Oletteko psykoosista selvittyänne joutuneet ihmettelemään psykoosissa koettuja juttuja? Itse koin juttuja, joita en ole kerta kaikkiaan pysty nytkään tajuamaan, miten mieli siis voi luoda tai kuvitella asioita niin todentuntuisesti ja siten että muut toimivat ajatustesi mukaan. Ja kaikella tuntui olevan "matkalla" tarkoitus.
Ihan kuin itse kuvittelisi koko todellisuuden ja psykoosissa jotenkin ohjaa vielä tätä tarinaa.
Ihan kuin itse kuvittelisi koko todellisuuden ja psykoosissa jotenkin ohjaa vielä tätä tarinaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet Boltzmannin aivot, ei sen kummempaa.
Wikipedia kertoo:
"Hallusinaatioita koettaessa on mielen havainnointikyvyn virkeys yleensä jotenkin laskenut, ja mikäli se nousee, hallusinaatio katoaa. Hallusinaatiot ovat lähes aina suhteellisen lyhytaikaisia ja yksipuolisia. Niitä ei voida esimerkiksi yhtä aikaa tunnustella, kuunnella ja katsella eri puolilta. Yleensä hallusinaatioita kokevat eivät edes tunne uteliaisuutta tehdä näin. Tämän takia on joskus ajateltu, että koettu "yliluonnollinen" ilmiö jotenkin lamauttaisi kokijansa. Todellisuudessa tämä uteliaisuuden puute lienee paremminkin hallusinaatioiden edellytys kuin seuraus."
En ymmärrä tuota. Itse hallusinoin ns. psykoosissa asioita, jotka eivät voi olla reaalitodellisuutemme mukaan mahdollisia, ja silti minä siinä hallusinoidessani koitin ymmärtää näitä hallusinaatioita. A ensin miettimällä tapahtuuko tämä todella, ja kuinka tämä mitä tapahtuu voi tuntua ja näyttää kaikin puolin niin reaaliselta kuin vain voi olla. B, toisekseen tarkastelin hallusinoimiani asioita monelta puolelta ja silti kaikki näytti täysin päivätodellisuuteen kuuluvilta. Näkö, kuulo ja tuntoaisti kertoivat samaa, tämä tapahtu. C koitin ajatella miten tämä tässä ja nyt todelliseksi kokemani epätodelliseksi määritelty asia voi tapahtua ja tuntua täysin todelta, ja miten voin todeta tämän todellakin hallusinaatioksi. Koin siis todellakin samalla uteliaisuutta, miten tämä voi olla totta ja samalla koitin tehdä asiat niin että jollakin keinolla paljastuisi hallusinointi, vaikka kaikki tuntui 100% todelliselta. Ja samalla syvällisesti koitin pähkäillä ja miettiä, voiko tämä todella olla hallusinaatiota kun tässä teen kaikkeni selviittääkseni pitääkö tässä ja nyt kokemani yliluonnollinen asia paikkansa. Kokemani mukaan ainoa asia joka hallusinaatiot erottaa todellisuudesta on se, etteivät ne voi olla totta normaaliuden mukaan. Muuten ne kokee täysin todenmukaisina ilman pienintäkään epäilystä että olisi unessa tai jotenkin rajoittuneessa tietoisuudentilassa. Jos miettii täysin tietoisena, miten vitussa tämä voi olla kuvitelmaa ja samalla koittaa katsoa asioita monelta kantilta ja koittaa mielessään miettiä että hallusinoinko minä muka nyt, vaikka kaikki näyttää olevan päässä normaalisti, niin väkisinkin tulee mieleen ajatus että mikä täällä oikein on totta ja mikä vain mielen luomaa.
Lainaus:
"Psykoosin aikana kaikki koettu on todella kyseenalaista, psykoosissa ihminen tietää, ettei ole kunnossa, en lähtisi sen aikana koettuja hallusinaatoita edes miettimään todellisiksi."
Hetkinen, oletko siis kokenut psykoosin, kun kerran tiedät että koettu on kyseenalaista, ja että ihminen tietää ettei ole kunnossa. Omasta mielestäni ja kokemuksesta sekä useiden muidenkin kokemuksesta psykoosissa oleva kokee outoja asioita, jotka nimenomaan tuntuvat todelta ja hän tuntee olevansa kunnossa. Tämä mahdottomien kokemusten ja kunnossaolon tunteen epäsuhta juuri saa mielen raiteiltaan, koska tapahtuu asioita joita ei normiuden mukaan voi tapahtua ja silti tuntee itsensä terveeksi. Tällaisesta mieli järkkyy ja pelästyy, sekä saa mielen käymään kierroksilla.
Lainaus:
"Täällä on puhetta hallusinaatoista ja fantasioista sitten henkimaailman kokemuksista.
Kun niitä ei voi todistaa, aina tulee olemaan ihmisiä jotka kokevat ja toisille se on sairautta.
Hyvä silti, että ihmiset tuovat kaikkia kokemuksiaan asiaan liittyen tänne.
Nykylääketieteen on varmasti hyvin vaikea vetää mitään rajaa mielensairauden ja henkimaailman kokemusten välille.
Itse kukin normaali ihminen tietenkin tajuaa niiden välisen eron."
Tuskinpa tajuaa. Psykiatrian mukaan jokainen uskonnollisia ilmiöitä kokenut ihminen on kokenut mielenhäiriön. Jokainen yliluonnolliseen perustuva uskonto on siis perustettu mielenhäiriöiden ja psykoosien pohjalta. Jeesus oli psykoosissa, Pyhän hengen laskeutuminen oli joukkopsykoosi, Muhammed koki monta psykoosia (ellei uskonto ole siis valehteluun perustuva, eli "guru" tai myöhemmät uskonnon perustajat valehtelivat ihmeet ja uskonnon pohjan).
Jos taas uskonnoissa ja ihmekokemuksissa on perää, mikä estää etten minä tai joku muu oudon kokemuksen kokenut voi olla kokenut myös ihmettä? Kuinka moni psykoosi on siis ihmekokemus?
Tai onko niin että tiede on vihtahousun keksintö ja psykiatria hänen suurin voittonsa? Kun ihme määritellään heti sairaudeksi, kuka voi uskoa ihmeisiin?
Joku kirjoitti täällä " Uskon Jumalaan vasta kun hän puhuu minulle". Itse veikkaan että silloin vasta alat epäilemään, nimittäin mielenterveyttäsi. Tekeeko ihmeen vasta sen että sen kokee moni samaan aikaan ja samalla tapaa ilman joukkosuggestiota? Kuinka monta ihmistä tarvitaan, ja kuinka samanlaisia näkemyksiä kokemuksesta, kun jokaiselle kokeminen on kuitenkin subjektiivista.