Tutustuin netissä mieheen, joka osoittautui todella ihanaksi.. ihastuin häneen ja luulin että jopa rakastuin häneen.
Tavattiin tuossa muutama päivä sitten ekan kerran ja mies olikin ulkoisesti aika paha pettymys.. Ei sillä että olisin pintaliitäjä tai jotain, mutta kuitenkin. Hän on nyt sitten ilmoittanut että rakastaa mua.. Mutta mä en rakasta häntä.
Mitä tehdä? Joka ilta hän yrittää saada mua kertomaan että miksi en voi rakastaa häntä.. Olen hänelle syyt kertonut mutta hän ei yksinkertaisesti ymmärrä...
Tavattiin tuossa muutama päivä sitten ekan kerran ja mies olikin ulkoisesti aika paha pettymys.. Ei sillä että olisin pintaliitäjä tai jotain, mutta kuitenkin. Hän on nyt sitten ilmoittanut että rakastaa mua.. Mutta mä en rakasta häntä.
Mitä tehdä? Joka ilta hän yrittää saada mua kertomaan että miksi en voi rakastaa häntä.. Olen hänelle syyt kertonut mutta hän ei yksinkertaisesti ymmärrä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän tilanteesi, olen sitä sorttia jonka mielestä rakkaus kypsyy mittoihinsa pikkuhiljaa, kun toiseen ensin tutustuu..vaikka kuinka ihana olisi netissä, totuus on kuitenkin se että jokainen voi netissä antaa juuri sellaisen kuvan itsestään kuin haluaa.
Toiset meistä, ilmeisesti myös nettituttavuutesi haluaa palavasti rakastua, suhteeseen,se tuo monille turvallisuutta takertua heti toiseen ihmiseen.Voit itse päättää haluatko jatkaa kaveruutta vai ilmoitako ystävällisesti ettet halua jatkaa kirjoittelua?
Ei se ole sinun velvollisuutesi todistella ja selitellä toiselle, arvatenkin vielä osittain tuntemattomalle tunteistasi. Varsinkaan rakkauden tunteista.
Ne asiat pitäisi tulla luonnostaan,jos sinusta ei tunnu että haluaisit jatkaa tuttavuutta, kerro vaikka että sinusta ei tunnu hyvältä toisen päällekäyvyys.Muista ettet tee mitään mitä et itse halua.Rohkeutta sinulle!
Ehkä pitäisi sanoa sille oikein kylmällä äänellä, että ei käy.. Mutta ajattele kuinka se itkee lohduttomasti sitten jossakin.. :)
Mulla oli samanlainen ongelma pari vuotta sitten. Jätkä tuli käymään luonani ja esittelin hänet sukulaisille. Tämä ei todellakaan ollut mikään komistus, mutta meillä oli hauskaa. Kaikki alkoi olla todella hyvin elämässäni. Soittelimme toisillemme melkein päivittäin.
Aloimme seurustellakkin ja kerroimme toisillemme tunteemme (myöhemmin ymmärsin että olin valehdellut hänelle ja itselleni), mutta netti-ihastuksen huuma haihtui pian ja ymmärsin että olin vain etsinyt jotain torjumaan yksinäisyyttä. Pian jätin jätkän niin että hän alkoi inhoamaan mua. Siihen sattui, sen ymmärsin. Monta kertaa se vielä soitteli.
Se oli nähnyt nuoremmat serkkuni ja sitten yhtenä päivänä rupesi kyselemään niistä kaikkea. Tulin mustasukkaiseksi ja suojelevaksi heistä. Yhtäkkiä huomasin että tämä jätkä oli tunkeutumassa vaikka miten elämääni takaisin. Hän soitteli itkien illalla miksi jätin hänet, eikä uskonut että rakkauteni(?) oli loppunut.
Kait en ollut ikinä rakastanutkaan häntä ja olin hävennyt kävellä yhdessä hänen kanssaan, vaikka minäkään en ole pintaliitelijä... mutta rajansa oli kaikella.
nyt olen oppinut että vain sellaiset jotka alkavat tarrautua liikaa niin olen ottanut hieman etäisyyttä. Koskaan ei voi olla liian varovainen... Älä siis paljasta tunteitasi ellet ole varma niistä.
Jos hän ei ymmärrä, niin jankkaat sitä hänelle kunnes se menee perille!!
Ja jos ei, niin ei...
Paras kaverini "tauno" oli samanlainen ym. ym...
Mutta ystävänähän voit pitää häntä, jookos?!