Vuosikausia on tullut yritettyä saada jotain järkeä elämään. Toivoakin on, siis siitä että jos sais asiat aivan VÄHÄN paremmiksi edes, niin tästä vois jotain tullakin. Mutta vaikka kuinka yrittää kaikilla elämän osa-alueilla, niin silti tuntuu siltä, ettei homma etene mihinkään. Yksi askel eteen ja kohta kaksi taakse. Ihmissuhteet, opiskelut, duunit, whatever. Ei vaan osaa kautta kykene. Hyviä hetkiä on liian vähän verrattuna huonoihin. Varsinkin jos erehtyy vertaamaan omaa elämäntilannettaan vaikkapa onnellisesti seurusteleviin ja menestyviin työkavereihin. Muita kavereita ei oikein olekaan. On niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Miten oikein vois vielä yrittää saada palasia paikalleen? Ei tätä taistelua nyt kauan jaksa enää, jos ei mitään tulosta tuu. Jatkaisko vielä vai luovuttaisko jo? Tuntuu siltä, että ratkaisu on lähellä.
http://www.youtube.com/watch?v=2pWW6MGTxGQ
http://www.youtube.com/watch?v=2pWW6MGTxGQ
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saamme olla onnellisia että meidät on ihmisiksi valittu.Meillä on eräs ilmiömäisimmistä kyvyistä kestää Hullunlehmän taudit ja rotta inffulenssat sekä aidsit ja muut kupat,jotka salakavalasti käärmeen tavoin voivat lähesyyä meitä.On joskus lueteltu vain harvoja eläimiä ihmisen lisäksi jotka voivat jäädä eloon täydellisen atomisodan tuhoilta.Jotain käärmeitä ja rottia ja muuta tuholaista.Ihminen on lajissaan tuholainen,joka järsii kaiken edestään,lipevin kielen ilmaisuin.Sivistys on sama alkukantainen kuin aina on geeneissään ollut.Muuten emme olisikaan juhlimassa maailman napana planeetallamme.
Ehkä me ollaan jo liiankin dominoiva laji. Ehkä meidän älyllinen ylivoimaisuus alkaa kääntyä itseämme vastaan. Eihän tällä pallolla enää juuri ole paikkaa, jonne vois enää paeta, jos haluais olla yksin. Joka kolmas viikko ihmiskunta lisääntyy Suomen väkiluvun verran. Muutama vuosikymmen kun odotellaan, niin Suomikin on täynnä afrikkalaisia ja meidänkin väkiluku on tuplaantunut/triplaantunut tai ehkä paljon enemmäkin. Sitten vain vahvimmat pärjää. Siinä vaiheessa ei kukaan mieti enää, että onko joku pikkasen masentunut. Sitten mietitään vain sitä, että saako ruokaa ja pysyykö hengissä huomiseen. Sitä odotellessa taidan hakea jääkaapista yhden Karjalan.
oma tunnarihan se sieltä! Soinut monta kertaa mielessä. Joteskin luulisin, et jaksat vielä. Tosta muzakista on vielä matkaa synkempiin säveliin. Voisko noita jumeja yrittää purkaa yhden kerrallaan? Eikä sieltä viimosesta päästä (sanoo hän, joka osaa muuta tehdäkkään kun roikkua reunallat). Noh, en ihan tällä hetkellä just tuossa tilassa. Onneksi :)
Apulanta - Reunallat
http://www.youtube.com/watch?v=zI4Ad5Pta1g
Puhut viisaita, veliseni. Vitutusmusaahan tuo on, ei angstailumusaa. Koitetaan ottaa vitutuksesta energiaa irti ja mennään taas apinan raivolla eteenpäin, tai johonkin päin.
Ei asiat parane liiallisella miettimiselläkään, sitä on jo kokeiltu.
Jos sulla on irokeesi ja muutenkin näytät soturilta, niin tää on onnenpäiväsi :) Jos et, niin ei sekään niin huonosti. Vitutus olkoon voimanasi matkalla... Ai niin, The Sister :)