VL-usko on kuin tuulenpesä, jota yritetään vahvistaa säännöillä, sisäänpäinkääntymisellä, eristäytymisellä ja ryhmäriippuvuuden luomisella. Vääränlaista turvallisuuttta ja uskontunnetta ylläpidetään näin, kun pohja puuttuu. Uskon hedelmät rakkaus ja armollisuus kuitenkin pakenevat ahtaasta pesästä. Toivon, että uudistumista tapahtuisi sisältäpäin, vaikka menneitä ei voikaan enää muuttaa. Vilpitön Jumalan rakkaus on vaikea ihmisen pitää aina sydämessään, mutta ei se kyllä tällä metodilla ole yhtään lähempänä, vaikka sen harhan liikkeen sisällä voi saada.
Tuulenpesä
Ent. Vl
4197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletko muuten kuullut vertauksen tyhjistä tynnyreistä, olisiko niitä muutama tällä foorumilla pyörinyt rapiat kymmenen vuotta!
kutsuivat palvelijoitaan Liperiin. Aika moni totteli kutsua.
kuin kalkittu hauta; täynnä saastaa ja kuolleitten luita.
tynnyrit tosiaan kolisee eniten. Vaikka vl-ajoistani on jo kauan, voin kyllä löytää vieläkin tuon tunnetilan, joka tulee paatoksellisesta evankeliumin julistuksesta. Kuitenkin huomasin, että se on vain tunnekoukku, toimii kuin huume, tuoden "uskonvarmuutta". Mutta sen ulkopuolella kaikki onkin kuin pystyynkuollut metsä. Ei uskon hedelmiä. Halusin lähemmäs "Isän" rakkautta. Anteeksipyytäminen ja saaminen on kyllä HIENO asia. Myös toinen toisiltamme.