Onko täällä muita sielunystäviä, jotka ei niin aina jaksa iloita raskaudestaan?
Itse olen odottanut lasta monta vuotta, ja vihdoin kun elämäntilanne näytti hyvältä niin toiveeni toteutui ja tulin raskaaksi. Mutta silti tuntuu etten ole onnellinen?
Olen tällähetkellä rv 21 4.
Rv 5 alkoi pahoinvointi, oksentaminen loppui rv 18, mutta satunnaista oksentamista ja jatkuvaa yökkäilyä on vieläkin.
Mulla todettiin rv 13 raskausdiabetes.
Rv 18 alkoi harjoitussupistukset ja rv 20 alkoi kipeet supistukset.
En aina jaksa iloita siitä, että lapsi potkii 24/7. Välillä tuntuu, että kumpa mulla olisi yhtä helppo raskaus kuin joillakin jotka eivät edes tajua olevansa raskaana.
Odotan vain, että saan lapseni syliin.
Mutta silti pelottaa synnytys, huolestuttaa onko lapsi terve, miten jaksan lapsen kanssa yms.
Itse olen odottanut lasta monta vuotta, ja vihdoin kun elämäntilanne näytti hyvältä niin toiveeni toteutui ja tulin raskaaksi. Mutta silti tuntuu etten ole onnellinen?
Olen tällähetkellä rv 21 4.
Rv 5 alkoi pahoinvointi, oksentaminen loppui rv 18, mutta satunnaista oksentamista ja jatkuvaa yökkäilyä on vieläkin.
Mulla todettiin rv 13 raskausdiabetes.
Rv 18 alkoi harjoitussupistukset ja rv 20 alkoi kipeet supistukset.
En aina jaksa iloita siitä, että lapsi potkii 24/7. Välillä tuntuu, että kumpa mulla olisi yhtä helppo raskaus kuin joillakin jotka eivät edes tajua olevansa raskaana.
Odotan vain, että saan lapseni syliin.
Mutta silti pelottaa synnytys, huolestuttaa onko lapsi terve, miten jaksan lapsen kanssa yms.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sua täysin, koska samoissa tilanteissa ollaan.
Viikosta 4 viikkon 20 oksensin aamusta iltaan ja voin niin huonosti etten voinut kun maata ja kontaten menin välillä vassaan. Sen jälkeen oksentanut aamupäivät ja voin huonosti ja viikkoja on nyt 33.
Alusta asti on vaivannut myös kauheat päänsäryt jotka vaan pahenevat koko ajan. Viikolla 25 alkoi supistelu ja selkä vaivaa, fysioterapiassa käyn että pääsis edes sängystä ylös.
vihaan olla raskaana ja odotan kuin kuuta nousevaa että saisin vauvan syliini.
Olen ollut koko raskauden ajan vankina kotona kun mitään ei pysty tekee.
Motivaatio ja jaksaminen on nollassa. Synnytys kanssa pelottaa kun esikoinen sektioitiin. esikoista odotellessa ei ollut mitään raskausoireita ja voin tosi hyvin.
Mutta olen valmis lähtee synnytykseen vaikka heti että saisin pian oman oloni ja elämäni takaisin.
Oletko jaksanut oireista huolimatta käydä töissä? Mä olen ollut melkein koko raskauden sairaslomalla ja kaipaan jo töihinkin.
No hyvä etten ole ainut :)
Joo töissä oon jaksanu käydä, muutama saikkupvä ollut huimauksen ja pahoinvoinnin takia.
Mutta haluun käydä töissä koska siellä on nii kiire ja paljon tekemistä nii kaikki muu unohtuu. Lääkäri ois määränny saikulle supistusten vuoksi mutta en halunnut..
Kotona on jotenkin vaan niin tylsää ja sitten mietin vaan tulevia asioita.
kotona onkin tylsää, niin kait haluat täysi-aikaisen lapsen?!
"Lääkäri ois määränny saikulle supistusten vuoksi mutta en halunnut.. " ??!!
kannata leikkiä mitään sankaria vaikka töissä olisi kuinka kiirettä.Ei siitä mitään palkintoa saa. Jos lääkäri katsoo tarpeelliseksi sairasloman niin ei se sitä huvikseen kirjoita vaan sillä on todellinen syy. Supistuksethan käynnistävät synnytystä ja jos tarpeeksi avautuu niin voi pahimmassa tapauksessa joutua sairaalaan pakko lepoon.
olisin monta kertaa halunut mennä töihin, mutta lääkäri sanos ettet voi ja pysty. Kotona ollessa on välillä niin tylsää ja harmittaa tää olo mutta itse en tosiaan olisi edes pystynyt töihin.
Älä leiki turhaan omalla ja vauvan terveydellä.