Eli minun pitäisi syksyllä aloittaa lh opinnot ja mietin miten harjoittelu- ja myöhemmin työpaikoilla tullaan suhtautumaan epilepsiaa sairastavaan työkaveriin. Ja eritoten jos täällä on muitakin joilla on epilepsia niin olisi tosi kiva lukea kokemuksistasi. Onko sinut otettu työyhteisöissä hyvin vastaan, onko epilepsia vaikuttanut työnsaantiin, oletko kokenut asian takia ikinä mitään syrjintää tms?
Epileptikko työkaverina?
tiini
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä olen sairaanhoitaja ja epileptikko. En muistaakseni koskaan harjoitteluissa kertonut epilepsiasta kenellekkään. No, sit tyäöelämään siirtyessä kerroin. Pyysin lääkäriltäni todistuksen epilepsiasta ja hän kirjoitti siihen vielä, etten voi suositella yötyöntekoa. Työskesntelen siis 2-vuorotyössä suuressa sairaalassa kirurgialla. Työkavereilleni olen reilusti kertonut mikso teen vain 2-vuoroa, kun muut tekee 3-vuorotyötä. En ole koskaan kuullut mitään negatiivista asiasta. Voinhan toki valvoa yön, mutta kun ve rytmin kääntö vie sit sen 3 päivää ja epileptikollehan tuo rytmi on tärkeää. Älä ole huolissasi. Minä en ole koskaan saanut "huonoa" kohtelua tai seläntakana puhumista sairauteni vuoksi, tuskin sinäkään saat! Onnea opintoihisi!
Sairastan epilepsiaa ja koulukaverit sekä työnantajat ovat ottaneet asian hyvin vastaan asian kerrottuani. Viime aikoina työnsaannin kanssa on ollut kyllä ongelmia, koska epilepsia todella rajoittaa aika paljon työntekoa tietyillä aloilla.
Ei saa ajaa autolla, käyttää vaarallisia laitteita, yötyö kielletty jne...luulempa kun olen käynyt haastatteluissa välitysfirmoissa niin epilepsian kertomisesta on ollut rajoittavaa vaikutusta työnsaantiin, vaikka muuta on väitetty. Hakijoita on tietysti muitakin, mutta olen ollut muka vahvoilla työnsaajaksi, ennen epilepsian kertomista.
Haluaisin kuulla myös muiden epileptikkojen kommentteja työhaastatteluista missä huomaa heti, että kun asian kertoo niin huomaa selvästi kuinka voi huomata että tämä oli sitten tässä...
Kyllä kuitenkin pitää ja kannattaa kertoa.. Epilepsian kurja puolihan on se, ettei se anna mitään aikataulua eikä välttämättä mitään ennakkovaroitusta vaan lyö aivosähköt kiinni silmänräpäyksessä. Vaikka kohtauksia ei olisi saanut iäisyyksiin, diagnoosi kuitenkin pitää sisällään kohtauksen mahdollisuuden. Epilepsioita on tietysti lähes yhtä paljon kuin epileptikoita, mutta en osaa edes kuvitella epilepsiaa, josta ei ole jonkin asteista haittaa.
Rehellinen kertominen on myös oma suoja ja turva. Jos jotain käy. Sen kanssa sitä vaan on elettävä, tahtoo tai ei.