Kyse on äidistäni. Hän on koko ikäni sairastanut harhaluuloisuushäiriötä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Harhaluuloisuushäiriö Sairauden kuvaan kuuluu sairaudentunnottomuus. Hän uskoo, että hänellä on vain masennus johonka hän syö mielialalääkkeitä. Nyt hän on ominpäin TAAS ruvennut lopettamaan lääkitystään, lähes kokonaan on lääkkeet vähentänyt pois ja sen kyllä huomaa. Hän on lähettänyt yöllä jo tekstiviestiä minulle ja kahdelle sisarukselleni. Kun puhun hänen kanssaan puhelimessa (asun toisella paikkakunnalla) niin hän kuulostaa omituiselta, aivan kuin ei olisi läsnä.
Viimeksi kun äitini lopetti lääkitystään, se alkoi juuri näin. Tällä hetkellä tilanne ei ole vielä niin paha, mutta tiedän että pian niitä tulee; epävakaus, raivarit ja harhaluulojensa kohteista puhuminen ( hän kuvittelee, että 2 ihmistä on häntä vastaan ja juonivat hänen päänsä menoksi, sen lisäksi hänestä tuntuu että jotain pahaa on tapahtumassa). Pelkään että hän taas yrittää itsemurhaa. Tiedän että tämä tilanne ennemmin tai myöhemmin vie hänet jälleen psykiatriseen sairaalaan.
Tällä hetkellä emme voi tehdä muuta kuin yrittää vakuuttaa häntä lääkityksen tarpeesta. Mutta eihän meitä (minua ja sisaruksiani) usko. On hankalaa saada häntä edes hoitoon, koska hänen harhaluulonsa eivät ole outoja ja kummallisia, ja sekavuuden huomaa vain minä ja sisarukseni (hänellä ei hirveästi ole sosiaalisia kontakteja) Miten voisi edes vakuuttaa hoitohenkilökunnan hoidon tarpeellisuudesta? Äitini osaa nykyään manipuloida hoitavia tahoja ja jättää paljon sanomatta joten lääkäreillä on äidistäni paljon terveempi kuva. Mitä voisimme tehdä?
Viimeksi kun äitini lopetti lääkitystään, se alkoi juuri näin. Tällä hetkellä tilanne ei ole vielä niin paha, mutta tiedän että pian niitä tulee; epävakaus, raivarit ja harhaluulojensa kohteista puhuminen ( hän kuvittelee, että 2 ihmistä on häntä vastaan ja juonivat hänen päänsä menoksi, sen lisäksi hänestä tuntuu että jotain pahaa on tapahtumassa). Pelkään että hän taas yrittää itsemurhaa. Tiedän että tämä tilanne ennemmin tai myöhemmin vie hänet jälleen psykiatriseen sairaalaan.
Tällä hetkellä emme voi tehdä muuta kuin yrittää vakuuttaa häntä lääkityksen tarpeesta. Mutta eihän meitä (minua ja sisaruksiani) usko. On hankalaa saada häntä edes hoitoon, koska hänen harhaluulonsa eivät ole outoja ja kummallisia, ja sekavuuden huomaa vain minä ja sisarukseni (hänellä ei hirveästi ole sosiaalisia kontakteja) Miten voisi edes vakuuttaa hoitohenkilökunnan hoidon tarpeellisuudesta? Äitini osaa nykyään manipuloida hoitavia tahoja ja jättää paljon sanomatta joten lääkäreillä on äidistäni paljon terveempi kuva. Mitä voisimme tehdä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.