Kun näitä valtion tukien suuntautumisia seuraa niin johtopäätös on selvä, parhaat tuet bioraaka-aineenkasvattaja saa ohkaisista risuista ja vesoista, tähän kai perustuivat myös takavuosien energiapajukokeilut, niitähän koekasvatettiin mm. monilla suomalaisten maatalousoppilaitosten pelloilla.
Talonpoikaisjärjellä ajateltuna tuntuisi saanto olevan varsinkin massatonneina suurempi mahdollisimman järeästä puusta työstettynä', samoin nykyinen korjuukalusto on suunniteltu pelkästään järeiden avohakkuiden tehokorjuuseen.
Kysyisinkin "tietäjiltä"/ tutkijoilta onko Suomalainen risukko / vesakko niin öljypitoista että öljyntuotanto siitä on nykymenetelmin taloudellisesti kannattavaa varsinkin ilman tukia ja missä rinnankorkeusläpimitoissa biotuotanto muuttuu kannattamattomaksi.
Talonpoikaisjärjellä ajateltuna tuntuisi saanto olevan varsinkin massatonneina suurempi mahdollisimman järeästä puusta työstettynä', samoin nykyinen korjuukalusto on suunniteltu pelkästään järeiden avohakkuiden tehokorjuuseen.
Kysyisinkin "tietäjiltä"/ tutkijoilta onko Suomalainen risukko / vesakko niin öljypitoista että öljyntuotanto siitä on nykymenetelmin taloudellisesti kannattavaa varsinkin ilman tukia ja missä rinnankorkeusläpimitoissa biotuotanto muuttuu kannattamattomaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Valtion varoja, joten silläainakin lienee maailman öljypitoisin kasvi.
Näillä "energiarisukoilla" olla pelkkää poliitikkojen ääntenkalastelua ja valtion rahojen tuhlausta, samoin kuin puheet " SYÖTTÖTARIFFIN" käytöstä kun entisetkin syönnit tapahtuvat velkarahalla.
Sarkastisesti voisikin neuvoa valtiota ottamaan velkaa nyt ja heti niin paljon kuin entisellä hyvällä maineella vielä saa, näin voitaisiin vielä hetki jatkaa tätä "rikasta näytelmää".
Itä-Suomen metsäpäivälle Joensuuhun kerääntyy 19.10 koko tasavallan metsäviisaus käsittelemään otsikon aihetta.
Valtion tuellahan niin ropsin kuin risunkin kasvatus suurelta osin tapahtuu, kyseisen tapahtuman perustarkoitus lieneekin pohtia "kummasta päästä peitettä (valtion rahoitusta) on helpompi jatkaa, ovatko tuen/ veronmaksajat ja ulkomaiset rahanlainaajat myönteisempiä biolle vai ilman.
Sahapuun laatukasvatus sensijaan ei vieläkään tunnu kiinnostavan enempää rahoitusministereitä, tutkijoita kuin teollisuuttakaan.
ja jalostus on opittu ja osataan. Siitä ei puhuta koska kaikenmaailman joutilaat konsultit ja muut rahastajat eivät pääse sillä valtiota lypsämään. Valtion tuella pyörivästä bioenergiasta kyllä jaksetaa jauhaa. Oletuksena on tietenkin että metsänomistaja antaa raaka-aineen ilman tai lähes ilman. Muut portaat kyllä ottavat täyden liksan.
Niin hyvin näyttää tuo laatukasvatus onnistuneenn, niin vuosilustot kuin oksatkin ovat todella paksuja.
Täytyykin ihmetellä miksi suomen ja maailman puusepänteollisuus ei tätä "huippujalostuksen tuotetta" sitten halua käyttöön.
Mielestäni tässä olisi "joutilaille konsulteille" todellinen bisneksen paikka, lisäksi lannoitusta lisäämällä kasvu voitaisiin varmaankin vielä jopa kaksinkertaistaa.
Onhan Suomi mainoksien mukaan "laatumaa" joten voitaneen kai tässä nousevien verojen tilanteessa ottaa tämä "opittu ja osattu" laatusahapuu koko kansantalouden uuden talouskasvun veturiksi/uudeksi Nokiaksi.
Risunkasvatus bioenergiaksi ei suomen oloissa ole kannattavaa ilman runsaita syöttötariffeja, varoja näihin syöttötariffikustannuksiin olisi runsaasti saatavilla nimenomaan tästä laatusahapuumarkkinasta.
Voisitko tarkentaa mitä tarkoitat tässä yhteydessä viljelymänniköllä. Männyn kylvöstä VT:lle ja CT:lle puhutaan myös viljelymännikkönä eikä se eroa laadultaan luontaisesta. Todennäköisesti tarkoitat tässä kylvettyä tai istutettua männikköä VT:tä rehevämmälle kasvupaikalle. Joku voi kirjoituksestasi saada sen käsityksen että muu kuin männikön luontainen uudistaminen olisi pannassa.
arvelee lannoituksella saatavan jopa tupla kasvu ja vielä laatupuuta. Ei taida onnistua. Voimakkaalla lannoituksella nuoreen metsään saadaan juuri kritisoimaasi paksulustoista tavaraa. Lannoitus sopii myös laatupuun kasvatukseen kun se tehdään hyvälaatuiseen ja -kuntoiseen tukkikoon metsikköön 10-15 vuotta ennen päätehakkuuta.
Kahdeksaan euroon kuutiolta, jos näin käy, ei tuottajalle jää kyllä minkaanlaista kantohintaa, hyvä jos sillä hinnalla kannattaa nykyisen kustannustason vallitessa urakoitsijan korjata kuin tienvarsivesakot, kuitenkin tätä nuorten metsien hoitotarvetta on eniten vaikeilla ja kaukaisilla kohteilla.