällöin tätä palstaa lukenut johtuen asioista jotka linkittyvät omaan elämääni.
    Paljon elämänkoulua käynyt, sitä kouluista parhainta :)

    Äänestä

  • Olen vaan voinut epämääräisesti pahoin jo monta monta vuotta. Tavallaan mieheni on välillä mukava ja hyvä mies, kehuu minua ja auttaa kotitöissä. mutta sitten hän on sellainen että aina haukkuu muita ihmisiä, ei siis suoraan heille utta minulle puhuu kuinka muut on jollain tavalla tyhmepiä tai huonompia. Hänen oma ammatti tuntuu olevan se paras ja oma talo hienoin. Hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä eikä ole koskaan pyytäånyt mitään anteeksi. Sitten kun ollaan jossain kylässä tai tavataan ihmisiä niin mieheni on pakko päästä keskusteluissa "voitolle", osoittaa jotenkin että hän on oikeassa ja tietää kaiken. Mieheni aina on äänessä kun on vieraita eikä ole juuri kiinnostunut muiden asioista, selittää vaan omia juttujaan. töissä hänen kanssa ei kaikki kuulemma voi olla samassa taukotilassa, jotkut sitten ovat ikäänkuin "hänen puolellaan" ja parempia kavereita. Sitten hän joskus vieraiden kuulle jollain tavalla saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi. En oikein osaa selittää. Esim. jos minä sanon jonkun mielipiteen asiasta niin mieheni tyrmää sen ja nauraa. minusta on tullut aika hiljainen. ja liikenteessä kaikki muut autoilija tekevät väärin, siitä hän puhuu jälkeenpäinkin vielä. Miehelläni ei oikeita ystäviä ole ollenkaan eikä meillä käy kylässä mieheni ystäviä, sellaisia vaan joihin minä olen tutustunut, pääasiassa lapsiperheitä. Sitten meidän 5 vuotias poika on joutunut jotenkin mieheni silmätikuksi. Poika on tosi kovassa kurissa ja minun mielestä se on jo vähän alstamista kun poika joutuu jäähypenkille pienestäkin asiasta ja mieheni huutaa naama punaisena ihan pojan naaman edessä. Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen mutta jotenkin mulla on sellainen olo että en uskalla aina kaikkea sille sanoa kun hän räjähtää niin helposti jos jostain sanoo. Siis alkaa huutamaan. Toisaalta mies on kyllä välillä hyväkin isä (leikki lasten kanssa ja tekee kotihommiakin jos pyytää), mutta enimmäkseen illat ovat sitä että poikaa komentaa. Onkohan näistä selityksistä mitään apua, voi kun joku osaisi auttaa.

    Äänestä

  • 567u676juikr kirjoitti:

    Olen vaan voinut epämääräisesti pahoin jo monta monta vuotta. Tavallaan mieheni on välillä mukava ja hyvä mies, kehuu minua ja auttaa kotitöissä. mutta sitten hän on sellainen että aina haukkuu muita ihmisiä, ei siis suoraan heille utta minulle puhuu kuinka muut on jollain tavalla tyhmepiä tai huonompia. Hänen oma ammatti tuntuu olevan se paras ja oma talo hienoin. Hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä eikä ole koskaan pyytäånyt mitään anteeksi. Sitten kun ollaan jossain kylässä tai tavataan ihmisiä niin mieheni on pakko päästä keskusteluissa "voitolle", osoittaa jotenkin että hän on oikeassa ja tietää kaiken. Mieheni aina on äänessä kun on vieraita eikä ole juuri kiinnostunut muiden asioista, selittää vaan omia juttujaan. töissä hänen kanssa ei kaikki kuulemma voi olla samassa taukotilassa, jotkut sitten ovat ikäänkuin "hänen puolellaan" ja parempia kavereita. Sitten hän joskus vieraiden kuulle jollain tavalla saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi. En oikein osaa selittää. Esim. jos minä sanon jonkun mielipiteen asiasta niin mieheni tyrmää sen ja nauraa. minusta on tullut aika hiljainen. ja liikenteessä kaikki muut autoilija tekevät väärin, siitä hän puhuu jälkeenpäinkin vielä. Miehelläni ei oikeita ystäviä ole ollenkaan eikä meillä käy kylässä mieheni ystäviä, sellaisia vaan joihin minä olen tutustunut, pääasiassa lapsiperheitä. Sitten meidän 5 vuotias poika on joutunut jotenkin mieheni silmätikuksi. Poika on tosi kovassa kurissa ja minun mielestä se on jo vähän alstamista kun poika joutuu jäähypenkille pienestäkin asiasta ja mieheni huutaa naama punaisena ihan pojan naaman edessä. Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen mutta jotenkin mulla on sellainen olo että en uskalla aina kaikkea sille sanoa kun hän räjähtää niin helposti jos jostain sanoo. Siis alkaa huutamaan. Toisaalta mies on kyllä välillä hyväkin isä (leikki lasten kanssa ja tekee kotihommiakin jos pyytää), mutta enimmäkseen illat ovat sitä että poikaa komentaa. Onkohan näistä selityksistä mitään apua, voi kun joku osaisi auttaa.

    Turha maalikon on lähteä leikkimään psykiatria. Jäähypenkki on ok kasvatuskeino, mitä sinä käytät kasvatuksessa?

    Äänestä

  • 567u676juikr kirjoitti:

    Olen vaan voinut epämääräisesti pahoin jo monta monta vuotta. Tavallaan mieheni on välillä mukava ja hyvä mies, kehuu minua ja auttaa kotitöissä. mutta sitten hän on sellainen että aina haukkuu muita ihmisiä, ei siis suoraan heille utta minulle puhuu kuinka muut on jollain tavalla tyhmepiä tai huonompia. Hänen oma ammatti tuntuu olevan se paras ja oma talo hienoin. Hän ei koskaan myönnä olevansa väärässä eikä ole koskaan pyytäånyt mitään anteeksi. Sitten kun ollaan jossain kylässä tai tavataan ihmisiä niin mieheni on pakko päästä keskusteluissa "voitolle", osoittaa jotenkin että hän on oikeassa ja tietää kaiken. Mieheni aina on äänessä kun on vieraita eikä ole juuri kiinnostunut muiden asioista, selittää vaan omia juttujaan. töissä hänen kanssa ei kaikki kuulemma voi olla samassa taukotilassa, jotkut sitten ovat ikäänkuin "hänen puolellaan" ja parempia kavereita. Sitten hän joskus vieraiden kuulle jollain tavalla saa minut tuntemaan itseni tyhmäksi. En oikein osaa selittää. Esim. jos minä sanon jonkun mielipiteen asiasta niin mieheni tyrmää sen ja nauraa. minusta on tullut aika hiljainen. ja liikenteessä kaikki muut autoilija tekevät väärin, siitä hän puhuu jälkeenpäinkin vielä. Miehelläni ei oikeita ystäviä ole ollenkaan eikä meillä käy kylässä mieheni ystäviä, sellaisia vaan joihin minä olen tutustunut, pääasiassa lapsiperheitä. Sitten meidän 5 vuotias poika on joutunut jotenkin mieheni silmätikuksi. Poika on tosi kovassa kurissa ja minun mielestä se on jo vähän alstamista kun poika joutuu jäähypenkille pienestäkin asiasta ja mieheni huutaa naama punaisena ihan pojan naaman edessä. Mies ei ole fyysisesti väkivaltainen mutta jotenkin mulla on sellainen olo että en uskalla aina kaikkea sille sanoa kun hän räjähtää niin helposti jos jostain sanoo. Siis alkaa huutamaan. Toisaalta mies on kyllä välillä hyväkin isä (leikki lasten kanssa ja tekee kotihommiakin jos pyytää), mutta enimmäkseen illat ovat sitä että poikaa komentaa. Onkohan näistä selityksistä mitään apua, voi kun joku osaisi auttaa.

    Parisuhteessa pitäisi voida hyvin, sen pitäisi olla turvallinen ja kaikella tavalla tyydytystä ja voimaa antava suhde. Jos se kääntyy oman hyvinvoinnin vastaiseksi ja siinä on paha olla, niin silloin sen eteen pitää jotakin tehdä, se on lähtökohta. Olet nyt tarkastellut tilannettasi ja huomannut miehessäsi piirteitä, jotka ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan pahoin, etkä tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Yksi ja varmin tapa saada muutosta aikaan on puhuminen miehesi kanssa. Keskustelu on ainoa keino saada tietää toisen tunteet, asenteet, mielipiteet ja ratkaisumallit tilanteen selvittämiseksi. Puhumattomuudella ja itsekseen miettimisellä ei päästä mihinkään.

    Kerro miehellesi tunteistasi ja peloistasi, kerro mitä toiveita sinulla on suhteesi kannalta ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän. Jos, pelkäät miestäsi, ei suhde toimi, eikä ole terve, etkä itsekään pysy terveenä sellaisessa suhteessa, jossa omat tunteet pitää peittää ja pelon takia jättää taka-alalle.

    Lisäksi teillä on pieni lapsi, joka vaistoaa pelon ja epävarman ilmapiirin. Miehesi karjuminen noin pienelle lapselle on mieletöntä ja epäasiallista käytöstä. Aikuisen pitää kasvattaa lapsi ilman väkivaltaa ja huutaminen ja karjuminen pää punaisena ja kaikenlainen alistaminen 5-vuotiaan edessä on henkistä väkivaltaa, jonka lapsi kokee uhkailuna ja pelottavana.

    Sinun pitää itse miettiä, jos tilanne ei puhumalla parane ja muutosta ei tule, haluatko lapsestasi traumatisoituneen ja häiriintyneen ja itsestäsi fyysisesti ja henkisesti loppuunpalaneen sairaan ihmisen. Onko se oikea hinta siitä, että yksi ihminen saa tyrannisoida ja tehdä mitä haluaa ilman sinun oikeuttasi puuttua asioihin millään tavalla.

    En osaa sanoa mistä on kysymys, onko miehelläsi narsistinen persoonallisuushäiriö, tai missä vika, mutta se ei tilanteessasi ole se ratkaisevin tekijä, vaan se, että otat asian puheeksi miehesi kanssa ja keskustelette tilanteestanne, mitä sille voi tehdä ja onko mitään tehtävissä. Jos, tilanne ei siitä huolimatta muutu, sinä ja lapsesi voitte huonosti, niin viimeiseksi ratkaisuksi jää lähteminen pois sairaasta suhteesta.

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Parisuhteessa pitäisi voida hyvin, sen pitäisi olla turvallinen ja kaikella tavalla tyydytystä ja voimaa antava suhde. Jos se kääntyy oman hyvinvoinnin vastaiseksi ja siinä on paha olla, niin silloin sen eteen pitää jotakin tehdä, se on lähtökohta. Olet nyt tarkastellut tilannettasi ja huomannut miehessäsi piirteitä, jotka ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan pahoin, etkä tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Yksi ja varmin tapa saada muutosta aikaan on puhuminen miehesi kanssa. Keskustelu on ainoa keino saada tietää toisen tunteet, asenteet, mielipiteet ja ratkaisumallit tilanteen selvittämiseksi. Puhumattomuudella ja itsekseen miettimisellä ei päästä mihinkään.

    Kerro miehellesi tunteistasi ja peloistasi, kerro mitä toiveita sinulla on suhteesi kannalta ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän. Jos, pelkäät miestäsi, ei suhde toimi, eikä ole terve, etkä itsekään pysy terveenä sellaisessa suhteessa, jossa omat tunteet pitää peittää ja pelon takia jättää taka-alalle.

    Lisäksi teillä on pieni lapsi, joka vaistoaa pelon ja epävarman ilmapiirin. Miehesi karjuminen noin pienelle lapselle on mieletöntä ja epäasiallista käytöstä. Aikuisen pitää kasvattaa lapsi ilman väkivaltaa ja huutaminen ja karjuminen pää punaisena ja kaikenlainen alistaminen 5-vuotiaan edessä on henkistä väkivaltaa, jonka lapsi kokee uhkailuna ja pelottavana.

    Sinun pitää itse miettiä, jos tilanne ei puhumalla parane ja muutosta ei tule, haluatko lapsestasi traumatisoituneen ja häiriintyneen ja itsestäsi fyysisesti ja henkisesti loppuunpalaneen sairaan ihmisen. Onko se oikea hinta siitä, että yksi ihminen saa tyrannisoida ja tehdä mitä haluaa ilman sinun oikeuttasi puuttua asioihin millään tavalla.

    En osaa sanoa mistä on kysymys, onko miehelläsi narsistinen persoonallisuushäiriö, tai missä vika, mutta se ei tilanteessasi ole se ratkaisevin tekijä, vaan se, että otat asian puheeksi miehesi kanssa ja keskustelette tilanteestanne, mitä sille voi tehdä ja onko mitään tehtävissä. Jos, tilanne ei siitä huolimatta muutu, sinä ja lapsesi voitte huonosti, niin viimeiseksi ratkaisuksi jää lähteminen pois sairaasta suhteesta.

    Kiitos vastauksesta, oli asiallinen.
    tietty ongelmaa lisää sekin että meillä ei ole mahdollisuutta saada lapsia hoitoon esim. mummolaan eikä ole rahaa palkata ketään että voitais ihan rauhassa jutella. Toinen se, että kun joskus olen yrittänyt puhua niin mies menettää malttinsa tosi helposti ja alkaa puolustautumaan ja syyttelemään minua jostain asioista. Tiedän kyllä että puhua pitäisi. Kyllä mulla ero on ollut ajatuksena mielessä mutta pitkä matka on vielä sen toteuttamiseen. En vaan pysty kun lapset on niin pieniä, ajattelen heidän parastaan ja tällä hetkellä se paras on kyllä perheen yhdessä pysyminen. Mielestäni ainakin parempi kuin se mitä lapset kärsii vanhempien erosta. Onneksi tuo räyhäämine on menettämässä vähän tehoja kun poika välillä vaan nauraa kun isi suuttuu:) Mutta sitten mies hakee ristun ja pitää sitä pojan naaman edessä niin sitten taas itku tulee. No, kyllä me toistaisksi pärjätään mutta saa nähdä miten tämä homma etenee. Kiitos vastauksista! Ai niin, kyllä mä itekkin jäähypenkkiä käytän mutta ei sinne joudu jos hoitopäivän jälkeen haluaa huomiota eikä jaksa sitä tarpeeksi antamaan ja sen takia lapsi alkaa kiukkuilemaan.

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Parisuhteessa pitäisi voida hyvin, sen pitäisi olla turvallinen ja kaikella tavalla tyydytystä ja voimaa antava suhde. Jos se kääntyy oman hyvinvoinnin vastaiseksi ja siinä on paha olla, niin silloin sen eteen pitää jotakin tehdä, se on lähtökohta. Olet nyt tarkastellut tilannettasi ja huomannut miehessäsi piirteitä, jotka ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan pahoin, etkä tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Yksi ja varmin tapa saada muutosta aikaan on puhuminen miehesi kanssa. Keskustelu on ainoa keino saada tietää toisen tunteet, asenteet, mielipiteet ja ratkaisumallit tilanteen selvittämiseksi. Puhumattomuudella ja itsekseen miettimisellä ei päästä mihinkään.

    Kerro miehellesi tunteistasi ja peloistasi, kerro mitä toiveita sinulla on suhteesi kannalta ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän. Jos, pelkäät miestäsi, ei suhde toimi, eikä ole terve, etkä itsekään pysy terveenä sellaisessa suhteessa, jossa omat tunteet pitää peittää ja pelon takia jättää taka-alalle.

    Lisäksi teillä on pieni lapsi, joka vaistoaa pelon ja epävarman ilmapiirin. Miehesi karjuminen noin pienelle lapselle on mieletöntä ja epäasiallista käytöstä. Aikuisen pitää kasvattaa lapsi ilman väkivaltaa ja huutaminen ja karjuminen pää punaisena ja kaikenlainen alistaminen 5-vuotiaan edessä on henkistä väkivaltaa, jonka lapsi kokee uhkailuna ja pelottavana.

    Sinun pitää itse miettiä, jos tilanne ei puhumalla parane ja muutosta ei tule, haluatko lapsestasi traumatisoituneen ja häiriintyneen ja itsestäsi fyysisesti ja henkisesti loppuunpalaneen sairaan ihmisen. Onko se oikea hinta siitä, että yksi ihminen saa tyrannisoida ja tehdä mitä haluaa ilman sinun oikeuttasi puuttua asioihin millään tavalla.

    En osaa sanoa mistä on kysymys, onko miehelläsi narsistinen persoonallisuushäiriö, tai missä vika, mutta se ei tilanteessasi ole se ratkaisevin tekijä, vaan se, että otat asian puheeksi miehesi kanssa ja keskustelette tilanteestanne, mitä sille voi tehdä ja onko mitään tehtävissä. Jos, tilanne ei siitä huolimatta muutu, sinä ja lapsesi voitte huonosti, niin viimeiseksi ratkaisuksi jää lähteminen pois sairaasta suhteesta.

    "Parisuhteessa pitäisi voida hyvin, sen pitäisi olla turvallinen ja kaikella tavalla tyydytystä ja voimaa antava suhde."

    Kenenkään tehtävä ei ole tehdä toista tyytyväiseksi ja onnelliseksi - edes parisuhteessa. Parisuhde on suhde, jonka osapuolet rakentavat keskinäisen kiintymyksensä varaan ja josta molemmat ammentavat omaan hyvinvointiinsa voimavaroja.
    Ei siis ole kyse siitä, että vain toinen olisi oikeutettu hyvään ja toinen velvollinen sitä jakamaan - kuten tekstistäsi helpolla pystyy lukemaan. Se, joka kokee olevansa huonossa suhteessa, analysoi ensin OMAT toimintatapansa ja jos ne paljastuvat moitteettomiksi rehellisen tarkastelun jälkeen ( mitä kyllä epäilen), niin sitten ei muuta kuin puhumaan asiasta kumppanin kanssa - eikä tulla tänne kyselemään "onko mies narsisti".
    Ei eroamiseen tarvita puolison diagnosointia miksikään.....siihen riittää se, että homma ei omasta mielestä pelaa ja parannusta ei voi saada yksin aikaan.

    Helvetin narsistista aina hakea syitä itsensä ulkopuolelta.

    Äänestä

  • lottamari_1 kirjoitti:

    Parisuhteessa pitäisi voida hyvin, sen pitäisi olla turvallinen ja kaikella tavalla tyydytystä ja voimaa antava suhde. Jos se kääntyy oman hyvinvoinnin vastaiseksi ja siinä on paha olla, niin silloin sen eteen pitää jotakin tehdä, se on lähtökohta. Olet nyt tarkastellut tilannettasi ja huomannut miehessäsi piirteitä, jotka ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan pahoin, etkä tiedä mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä. Yksi ja varmin tapa saada muutosta aikaan on puhuminen miehesi kanssa. Keskustelu on ainoa keino saada tietää toisen tunteet, asenteet, mielipiteet ja ratkaisumallit tilanteen selvittämiseksi. Puhumattomuudella ja itsekseen miettimisellä ei päästä mihinkään.

    Kerro miehellesi tunteistasi ja peloistasi, kerro mitä toiveita sinulla on suhteesi kannalta ja miten toivoisit hänen käyttäytyvän. Jos, pelkäät miestäsi, ei suhde toimi, eikä ole terve, etkä itsekään pysy terveenä sellaisessa suhteessa, jossa omat tunteet pitää peittää ja pelon takia jättää taka-alalle.

    Lisäksi teillä on pieni lapsi, joka vaistoaa pelon ja epävarman ilmapiirin. Miehesi karjuminen noin pienelle lapselle on mieletöntä ja epäasiallista käytöstä. Aikuisen pitää kasvattaa lapsi ilman väkivaltaa ja huutaminen ja karjuminen pää punaisena ja kaikenlainen alistaminen 5-vuotiaan edessä on henkistä väkivaltaa, jonka lapsi kokee uhkailuna ja pelottavana.

    Sinun pitää itse miettiä, jos tilanne ei puhumalla parane ja muutosta ei tule, haluatko lapsestasi traumatisoituneen ja häiriintyneen ja itsestäsi fyysisesti ja henkisesti loppuunpalaneen sairaan ihmisen. Onko se oikea hinta siitä, että yksi ihminen saa tyrannisoida ja tehdä mitä haluaa ilman sinun oikeuttasi puuttua asioihin millään tavalla.

    En osaa sanoa mistä on kysymys, onko miehelläsi narsistinen persoonallisuushäiriö, tai missä vika, mutta se ei tilanteessasi ole se ratkaisevin tekijä, vaan se, että otat asian puheeksi miehesi kanssa ja keskustelette tilanteestanne, mitä sille voi tehdä ja onko mitään tehtävissä. Jos, tilanne ei siitä huolimatta muutu, sinä ja lapsesi voitte huonosti, niin viimeiseksi ratkaisuksi jää lähteminen pois sairaasta suhteesta.

    En nyt jaksa tätä ketjua kokonaan lukea, mutta mielestäni Lottamarin vastaus oli hyvä ja asiallinen.

    Joku kommentoi Lottamarin vastausta näin:
    "Ei siis ole kyse siitä, että vain toinen olisi oikeutettu hyvään ja toinen velvollinen sitä jakamaan - kuten tekstistäsi helpolla pystyy lukemaan"
    Jäin vain miettimään, että miten Lm:n vastauksen voi käsittää noinkin, kun hän kirjoittaa että "parisuhteessa pitäisi voida hyvin jne", eihän hän kirjoittanut mitään siihen suuntaankaan että parisuhteessa toinen antaa ja toinen vain ottaa.

    Äänestä

narsistinen ihminen käyttätyyy suurimmaksi osaksi "minä itse" tyyliin. eikä anna helposti periksi, he ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa saa niin sanotusti "tapella" koko elämänsä varsinkin jos on yhteisiä lapsia. he ovat myös mestareita näyttelemään osaansa. todellisuus onkin eri juttu kuin moni uskookaan . aluksi he osaavat viedä hyvin ja kaikki on kuin "ruusuilla "tanssimista, mutta loppupeleissä he ovat kuitenkin se vaikea ihminen persoona joka aina tekee kiusaa tavalla tai toisella , he ovat aina mielestään oikeassa ja osaavat kääntää kaiken omaksi edukseen vaikka olisivat asioissa oikeasti väärässä. he osaavt taitavasti manipuloida ihmisiä he monesti sanovat ja tekevät toisin.he käyttäytyvät kohteliaasti ja ovat ystäviä jokaiselle ,osaavat myös puhua erityisen taitavasti esim. sossus jos on tarvetta ja sielläkin näyttelevät taitavasti. kuvioihin kuuluu myös "paskankin "puhuminen selän takana ja ikinä ei myönnetä mitään.jos alkoholi ei kuulu asiaan niin se on hyvä, huono asia on jos alkoholi on osana jatkuvaa elämää. he ovat erityisen taitavia joka asiassa ,. kokemusta on.

Äänestä

se vaikka kokemusta itsellä onkin, niin kannattaa käydä kattomassa netistä mitä narsisti on, siinä muistaakseni hyvin kerrotaan kaikki,sen ovat asiantuntijat keroneet kun ovat asiaa selvittäneet.jokainen narsisti on myös erilainen, luonne kertoo paljon tästäkin.vaikka tällä palsalla paljon kävisi narsisteja niin ei niiltä voi koskaan vällttyäkkään , se on tosi asia, usein ihmiset huomaa vasta myöhään kuka todella on sellainen ja kuka ei . se tekee narsistista erittäin vaiken määritellä jopa lääkärille tai psykiatrille , sitä kun on erilinen luonne niin ei koskaan voi täysin varma olla ennen kuin on liian myöhäistä. itselläni kävi näin ikävästi.he eivät koskaan hyväksy tosiasioita,eivätkä oikeasti osaa tuntea mitään ovat tunnekylmiä ihmisiä, tässäkin on näyttelemisen taito erittäin hyvä , ikävä kyllä.

Äänestä

Moi! Jos olet kiinnostaa, onko lähipiirissä narskuja, niin muutamia kokemiani juttuja voisit miettiä tietyin varauksin tietysti. Ihminen voi olla narsistinen ihan lievästikin. Siitä ei kärsi muut, kuin ihan lähimmät ja sen huomaan vain lähimpien lähimmät tutut. Sellainen lievä ei ole välttämättämättä paha kenellekkään, kuhan ny omaksi edukseen joskus tilanteita manipuloi. Pistää vaikkapa vaimon tekemään pitkää päivää tai kahta työtä kehuen, että on se mahoton ammattilainen ja tosiiii tärkeä työnantajalleen. Ja vaimo hankkii tälle paskanjauhajalle veneet vempaimet.
keskustelut yleensä sellaista minä minä minä olin koulussa niin ja niin hyvä. Kaikki on minun ei siis meidän
Vähän jäykästi ajattelevia ja itsepäisiäkin.Saattaa vaahdota sitä sitä omaa sanomistaan ja muiden mielipiteet on jo sillä mitätöity. Tälläinen oman mielipiteen esille tuominen kuullostaa joskus, että ne olis kiihtyneessä tilassa (suuttuneita) Kateellisia ja katkeria olemattomista asioista. Ei seuraa keskustelua, koska miettivät vain oman pääkopan sisällä pyöriviä asiota, joita sitten kesken keskustelun tuo esille ja porukka on ymmällään, kun hypättiin yht'äkkiä toiseen asiaan.
Jos yleinen keskustelu siirtyy vähäkin tunnepitoiseen aiheeseen, niin narsku hiljenee tai lähtee pois. Niiden kyky ei riitä enää ymmärtämään mistä puhutaan.
On karmea paikka. jos lieväkin narsku joutuu jollain tavalla noloon tilanteeseen tai joutuu tuntemaan häpeää. Välittömästi ja raukkamaisesti haetaan asille syyllinen jostain toisesta, kuin itsestä.Saattaa ymmärtää yksinkertaisenkin ja selvän asian ihan toisin, mitä korvillaan kuulivat. Kontrolloi toisten tekemisiä tarkkaan.
Ei ne ymmärrä leikinlaskua tai huulenheittoa, jos se kohdistuu jollain tavalla narskuun. Olet heti leimattu ihminen, jos asetut narskun mielipiteen tielle poikittain tai kritisoit jotenkin narskua.
ne mitätöi toisen tekemiset ja sanomiset aina jollain tavalla sanomalla, vaikkapa " kyllä. mä ton tiedän" Ei tuo ole mitään..ainahan noin on tehty" Jne.
Ne kehuu toista, jos ne itse saa siitä jotain. Narskun kehuessa jotain, ne nostaa itseään esille ja yrittää silä saada itsensä jalustalle.
Ne ei niin hirveän tarkkaan muista toisten merkkipäiviä. Omat menemiset ja tekemiset menee yleensä muiden edelle. Tuntemani narskut on yhteistyökyvyttömiä. Jonkinlainen kynnys liian korkea sosiaaliselle kanssakäymiselle, jossa tarvitaan yhteispeliä. Katsoo olevansa etuoiketettu hoitamaan asioita mahdollisimman ylhäällä hierarkiassa olevan auktoriteetin kanssa. Soitto pääjohtajalle, jos mahdollista.

Olen muuten tarkaillu omaa käytöstä ja kaikki nuo edellä mainitut on helppo olla tekemättä. En luultavasti itse ole kovin pahasti narsistinen. Kaikkea muuta olen kuullut olevani, kuten tyhmä, idiootti, luuseri, mäntti, juntti.

Äänestä
  • Kiitos sinulle valaisevasti viestistä. Kyllä mä noita piirteitä löydä kovasti miehestäni. Voi ei, olen oikeastaan aika järkyttynyt tällä hetkellä. Kyllä mä elämään pystyn hänen kanssaa, ainakin toistaiseksi, mutta sitten kun lapset on isoja, en tiedä mitä teen. Nyt jos ajattelen että meillä ei olisi lapsia niin ero olisi jo tullut. Lasten takai sitä jaksaa ihmeitä. Kysyn vielä sellaisen asian, että jos sanon miehelleni että epäilen hänen olevan narsisti ja ehdottaisin että mentäisiin yhdessä ammattiauttajalle niin mitä voisin saada vastaukseksi? Olen joskus hänelle ehdottanut että mentäisiin johonkin parisuhdeleirille mutta vastaus on ollut naurunsekainen ehdoton ei. Mutta tuo tunteettomuus on kyllä se yksi pahimmista asioista. Mies ei yhtään ole kiinnostunut tunteistani, esim. kun äitini sairastui vakavasti ei hän ollut yhtään kiinnostunut eikä kyennyt asiasta juttelemaan kanssani. samoin raskausajan ultrat kävin pääosin yksin kun mieheni mielestä häntä siellä ei tarvita. Ei siis kyennyt ajattelemaan minun kantiltani asiaa. Koskaan en saa halusta, ei suostu hieromaan hartioita kuin pakolla ja sekin on niin rasittavaa hänestä. lapsuus hänellä on ollut vähän erilainen kuin mulla. Hänen vanhemmat eivät ole olleet yhtään kiinnostuneita harrastuksista tai menemisistä.

    Äänestä

  • 457u78it44 kirjoitti:

    Kiitos sinulle valaisevasti viestistä. Kyllä mä noita piirteitä löydä kovasti miehestäni. Voi ei, olen oikeastaan aika järkyttynyt tällä hetkellä. Kyllä mä elämään pystyn hänen kanssaa, ainakin toistaiseksi, mutta sitten kun lapset on isoja, en tiedä mitä teen. Nyt jos ajattelen että meillä ei olisi lapsia niin ero olisi jo tullut. Lasten takai sitä jaksaa ihmeitä. Kysyn vielä sellaisen asian, että jos sanon miehelleni että epäilen hänen olevan narsisti ja ehdottaisin että mentäisiin yhdessä ammattiauttajalle niin mitä voisin saada vastaukseksi? Olen joskus hänelle ehdottanut että mentäisiin johonkin parisuhdeleirille mutta vastaus on ollut naurunsekainen ehdoton ei. Mutta tuo tunteettomuus on kyllä se yksi pahimmista asioista. Mies ei yhtään ole kiinnostunut tunteistani, esim. kun äitini sairastui vakavasti ei hän ollut yhtään kiinnostunut eikä kyennyt asiasta juttelemaan kanssani. samoin raskausajan ultrat kävin pääosin yksin kun mieheni mielestä häntä siellä ei tarvita. Ei siis kyennyt ajattelemaan minun kantiltani asiaa. Koskaan en saa halusta, ei suostu hieromaan hartioita kuin pakolla ja sekin on niin rasittavaa hänestä. lapsuus hänellä on ollut vähän erilainen kuin mulla. Hänen vanhemmat eivät ole olleet yhtään kiinnostuneita harrastuksista tai menemisistä.

    Et voi tehdä diagnoosia miehestäsi, jos et ole saanut siihen koulutusta. Jos miehesi ei keskustele kanssasi ongelmistanne, niin ero on ainoa ratkaisu. Vai odotatko että saat tältä palstalta diagnoosin miehellesi ja sitten voit sen heittää hänen kasvoilleen? Mitäköhän se muuttaisi? Kun katsot listaa narsismin piirteistä, löydät paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka sopivat sinuunkin.http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html

    Äänestä

  • 457u78it44 kirjoitti:

    Kiitos sinulle valaisevasti viestistä. Kyllä mä noita piirteitä löydä kovasti miehestäni. Voi ei, olen oikeastaan aika järkyttynyt tällä hetkellä. Kyllä mä elämään pystyn hänen kanssaa, ainakin toistaiseksi, mutta sitten kun lapset on isoja, en tiedä mitä teen. Nyt jos ajattelen että meillä ei olisi lapsia niin ero olisi jo tullut. Lasten takai sitä jaksaa ihmeitä. Kysyn vielä sellaisen asian, että jos sanon miehelleni että epäilen hänen olevan narsisti ja ehdottaisin että mentäisiin yhdessä ammattiauttajalle niin mitä voisin saada vastaukseksi? Olen joskus hänelle ehdottanut että mentäisiin johonkin parisuhdeleirille mutta vastaus on ollut naurunsekainen ehdoton ei. Mutta tuo tunteettomuus on kyllä se yksi pahimmista asioista. Mies ei yhtään ole kiinnostunut tunteistani, esim. kun äitini sairastui vakavasti ei hän ollut yhtään kiinnostunut eikä kyennyt asiasta juttelemaan kanssani. samoin raskausajan ultrat kävin pääosin yksin kun mieheni mielestä häntä siellä ei tarvita. Ei siis kyennyt ajattelemaan minun kantiltani asiaa. Koskaan en saa halusta, ei suostu hieromaan hartioita kuin pakolla ja sekin on niin rasittavaa hänestä. lapsuus hänellä on ollut vähän erilainen kuin mulla. Hänen vanhemmat eivät ole olleet yhtään kiinnostuneita harrastuksista tai menemisistä.

    Narsistille on turhaa ehdottaa mitään, koska hänessä ei ole vikaa.
    Epäilen kuitenkin, että miehesi on palkästään tunneköyhä juntti.
    Ihmetyttää, että juuri lasten vuoksi haluat hänen kanssaan olla. Jos mieheni huutaisi lapsellemme tai käyttäytyisi ikävästi lapsillemme, niin se olisi adjö. Heti.

    "mutta enimmäkseen illat ovat sitä että poikaa komentaa. " Ja poika oli 5 v?
    Eikö yhtään hälytyskellot soi?

    Ihan sama jos haluat olla miehesi kanssa, mutta pitääkö lapsesi siitä kärsiä? Herätys!

    Äänestä

Olen itse elänyt aikanaan n. 10 vuotta (n. 14 vuotta erosta) narsistisen /adhd -henkilön kanssa (joka todettiin kyllä hänellä vasta eromme jälkeen joka oli väkivaltainen ja vaikea), mutta nimenomaan mielestäni tuo keskusteluyhteys henkilöön ja sen laatu kertovat paljon. Tarkoitan sitä että normaali narsismi on arkielämän narsismia jota meistä kaikista löytyy, mutta jos henkilö ei kykene kuuntelemaan eikä keskustelemaan asiasta missään tilanteessa ja syyttelee muita tahoja niin silloin on jotain vialla. Elämäntilanne ei tee ihmisestä sairaalloista narsistia vaan tuo piirre löytyy jostain syvemmältä.

Ei kannata alistua ja kuunnella vaan sanoa suoraan mitä ajattelee. Jos henkilö ei siihen reagoi tai reagoi agressiivisesti tai kieltää jatkuvasti että on ollut ilkeä tai itsekäs ja ei ymmärrä että toinen osapuoli on loukkaantunut, niin asiaa voi miettiä. Ei tuokaan kyllä vielä tee ihmisestä sairaalloista narsistia, mutta jos se jatkuu ja jatkuu niin voi sitäkin epäillä. Toinen vaihtoehto on että luonteet ja intressit eivät vaan sovi yhteen ja silloin on tehtävä toiset ratkaisut. Joskus vaan niin käy eikä sille voi mitään ja nekin pienet erot saattavat tulla esille vuosien yhteiselon jälkeen.

Äänestä
  • _ Suuret käsitykset itsestään.Liioittelee lahjoillaan ja saavutuksillaan ja odottaa muiden pitävän häntä ylivertaisena.
    _Keskittyy mileikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
    -Kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt.
    _ Vaatii korostunutta ihallua.
    _Kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja täyttämään toiveensa.
    _käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
    -Empaattisuuden puute:haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita ja eläytyä niihin.
    -Usein kateellinen toisille tai uskoo muiden kadehtivan häntä.
    _ On ylimielinen ja röyhkeä.
    ( lähde Narsitien uhrien tuki Oy)
    Kaikki toi edellinen määrittely sopii ex-ystävättäreeni kuin jäljet paskaan.
    Lisäksi vaikka hän toistuvasti loukkasi mua tai muita niin hän ei tuntenut sanaa anteeksi.
    Hänellä on akateeminen loppututkinto ja hän ei jätä sitä missään nimessä mainitsematta tilanteessa kuin tilanteessa.
    Narsistilla on myös ylisuuri grandisioteetin tunne ja ylikorostunut käsitys omasta ylivertaisesta älystään.
    Narsistihan rusentaa uhrinsa henkisesti ja onnistuu erinomaisesti manipuloimaan niin että uhri oikeasti luuleekin olevansa kaikinpuolin alle arvostelun jolle narsisti vaan hyvää hyvyyttään suo suosiotaan

    Äänestä

  • metall-leidi kirjoitti:

    _ Suuret käsitykset itsestään.Liioittelee lahjoillaan ja saavutuksillaan ja odottaa muiden pitävän häntä ylivertaisena.
    _Keskittyy mileikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
    -Kokee, että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt.
    _ Vaatii korostunutta ihallua.
    _Kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja täyttämään toiveensa.
    _käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
    -Empaattisuuden puute:haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita ja eläytyä niihin.
    -Usein kateellinen toisille tai uskoo muiden kadehtivan häntä.
    _ On ylimielinen ja röyhkeä.
    ( lähde Narsitien uhrien tuki Oy)
    Kaikki toi edellinen määrittely sopii ex-ystävättäreeni kuin jäljet paskaan.
    Lisäksi vaikka hän toistuvasti loukkasi mua tai muita niin hän ei tuntenut sanaa anteeksi.
    Hänellä on akateeminen loppututkinto ja hän ei jätä sitä missään nimessä mainitsematta tilanteessa kuin tilanteessa.
    Narsistilla on myös ylisuuri grandisioteetin tunne ja ylikorostunut käsitys omasta ylivertaisesta älystään.
    Narsistihan rusentaa uhrinsa henkisesti ja onnistuu erinomaisesti manipuloimaan niin että uhri oikeasti luuleekin olevansa kaikinpuolin alle arvostelun jolle narsisti vaan hyvää hyvyyttään suo suosiotaan

    Olen pahoillani siitä mitä ystävättäresi teki sinulle. Huomaan että sulla on katkera olo. Se kuuluu asiaan ja helpottaa ajan myötä. Olet tärkeä ihminen..joten, mitä sä jonkun tunneälyttömän jutuista piittaat.. :)

    Ystävättäresi kasvaa ajallaan, ja, luulempa että hän tulee törmäämään niihin asioihin mitä sulle teki.

    Äänestä

Narsistien ominaisuuksia

1. Itsekeskeinen. Hänen tarpeensa ovat kaikkein tärkeimmät.
2. Ei katumusta virheiden tai väärintekojen jälkeen.
3. Epäluotettava, kykenemätön sitoutumaa
4. Ei piittaa tekojensa seurauksista.
5. Projisoi vikansa muihin. Kova syyttämään, ei koskaan hänen vikansa.
6. Omatunto vajavainen tai olematon.
7. Epäherkkä toisten tarpeille ja tunteille.
8. Hyvä julkisivu (yksi tai useampia) jolla tehdä vaikutus ja saada valta.
9. Huono stressinsietokyky. Herkkä suuttumaan ja raivoamaan.
10. Oikeutettu manipuloimaan ihmisiä täyttääkseen tarpeensa.
11. Järkiperäistää helposti. Elää järjellä. Vääntää keskustelun omaksi edukseen toisen kustannuksella. Jos joutuu ansaan, jatkaa puhumista, vaihtaa aihetta tai suuttuu.
12. Piintynyt valehtelu.
13. Valtava tarve kontrolloida tilanteita, keskusteluja ja muita ihmisiä.
14. Ei todellisia arvoja. Opportunisti. Arvot vaihtuvat tilanteen mukaan.
15. Antaa itsestään usein empaattisen ja ymmärtäväisen vaikutelman jotta voisi manipuloida muita.
16. Vihaisia ja ailahtelevia tunnetiloja.
17. Käyttää seksiä kontrolloimiseen.
18. Ei jaa omia ajatuksiaan, motiivejaan eikä tunteitaan.
19. Kontrolloi keskusteluja. Täytyy sanoa ensimmäinen ja viimeinen sana.
20. Hyvin hidas antamaan anteeksi. Roikkuu katkeruudessa.
21. Salainen elämä. Piilottaa rahansa, ystävänsä ja aktiviteettinsa.
22. Pitää muiden ärsyttämisestä. Pitää kaaoksen ja hajaannuksen luomisesta ilman syytä.
23. Ailahtelevat tunteet - muuttuu hetkessä mukavasta vihaiseksi ilman merkittävää syytä.
24. Epäonnistuu usein taloudellisten asioiden hoitamisessa.
25. Ilmaisee harvoin arvostusta.
26. Suureellinen. Vakuuttunut siitä että hän tietää enemmän kuin muut ja tekee kaiken oikein.
27. Ei kykene näkemään omaa osuuttaan suhteessa toisiin ihmisiin. Puolustautuu nuhdeltaessa.
Ei koskaan hänen vikansa.
28. Voi näyttää herkältä ja kyynelehtiä. Tämä on näyttelemistä tai turhautumista mutta ei surua.
29. Rikkoo ihmisten sydämet tehdäkseen heistä hänessä riippuvia.
30. Tarvitsee uhkauksia tai painostusta saadakseen muut pysymään lähellään.
31. Sabotoi kumppania. Haluaa tämän olevan onnellinen vain itsensä kautta. Ei salli kumppanille ulkopuolisia tuttavia eikä kiinnostuksen kohteita.
32. Hyvin ristiriitainen.
33. Vakuuttava. Täytyy vakuuttaa muut tulemaan hänen puolelleen.
34. Kätkee todellisen itsensä. Aina "päällä".
35. Ystävällinen vain jos saa sinulta sen mitä hän tahtoo.
36. Hänen on oltava oikeassa, voitettava ja näytettävä hyvältä.
37. Ilmoittaa, ei keskustele. Kertoo, ei kysy.
38. Ei puhu avoimesti. Salaiset motiivit.
39. Kontrolloi muiden rahoja mutta käyttää itse vapaasti.
40. Jatkuva "Olen OK ja voin hyvin, eikä minun tarvitse kuunnella sinun näkökantojasi tai ajatuksiasi".
41. Kokee olevansa aina väärinymmärretty.
42. Tunnet olosi kurjaksi hänen lähellään. Hän kuluttaa sinua.
43. Ei kuuntele koska ei välitä.
44. Hänen tunteistaan puhutaan mutta ei kumppanin.
45. Ei ole kiinnostunut ongelmien ratkaisemisesta.
46. Erittäin hyvä lukemaan muita, jotta voisi manipuloida heitä.
Tämä lista on syntynyt yhteistyössä narsistien ja heidän uhriensa kanssa.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


foighy75848 kirjoitti:

Kertokaa miten narsistinen ihminen käyttäytyy? Olen alkanut yhden telkkarikeskustelun perusteella epäillä että mieheni on narsisti. meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Onko joku joka voisi kertoa miten narsisti käyttäytyy tällaisessa perheessä? Alkoholia perheessämme ei käytetä, se ei siis sotke kuvioita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu