Aivan uskomatonta, että ihmiset ei tiedä mille alalle haluasivat!!
Ei liene kovinkaan vaikeaa kysellä tuttavilta vinkkejä, etsiä tietoa netistä, käydä työpaikoilla tutustumassa yms. Kyllä sitä aika nopeasti saa käsityksen siitä, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Erilaisista koulutusvaihtoehdoista ja ammateista saa niin helposti tieto, jos vaan viitsii etsiä. En pidä ihan mahdottomana, että juttelisi esim. omien vanhempien kanssa. Niillä on usein parinkymmen vuoden kokemus työelämästä.
Jos kaveripiirissä pähkäilee ammatinvalintaa, se menee yleensä enemmän tai vähemmän metsään. Meidän koulussa laumasieluisuus kukoistaa: puolet haluaa parturi-kampaajiksi ja puolet kauppikseen. Selittele siinä sitten, että mua kiinostaisi maantiede. Ensinnäkään kenelläkään ei ole työkokemusta mistään "järkevästä" työstä, toiseksi naistenlehtien jutut "unelmien ammateista" ohjaa valintoja.
Oma lukunsa on tyypit, jotka elättelee mahdottomia haaveita ammatista, johon eivät rahkeet riitä. Tyyliin: eläinlääkäriksi, asianajajaksi tms. Olisiko järkevämpää ottaa järki käteen.
Jos kouluissa saisi enemmän tietoa "harvinaisemmista" ammateista kuten geologi, logopedi, maanrakennus-insinööri tai hallintoteiteilijä, voisi näille aloille ajatua helpommin. Nyt monikaan ei tiedä niistä mitään.
Miettikäähän tosissaan kuinka kauan jaksatte laittaa kynsiä (ammatikseen 8tuntia/päivä) tai permiksiä mummoille. Jaksatteko olla hoituna sairaalassa tai automaalareina?
Mua kiinnostaa koulutukset, joissa voi olla monenlaisissa tehtävissä (välillä esim. tutkijana tai toimistotyössä sitten asiakaspalvelussa, kouluttajana tai johtotehtävissä).
Ei liene kovinkaan vaikeaa kysellä tuttavilta vinkkejä, etsiä tietoa netistä, käydä työpaikoilla tutustumassa yms. Kyllä sitä aika nopeasti saa käsityksen siitä, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Erilaisista koulutusvaihtoehdoista ja ammateista saa niin helposti tieto, jos vaan viitsii etsiä. En pidä ihan mahdottomana, että juttelisi esim. omien vanhempien kanssa. Niillä on usein parinkymmen vuoden kokemus työelämästä.
Jos kaveripiirissä pähkäilee ammatinvalintaa, se menee yleensä enemmän tai vähemmän metsään. Meidän koulussa laumasieluisuus kukoistaa: puolet haluaa parturi-kampaajiksi ja puolet kauppikseen. Selittele siinä sitten, että mua kiinostaisi maantiede. Ensinnäkään kenelläkään ei ole työkokemusta mistään "järkevästä" työstä, toiseksi naistenlehtien jutut "unelmien ammateista" ohjaa valintoja.
Oma lukunsa on tyypit, jotka elättelee mahdottomia haaveita ammatista, johon eivät rahkeet riitä. Tyyliin: eläinlääkäriksi, asianajajaksi tms. Olisiko järkevämpää ottaa järki käteen.
Jos kouluissa saisi enemmän tietoa "harvinaisemmista" ammateista kuten geologi, logopedi, maanrakennus-insinööri tai hallintoteiteilijä, voisi näille aloille ajatua helpommin. Nyt monikaan ei tiedä niistä mitään.
Miettikäähän tosissaan kuinka kauan jaksatte laittaa kynsiä (ammatikseen 8tuntia/päivä) tai permiksiä mummoille. Jaksatteko olla hoituna sairaalassa tai automaalareina?
Mua kiinnostaa koulutukset, joissa voi olla monenlaisissa tehtävissä (välillä esim. tutkijana tai toimistotyössä sitten asiakaspalvelussa, kouluttajana tai johtotehtävissä).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla ei ole siitä kiinni, ettenkö tietäisi, mikä kiinnostaa. Monetkin alat kiinnostaa, mutta kun combona mulla on sairaalloisen ujo luonne, todella huono itsetunto ja keskivertoisuus kaikessa (ei mitään erityistaitoja, en ole missään hyvä, mutta en toisaalta huonokaan, enkä omista erityisempiä harrastuksia) niin on tosi vaikea päästä mihinkään.
Monet alat kuulostavat kiinnostavilta kuvauksien perusteella, mutta olen jotenkin hukassa sen suhteen, että mille aloille minulla itselläni olisi edellytyksiä. Jossain hetkessä luulin olevani taiteellinen ja hyvä piirtämään ja hain opiskelemaan graafista suunnittelua useisiin oppilaitoksiin, kävin monissa pääsykokeissa, enkä päässyt. Seuraavaksi luulin, että olen tarpeeksi liikunnallinen ja pystyisin tulevaisuudessa työskentelemään ihmisten kanssa, kunhan saan itsevarmuutta ja pääsen ujoudestani, ikään kuin voisin muuttua sosiaalisemmaksi. Hain opiskelemaan fysioterapiaa, arvaa pääsinkö sinnekään? En osannut valintakokeissa esittää tarpeeksi reipasta.
Periaatteessa minusta olisi monellekin alalle ja voisin päästä opiskelemaan vaikka mitä, minussa on paljon hyviä puolia ja vahvuuksia ja monet asiat kiinnostaa _pintapuolisesti_, mutta ei mitään selkeästi vahvaa aluetta ja kiinnostuksenkohdetta, jonka pohjalta voisin miettiä tulevaisuuden ammattiani ja ehkä jopa joskus päästä opiskelemaankin sitä.