KÖYHYYDEN MONET KASVOT.

Ei välttämättä tarvita syyksi päihteitä tai mielenterveysongelmia, pelkkä köyhyyskin on riittänyt huostaanoton syyksi, näin ainakin Lastensuojelun Keskusliiton mukaan.

Mutta se on toisaalta totta, että JOS on kyse päihteistä, niin LAIN MUKAAN sekä päihdevanhempia että päihteisiin sekaantuneita nuoria on autettava eroon riippuvuudestaan. Niin ei nykyisin tehdä kuin pienessä murto-osassa tapauksia. Jos jota kuta ei tämä lain kohta miellytä, sopii kääntyä poliitikkojen puoleen omine lakiehdotuksineen.

Surkuhupaisaa lukea tietämättömien vaahtoamista siitä, miten muka Suomessa lakeja noudatetaan. Miten ihmeessä lakeja päihdehuoltoon ohjaamisesta muka noudatettaisiin, koska koko huostaanottoprosessi on alusta alkaen täynnä lainrikkomuksia.

Lait kunniaan kirjoitti:

Ei välttämättä tarvita syyksi päihteitä tai mielenterveysongelmia, pelkkä köyhyyskin on riittänyt huostaanoton syyksi, näin ainakin Lastensuojelun Keskusliiton mukaan.

Mutta se on toisaalta totta, että JOS on kyse päihteistä, niin LAIN MUKAAN sekä päihdevanhempia että päihteisiin sekaantuneita nuoria on autettava eroon riippuvuudestaan. Niin ei nykyisin tehdä kuin pienessä murto-osassa tapauksia. Jos jota kuta ei tämä lain kohta miellytä, sopii kääntyä poliitikkojen puoleen omine lakiehdotuksineen.

Surkuhupaisaa lukea tietämättömien vaahtoamista siitä, miten muka Suomessa lakeja noudatetaan. Miten ihmeessä lakeja päihdehuoltoon ohjaamisesta muka noudatettaisiin, koska koko huostaanottoprosessi on alusta alkaen täynnä lainrikkomuksia.

Olen köyhästä yh perheestä jossa ei päihde ongelmaista vanhempaa ja kukaan ei ole ollut huostaanottamassa sellaisista perheistä lapsia. On sitten jokin muu kuten vähä- älyisyys jos on muista syistä huostaan otettu lapsia. Jos vanhemmat hoitavat velvollisuutensa ja asiansa niin kuin pitää, ei tarvitse ulkoipuolisia ihmisiä heidän helvetin sotkujaan selvittämään. On niin suuri häpeä jos aikuiset ihmiset eivät saa keskenään asioita selvitettyä vaan tarvitsevat ulkopuolisia.

paskaa... kirjoitti:

Olen köyhästä yh perheestä jossa ei päihde ongelmaista vanhempaa ja kukaan ei ole ollut huostaanottamassa sellaisista perheistä lapsia. On sitten jokin muu kuten vähä- älyisyys jos on muista syistä huostaan otettu lapsia. Jos vanhemmat hoitavat velvollisuutensa ja asiansa niin kuin pitää, ei tarvitse ulkoipuolisia ihmisiä heidän helvetin sotkujaan selvittämään. On niin suuri häpeä jos aikuiset ihmiset eivät saa keskenään asioita selvitettyä vaan tarvitsevat ulkopuolisia.

11 kesä, 2008 13:31 CET

Perheen köyhyys ei saa johtaa lapsen huostaanottoon
YK:n Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Lastensuojelujärjestöt ovat kuitenkin unohtaneet ihmisoikeusnäkökulman korostaessaan pelkästään lapsen oikeuksia. Järjestöjä vaivaa myös hyväntekeväisyysajattelu, kritisoi kansainvälinen konsultti Nigel Cantwell sijaishuollon maailmanjärjestön FICEn konferenssissa keskiviikkona.

Cantwellin mukaan tällainen lähestymistapa ei edistä lapsen ihmisoikeuksien toteutumista. Lapsen oikeuksien sopimus ei aseta selkeitä tavoitteita lapsen sijaishuollolle eikä velvoitteita julkiselle vallalle. Cantwellin mielestä onkin tärkeää, että FICE on osallistunut sijaishuollon laatukriteereiden – Quality 4 Children – kehittämiseen. Kriteerit pohjaavat vahvasti ihmisoikeusajatteluun. Cantwell kiirehtii myös Brasilian hallituksen aloitetta YK:n ohjeistukseksi lastensuojelun sijaishuollon laatutyölle.

Laatu ei Cantwellin mukaan toteudu lastensuojelussa, jos huostaanottojen syynä on vanhempien köyhyys eivätkä he saa tilanteeseensa yhteiskunnan tukea. Se ei toteudu myöskään, jos lastensuojelulasten itsemurha on todennäköisempää kuin muiden ikätovereidensa tai jos lastensuojelulapsista vain 6 prosenttia hakeutuu jatko-opiskelemaan. Näin on esimerkiksi Englannissa, jossa jatko-opintoihin hakeutuu keskimäärin 40 prosenttia ikäluokasta.

Itävaltalainen Sandra Bürger on osallistunut Q4C-laatukriteereiden laatimiseen. Hän on asunut 15-vuotiaasta SOS-lapsikylässä ja tuntee sijaishuollon ongelmat: sijaishuollossa ei välttämättä kunnioiteta lapsen ja hänen perheensä oikeuksia. Esimerkiksi kaksoset saatetaan erottaa toisistaan ja sijoittaa eri lastensuojelulaitoksiin.

Paljon on kuitenkin muuttunut FICE-järjestön perustamisesta. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 lastensuojelulapset olivat pääosin orpoja, laitokset jopa 1 000-paikkaisia eikä lapsilla ollut isoissa makuusaleissa minkäänlaista yksityisyyttä, kertoo FICEn puheenjohtaja Monika Niederle. FICEn laatutavoitteena on, että kaikki lapsen hoitoon ja huoltoon liittyvät päätökset tehdään yhdessä lapsen kanssa – ei hänen puolestaan.

http://www.cisionwire.fi/lastensuojelun-keskusliitto/-perheen-koyhyys-ei-saa-johtaa-lapsen-huostaanottoon

paskaa... kirjoitti:

Olen köyhästä yh perheestä jossa ei päihde ongelmaista vanhempaa ja kukaan ei ole ollut huostaanottamassa sellaisista perheistä lapsia. On sitten jokin muu kuten vähä- älyisyys jos on muista syistä huostaan otettu lapsia. Jos vanhemmat hoitavat velvollisuutensa ja asiansa niin kuin pitää, ei tarvitse ulkoipuolisia ihmisiä heidän helvetin sotkujaan selvittämään. On niin suuri häpeä jos aikuiset ihmiset eivät saa keskenään asioita selvitettyä vaan tarvitsevat ulkopuolisia.

jauhajako tunnet joka ikisen suomalaisen yh-perheen. Olet kai kehityksessä jotenkin jälkeenjäänyt ainakin loogisen ajattelun puutteen perusteella. Kaikkein suurin häpeä on tuollainen vähä-älyisyys, vai Lastensuojelun Keskusliittoako sinä vähä-älyisenä pidät?

Ketkä aikuiset mielestäsi selvittävät keskenään asioita, kun on kyse yh-perheestä? Selvitä idiootti sotkut omassa päässäsi, ennen kuin tulet typerää turpaasi tänne paukuttamaan!

Iltalehti Perhe 27.4.2010.

Väitös: "Lapsen suojelun sijaan suojellaan yhteisöä lapselta"
Epäsosiaalisten lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaateiksi ja suljettiin laitoksiin.

Medikalisaatio peittää muut obgelmat.

( Epäsosiaalisten lasten asema on kääntymässä 1940-luvun suuntaan).
Tuo oli ehkä ymmärretävää, koska kysymyksessä oli sotien traumatisoimat lapset, aikuiset ja vanhemmat, isovanhemmat.
Lapset menettivät sodissa kotinsa, vanhempansa, sisaruksensa, sukulaisensa, tai vanhemmat vammautuivat fyysisesti, tai psyykkisesti sotien melskeissä.
Karjalan luovutuksen yhteydessä perheet joutuivat muuttamaan eri puolille Suomea ( 400.000 perhettä) ja jättämään kotinsa. Sotalapsia lähetettiin Ruotsiin ja Tanskaan täysin vieraaseen kulttuurrin, eivätkä lapset ymmärtäneet kieltä.
Aikuiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin Amerikkaan, Kanadaan, Austraaliaan saadakseen edes jokapäiväisen leipänsä.

Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli aiheita 1999 kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Ehkä päättäjienkin olisi luettava Paloheimon kirjoja.

Olisiko aika julkaista uusi päivitetty kirja nimeltä "Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret "?

Googlaa > lapsuuden haavat < , > ihmisen suojelu

Lapsisotatila? kirjoitti:

Iltalehti Perhe 27.4.2010.

Väitös: "Lapsen suojelun sijaan suojellaan yhteisöä lapselta"
Epäsosiaalisten lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaateiksi ja suljettiin laitoksiin.

Medikalisaatio peittää muut obgelmat.

( Epäsosiaalisten lasten asema on kääntymässä 1940-luvun suuntaan).
Tuo oli ehkä ymmärretävää, koska kysymyksessä oli sotien traumatisoimat lapset, aikuiset ja vanhemmat, isovanhemmat.
Lapset menettivät sodissa kotinsa, vanhempansa, sisaruksensa, sukulaisensa, tai vanhemmat vammautuivat fyysisesti, tai psyykkisesti sotien melskeissä.
Karjalan luovutuksen yhteydessä perheet joutuivat muuttamaan eri puolille Suomea ( 400.000 perhettä) ja jättämään kotinsa. Sotalapsia lähetettiin Ruotsiin ja Tanskaan täysin vieraaseen kulttuurrin, eivätkä lapset ymmärtäneet kieltä.
Aikuiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin Amerikkaan, Kanadaan, Austraaliaan saadakseen edes jokapäiväisen leipänsä.

Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli aiheita 1999 kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Ehkä päättäjienkin olisi luettava Paloheimon kirjoja.

Olisiko aika julkaista uusi päivitetty kirja nimeltä "Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret "?

Googlaa > lapsuuden haavat < , > ihmisen suojelu

Jatkoa Iltalehden perhe aiheisiin.

Iltalehti. 17.5.2010.
Sijoitetun lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen.
Suomessa sijoitetaan lapsia perheisiin, tai laitoksiin kensainvälisesti vertaillen paljon.
Syynä tähän voi olla se, että perheet jäävät olman tarvitsemaansa tukea.

Sattuma ei saisi ohjata sijoitusta.
Lapsia sijoitetaan herkästi, mutta kunnat eivät pysty turvaamaan kaikille sijoitetuille lapsille pysyviä a turvallisia kasvuoloja.

Linkki aiheseen, sekä keskusteluun aiheesta.

Katso myös muut aiheet.
Väkisin huostaanotettujen lasten määrä kaksinkertaistunut.
Huostaanottojen määrä kasvanut nopeasti.
Selvitys: Huostaanotoista puolet tehdään liian myöhään.
Suomalaisnainen pidätetty Intiassa- lapsi odottaa huostaanottoa.

Aiheesta muualla.
Suomalaisvenäläisen pojan huostaanotto peruttu.
Tukea nuoruuden kuohuihin.Huostaanottojen määrä lisääntynyt, vaikka ehdot ovat tiukat.
Kumppanin puute lykkää lasten hankintaa.

Linkki aiheeseen Sijoitetun lapsen elämää siirrellään paikasta toiseen.
Sattuma ei saisi ohjata sijoitusta.
Myös sijaishuollossa olevat psyykkisesti sairaat lapset ovat joutuneet jonottamaan hoitoa yli lain salliman rajan.

Osallistu keskusteluun, tai lue mitä aiheesta ollaan kommentoitu.

http://www.iltalehti.fi/perhe/2010051711682858_pr.shtml

-----

Lapsisotatila? kirjoitti:

Iltalehti Perhe 27.4.2010.

Väitös: "Lapsen suojelun sijaan suojellaan yhteisöä lapselta"
Epäsosiaalisten lasten asema on jälleen kääntymässä 1940-luvun suuntaan, jolloin heidät usein luokiteltiin psykopaateiksi ja suljettiin laitoksiin.

Medikalisaatio peittää muut obgelmat.

( Epäsosiaalisten lasten asema on kääntymässä 1940-luvun suuntaan).
Tuo oli ehkä ymmärretävää, koska kysymyksessä oli sotien traumatisoimat lapset, aikuiset ja vanhemmat, isovanhemmat.
Lapset menettivät sodissa kotinsa, vanhempansa, sisaruksensa, sukulaisensa, tai vanhemmat vammautuivat fyysisesti, tai psyykkisesti sotien melskeissä.
Karjalan luovutuksen yhteydessä perheet joutuivat muuttamaan eri puolille Suomea ( 400.000 perhettä) ja jättämään kotinsa. Sotalapsia lähetettiin Ruotsiin ja Tanskaan täysin vieraaseen kulttuurrin, eivätkä lapset ymmärtäneet kieltä.
Aikuiset joutuivat muuttamaan Ruotsiin Amerikkaan, Kanadaan, Austraaliaan saadakseen edes jokapäiväisen leipänsä.

Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli aiheita 1999 kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta ilmestyi suppeampi painos vuonna 1992.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle.
"Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Ehkä päättäjienkin olisi luettava Paloheimon kirjoja.

Olisiko aika julkaista uusi päivitetty kirja nimeltä "Yhteiskunnan vammauttamat lapset ja nuoret "?

Googlaa > lapsuuden haavat < , > ihmisen suojelu

Lapsi olisi suojeltava myös nykylastensuojelulta ja laittomien huostaanottojen vammauttavilta vaikutuksilta.

Vai mitä sanotte siitä, että lapsen vointi romahti huostaanoton tapahduttua ja jatkoi heikkenemistään sijaishuollossa tapahtuneiden pahoinpitelyiden, hoidotta jättämisen ynnä muun kaltoinkohtelun seurauksena.

Turun tannoisessa tapauksessa saimme kuulla, miten lapsi huostaanotettiin äitiin kohdistuneen läpsäisy epäilyn takia ilman, että asiassa oli tehty edes poliisitutkintaa. Mutta kun huostaanotettua lasta sijaishuollossa paihoinpidellään, sossut totesivat, että "lapsessa pitäisi olla näkyviä jälkiä pahoinpitelystä, että voisimme puuttua". Tämäkö on oikeudenmukaisuutta lasta kohtaan?

Ja sitten vielä palstoilla eräät tietämättömät kirjoittivat Turun tapauksestakin, että "on se hyvä kun meillä on laki, joka suojaa lasta pahoinpidetyltä." Eikö se olisi oikeutta, että pahoinpitelyn todistettaisiin edes tapahtuneen? Pitäisi tehdä poliisitutkimus, jonka jälkeen syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja sen jälkeen asia voi edetä oikeuskäsittelyyn. Jos pahoinpitelyn todistetaan tapahtuneen, sitten on tehtävä huostaanotto. Tuossa tapauksessa se tehtiin ilman mitään todisteita, tutkintaa ja oikeudenkäyntiä, eikä lapsessa ollut näkyviä jälkiä tapahtuneesta.

Mutta huostaanotettua lastani pahonpideltiin kuukausia sijaishuollossa tönimällä, tuuppimalla, läimäyttelyillä, karjumalla, huutamalla, uhkailemalla ja pelottelemalla, ja sossu ei voinut puuttua, koska lapsessa ei ollut pahoinpitelyn jälkiä!

Kun kotiloman loppu aina läheni, jo tunteja ennen lähtöhetkeä alkoi itku ja huuto: "Älä äiti rakas vie minua sinne, minä olen siellä niin yksinäinen ja turvaton, minua pelottaa siellä niin kamalasti." Enkä viikkoihin uskaltanut olla viemättä, että ei pahempaa tapahtuisi, ts. olisi saatu poliisit ovelle, mikä olisi järkyttänyt lasta vielä enemmän. Viimein vein lapsen sairaalan psykiatrian päivystykseen sijaishuoltoon palauttamisen sijasta, saimme pari päivää asioiden selvittelyaikaa, soitin seuraavana arkipäivänä sossulle ja he lupasivat, että lapsi saa heti jäädä suoraan kotiin. Ei tarvittu kotiuttamisjaksoa, mikä usein kestää jopa kaksi vuotta, ei tarvittu virallista huostaanoton purkua, vaan lapsi sai jäädä kotiin heti siltä istumalta.

Sitten alkoi pitkä ja kivinen tie huostaanottotraumoista selviämiseen muun kuntoutuksen ohella.

Mutta edellisen kirjoittajan kanssa olen ehdottomasti samaa mieltä, että lapsia pitäisi voida suojella myös yhteiskunnan taholta tulevalta väärältä kohtelulta. Poliitikot tietävät nämä epäkohdat, mutta he sallivat rahoitussyistä nämä lapsiin kohdistuvat laittomuudet. On enemmän kuin autuasta tietämättömyyttä väittää, että laittomia huostaanottoja ei muka tehtäisi, koska ne ovat niin kalliita. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa! Varsinkin hoidollisten huostaanottojen kohdalla kunnalle tulee halvemmaksi huostaanotto ja lapsen hoidotta jättäminen kuin oikea hoito ja kuntoutus, johon näillä lapsilla olisi jo perustuslaillinenkin oikeus tämän maan kansalaisina. Erittäin, erittäin lyhytnäköistä ja lasten ihmisoikeuksia loukkaavaa politiikkaa, mutta siihen tässä oikeusvaltiossa on sorruttu jo vuosien ajan, ikävä kyllä.

Siirrän tämän kirjoituksen myös toiseen ketjuun, koska se liittyy läheisesti aihepiiriltään myös sinne.

old_profile_38289 kirjoitti:

Lapsi olisi suojeltava myös nykylastensuojelulta ja laittomien huostaanottojen vammauttavilta vaikutuksilta.

Vai mitä sanotte siitä, että lapsen vointi romahti huostaanoton tapahduttua ja jatkoi heikkenemistään sijaishuollossa tapahtuneiden pahoinpitelyiden, hoidotta jättämisen ynnä muun kaltoinkohtelun seurauksena.

Turun tannoisessa tapauksessa saimme kuulla, miten lapsi huostaanotettiin äitiin kohdistuneen läpsäisy epäilyn takia ilman, että asiassa oli tehty edes poliisitutkintaa. Mutta kun huostaanotettua lasta sijaishuollossa paihoinpidellään, sossut totesivat, että "lapsessa pitäisi olla näkyviä jälkiä pahoinpitelystä, että voisimme puuttua". Tämäkö on oikeudenmukaisuutta lasta kohtaan?

Ja sitten vielä palstoilla eräät tietämättömät kirjoittivat Turun tapauksestakin, että "on se hyvä kun meillä on laki, joka suojaa lasta pahoinpidetyltä." Eikö se olisi oikeutta, että pahoinpitelyn todistettaisiin edes tapahtuneen? Pitäisi tehdä poliisitutkimus, jonka jälkeen syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja sen jälkeen asia voi edetä oikeuskäsittelyyn. Jos pahoinpitelyn todistetaan tapahtuneen, sitten on tehtävä huostaanotto. Tuossa tapauksessa se tehtiin ilman mitään todisteita, tutkintaa ja oikeudenkäyntiä, eikä lapsessa ollut näkyviä jälkiä tapahtuneesta.

Mutta huostaanotettua lastani pahonpideltiin kuukausia sijaishuollossa tönimällä, tuuppimalla, läimäyttelyillä, karjumalla, huutamalla, uhkailemalla ja pelottelemalla, ja sossu ei voinut puuttua, koska lapsessa ei ollut pahoinpitelyn jälkiä!

Kun kotiloman loppu aina läheni, jo tunteja ennen lähtöhetkeä alkoi itku ja huuto: "Älä äiti rakas vie minua sinne, minä olen siellä niin yksinäinen ja turvaton, minua pelottaa siellä niin kamalasti." Enkä viikkoihin uskaltanut olla viemättä, että ei pahempaa tapahtuisi, ts. olisi saatu poliisit ovelle, mikä olisi järkyttänyt lasta vielä enemmän. Viimein vein lapsen sairaalan psykiatrian päivystykseen sijaishuoltoon palauttamisen sijasta, saimme pari päivää asioiden selvittelyaikaa, soitin seuraavana arkipäivänä sossulle ja he lupasivat, että lapsi saa heti jäädä suoraan kotiin. Ei tarvittu kotiuttamisjaksoa, mikä usein kestää jopa kaksi vuotta, ei tarvittu virallista huostaanoton purkua, vaan lapsi sai jäädä kotiin heti siltä istumalta.

Sitten alkoi pitkä ja kivinen tie huostaanottotraumoista selviämiseen muun kuntoutuksen ohella.

Mutta edellisen kirjoittajan kanssa olen ehdottomasti samaa mieltä, että lapsia pitäisi voida suojella myös yhteiskunnan taholta tulevalta väärältä kohtelulta. Poliitikot tietävät nämä epäkohdat, mutta he sallivat rahoitussyistä nämä lapsiin kohdistuvat laittomuudet. On enemmän kuin autuasta tietämättömyyttä väittää, että laittomia huostaanottoja ei muka tehtäisi, koska ne ovat niin kalliita. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa! Varsinkin hoidollisten huostaanottojen kohdalla kunnalle tulee halvemmaksi huostaanotto ja lapsen hoidotta jättäminen kuin oikea hoito ja kuntoutus, johon näillä lapsilla olisi jo perustuslaillinenkin oikeus tämän maan kansalaisina. Erittäin, erittäin lyhytnäköistä ja lasten ihmisoikeuksia loukkaavaa politiikkaa, mutta siihen tässä oikeusvaltiossa on sorruttu jo vuosien ajan, ikävä kyllä.

Siirrän tämän kirjoituksen myös toiseen ketjuun, koska se liittyy läheisesti aihepiiriltään myös sinne.

olen minäkin. Kyllä hävettää ja tyrmistyttää poliitikkojen puolesta lukea heidän Suomea puolustavia valheitaan.

Malliesimerkki lasten laittomasta kohtelusta taannoinen Turun tapaus ja rivera kirjoittaa yllä muutenkin hyvin.
En muuten yhtään ihmettele, että poika karkasi kotiinsa heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Ja sai jopa jäädäkin sinne, kiitos Astahovin! Eivät Suomen lastensuojeluviranomaiset olisi IKINÄ, EI IKIKUUNA PÄIVÄNÄ antaneet lapsen jäädä kotiin tuossa tapauksessa. Sillä suomalainen sossu ei ikinä pyörrä päätöstään, oli se miten laiton tahansa. Ja samasta tapauksesta lastensuojelun suunnittelijat, poliitikot, toteuttajat ja eri yhdistysten 'turpeat rouvat' huutavat kurkku suorana, miten varmasti lakia on noudatettu. Miten he sen voivat tietää, koska yksittäistapauksia ei suostuta julkisuudessa käsittelemään.

Siinäkin valheellisesti vedotaan lapsen ja perheen etuun, vaikka syy vaikenemiseen on yksin ja ainoastaan viranomaisten omassa edussa.