Miten kestät psykoosin?

Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelijä.......
"Ihmettelen jokakerta sellaista asiaa, että kun te kuulette ääniä, näette jotain henkiolentoja jne..törmäätte asioihin, joita ei voi selittää, niin ettekö te pelkää?

Itse olen niin arkajalka ihminen, että jos kuulisin vaikka ääniä vanhasta talosta tai näkisin henkiolennon, niin menisin itkukurkussa psykiatrille. Pelkäisin, että olen tullut hulluksi.

Olen aikaisemmalta ammatiltani psykiatrinen sairaanhoitaja ja olen siis ollut töissä esim. suljetuilla osastoilla. Siellä ihmiset, jotka ovat psykoosissa kuulevat näitä ääniä ja näkevät henkiolentoja...Tästä on kyllä aikaa jo, kun olen sen alan töitä tehnyt.

En voi olla miettimättä, mikä erottaa psykoosin teidän kokemuksista?

Tarkoitus ei missäännimessä ole olla ilkeä. Tai tämä taitaa olla sellainen kysymys jota ei voi kauniisti edes kysyä, ilman loukkaantumisia. Pahoittelen hirmuisesti jos aiheutan mielipahaa, mutta en voinut olla kysymättä, sillä olen miettinyt tätä pitkään."


-----

Nimenomaan alussa suuri osa menee psykoosiin joutuessaan tekemisiin hengellisten kokemusten ja henkimaailman kanssa. Psykoosi on siis tila jossa ihminen sekoaa kun on kokenut jotain mikä on liikaa maalliseen tottuneelle psyykkeelle. Tässä vaiheessa muisti pätkii, hermosto käy sataa ja tärisyttää sekä tulee muita hullun oireita. Mutta kun kokee hieman enemmän näitä outoja asioita niin psyyke alkaa tottumaan niihin, ja pian tulee todella kovahermoiseksi kaikelle. Tämä onkin ainoa keino selvitä oudoista kokemuksista, ottaa ne normaaleina asioina ja elää niiden kanssa järkyttymättä liikaa. Paras keino tähän asioiden hyväksymiseen on syvä usko Jumalaan ja Kristuksen pelastustyöhön. Ei tarvitse pelätä henkivoimia kun luottaa tarpeeksi sihen että joku pitää huolen, vaikka mitä tapahtuisi. Tämän jälkeen ei tarvitse enää säikkyä tai pelätä mitään, ei pimeää, ei näkyjä tai ääniä. Itse asiassa tämän jälkeen ei tarvitse edes nähdä näkyjä tai kuulla ääniä, koska ne näkee ja kuulee juuri liian herkkyyden takia, joka on yleensä liian syvää tunneherkkyyttä, pelkoa jne.

Eilen, 16:23 #70 (linkki)
Anhilo
(Vierailija)

Viestejä: - Miten kestät psykoosin?
..ja on paljon parempi että parkkiinnutat psyykkeesi tällä tavoin, kuin että alat liian helposti syömään psyykelääkkeitä joita sairaanhoito sinulle liian helposti tuputtaa. Meinaan Rispendal, Zyprexa ym. saattavat sekoittaa mielen todella pahasti ja vaikuttaa muutenkin haitallisesti mm. painoon ym. Suurin osa ensipsykooseista menee itsestään ohi melko pian, ja joissakin Suomenkin hoitolaitoksissa niiden antamista annetaan odottaa jonkin aikaa. Monissa muissa maissa lääkkeiden käyttö on vielä harkitumpaa. Kun ihminen käsittelee asioita mielessään rauhassa ja mielellään myös terapiassa muiden kanssa, psyyke vahvistuu ja ihminen pääsee pelkojensa herraksi. Loppuelämänsä lääkkeitä syöden taas mieli ja kroppa kärsivät monella tapaa. Onhan tunnettua että psykoosin estolääkitystä käyttäville tulee ensin usein pahoja pihallaolon tiloja, vanne kiristelee päässä, ajatus ei toimi ja olo tuntuu kuin jossakin LSD-tripillä ollessa. Havainnointi supistuu, tulee pahoja päänsärkyjä, on huono olla päässään, vierauden tunteita jne. Vaikka oudot kokemukset "hallusinaatiot" väistyvät lääkityksellä nopeasti, lääkkeiden psyykkeelle aiheuttamat oireet ovat usein paljon tuskallisempia kuin itse psykoosikokemus. Vaikka näitä lääkityksen oireita väitetään nimenomaan psykoosin aiheuttamiksi. Jokainen voi tietenkin terveenä kokeilla vetää poskeensa kuukauden Rispendalia tai Zyprexaa, ja katsoa pysyykö kuuppa kunnossa.
On tietenkin hoitohenkilökunnalle ja läheisille helpompaa että henkilö syö lääkkeet, eikä ole psykoottisen outo, vaikka tämä sitten olisikin lamaantunut zombi kuukausia. Lääkkeitä syövälle vain nämä kuukaudet voivat olla traumauttavia loppu elämän. Ja mitä psyykelääkkeiden syönti pidempään tekee mielelle, ei se ainakaan auta käymään syitä läpi, vaan muuttaa mieltä supistuneemmaksi mm. tunneelämän, havainnoinnin ym. tasolla.
Parasta on se jos psyyke pystyy löytämään voimavaroja kohdata psyykkiset kokemukset hajoamatta niistä, silloin voidaan elää ilman lääkitystä sellaisena herkkänä ihmisenä, kuin oli ennenkin, kuitenkin parkkiintuneempana kohtaamaan outoja asioita joista kuitenkin pääsee ohi nopeasti.
0281
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Psyykikko kirjoitti:

Alkuperäinen kirjoittaja Ihmettelijä.......
"Ihmettelen jokakerta sellaista asiaa, että kun te kuulette ääniä, näette jotain henkiolentoja jne..törmäätte asioihin, joita ei voi selittää, niin ettekö te pelkää?

Itse olen niin arkajalka ihminen, että jos kuulisin vaikka ääniä vanhasta talosta tai näkisin henkiolennon, niin menisin itkukurkussa psykiatrille. Pelkäisin, että olen tullut hulluksi.

Olen aikaisemmalta ammatiltani psykiatrinen sairaanhoitaja ja olen siis ollut töissä esim. suljetuilla osastoilla. Siellä ihmiset, jotka ovat psykoosissa kuulevat näitä ääniä ja näkevät henkiolentoja...Tästä on kyllä aikaa jo, kun olen sen alan töitä tehnyt.

En voi olla miettimättä, mikä erottaa psykoosin teidän kokemuksista?

Tarkoitus ei missäännimessä ole olla ilkeä. Tai tämä taitaa olla sellainen kysymys jota ei voi kauniisti edes kysyä, ilman loukkaantumisia. Pahoittelen hirmuisesti jos aiheutan mielipahaa, mutta en voinut olla kysymättä, sillä olen miettinyt tätä pitkään."


-----

Nimenomaan alussa suuri osa menee psykoosiin joutuessaan tekemisiin hengellisten kokemusten ja henkimaailman kanssa. Psykoosi on siis tila jossa ihminen sekoaa kun on kokenut jotain mikä on liikaa maalliseen tottuneelle psyykkeelle. Tässä vaiheessa muisti pätkii, hermosto käy sataa ja tärisyttää sekä tulee muita hullun oireita. Mutta kun kokee hieman enemmän näitä outoja asioita niin psyyke alkaa tottumaan niihin, ja pian tulee todella kovahermoiseksi kaikelle. Tämä onkin ainoa keino selvitä oudoista kokemuksista, ottaa ne normaaleina asioina ja elää niiden kanssa järkyttymättä liikaa. Paras keino tähän asioiden hyväksymiseen on syvä usko Jumalaan ja Kristuksen pelastustyöhön. Ei tarvitse pelätä henkivoimia kun luottaa tarpeeksi sihen että joku pitää huolen, vaikka mitä tapahtuisi. Tämän jälkeen ei tarvitse enää säikkyä tai pelätä mitään, ei pimeää, ei näkyjä tai ääniä. Itse asiassa tämän jälkeen ei tarvitse edes nähdä näkyjä tai kuulla ääniä, koska ne näkee ja kuulee juuri liian herkkyyden takia, joka on yleensä liian syvää tunneherkkyyttä, pelkoa jne.

Eilen, 16:23 #70 (linkki)
Anhilo
(Vierailija)

Viestejä: - Miten kestät psykoosin?
..ja on paljon parempi että parkkiinnutat psyykkeesi tällä tavoin, kuin että alat liian helposti syömään psyykelääkkeitä joita sairaanhoito sinulle liian helposti tuputtaa. Meinaan Rispendal, Zyprexa ym. saattavat sekoittaa mielen todella pahasti ja vaikuttaa muutenkin haitallisesti mm. painoon ym. Suurin osa ensipsykooseista menee itsestään ohi melko pian, ja joissakin Suomenkin hoitolaitoksissa niiden antamista annetaan odottaa jonkin aikaa. Monissa muissa maissa lääkkeiden käyttö on vielä harkitumpaa. Kun ihminen käsittelee asioita mielessään rauhassa ja mielellään myös terapiassa muiden kanssa, psyyke vahvistuu ja ihminen pääsee pelkojensa herraksi. Loppuelämänsä lääkkeitä syöden taas mieli ja kroppa kärsivät monella tapaa. Onhan tunnettua että psykoosin estolääkitystä käyttäville tulee ensin usein pahoja pihallaolon tiloja, vanne kiristelee päässä, ajatus ei toimi ja olo tuntuu kuin jossakin LSD-tripillä ollessa. Havainnointi supistuu, tulee pahoja päänsärkyjä, on huono olla päässään, vierauden tunteita jne. Vaikka oudot kokemukset "hallusinaatiot" väistyvät lääkityksellä nopeasti, lääkkeiden psyykkeelle aiheuttamat oireet ovat usein paljon tuskallisempia kuin itse psykoosikokemus. Vaikka näitä lääkityksen oireita väitetään nimenomaan psykoosin aiheuttamiksi. Jokainen voi tietenkin terveenä kokeilla vetää poskeensa kuukauden Rispendalia tai Zyprexaa, ja katsoa pysyykö kuuppa kunnossa.
On tietenkin hoitohenkilökunnalle ja läheisille helpompaa että henkilö syö lääkkeet, eikä ole psykoottisen outo, vaikka tämä sitten olisikin lamaantunut zombi kuukausia. Lääkkeitä syövälle vain nämä kuukaudet voivat olla traumauttavia loppu elämän. Ja mitä psyykelääkkeiden syönti pidempään tekee mielelle, ei se ainakaan auta käymään syitä läpi, vaan muuttaa mieltä supistuneemmaksi mm. tunneelämän, havainnoinnin ym. tasolla.
Parasta on se jos psyyke pystyy löytämään voimavaroja kohdata psyykkiset kokemukset hajoamatta niistä, silloin voidaan elää ilman lääkitystä sellaisena herkkänä ihmisenä, kuin oli ennenkin, kuitenkin parkkiintuneempana kohtaamaan outoja asioita joista kuitenkin pääsee ohi nopeasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu