Matsaako

Ei matsaa.
Väitetään, että sopisivat toisilleen...
Oma kokemus ei sitä ollut. Ainaista riitelyä, erillaiset ajatus ja arvomaailmat. Ei kalamies osaa neitsyt-naista huomioida.
En suosittele!

Yhteinen kemia...olematon...
Sängyssä tylsää.

Erittäin lyhyen kokemuksen perusteella sanoisin keskustelut ovat mielekiintoisia ja tunteet kalamieskin osaa huomioida. Varjopuolina tulee mieleen yliherkkyys kritiikille ja kuoreen vetäytyminen.

Se kirjoissa paljon mainostettu toistensa tasapainottaminen toimi lyhytaikaisena, pitemmän päälle voi olla haasteellista jos ei opi tuntemaan kunnolla.

nämä on aina yksilöstä kiinni...

Olen itse neitsyt ja mieheni on kalat. Meillä oli varsinkin alussa aikamoisia välinselvittelyjä ensihuuman jälkeen. Arvomaailmat tuntuivat niin erilaisilta ja tavat olivat toisesta osapuolesta todella kummallisia. Nyt vuosien jälkeen ollaan jo mukavasti hitsauduttu yhteen ja vaikka emme olekaan aina kaikesta samaa mieltä olemme oppineet lisää suvaitsevaisuutta. Siinä mielessä neitsyt ja kalat on hyvä pari että kumpikin on tietyssä mielessä taipuvainen itsesääliin ja surkutteluun ja mikä onkaan mukavampaa kuin että toinen ymmärtää miltä tuntuu sellaisessa olotilassa. Itse olen ehkä hieman kylmempi tuollaisille kohtauksille, mutta olen oppinut kärsivällisyyttä vuosien varrella. Mieheni puolestaan on erittäin rakastava ja hellä, tekee kummallisia asioita ja hakee vaikka jäätelöä kaupasta jos äksykaudella niin tekee mieli. :-)

Kaloista voisin sanoa että he ovat omalla tavallaan meitä neitsyitä haaveilevampia. Heitä pitää hieman ravistella hommiin, sillä he mielellään jättävät ne liian viime tinkaan ja ovat paljon huolemattomampia (itseäni esimerkiksi ärsyttävät mieheni ainaiset kirjoitusvirheet yms.). Tunnistan itsessäni jousimiehen seikkailunhaluisuuden ja maailmanparannushaaveet, mutta toisaalta neitsytmäinen kylmä realismi tulee esiin. Mieheni taas seikkailee omissa sfääreissään omassa ideologiassaan joka eroaa kylläkin omistani.

Kalamiehet ovat erittäin lapsirakkaita ja tulevat hyvin toimeen heidän kanssaan. Olen kyllä huomannut myös tiettyä totuudenmukaisuutta siinä että kalat tykkäävät paeta todellisuudesta jollakin keinolla. Sekä mieheni että muut tuntemani kaksoset käyttävät alkoholia rentoutumisvälineenä, itse en siitä niin välitä ja välillä se haittaakin minua (enkä puhu nyt mistään känneistä vaan muutamasta ravintola-annoksesta yhden illan aikana). Oma kalamieheni on jopa liian lepsu joissakin asioissa ja aluksi varsinkin se häiritsi minua sillä halusin että hän laittaisi hieman vastaan ja ärsytin häntä tahallani yrittäessäni saada edes jotakin reaktiota.

Kyllä minä uskon että kaloilla ja neitsyillä on tulevaisuutta. Nykyisin parisuhde rullaa erittäin hyvin alun välienselvittelyn jälkeen, mutta kyllähän sitä kesti melkein vuoden verran kiivaiden sanasotien kesken. Mutta sitkeys ja se työ jonka haluaa tehdä parisuhteen eteen palkitaan vihdoinkin ja meillä ainakin on erittäin rakastava ja lämmin suhde. Olemme toistemme parhaita kavereita samalla kuin myös rakastettuja. Ikuisia uskottuja. :-)