Kysymyksiä odotuksesta

1. Mikä raskaudessa (odotusajassa) yllätti kaikkein eniten?

Alkuraskauden älytön pahoinvointi. Todella voimakas pahoinvointi ei kaiketi ole kovinkaan yleistä. Itse selvisin siitä lääkityksellä. Tosin lääkitys poisti vain oksentamisen, ei huonoa olo ja lääkitys toi mukanaan tosi voimakkaan väsymyksen. Tästä huolimatta töissä oli käytävä. (Tai ehkä olisin saanut saikkua, jos olisin kinunut.) Raskauden alusta meni siis 8 viikkoa tuskaillen.

2. Mikä tuntuu ihanimmalta? Kamalimmalta?
Musta on ihanaa olla raskaana, sillä tätä on kovasti ja haluttu. Ekat liikkeet, sikiön sykkeen kuuleminen, ultrassa vauvan näkeminen ovat olleet ihania hetkiä.
Kamalinta oli tuo alun pahoinvointi. Lisäksi vauvan liikkeet eivät aina tunnu mukaville. Töissä on ollut joskus vaikea keskittyä, kun tekisi mieli huudahtaa "aih" ja vauva melskaa ja pyörii.

3. Vähätelläänkö tai suurennellaanko mielestäsi jotain odotukseen liittyvää asiaa?
No jotkut puhuvat siitä kuinka ihania vauvan liikkeet ovat. Minusta on kiva tuntea liikeet, sillä se tarkoittaa, että kaikki on tod näk hyvin. Kuitenkin tuntemukset eivät ole aina fyysisesti miellyttäviä (esim. kun vauva potkii virtsarakkoa tai kylkiluiden alle).
Yksi, mikä minua on ärsyttänyt, niin monet vanhemmat ihmiset kauhistelevat liikunnan harrastamista. Raskaus ei ole sairaus ja melkeinpä puolet raskausajasta voi harrastaa täysin normaalisti liikuntaa. Siinä puolen välin paikkeilla pitää alkaa rajoittamaan vatsalihastreenejä ja myöhemmin muutakin.

4. Pelottaako jokin asia?
Alussa minua pelotti kovastikin vauvan hyvinvointi, sillä aiempi raskaus ei sujunut putkeen. Nyt lähinnä mietin, että kuinkahan kauan menee aikaa, että opimme vanhemmiksi ja millainen vauva oikein on. Tuleeko hänelle koliikki tai korvatulehdusputki? Miten jaksamme vähillä yöunilla? jne.

Itsekkäästi joskus mietin myös työuraani. Mä itse pidän töistäni todella paljon ja haluaisin edetä urallani. Äitiys ja urahaaveet ovat hieman ristiriitaisia ja itse vähän pelkään, että kuinka pahaan ristiriitaan ajan kanssa joudun. Pelkään, että urani ei etene kunnolla lasten hankkimisen takia. Tiedän näin käyneen monelle...

Lisäksi pelkään uutta raskautta, sillä pahoinvointi on jäänyt kummittelemaan. Miten voin hoitaa lasta, jos olen seuraavassakin raskaudessa yhtä pahoinvoiva tai jopa sairaampi?

5. Tuntuiko missään odotuksen vaiheessa, että haluaisitkin perua asian?
Ei. Tosin mulla ikää on nyt 27, koulut käyty ja hyvä vakkarityöpaikka löytyy. Taloudellinen tilanne on hyvä ja parisuhde voi hyvin ja yhdessä ollaan oltu 6 vuotta. Eli mun mielestä on korkea aika hankkia jälkikasvua. =) Lähimpänä katumista olin raskauden alussa, jolloin olo oli tosiaan ihan järkyttävä.

Ekan raskauden kohdalla, 1,5 vuotta sitten, olin alussa muutaman päivän peloissani siitä, että "jaiks, nyt se oikeasti tapahtuu". Noh ei sitten tapahtunutkaan ja harmi raskauden keskeytymisestä oli todella suuri.

6. Ahdistiko vatsan kasvu vai tuntuiko se vain mukavalta?
Sekä että hetkestä riippuen. Olen tottunut liikkumaan paljon ja vatsa rajoittaa liikkumista. Hetkittäin siis harmittaa. Seksikään ei ole entisen kaltaista mahan takia. Sekin hetkittäin harmittaa. Pääasiassa olen vain onnellinen, että mahaa on, sillä se kuuluu raskauteen.

1. Mikä raskaudessa (odotusajassa) yllätti kaikkein eniten?

Toisessa raskaudessa pahat liitoskivut, ensimmäisessä se, että se meni niin helposti!

2. Mikä tuntuu ihanimmalta? Kamalimmalta?

On mukava kantaa uutta elämää sisällään ja ajatella, että siellä kasvaa ihan oikea, kokonainen uusi ihminen. Ulkopuolisten kommentit mahan kasvusta satuttavat välillä.

3. Vähätelläänkö tai suurennellaanko mielestäsi jotain odotukseen liittyvää asiaa?

Henkisestä puolesta ei puhuta ollenkaan niin paljon kuin fyysisitä asioista, esim. siitä, mitä raskaana oleva saa suuhunsa laittaa.

4. Pelottaako jokin asia?

Synnytys, koska siinä voi aina käydä miten vaan eikä sitä pysty itse kontrolloimaan. Toisaalta siitä on miljoonat naiset ennenkin selvinneet. Monet pelkäävät kovasti vauvan voinnin puolesta, mutta minä olen ollut siitä aina huoleton ja uskonut, että kaikki on hyvin.

5. Tuntuiko missään odotuksen vaiheessa, että haluaisitkin perua asian? (en tarkoita tällä abortin tekoa, vaan lastenhankinnan ajankohdan myöhäistämistä)

Molemmissa raskauksissa on ollut hetkiä, jolloin on tullut mietittyä, oliko tämä nyt ollenkaan järkevää. Se on varmasti ihan normaalia, että asiaa miettii, elämänmuutos on kuitenkin iso. 9 kuukaudessa ehtii kuitenkin sopeutua ajatukseen hyvin ja kaikkea ei voi elämässä etukäteen suunnitella. Toisaalta kun lapset on maailmaan saatu, mikään ei ole heitä tärkeämpää ja ihan älyttömän köyhää olisi elämä ilman heitä!

6. Ahdistiko vatsan kasvu vai tuntuiko se vain mukavalta?

Sekä että. Kasvu kertoo, että aika kuluu, ollaan lähempänä maalia. Toisaalta sopivia äitiysvaatteita oli välillä tuskaista löytää. Yllättävän vähällä kuitenkin pärjää, esim. yksillä farkuilla, jotka pestään illalla ja otetaan taas aamulla narulta...

1. Mikä raskaudessa (odotusajassa) yllätti kaikkein eniten?
- alkuraskauden pahoinvointi oli kamalaa... töissä oli alussa todella vaikea olla kun piti jatkuvasti juosta oksentamassa ja työkaverit ihmettelivät että mikäs nyt oikeen on?? yrittää siinä nyt sitten salata että on raskaana :) se on myös ollut iso yllätys kuinka hormoonitoiminnan muuttuminen saa mielen kiehumaan pienistäkin asioista.. on meinaan mies saanut kuulla muutamaan otteeseen kunnolla kunniansa ;)

2. Mikä tuntuu ihanimmalta? Kamalimmalta?
- ihaninta on ollut vauvan näkeminen ensimmäistä kertaa (vieläkin kaikki tuntuu uskomattomalta eikä millään meinaa ymmärtää että meille nyt vihdoin 5 vuoden yrityksen jälkeen on tulossa VAUVA

ja vastailen näin...

1. Mikä raskaudessa (odotusajassa) yllätti kaikkein eniten?
Miten kummallinen tunne on rakastaa jotakuta, jota ei ole vielä nähnyt :)

2. Mikä tuntuu ihanimmalta? Kamalimmalta?
Ihaninta olivat pienet potkut mahassa. Kamalinta oli loppuraskauden jatkuva huoli huonosti kasvavasta vauvasta.

3. Vähätelläänkö tai suurennellaanko mielestäsi jotain odotukseen liittyvää asiaa?
Jotkut tuntuu olevan kovin "sairaita" odottaessaan. Itselläni oli hyvä olo loppumetreille saakka. Viimeiset viikot helteessä oli tukalia turvotuksen vuoksi.

4. Pelottaako jokin asia?
Vauvan vointi pelotti, kun tiedettiin, että istukka ei toimi kunnolla.

5. Tuntuiko missään odotuksen vaiheessa, että haluaisitkin perua asian? (en tarkoita tällä abortin tekoa, vaan lastenhankinnan ajankohdan myöhäistämistä)
Ei tuntunut. Synnärillä avautumisvaiheessa huusin miehelleni, että "miks vit*** sinä minut tähän tilaan olet saattanut :)

6. Ahdistiko vatsan kasvu vai tuntuiko se vain mukavalta?
Kumpaakin, yhtaikaa :) Minä kyllä levenin itään ja länteen ja paljonpuhuttu hehkeys oli kaukana minusta. Kiva katsoa äitejä, joilla on pieni pyöreä maha, ei muuta. Minulla oli norsun nilkat, turvonneet kasvot, iso maha (vaikka olikin pieni vauva). Tai sitten se vain tuntui sille.

mä olen raskaana, koska halusimme lapsen, tai siis nyt jo toisen. Lapsen teko on yllättävän mukavaa ;), joten eipä tarvinnut tekoa tuskailla.
Nyt menossa loppuraskaus ja odotamme jo kovasti saavamme vauvan syliin, raskausaika on vaan kiva plussa lapsen saannille :D esikoinen (2v.) on mahtavin tyyppi ja ihanin ihminen, mitä olen ikinä tavannut, ja sen takia haluttiin toinenkin.
:D

Mua hiukan harmittaa kommentit, joissa painotetaan, että raskaus ei ole sairaus, ja että kaikkea pystyy tekemään samalla tavalla kuin ennenkin. Joillakin raskaus tietysti menee hyvin ja näin on, mutta itsellä raskaus on ollut sairauteen rinnastettavissa. Olen ollut miltei koko raskausajan sairaslomalla: järkyttävä pahoinvointi joka veti täysin sängyn pohjalle, ennenaikaiset supistukset, kovat liitoskivut ja iskias jo 23. raskausviikolta. Juuri ja juuri kykenen lähikauppaan kävelemään, ja esim. imurointi on kielletty kokonaan. Että kyllä tämä sairaudesta mielestäni menee. Eikä kyse ole ylipainosta tai huonosta kunnosta. Ennen raskautta harrastin kyllä liikuntaa, olin hoikka ja hyväkuntoinen.

Samaa mieltä edellisen kanssa! Itse myös rv14 lähtien sairaslomalla. Olo ei todellakaan ole mukava ja helppo. Jos voisin, peruisin koko raskauden, niin "ihanaa" tämä on. Hyvä päivä on se kun selviän itse päivittäisistä askareista kotona. Jopa ruoanlaitto on välillä täysin mahdotonta. Itsellä on ollut alusta tähän asti, rv 25, paljon ongelmia jotka on otettava vakavasti ihan alan ammattilaistenkin mielestä, kun taas esim. Äidilläni ei ole ollut ikinä mitään oireita. Helppohan sellaisten on hehkuttaa raskauden ihanuutta. Kyllä minä ainakin luotan lääkärin sanaan ja otan rauhallisesti, mielummin kuin riskeeraan kaikesta paskasta huolimatta rakkaimman lapseni. toki pelkät oireenikin jo pakottavat ottamaan iisisti. Kyllä minäkin kävisin töissä, hoitaisin kodin ja koiran jne. jos se olisi mahdollista. En erityisesti nauti tästä jatkuvasta lepomääräyksestä. Ja kyllä. Minäkin olen liikkunut koko pienen ikäni ahkerasti. Aina kaikki ei vain mene niinkuin itse haluaisi.

1. Mikä raskaudessa (odotusajassa) yllätti kaikkein eniten?
Se, miten raskasta se on ollut fyysisesti. Olin kilpaurheilija ennen raskautta, mutta sain silti ihan hirveitä lonkka- ja selkäkipuja jo aivan alussa (tosin työni on fyysisesti todella kuormittavaa). Lisäksi on ollut pahoinvointia alussa, ummetusta, närästystä ja raudanpuuteanemiaa.
2. Mikä tuntuu ihanimmalta? Kamalimmalta?
Ihaninta on ajatella pientä ihmistä, jota ei vielä tunne, mutta rakastaa jo. Kamalinta on pelko, että kaikki ei menekään hyvin (tämä oli pahimmillaan siihen asti, että liikeet alkoivat tuntua n. rv 16, mutta kokonaan se ei ole helpottanut missään vaiheessa.
3. Vähätelläänkö tai suurennellaanko mielestäsi jotain odotukseen liittyvää asiaa?
Raskaus rajoittaa huomattavasti fyysistä suorítuskykykä ainakin kovaan urheiluun tottuneella, enkä olisi valmis allekirjoittamaan väitettä elämän parhaasta ajasta. Myöskin "raskaus ei ole sairaus" hokema ärsyttää, kun olo voi olla todella toimintakyvytön.
4. Pelottaako jokin asia?
Se, ettei kaikki menekään hyvin.
5. Tuntuiko missään odotuksen vaiheessa, että haluaisitkin perua asian? (en tarkoita tällä abortin tekoa, vaan lastenhankinnan ajankohdan myöhäistämistä)
Ei tuntunut/tunnu. Lapsi on hartaasti toivottu.
6. Ahdistiko vatsan kasvu vai tuntuiko se vain mukavalta?
Vatsan kasvussa on kivaa se, että tietää homman etenevän niin kuin kuuluu, mutta kyllä tämä muumilta näyttäminen silti välillä ahdistaa, kun on tottunut olemaan timmi. Lapsen ajattelu kuitenkin helpottaa asiaan suhtautumista.