Pohdin sua paljon, käytöstäsi ja pohdin myös sitä pohdinko liikaa. Missä menee se raja.
En osaa sanoa mistään mitään, tiedän vain ettei mun ole hyvä olla nyt, epätietoisuus kalvaa enkä pidä epäselvistä asioista. Kaiken piti olla ok mutta ei sitten ollutkaan. Sen erään illan aikana näytit tunteesi aika rohkeastikin mikä ei ollut poikkeuksellista, oltiin kaikki enemmän tai vähemmän nautittu, loppuillasta muistini näyttää mustaa, filmi meni poikki pätkittäin. Mulla on pelko sydämessäni, että olen töpeksinyt.
Ne kerrat kun on nähty sen jälkeen olet kuitenkin tavallasi ollut entisenlainen mutta kuitenkin äärimmäisen etäinen, närkästynytkin, et katso et edes vilkaise tai vilkuile mua. Välttelet. Tiedätkö, se sattuu. Yhden katseen vaihdoimme viimeksi ja miten monta mahdollisuutta siihen olisikaan sen päivän aikana ollut. Se katse oli puhutteleva, en osaa tulkita sitä mutta se puhutteli. Jos katse olisi osannut puhua, SE katse olisi puhunut, voiko enempää silmissä näkyä tunnetta! Pohdin sitä päivittäin, se on oikeastaan ainut punainen lanka. En vain saa siitä kiinni, en tunne sua tarpeeksi hyvin osatakseni tulkita sitä. Voin veikata yhtälailla loukkaantumista kuin suurta tunteiden paloa ikävän raastaessa sisimpääsi. Jotain noiden väliltä, kai. Ei se ainakaan onnellisuutta kuvannut.
En osaa sanoa mistään mitään, tiedän vain ettei mun ole hyvä olla nyt, epätietoisuus kalvaa enkä pidä epäselvistä asioista. Kaiken piti olla ok mutta ei sitten ollutkaan. Sen erään illan aikana näytit tunteesi aika rohkeastikin mikä ei ollut poikkeuksellista, oltiin kaikki enemmän tai vähemmän nautittu, loppuillasta muistini näyttää mustaa, filmi meni poikki pätkittäin. Mulla on pelko sydämessäni, että olen töpeksinyt.
Ne kerrat kun on nähty sen jälkeen olet kuitenkin tavallasi ollut entisenlainen mutta kuitenkin äärimmäisen etäinen, närkästynytkin, et katso et edes vilkaise tai vilkuile mua. Välttelet. Tiedätkö, se sattuu. Yhden katseen vaihdoimme viimeksi ja miten monta mahdollisuutta siihen olisikaan sen päivän aikana ollut. Se katse oli puhutteleva, en osaa tulkita sitä mutta se puhutteli. Jos katse olisi osannut puhua, SE katse olisi puhunut, voiko enempää silmissä näkyä tunnetta! Pohdin sitä päivittäin, se on oikeastaan ainut punainen lanka. En vain saa siitä kiinni, en tunne sua tarpeeksi hyvin osatakseni tulkita sitä. Voin veikata yhtälailla loukkaantumista kuin suurta tunteiden paloa ikävän raastaessa sisimpääsi. Jotain noiden väliltä, kai. Ei se ainakaan onnellisuutta kuvannut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.