Olen nyt kaksi viikkoa bilettänyt kaikki yöt baareissa.
Herään päivisin joskus klo 16 jälkeen ja alan aamutoimiin, jotka kestävät tuntikausia, pitkälle iltaan asti, kunnes yöelämä taas kutsuu.
Väsymyksen tunnetta ei ole ja ajantaju on täysin kadoksissa. Pari tuntia saattaa mennä ihan huomaamatta ja välillä totean, että jaahas, kellohan on 3 yöllä!
Jostain kumman syystä eksyn eri luottoyhtiöiden sivuille netissä. Viimeksi tänään vertailin Ikean tarjoaman luoton hintaa Stockan Masterin kanssa.
Silti ennen kaikkea yksi tunne on ylitse muiden mielialan ollessa koholla. Ajattelen 98% vastaantulevista kundeista: "Vittu, että panisin!"
Ja sitä on sitten ihan silmät kiiluen, kun heitän öögaa vastaantulijoille ja flirttailen tuntemattomien kundien kanssa tai aloitan keskusteluita tuntemattomien kanssa. Jokainen mies on mahdollinen pano.
Mielenkiintoista, miten mieliala vaikuttaa niin moneen arkipäivän asiaan!
Ja voitte kuvitella, kuinka masentuneena minusta tulee aivan toinen ihminen.
Herään päivisin joskus klo 16 jälkeen ja alan aamutoimiin, jotka kestävät tuntikausia, pitkälle iltaan asti, kunnes yöelämä taas kutsuu.
Väsymyksen tunnetta ei ole ja ajantaju on täysin kadoksissa. Pari tuntia saattaa mennä ihan huomaamatta ja välillä totean, että jaahas, kellohan on 3 yöllä!
Jostain kumman syystä eksyn eri luottoyhtiöiden sivuille netissä. Viimeksi tänään vertailin Ikean tarjoaman luoton hintaa Stockan Masterin kanssa.
Silti ennen kaikkea yksi tunne on ylitse muiden mielialan ollessa koholla. Ajattelen 98% vastaantulevista kundeista: "Vittu, että panisin!"
Ja sitä on sitten ihan silmät kiiluen, kun heitän öögaa vastaantulijoille ja flirttailen tuntemattomien kundien kanssa tai aloitan keskusteluita tuntemattomien kanssa. Jokainen mies on mahdollinen pano.
Mielenkiintoista, miten mieliala vaikuttaa niin moneen arkipäivän asiaan!
Ja voitte kuvitella, kuinka masentuneena minusta tulee aivan toinen ihminen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
lääkityksesi ole kunnossa? Mikä sinulla on tasaavana?
Galleriaprofiilin perusteella olet mies. Ja yrität oikein urakalla iskeä satunnasia vastaantulevia miehiä kaupungilla. On kaksi vaihtoehtoa: Olet homo ja leikit hengelläsi tai sitten valehtelet, mikä kyllä sopii maanikon taudinkuvaan.
Hei!
Olen siis mies ja tässä mielialassa heteromies kelpaa aivan vallan hyvin siinä missä muutkin : )))
Juu en minä sillä, jokainen saa olla kiinnostunut ihan mistä tykkää. Se vaan voipi käydä vaaralliseksi tuolla yöelämässä tuollainen käytös. Kaikki miehet ei välttämättä oikein tykkää, jos toinen mies tulee lirttaamaan.
Hei!
Viimeisen kaksi päivää on tehnyt aivan kamalasti mieli ahmia ruokaa! Tämä on aika iso muutos, ottaen huomioon, että olen jo viikkokausia elänyt syömällä jätskitötterön tai pari suklaakeksiä päivässä.
Mielenkiintoista, kuinka laidasta laitaan esim ruokahalu mielialan mukaan heittelee. Harmittaa, jos nyt jatkaisin ahmimista, koska se tarkoittaisi myös lihomista ja lihominen masentaisi enemmän.
Kuitenkin olen edelleen pirteä kuin peipponen ja ei siis tulisi mieleenkään nukkua, vaikka kello on jo 4 yöllä.
Vastaantulijat eivät enää paneta. Suoraan sanottuna, tänään tuntui aika kiusalliselta tavata ihmisiä ja kiusalliselta olla ulkona. Viimeiset kaksi-kolme päivää olin täysin eristäytyneenä kotiin.
Itsetunnon ollessa korkealla nautin suunnattomasti, kun pääsen esiintymään ihmisille ja pitämään omaa showta! Näin taas mielialan laskiessa, olen äärimmäisen haavoittuvainen, en pysty pitämään luonnollista kasvojen ilmettä keskustellessani, suu menee ylös ja alas ja pyörin tuskaisena paikallani. Ihmisten seurassa olo on täysin sietämätöntä.
Alamäki jatkuu...
Tiedättekö, kun koirat joskus tekevät niin, että kun eivät halua kävellä, ne lyövät nelijalkajarrutuksen päälle. Minulla sellainen saattaa jatkua päiväkausia.
Esimerkiksi tänään, minun pitäisi soittaa puhelimella ja perua hotellivaraus. Ei pysty. Ja mitä enemmän asiaa ajattelen, että pitäisi soittaa, sitä enemmän vastustus ja ahdistus kasvaa: EI PYSTY! Ja kun edelleen koitan pakottaa itseäni soittamaan, alkaa vastustus edelleen paheta ja päässä kehäntunne kasvaa, kunnes vastustus saa jo maaniset mittasuhteet, päässä alkaa tuntua voimakasta huimauksen tunnetta ja ahdistus edelleen kasvaa.
Tämä vastustus alkaessaan koskettaa kaikkia päivittäisiä toimiani. En pääse suihkuun, en voi soittaa puhelimella, en saa asioita hoidettua. Aina, kun yritän ehdottaa jotain asiaa itselleni, on heti vastassa tiukka vastaus: EI! Pahimmillaan tämä johtaa sitten siihen, että riitelen äänen itseni kanssa siitä, teenkö jonkin asian vai en. Ja asiat jäävät tekemättä, mutta vauhti sen kuin kasvaa!
Olenko ainoa ihminen maailmassa, jolla ongelmana kaksisuuntaisen mielialan lisäksi on tällainen "lukkiutuminen", kun pitäisi tehdä "pakollisia" asioita?
Lukkiutuminen on hyvin tuttua. asiat vaan jäävät hoitamatta...
Mulla nyt viikon ollut nelitassujarrutus päällä. Viimeset kaks päivää olen ollu pelkässä yöpuvussa kun ei pysty laittaa vaatteita päälle.Ei ruoan laittoa ei tiskausta ei mitään. hyvä kun pystyy jotain ajatteleen,vaikka sekin tökkii.
Hei!
Hauska nimimerkki Sinulla : )
Olen joskus onnistunut huijaamaan itseni liikkeelle, sanomalla itselleni "No, antaa olla sitten! Voin jättää tämän asian tekemättä."
Joskus se on onnistunut ja heti luovutettuani, olenkin huomannut jo tekeväni ko. asiaa. Aina ei huijaaminen kuitenkaan auta.
Näissä tilanteissa, jos esimerkiksi joudun valitsemaan, teenkö voileivän itselleni, vai panenko telkkarin päälle, saatan jäädä puoleen väliin matkaa yksinkertaisesti seisomaan paikalleni ja tuijottamaan eteenpäin tyhjyyteen.
En nyt kehtaisi kertoa, mutta kai se on sanottava, että joskus paikallaan tuijottamisessa on mennyt 4-6 tuntiakin.
Näissä tilanteissa auttaisi se, jos kotona olisi joku, joka "vetäisee minut käyntiin", ihan vaikka vaan tökkäämällä olkapäähän. Kuitenkin yksinasuvalla ihmisellä se on aikamoinen haaste, kuinka saisi itsensä liikkeelle, kun on vastuussa vain itselleen.
Olen kuullut sellaisestakin tapauksesta, naisesta, joka oli niin masentunut, että ei poistunut kotoaan, vaan talletti roskapusseja parvekkeelle. Kesällähän tämä ei ole kovin kivaa, kun on niin kovat helteet ja alkaa kassit haista.
Anna elämäsi Jeeuskselle niin se voisi auttaa
Huonosti nukuttu yö takana. Tämä ei hyvää lupaa.
Kyllä näin vielä aamusta jaksaa, mutta saapa nähdä miten käy parin tunnin päästä. Mulle alle 12 tunnin yöuni vaan yksinkertaisesti on liian vähän.
et keskity työn vai oletko kesälomalla, kaksi.suuntainen?
Hei!
Ja kiitos viestistäsi!
Olenko mielestäsi työkykyinen?
Pakko kysyä vielä, että oletko muuten itse kaksisuuntainen vai turistina palstalla?
Turisti, jonka puoliso on bipo.
En tiedä, oletko työkykyinen, koska et kerro suhteestasi työhön. Miksi sitä ehdotin, oli se, että olen huomannut bipolle auttavan huomion kiinnittäminen johonkin muuhun kuin biletykseen. Johonkin sosiaaliseen ja silti itsenäiseen.
Omat kokemukseni ovat kovimmillaan juuri sen kanssa, että mania / hypo -tilassa bipolla ei yksinkertaista tunnu olevan minkäänlaista ymmärrystä syystä & seurauksesta tai vastuusta. Usein juuri se on raskainta: tunnottomuus. Mutta asioiden tositilojen hyväksyminen on ihmiselle opin paikka. Ja ihminen aina odottaa parempaa... silloinkin kun se on mahdotonta.
Hei!
Sinänsä ajankohtainen asia, että olen tässä pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta osallistua jonkinlaiseen pienimuotoiseen vapaaehtoistoimintaan paikkakunnallani.
Tätä pitää nyt kuitenkin kohdallani vielä hieman miettiä, sillä mitäs sitten, kun innostun asiasta ja alan soitella ympäri kaupunkia ja järjestää asioita ja hommata uutta toimipaikkaa ja siinä ohessa tuottaa vielä tukikonserttia ja tapahtumaa, jonne esiintymään tulee Jari Sillanpää ja Antti Tuisku.
Minulla kun on tapana, että "asiat karkaavat käsistä" ja suoraan sanottuna olen nauttinut siitä, kun olen nyt pystynyt rentoutumaan jopa minuutiksi kerrallaan ilman että päässä pyörii asioita tai että pyörisin tuskaisena paikallani.
Taidan harjoitella tätä rentoutumista ja oman ajan ottamista vielä ainakin toistaiseksi, jotta hermosto olisi paremmin levännyt siinä vaiheessa, jos joskus tulevaisuudessa ottaisin jotain vapaaehtoistyötä vastaan.
Kiitos viestistäsi!
Hei!
Kaikista hulluinta on se tunne, kun olen itkuinen ja tunnen pohjatonta surullisuutta. Siis surullisuutta mistä?
Ajattelin tässä yhtenä päivänä pienen vauvan elämää. Kuinka pieni vauva huutaa ja huutaa, kunnes äiti tulee ruokkimaan ja antamaan rakkautta pienelle vauvallensa.
Entä sitten, jos äiti ei tulekaan?
Vauva vaan huutaa ja huutaa, mutta kukaan ei tule?
Varmasti lopulta vauva "masentuu", muuttuu passiiviseksi ja veltoksi, eikä enää ota kontaktia. Vauvan jaloista tulee raskaat, eikä vauva enää jaksa nostaa niitä. Vauva muuttuu elottomaksi lihanpalaksi.
Ajattelin, kuinka itse maanisena ollessani olen kuin vauva, joka huutaa ja huutaa ja saa kamalia raivon kohtauksia. Ja kun sitten kukaan ei tule ja ota minua syliin, masennun.
Minulla on viimeisen kahden vuoden aikana herännyt paljon toinen toistaan kamalampia ajatuksia siitä, miten minua on vauvana kohdeltu ja millaisen pahoinpitelyn kohteeksi olen vauvana joutunut. Tämä tuntuu todella surulliselta ja raskaalta.
Joskus yksinkertaisesti tunnen pohjatonta surullisuutta.
olen minäkin tainnut jo seota. Iltaisin yksin saatan purskahtaa itkuun huolista ja seuraavaksi nauraa käkätän kun muistelen hassuja asioita kuten naista, jolla oli pitkä tukka värjätty tasan keskeltä eri värein, tulos oli shokeeraava.... hän on varmaan tosi huumorintajuinen tyyppi tai sitten on hieman eri käsitys estetiikasta. No nyt alkaa taas naurattaa. Sairastan myös epilepsiaa ja olen saanut paljon kohtauksia viimeaikoina ja tuntuu, että sitä mukaa mieliala heittelehtii ääripäästä toiseen. Liekö sama tekijä aivoissa, kun lääkityskin on sama.
Hei!
Tapasin eilen ravintolassa uuden ihmisen, josta noin puolessa minuutissa tiesin, että hänkin on kaksisuuntainen!
Olen nyt todella onnellinen ja innoissani!
Olen jo pidemmän aikaa halunnut tutustua omanikäisiin ja -oloisiin kaksisuuntaisiin ihmisiin. Ja olen nyt todella onnellinen kun "tutka toimii" ja saatan löytää uusia ystäviä : ))
Hauskaa viikonloppua kaikille : ))
Jes jes jes!!!
Vaikutat mukavalta tyypiltä:)
Tänään on ollut todella vaikea päivä. Olen miettinyt, että olisin valumassa psykoosiin.
Olen peloissani ja olen todella levoton.
Sain tänään aikaiseksi sen verran, että soitin yhteen paikkaan ja kysyin mahdollisuutta tulla heille muutamaksi tunniksi viikossa vapaaehtoistyöhön; sen jälkeen alkoi tapahtua.
Aloin pelätä. Mielessäni alkoi tapahtua kummallisia asioita ja olin yhtäkkiä täysin vakuuttunut siitä, että Kela hylkäisi eläkehakemukseni, lakkauttaisi asumistukeni ja hoitotuen.
Hei!
Naapurintytöllä on säännöllinen elämänrytmi.
Joka yö hän tulee kotiin tasan puoli kaksi. Ja alle 20 sekuntia oven sulkeutumisen jälkeen alkaa vessasta kuulua pillusuihkun lorotus. Ja jälleen minuutin kuluttua kolahdusääni, kun tyttö laittaa suihkun paikalleen.
Ihailtavan säännöllinen elämä!
Kannattais alkaa pitämään omaa blogia.
eläkkeen saaminen sujuu bipolta? Minulla on vasta diagnosoitu bipon olemassaolo ja olen työelämässä lujasti kiinni. Mutta toisaalta, on tässä tätä touhua tehty ja työmatkoja ja kokouksia vedetty riittämiin, ettei eläkekkään 40-vuotiaana pahalta tuntuisi...
Miten eläke muodostuu jos se säädetään sairaseläkkeeksi? En ole koskaan asiaa tutkinut, mutta olisi kiva kuulla, kun ei itse tiedä. Onko se suhteessa työvuosiin ja toimeentuloon?
Hei!
En nyt ole aivan varma, joku kyllä saattaisi loukkaantua ajatuksesta, että joku "haluaa" eläkkeelle ja kyselee neuvoja, miten sinne "pääsee".
Jos olet työkykyinen, et toisaalta ole eläkkeen tarpeessa, etkä myöskään oikeutettu siihen.
Työkyvyttömyysläkettä, jota sinäkin ilmeisimmin tarkoitit, maksetaan ihmisille, jotka ovat menettäneet työkykynsä.
Mikään ei estä Sinua hakemasta eläkettä ilman syytä, mutta sellaiset hakemukset tulevat kyllä bumerangina takaisin. Eläkeyhtiöt käsittelevät eläkehakemuksia työkseen ja olisi eläkeyhtiöiden aliarviointia ajatella, että voisit "huijata" itsesi eläkkeelle. Se tuskin tulee onnistumaan, olen siitä aika varma.
Toisaalta, jos jossain vaiheessa sattuisit menettämään työkykysi, esimerkiksi kaksisuuntaisen sairautesi takia, saattaa tässä tilanteessa mielesi eläkkeelle haluamisesta muuttua.
Kuinka moni siinä vaiheessa "haluaa" eläkkeelle, kun sinne on mahdollista "päästä". Sitä voi sitten jokainen tykönään miettiä.
Jos olet tästä asiasta todella kiinnostunut ja valmis menemään asiasi kanssa eteenpäin, niin perusta toki oma keskusteluketju ja kysele, millä tavalla ihmiset ovat vakuutusyhtiötä pyrkineet huijaamaan.
Sittenpähän näet, oletko yksin asiasi kanssa ja millaisia vastauksia saat vaikkapa ihmisiltä, jotka ovat työkyvyttöminä taistelleet vakuutusyhtiöittensä kanssa vuosikaudet päästäkseen työkyvyttöminä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Hyvää kesänjatkoa!
Hyviä havaintoja, kaksi.suuntainen. Tuskin kukaan mielellään ennenaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle janoaa.
Miten muuten eläke kertyy? Onko se suhteessa palkkaan vai onko työkyvyttömyyseläke sidottu kaikilla kiinteään tariffiin? Jos kuukausitulo ilman veroja on hieman päälle 4.000 e, mitä mahtaa olla siitä työkyvyttömyyseläke?
Heippa!
Vaikutat ihan mielettömän hyvältä tyypiltä, yritä luottaa, että tasaisempiakin jaksoja taas tulee. Ja sitten on siedettävä sitä tylsää arkea ;)
Onkohan kaupungissasi jotain bipo-ryhmää? Ainakin oma veljeni (jolla hankala ykköstyypin kaksisuuntainen) käy välillä tapaamisissa, joissa mm. kertovat toilailuistaan ja nauravat pissat housuissa kaikille hauskoille jutuille. Välillä taas puhutaan myös asioista, jotka eivät todellakaan naurata. Käyvät kaljoillakin osan kanssa. Ryhmää ei vedä kukaan, se on ihan omaehtoista, mielenterveystalo tarjoaa vain tilat tapaamisille tai kokoontumiselle, josta voi sitten jatkaa vaikka kävelylle tms, jos jengi mielii.
On tosi kiva viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka eivät ole ihan tasaisia perusjannuja. Itsellänikin heittelee välillä aikalailla, mutta oikeasta maniasta en tiedä omakohtaisesti mitään. Vain veljeni kautta nähnyt, ja osastolla vieraillessa tietysti sitten muitakin.
Veljeni on välillä useita vuosia työkykyinen ja työelämässä mutta paha kunnon romahtaminen (lääkityksestä huolimatta) sotkee välillä kuviot vuodeksikin.
Kuten tiedätkin, olisi tosi hyvä yrittää luoda edes löyhiä rutiineja (muutakin kuin neljältä ylös ja yöksi baariin ;) ) ja juoda alkoholia vain satunnaisesti. Noihin syömisiinkin voisit yrittää kiinnittää enemmän huomiota. Niele vaikka väkisin joku keitto naamariin kerran päivässä!
Kamalaa, että sinulla on ollut ikävä alkutaival, ja että nuo asiat vaivaavat ja ahdistavat välillä niin rajusti. Olet kuitenkin kasvanut hienoksi ihmiseksi, ja voimme vain pyrkiä selviämään tästä päivästä ja _ehkä_ tehdä hieman tulevaisuudensuunnitelmiakin. Kuten olet tehnytkin, hienoa!!!
Hakeudu rohkeasti omanoloisten ihmisten joukkoon, lisää elämääsi kivoja asioita ja ihmisiä. Nyt on edulliset työväenkurssitkin aluillaan, olisiko siellä jotain mukavaa tarjolla? (siellä on myös ilmaisia luentoja, viikonlopun lyhytkursseja jne, jos tuntuu hurjalta sijoittaa ja sitoutua johonkin koko syksyn kestävään juttuun)
Uskontoasioihin perehtymistä EN VOI valitettavasti suositella, kuten joku aiemmin ehdotti. Näkemäni perusteella juuri nuo teemat nousevat monilla erittäin vahvasti esiin maniassa ja psykooseissa. Mahtavaa tietenkin, jos joku niistä saa rauhaa ja turvaa, eikä saatanatjademonit pelota hengiltä ja sirpaloita mieltä lisää kurjemman kauden koittaessa.
Lisään tähän mielestäni upean runon ensimmäisen säkeen. Tämän ei siis ole tarkoitus herätellä kenenkään hengellistä elämää, vaan tuoda lohtua ja kauneutta.
Eino Leino:
"Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan -
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät."
Kirjastosta löytyy paljon kaksisuuntaisuutta käsittelevää kotimaistakin kirjallisuutta, myös omakohtaisia selviytymistarinoita. Olethan tsekannut myös http://karhusahaa.vuodatus.net/
Voimia ja kaikkea hyvää alkusyksyysi!
Kiitos!
Olen hieman äimistynyt kehuista. Olo on ollut todella paska viikon-kaksi. Oxaminia menee nykyään jo useita kertoja päivässä. Ja vaikka yritän sietää ahdistusta ja odottaa, että se menisi ohi ilman lääkettä, muuttuu olo kuitenkin niin sietämättömäksi, että on pakko ottaa nappia.
Olen periaatteessa, silloin kun olen ollut onnellinen, ollut onnellisempi kuin olen ollut vuosiin. Kuitenkin jopa saman päivän aikana, mieliala sukeltaa, muutun itkuiseksi ja ahdistun.
Tämä pohjaton surullisuus on yksi raskaimmista asioista tällä hetkellä.
Tuleva syksy masentaa vielä enemmän.
Pidän todella uhkaavana sitä, miten selviän talvesta hengissä.
Todella toivoisin, että voinnissani tapahtuisi käänne parempaan. Olo on ollut todella paska.
Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi ja kaikkea hyvää sinulle!
Olipa kiva viikonloppu.
Kiva itse selvinpäin katsoa kun kaverit ryyppää ja bailaa. Ja itse olen niin voimaton, että hyvä kun jalat kantaa.
Heippa kaksi.suuntainen!
Ihanan tutulta kuullostivat nuo sinun toilailusi, varsinkin tuo hilpeä bileputki, seksihalut ja sen jälkeinen masennus.
En tiedä oletko hoidossa, mutta suosittelisin sitä tai lääkkeiden vaihtoa. Pitemmän päälle tuo ylös-alas meno käy todella raskaaksi.
Itse sairastan samaa sairautta tai siis 2 tyypin bipoa ilman psykooseja. Parin vuoden lääkekokeilujen jälkeen olo on aika tylsän tasainen, mutta ainakaan en lamaannu miettimään tunneiksi menisinkö keittiöön syömään vai suihkuun*) Katsotaan nyt miten tästä eteenpäin olen vasta 5kk ollut "oma itseni" kun sain lääkkeet kohdilleen ja kivan ryhmäterapia paikan.
Käyn viikoittain ryhmäterapiassa muiden bipojen kanssa, joissa sitten naureskellaan toisten toilailuille, mietiskellään lääkkeitämme ja vaihdetaan vinkkejä millä selvitä tämän taudin kanssa parin ihanan hoitajan kavustuksella joilla on sopivasti hurtti huumori/ammattitaito mukana keskusteluissa.
Suosittelen menemään ryhmäterapiaan psykpolin kautta.
Auttaa paljon paremmin kuin lääkkeet ja psykiatri, vaikka ne ovat olennainen osa hoitoa. Eipähän tarvi olla yksin ajatustensa kanssa.
On ihmeellistä ja helpottavaa huomata ettei ole yksin noiden hieman poikkeavien ajatusten/toimintatapojen kanssa.
Hei!
Ja kiitos tsemppaamisesta!
Sinulla on selvästi nyt "hyvä vaihe" menossa. Se on hyvä asia sinun kannaltasi. En valitettavasti voi sanoa samaa itsestäni.
Minulla kaksisuuntaiseen mielialaan liittyy se, että kun olen toimintakykyinen, olen todella toimintakykyinen - eikä tällaisina päivinä kukaan voisi kuvitella minun sairastavan mitään mielenterveyden häiriötä - suorastaan loistan terveyttä ja hyvää oloa ympärilleni näinä päivinä!
Vastaavasti huonoina päivinä, joita nyt on taas ollut aika kauan, olen epävarma ja pelokas, kuvittelen vieraiden ihmisten puhuvan minusta vihjaillen keskenään, koen että ihmiset seuraavat minua ja joudun jopa miettimään kasvojen ilmeitä kohdatessani vastaantulijoita, koska oletan myös heidän seuraavan minua ja tekevän pitkälle meneviä päätelmiä itsestäni mm. kasvojen ilmeistäni päätellen.
Olen myös todella voimaton. Olen usein viimeaikoina tuntenut, että polveni ovat niin kuluneet ja kipeät, että en jaksa kannatella omaa painoani niillä. Kerran en jaksanut nostaa juomalasia ylähyllyltä, koska käteni ja hartiat olivat niin kipeät ja voimattomat, etten saanut kättä ylös.
Joten vointini vaihtelee välillä ammattiurheilija - Koukkuniemi, joskus jopa saman päivän aikana.
Olen säännöllisen psykiatrisen hoidon piirissä - ja vieläpä hyvinkin ammattitaitoisissa käsissä. Valitettavasti oma vointi ei ole lääkäristä ja lääkkeistä suoraan verrattaen riippuvainen.
Nykyään ihmiset kuvittelevat, että kaikki sairaudet olisi hoidettavissa oikealla lääkkeellä, tai että kenet tahansa voidaan parantaa mistä tahansa oikealla terapialla ja oikealla terapeutilla. Tämä on harha.
Maailmassa on edelleen sairauksia, joihin hoitoa ei ole sekä sairauksia, jotka johtavat kuolemaan ja joihin siis parantavaa hoitoa ei ole. On edelleen arkipäivää, että esimerkiksi syöpään kuollaan - toisinaan jopa hyvinkin nuorella iällä - ja tämä on näitä elämän kovia totuuksia.
En halua olla epärealistisen positiivinen oman "kohtaloni" suhteen.
Suoraan sanottuna pelkään jo nyt sitä aikaa, mitä minulle vanhuksena tapahtuu. Entä sitten, kun makaan lepositeissä jossain Koukkuniemessä ja huudan "saatanan huoraa" naama punaisena hoitajille vuodesta vuoteen sänkyyn sidottuna papparaisena.
Omissa ajatuksissani tulevaisuuteni ei näytä kovin valoisalta. Ehkä myös siksi, että olen taas vaihteeksi masentunut.
Hei!
Niin sitä alkaa taas menojalkaa vipattaa!
Eiköhän se tule paritwist tutuksi tänäkin viikonloppuna!
Vihdoinkin olen pitkästä aikaa saanut uudelleen kosketuksen itseeni.
Tältä, juuri tältä ja näin hyvältä, se tuntui olla juuri minä.
En odota sitä, että joku tulisi ja tekisi minusta kokonaisen. Olen itseni kanssa ja mielestäni maailman parhaassa seurassa.
Aikaisemmin päivällä aloin aavistaa, että saattaisin olla rakastumassa. Juuri nyt, se tuntuisi hyvinkin mahdolliselta.
Minulla oli sellainen kampanja, että alkaisin etsiä onnellisuutta hieman eri suunnasta kuin aikaisemmin - eikä elämä pettänyt minua. Kaikki mitä olen ikinä halunnut, on toteutunut. Siksi olenkin kysynyt itseltäni, olenko pyytänyt liian pieniä asioita ja tyytynyt liian vähään.
Lopulta, kun kuolen, ei minusta jää mitään. Kaikki omaisuuteni kärrätään kaatopaikalle ja olen vain se, mitä olen itselleni ollut. En yhtään vähättelisi sitä, kuinka tärkeätä on olla itsensä paras ystävä. Sekä uskollinen ja kuuliainen itseä kohtaan. Olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä.
jätin lääkkeet pois painon nousun takia.. tässä istun ja ihmettelen. Tuntuu kuin olisi känni nousemassa päälle. Viikko vielä lääkärille menoon.. Onneksi näin että ono energinen eikä masentunut.. Toki tää on vähän liikaa kun ei pysy sormet ajatuksen perässä kun kirjoitaa. :)
Ihana ketju ollut lukea! Tää tulee nyt kirjanmerkkeihin.
Meilläkin olisi viikonloppuna yhdet tuparit, mutta jos on tälläinen olo niin ei ehkä kantsii mennä. Ja jos on huonompi olo niin tunnen kyllä itseni niin rumaksi etten KEHTAA mennä ihmisten ilmoille :/ Ruma ja lihava.
Mutta nyt aurnkoinen ja iloinen, melkein. Toisaalta taitaa tulla pian itku jos nyt täsäs jaarittelen. Otanpa pikkukaverin päiväunilta ja puen trurvaliivit. Sitten menoksi. Tunti hikeä. Jeah!
Terkkuja kaikille, ollaan me vaan ihania
Tein maanantaina jotain, jonka olin kokenut täysin mahdottomaksi ajatukseksi jo vuosikausien ajan. Kävelin Nordean konttoriin ja irtisanoin Stockmannin Mastercardin!!
Ajattelin mennessäni, että pyydän kassaneitiä ottamaan kuvan minusta leikattu kortti kädessä.
Yhteenvetona voin kertoa lopettaneeni alkoholinkäytön (kokonaan) jo vuosi sitten, lopettaneeni irtoseksisuhteet kokonaan jo puolitoista vuotta sitten sekä nyt siis irtisanoneeni luottokorttini.
Tämä on mielestäni se tapa, miten kaksisuuntaista mielialaa voi itse hoitaa.
Haluan viestilläni toivottaa terveisiä erityisesti kaikille niille kukkahattutädeille ja -sedille, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen on itse voimaton kaksisuuntaisen sairautensa edessä.
Onneksi olkoon, kaksi.suuntainen! Hienoa!
Itse en oikeasti ole vielä koskaan tuhlannut niin, että olisin ollut todella ongelmissa. Tosin luottokorttiyhtiö lähetti ihan oma-aloitteisesti luokkaa paremman luottokortin :D Se tulee käytetyn saldon mukaan. Nyt on luottokorttikierre menossa, mutta ei paha. Onneksi on vakituinen työpaikka, joten tuo kyllä hiljalleen hoituu ilman sen suurempia murheita.
Hulluja voimme olla, mutta se ei tarkoita, että olisimme tyhmiä.
Oman sairauden hoitaminen tarkoittaa sitä, että joka päivä kuuntelee itseään. Itselleni tärkeintä on välttää sitä, että väsyn liikaa. Silloin kontrolli lähtee helpoimmin. Mutta olen samaa mieltä kuin kaksi.suuntainen: ihminen ei ole voimaton. Pitää vain löytää keinot ja halu.
Vertaisryhmässä oppii sairaudesta uskomattoman paljon. Hakeutukaa, jos mahdollista. Kukkahattutädit haluavat holhota ylhäältäpäin, mutta vertaiset auttavat!
Hei!
En ole aivan varma, liittyykö tämä kaksisuuntaiseen sairauteen, vai onko oire jostain muusta, esimerkiksi luulotautisuudesta, mutta väsyneenä ollessani minusta tuntuu siltä, että polvet ovat niin kuluneet, vanhat ja raihnaiset, että en jaksa kannatella omaa painoani niillä.
On käynyt myös niin, että käteni, olkapäät, kyynärät ja koko käsi on ollut niin voimaton ja kipeä, että en ole saanut nostettua juomalasia ylähyllyltä. Myöskään t-paitaa en ole saanut riisuttua.
Mielialan kohotessa, olen taas elämäni voimissa, enkä ole köyhä enkä kipeä.
Silti voimien ollessa lopussa, kun huudan raivoissani "vittu mää en jaksa!!", näinä päivinä myös kroppa on luovuttanut ja tuntuu siltä kuin olisi hakattu rautatangolla ympäri vartaloa.
Kuullostaa siltä kuin oireesi olisivat psykosomaattisia.Eli "todellista" vaivaa ei ole vaan psyykesi saa oireet kuitenkin tuntumaan todella pahoilta.
Itselläni on voimakasta käsien vapinaa kun menee huonosti. Maniaa on onneksi ollut vain kahdesti, sanon onneksi, sillä niiden jälkeinen masennus meinasi tappaa minut.
Nyt lääkitys ja terapia ovat kunnossa.
Tsemppiä!
Traumatisoituminen varhaisina lapsuusvuosina saattaa olla vaikuttamassa meidän kaksisuuntaisten sairauden synnyssä. Traumat saattavat myös oireilla erilaisina outoinakin kehon tuntemuksina. Kirja Trauma ja keho - Sensorimotorinen psykoterapia oli ainakin itselleni käyttäytymistäni ja tuntemuksiani valaiseva.
Hei!
Tämä on tyypillinen aamu minulle.
Herään klo 13.30. Alan laittaa aamupalaa. Isun pöydän ääreen. Syön puuroa. Juon kahvia. Otan lasin mehua.
Kuluu tunti. Kuluu toinenkin.
Istun keittiön pöydän ääressä. Päässä on sumea olo. Aika kuluu. Mitään ei tapahdu.
Jossain vaiheessa havahdun, katson ympärilleni, totean olevani keittiössä, kunnes uppoudun uudelleen syvälle ajatuksiini.
Ehkä hypnoosi on se sana, jolla tätä voisi kuvata.
Ja kuluu tunti. Kuluu toinenkin.
Kuulostaa jonkin sortin dissosiaatio-oireilulta. Tai voiko lääkityksesi aiheuttaa tuon sumean olon ja oman pään sisälle hukkumisen?
Niin se vaan pätkähti eläkepäätös!
Ei voi muuta kuin olla todella helpottunut, kuinka loppujen lopuksi helpolla vakuutusyhtiö sen myönsi.
Ja helpotus siitä, että en joutunut käymään vuosikausien taisteluita, kuten valitettavasti monet joutuvat.
Nyt voi sitten keskittyä olennaiseen, eli itsensä hoitamiseen.
Todella upea juttu, kertakaikkiaan!
Moikka!
En jaksa käydä baareissa enää edes joka viikonloppu.
Sekin hillitsee osallistumista, että musta on tullut ihan sairaan pihi rahankäytön suhteen.
Tällä hetkellä mää uneksin konkreettisista asioista, kuten esimerkiksi seinän tapetoinnista tai uudesta sohvasta.
Mun elämä on muuttunut myös siinä mielessä, että nykyään mun luona käy ystäviä kylässä melkein joka viikko ja käyn itse kylässä joka viikko.
Sitten olen keksinyt kaiken maailman eläkeläisille sopivaa ohjelmaa, kuten saatan lähteä käymään Ikeassa syömässä tai Ideaparkissa kahvilla.
Lopulta elämä ja onnellisuus koostuu aika pienistä ja konkreettisista palikoista.
Olen ollut myös onnellinen siitä, että olen voinut pariakin ystävää tukea omassa tilanteessaan ja antaa vinkkejä mm. lääkehoidon suhteen.
Kun itse tietää kokemuksesta mistä toinen puhuu, riittää muutama sana ja ymmärtää täysin.