Että voikin yksinäisyys haitata elämää, mitä vain yrittää tehdä, niin mieleen tulee aina että onko tässä mitään järkeä yksin. Jotkut ovat sanoneet että sun täytyy opetella vaan elään sen asian kanssa että on yksin. Ja paskat mun ei tartte opetella elään yksinäisyyden kanssa. En edes halua oppia sitä vaikka lääkkeillä koitetaan mieli vääristää siihen että elämässä on kaikki hyvin vaikka ei ole ketään joka musta oikeesti välittäis. En halua lääkkeillä tappaa tunteita joita olun perin on ollut ja kuuluukin ihmisellä olla. haluan ennemmin kuolla.
Tunteiden tappaminen lääkkeillä
tgryj
7369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuten tuot esille, lääkkeet tappavat tunteet. Tietenkään psykiatrit eivät myönnä sitä, kun ovat itse narsisteja.
Eutanasia laillistettava! Ei ole mitään järkeä, että psykiatrit aiheuttavat yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Eutanasia sopii myös pitkäaikaisille geriatrian asiakkaille, jos he itse sitä haluavat.
Parempi tappaa tunteensa kuin itsensä. Itse olen tappanut ja tarvittaessa yhä tapan tunteeni lääkkeillä. Voin kertoa, että se on hyvin miellyttävää. Ainakin silloin kun tuska on tarpeeksi suuri, siitä on todella ihanaa päästä eroon. Kokeile vaikka kerran. Kyllä tunteet palautuvat kun lääkkeidensyönnin lopettaa, että eivät ne lopullisesti katoa jos sitä pelkäät.
Jos ei kuitenkaan pysty tekemään itsemurhaa, on helpompi elää lääkkeiden kanssa kuin olla koko ajan tuskien piinaama. Niiden avulla voi saada myös etäisyyttä tunteisiin, jos tunteet vaikka estävät ihmisiin tutustumista (ainakin itse koen yksinäisen menneisyyteni taakaksi)
Efexorilla (venlafaksiini) saa mm. etäisyyttä tunteisiin. Yks kirkon työntekijä sanoi kerran, että nehän ovat "vain" tunteita. Ahdistuskin on vain tunne. Sanovat, että tunteet tulisi käsitellä. Miten minäkään käsittelen ahdistusta, joka johtuu yksinäisyydestä? Tunteita latistavien lääkkeiden myötä olen voinut tulla lähemmäksi muita ihmisiä. Mutten vieläkään tarpeeksi lähelle.
Lääkkeet kyllä auttaa. Tulee miellyttävä olo ja unohtaa ikävät asiat ja saa jonkun verran itseluottamusta ja pääsee alkuun. Pystyy juttelemaan ihmiselle kun on edes vähän itseluottamusta lääkkeiden avulla.
Lääkitys helpottaa mielialaongelmia ja voivat muutenkin olla avuksi ujoille:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2009121010753886_md.shtml
Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Aloitan pian snri-lääkkeen rinnalla buspironin käytön. Se on anksiolyytti ja jännittää tehoaako se ahdistuneisuuteen. Sitten olen hyvin lääkitty mies :). Ahdistukseni johtuu yksinäisyydestä. En osaa muuttaa ajatteluani/käytöstäni, joten latistetaan haittaavat tunteet.
olisi huono asia. Siksihän niitä lääkkeitä annetaan koska tunteet häiritsevät elämää. Sellaista maailmaa ei koskaan tule jossa ei negatiivisia tunteita koettaisi. En vaihtaisi tätä tyyneyttä takaisin aaltoiluun vaikka se olisi kuinka positiiviseen päin kallistunutta. Aikaa ja resursseja menee hukkaan tunteiden kokemisessa, käsittelemisessä ja tyydyttämisessä.