On upeaa huomata, kaiken elämänkaaressa ja avioliitossa tapahtuneiden asioiden jälkeenkin olevansa edelleen yhtä hupsuna, tosin syvemmin tuntevana, omaan mieheensä.Tunnen myös asian olevan molemminpuolista, eihän se muuten niin ihanaa olisikaan.Se sama turjake, joka välillä ottaa pattiin niin, ettei tiedä miksi sen on aikanaan ottanutkaan, tulee mieleen mitä kummallisimmissa paikoissa, jopa kesken kiireisen työpäivän.Ei pidä pelätä riitoja, jos ei niitä ikinä ole, ei joko enää välitä toisesta, tai ei ole enää edes hengissä.Sopivasti pippuria, lisää myös jossain määrin intohimoa, pitkässäkin suhteessa.
se kaiken kestävä rakkaus
rakastanut/rakastettu
1506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samassa tilanteessa omassa suhteessani ja erittäin onnellinen.
Olen rakastunut mieheeni useita kertoja liittomme aikana enkä koskaan tunnu pääsevän sille tasolle, että voisin sanoa tuntevani hänet läpikotaisin.
Johtuu kai siitä, että me kehitymme ja kasvamme rinta rinnan koko ajan, luomme nahkamme ja synnymme taas uudestaan. Mitä muuta sitä elämältään toivoisikaan kuin, että saisi kiivetä näitä henkisen kehityksen portaita yhdessä loputtomiin! : )