Lääkkeet ja lihominen

Useimmilla psykoolilääkkeen käyttäjillä on taipumusta liikalihavuuteen. Elämäntavat on yksi, toinen on pitkät sairaalajaksot jossa syodään kaksi lämmintäruokaa päivässä ja ei tehdä mitään muuta kuin maataan. Tottakai paino nousee. Yksi merkittävimmistä on lääkkeiden sivuvaikutukset. Tietyt psykoosilääkkeet muuttavat veriarvoja, vaikeuttavat nälän ja kylläisyyden tunteen havaitsemista ja vaikuttavat elimistön hormonitasapainoon ja aineenvaihduntaan. Jos psykoolilääkkeella ihan normaali haittavaikutus on että naisilla alkaa valua maito rinnasta niin kyllä siellä hormoni- ja aineenvaihduntatasollakin tapahtuu paljon rajumpiakin asioita. Onhan ihan yleisessä tiedossa että uuden tyypin psykoosilääkkeet lisäävät jonkin verran diabetesriskia ja insuliiniresistanssia. Käytäntönä vaan on että ensin hoidetaan mahdollinen psykoosi- ja käyttäytymishäiriöt pois rajulla neuroleptikuurilla. Tärkeintä ei kai ole potilaan kokonaisvointi vaan se että potilas on helppohoitoinen (nukkuu paljon ja on rauhallinen) Se jos potilas lihoo 30 kg ja ahdistuu tästä tai jos veriarvot nousevat huomattavan korkealle on vaan ihan normaali haittavaikutus. Siitä ei yleensä olla huolissaan.Kunhan vaan ei liian moni potilas kuole ettei huomio herää kuten kävi kun Leponex tuli markkinoille.

Psyykelääkkeet saavat ihmisen passiiviseksi kun pää ei toimi täysillä. Kun aivokapasiteetista suurin osa blokataan, liika aktiivisuus katoaa ja samalla liika asioilla pähkäily joka on psykoosin syynä. Kun kapasiteettia riittää vain juuri arjesta selviytymiseen, tulee tuskin mieleen liikunnan harjoitteleminen tai terve syöminen. Liikunta ei tuo nautintoa, kuten ei oikeastaan mikään muukaan toiminta. Paha olo passivoi ja tässä yksi syy lihomiseen. Tosin psykoosilääkket vaikuttavat myös aineenvaihduntaan.

Onko joku muu muuten huomannut että Zyprexaa tai Risperdalia käytettäessä ei hikoa edes kesähelteillä?

Neuroleptit voivat vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin ja aiheuttaa haittavaikutuksia mm. motoriikan, aineenvaihdunnan, immuunipuolustusjärjestelmän ja sydän-verisuonielimistön alueilla (Pharmaca Fennica).

Osa neuroleptien haittavaikutuksista ilmenee parin viikon sisällä lääkityksen aloittamisesta, mutta toiset haittavaikutukset saattavat ilmetä vasta kuukausia tai vuosia lääkityksen aloittamisen jälkeen.[5]

Neuroleptit lamaavat autonomista hermostoa mikä voi johtaa mm. ummetukseen ja suun kuivumiseen. Neuroleptit aiheuttavat usein myös väsymystä. Monet neuroleptit lihottavat ja ne voivat aiheuttaa vakavia sydänhäiriöitä.

Neuroleptit saattavat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita, jotka ilmenevät kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, köpöttävänä kävelynä, motoriikan hidastumisena, lihasjäykkyytenä tai kasvojen ilmeettömyytenä.[12] Neuroleptit saattavat aiheuttaa epileptisia kouristuskohtauksia myös ei-epileptikoille[13].

Neuroleptien säännöllinen pitkäaikaiskäyttö voi johtaa tardiiviin dyskinesiaan, joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myös vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeinä, kasvojen nykimisenä tai vapinana.[5][12]Tardiivi dyskinesia on sitä yleisempää, mitä pidempään lääkitystä on käytetty. Oireyhtymä korjautuu hyvin hitaasti lääkityksen lopettamisen jälkeen ja jää joskus pysyväksi. [12]

Neuroleptien pitkäaikaiskäyttö voi johtaa kyvyttömyyteen kokea nautintoa. Lisäksi neuroleptit aiheuttavat usein sukupuolitoimintojen häiriöitä.[6]

Neuroleptien käyttö johtaa joskus pahanlaatuiseen neuroleptioireyhtymään. Neuroleptioireyhtymä kehittyy yleensä lääkityksen muutoksen jälkeen vuorokauden tai muutaman viikon kuluttua. Yleisimpiä oireita ovat vaikea lihasjäykkyys, vapina, kuume, vireyden heikkeneminen ja autonomisen hermoston toiminnan häiriöt.[14]

Epätyypilliset neuroleptit, erityisesti olantsapiini, aiheuttavat perinteisiä neuroleptejä enemmän painon nousua
(Lähde: Wikipedia, supistin osan alkuperäisestä tekstistä)

Jotkut lääkkeet hidastaa aineenvaihduntaa ja aikaan lihomista.