Kysyin hiljattain eräältä kolmen lapsen äidiltä, miten raskaana olo sujuu, jos on sairas. Hän tuhahti, että "minä ainakin lopetin kaikki lääkkeet, kun tulin raskaaksi". Onhan se toki hyvä, jos oma maailma on noin yksinkertainen.
Haluaisin tietää, miten jatkuvasti lääkkeitä käyttävät (=tarvitsevat) ovat selviytyneet raskaudesta. Mainittakoon nyt esimerkkeinä seuraavia sairastavat:
-Masennus (masennuslääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat)
-Diabetes
-Astma
-Epilepsia
Oletko saanut käyttää samaa lääkitystä? Onko lääkitystä muutettu? Jouduitko lopettamaan jonkun lääkkeen käytön?
Sikiön hyvinvointi on erittäin tärkeä asia. Silti täytyy muistaa, että on ihmisiä, jotka voivat jopa kuolla, jos eivät voi käyttää lääkkeitään.
Haluaisin tietää, miten jatkuvasti lääkkeitä käyttävät (=tarvitsevat) ovat selviytyneet raskaudesta. Mainittakoon nyt esimerkkeinä seuraavia sairastavat:
-Masennus (masennuslääkkeet, unilääkkeet, rauhoittavat)
-Diabetes
-Astma
-Epilepsia
Oletko saanut käyttää samaa lääkitystä? Onko lääkitystä muutettu? Jouduitko lopettamaan jonkun lääkkeen käytön?
Sikiön hyvinvointi on erittäin tärkeä asia. Silti täytyy muistaa, että on ihmisiä, jotka voivat jopa kuolla, jos eivät voi käyttää lääkkeitään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on ollut raskausaikana mielialalääkitys, sekä raskausajandiabetekseen insuliinihoito. Vauvahan ainoastaan hyötyy pistoksena annettavasta insuliinista, koska näin hän ei kärsi äidin diabeteksestä.
Mielialalääkkeitä on myös monia, mitä voi syödä raskauden aikana. Lääkäri tietää määrätä sinulle sopivan lääkkeet, jos tietää sinun olevan raskaana. Jos haluat pelata varman päälle, kuten minä, voi soittaa teratologiseen keskukseen ja varmistaa sopivuus lääkärin määräämästä lääkkeestä. Löydät numeron googlaamalla myrkytystietokeskus.
Kaikki on nyt paljon paremmin, kuin ensimmäisen lapseni kohdalla, jolloin olin hysteerisen tarkka näissä lääkeasioissa.
Luota ammatti-ihmisiin, tuollaisten mainitsemiesi äitien mielipiteet kannattaa jättää omaan arvoonsa. Hänen näkemyksensä maailmasta on ilmeisen rajoittunut. Suokoon se hänelle. Tsemppiä!!!
Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta ja siihen joudun syömään (ehkä lopun elämäni) Tyrazolia, jota tottakait olen syönyt myös raskauden ajan. Ilman en pärjää. Ja kysyin lääkäriltä, mitä se saattaa aiheuttaa vauvalle, niin lääkäri sanoi, että tuskin yhtään mitään. :)
Myös alkuraskauden aikana sain useita paniikkikohtauksia, joihin määrättiin Opamox 1/4 - 1/2 tabl. tarvittaessa. Siitäkään ei ole vauvalle vahinkoa, kun pysyy kohtuudessa. Minä käytin sitä n. 1-2 x / vko.
Se on totta, että jos äiti voi hyvin, vauvakin voi hyvin.
mikään Myrkytyskeskus ole!!! Teratologisella tietopalvelulla ei ole mitään tekemistä Myrkytyskeskuksen kanssa
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2049,2265,2260,3437
Al: kys. vast.
Thyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan, annosta muuteltu raskausaikana, astmaan lääkitykset, niissä ei muutoksia.
Opamox kuuluu samaan "kastiin" Tenoxin kanssa..
Entä jos kärsii unettomuudesta?
Käytän itse nukahtamislääkkeitä. En ole raskaana eikä ole suunnitelmissa. Kysyn kuitenkin. Miten käy sellaiselle äidille, joka joutuu käyttämään unilääkkeitä? Entä sitten kun lapsi on jo syntynyt ja valvottaa? Meneekö pää ihan sekaisin?
Tarkoitan tässä tapauksessa unilääkkeillä kaikkia sellaisia lääkkeitä, jotka auttavat nukahtamisessa.
Tenox on hyvä apu nukahtamiseen imetysaikana. Sitä erittyy vain erittäin vähän rintamaitoon, ja sekin vähä on maksimissaa 2-4 h lääkkeenotosta. Silloinhan äiti ja vauva luultavasti nukkuu (kannattaa siis imettää ennen lääkkeenottoa). Raskausajasta en tiedä tämän ryhmän lääkkeisiin liittyen.
Osa epilepsialääkkeistä aiheuttaa foolihapon puutoksen ja selkärankahalkion vauvalle eli moni joutuu hyvissä ajoin ennen yritystä alkaa syödä reseptillä vahvaa foolihappoa tai vaihtamaan lääkitystä. Foolihappo on kyllä muillekin yrittäjille hyvä! Estää huulihalkiotakin.
Pakko syödä-tyyppisistä lääkkeistä on kyllä paljon tietoa eli teratologinen ja oma lääkäri kertovat kyllä miten toimia. Jotkut lääkkeet eivät edes sikiötä vaaranna mitenkään. Osa taas aiheuttaa pahoja kehitysvammoja.