Heippu!
Kyselisin kokemuksia pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta. Onko hakemukset menneet läpi ja mitä jos eivät ole?
Olen sairastanut masennusta pitkään lisänä minulla on vielä useita persoonallisuushäiriötä. Olen ollut kuntoutustuella jo vuosia. Nyt kuitenkin lääkärini kanssa päädyimme siihen, että haemme toistaiseksi voimassa olevaa eläkettä. Jatkuva määräaikaisuus estää paranemistani pelkään niin paljon, että joudun töihin. Tiedän, että pelkoni ovat epärealistisia, mutta en voi niille mitään. Näen usein painajaisia siitä työhelvetissä missä olin.
Olen työskenellyt useilla eri aloilla, tiedän siis että ei ole työstä kiinni.
Minulla on tällä hetkellä voimakas psyykelääkitys. Lisäksi käyn nyt viidettä vuotta terapiassa ja olen saanut sähköshokkihoitoja. Takana on useita itsemurha yrityksiä.
Olen myös ollut vuoden kuntouttavalla psykiatrisella osastolla ja sitä ennen käytännössä vuoden eri osastoilla lukuunottamatta pieni taukoja.
Mietin vain, että riittääkö diagnoosini ja sairashistoriani eläkkeeseen. Se olisi minulle todella tärkeää.
Kyselisin kokemuksia pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta. Onko hakemukset menneet läpi ja mitä jos eivät ole?
Olen sairastanut masennusta pitkään lisänä minulla on vielä useita persoonallisuushäiriötä. Olen ollut kuntoutustuella jo vuosia. Nyt kuitenkin lääkärini kanssa päädyimme siihen, että haemme toistaiseksi voimassa olevaa eläkettä. Jatkuva määräaikaisuus estää paranemistani pelkään niin paljon, että joudun töihin. Tiedän, että pelkoni ovat epärealistisia, mutta en voi niille mitään. Näen usein painajaisia siitä työhelvetissä missä olin.
Olen työskenellyt useilla eri aloilla, tiedän siis että ei ole työstä kiinni.
Minulla on tällä hetkellä voimakas psyykelääkitys. Lisäksi käyn nyt viidettä vuotta terapiassa ja olen saanut sähköshokkihoitoja. Takana on useita itsemurha yrityksiä.
Olen myös ollut vuoden kuntouttavalla psykiatrisella osastolla ja sitä ennen käytännössä vuoden eri osastoilla lukuunottamatta pieni taukoja.
Mietin vain, että riittääkö diagnoosini ja sairashistoriani eläkkeeseen. Se olisi minulle todella tärkeää.
Vastaukset 11
Vanhimmat
.. ja kun lekurikin suositttaa.
Olet ollut ḱuntoutustuellakin jo useita vuosia. Minä oli 3,5 vuotta ennen pysyvää eläkettä.
Luulen, että pystyn neuvomaan sinua, sillä työskentelen alalla, jossa olen päässyt seuraamaan monen henkilön eläkeprosessia. Koska olet vielä nuori, saattaa olla että sinulle jatketaan edelleen kuntoutustukea siitäkin huolimatta että sairautesi on noin paha. Miksi sinä huolehdit kuntoutustuen jatkumisesta? Se on varmaa, ettet joudu puolikuntoisena noilla diagnooseilla töihin. Sitten vasta jos tervehdyt. Jos et tervehdy, tulet saamaan eläkkeen toistaiseksi. Se on ihan varma juttu. Mutta varaudu siihen, että saatat joutua taas määräaikaiselle. Ja se taas johtunee todennäköisesti vain siitä, että olet niin nuori. Sinun ikäistäsi ihmistä ei haluta helposti päästää eläkkeelle. Minulla on perhetuttava jolla oli diagnooseinaan rajatilapersoonallisuus, epävakaa persoonallisuus, sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, keskivaikea masennus ym. hankalaa. Oli vaikea tapaus kaikkien lääkäreiden mielestä. Hän sai diagnoosinsa noin 35-vuotiaana, sai määräaikaisen eläkkeen useassa jaksossa ja pääsi toistaiseksi voimassa olevalle eläkkeelle vasta noin 43-vuotiaana. Siitäkin huolimatta jotta pidettiin hankalana tapauksena. Mutta lopeta Sinä nyt se murehtiminen, ei Sinua töihin laiteta väkisin! Se on vaan semmonen juttu että liian helpolla sinusta ei luovuta; olethan työikäinen ihminen. Itse en kuitenkaan vielä ole nähnyt tapausta, jolla määräaikaista olisi jatkettu yli 10 vuoden ajan. Luulen jotta voit tuota kymppiä jonkinmoisena virstanpylväänä pitää.
Eläketurvakeskuksen ohjeistuksen mukaan pysyvää eläkettä pitäisi harkita jo 2 vuoden kuntoutustuen jälkeen.
Ja on se kuule ihan eri asia, josko joutuu kuset housuissa odottamaan työeläkeyhtiön kuntoutustukipäätöstä kuin olla pysyvällä eläkkeellä rauhassa. Minun ahditsukseni väheni välittömästi, kun sain pysyvän eläkepäätöksen. Vasta pysyvän eläkepäätöksen jälkeen olen voinut ryhtyä kuntoutumaan, kun ei tarvitse pelätä että toimeentulo katkaistaan.
Ns. terveiden todella vaikeaa ymmärtää mikä ero on määräaikaisen ja pysyvän eläkkeen välillä ahdistus&masennuspotillaalle. Ei se pätkäeläke anna mitään toivoa, varsinkaan kun ei ole mitään hoitoa eikä kuntoutusta tarjolla.
Minä tunnen ihmisiä, joiden kuntoutustuki on katkaistu vaikka ovat olleet huonossa kunnossa.
vaan ottaa kantaa asioihin joihin "asiantuntija" ei ottanut kantaa. 2 vuoden kuntoutustuen jälkeen harkinta? Harkitaan varmasti mutta mitä käytännössä tarkoittaa? Fyysinen sairaus on tietysti vielä erilaisessa puntarissa kuin henkinen. Ja totta on: ei töihin puolikuntoisena tartte mennä. Jos kuntoutustukea ei jatketa kuitenkaan, toimeentulon saa työkkärin "vajaakuntoisena" tai viimesijassa sossun luukulla. Ja huonossa kunnossa? Suhteellinen käsite. Alkuperäinen on kuitenkin selvästi huonossa kunnossa. Joten masistäti, opettele lukemaan.
Mutta sinä et näköjään ymmärtänyt, miksi kuntoutustukirumba on rasittava ja kaikkien päätösten odotteleminen on todella stressaavaa.
Siteeraan itseäni:
"
Ja on se kuule ihan eri asia, josko joutuu kuset housuissa odottamaan työeläkeyhtiön kuntoutustukipäätöstä kuin olla pysyvällä eläkkeellä rauhassa. Minun ahditsukseni väheni välittömästi, kun sain pysyvän eläkepäätöksen. Vasta pysyvän eläkepäätöksen jälkeen olen voinut ryhtyä kuntoutumaan, kun ei tarvitse pelätä että toimeentulo katkaistaan.
Ns. terveiden todella vaikeaa ymmärtää mikä ero on määräaikaisen ja pysyvän eläkkeen välillä ahdistus&masennuspotillaalle. Ei se pätkäeläke anna mitään toivoa, varsinkaan kun ei ole mitään hoitoa eikä kuntoutusta tarjolla."
Ilmeisesti sinä et itse ole kokenut kuntoutustuki yms rumbaa tai sitten sinun diagnoosiisi ei kuulu masennus&ahdistusoireyhtymä.
Iloinen mieli nimimerkki kovasti selosti miten ei sillä väliä jos ei saa eläkettä ja miksi murehtia ja voi kestää jopa 10 vuotta jne.
Eläketurvakeskuksen ohjeistuksen mukaan kaksi vuotta on se raja (koskee nimenomaan sitä' masennuseläkeohjeistusta) jolloin pysyvää eläkettä pitää miettiä. ja minulle on muutoksenhakulautakunnan päätös siitä, että minut olisi pitänyt päästää eläkkeelle 3 vuoden kuntoutustuen jälkeen. 10 vuoden kuntoutustukirumba on selvästi ETK:n ohjeistuksen vastaista.
Minä olisi kuollut jos olisi joutunut työkkärin ja sossun luukutettavaksi. Mutta teille joilla ei ole ahdistusta ja pahaa masennusta se on ihan sama millä luukulla on ja kuinka usein toimeentulo on katkolla.
Yritin myös selostaa, ettei kuntoutustuella välttämättä edes kuntoudu juuri sen stressin vuoksi vaan pysyvällä eläkkeellä voi kuntoutua paljon paremmin.
laitettu töihin ainakin minun tuttavapiirissäni...
jos saa hylyn ekassa eläkehakuportaassa, kannattaa valittaa päätöksestä. Lisäksi valitukseen olisi hyvä vielä jos olisi jotain lisänäyttöä tukemaan eläkeprosesessia, esim. työkokeilu tai kuntouttava työtoiminta mitä voi tehdä kumtoutustuella ja missä mitattaisiin työkykyä sillä hetkellä. Olen ollut työssä paikassa missä juuri yritettiin saada eläkeptksiä läpi ihmisille jotka todell tarvitsivat niitä mutta kun nyt puhutaan että työelämässä pitäisi pysyä mahdollisimman pitkään niin tämä heijastuu myös työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisiin.
Siis kuinka pitkään olette olleet määräaikaisella eläkkeellä ennenkuin olette saaneet paperit toistaiseksi?
Kovia myös kokenut menneinä vuosina. Vieläkään ei olla kunnossa ja pitää yrittää olla stressaamatta mitään. Muistaakseni oli 3 v määräaikaisilla työkyvyttömyyseläkkeillä jonka jälkeen tuli pysyvä työkyvyttömyyseläkepäätös. Itse sairastuminen oli pitkän aikajakson, monien vuosien työnarkomanian tulos, univaikeudet, säryt jne...Tuli täys-stoppi ja vaikea masennus, joka jatkui pitkään 3-4 vuotta. Vaikka oli jonkinlainen helpotus kun sain aina määräaikaisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen niin aina sitä stressasi mitä tapahtuu sen jälkeen kun määräaikainen loppuu. Sitä on ollut aikaa miettiä miksi ajautui työnarkomaniaan. Monet sanovat että ovat ns. kilttejä ihmisiä jotka ovat työnarkomaaneja ja eivät osaa sanoa "ei". Katse kuitenkin tulevaan ja tseppiä kaikille jotka painivat samojen asioiden kanssa. Ja voimia ja jaksamista......
Juuri näin. Komppaan masistätiä, jonka sairaskertomus kuullostaa samalta kuin omani. Sillä erotuksella, että jos olisin pakotettu työkkärin ja sossun luukutettavaksi, en olisi ainoastaan kuollut, olisin tappanut itse itseni.
Nyt olen eläkkeellä, hengissä, ja paremmassa kunnossa kuin koskaan. Katselen työpaikkailmoituksia, josko jostain löytyisi osa-aikatyötä, josta tienaisi niin vähän ettei se vaikuttaisi eläkkeeseen. Ei löydy. Silloin kun oikein tylsistyttää menen jonnekin palkattomaan talkootyöhön. Sekin on parempi kuin koko ajan pelätä meneekö koti, jos ei pystykään raatamaan tietyllä tavalla, tiettyä määrää, tietyssä ajassa.
Tämä yhteiskunta on armoton niille, jotka ahdistuvat perusturvallisuuden puuttumisesta. Eläke takaa minulle perusturvan ja sen jälkeen ei juuri ole tarvinnut pelkotiloja ja ahdistuksia miettiä.