voisiko joku auttaa asiassa? Olen 35v mies, perheellinen, mukavasti toimeentuleva, en sulkeutunut, on ystäviä ja yhteiskunnallista arvostusta, mutta olen niin kauan kuin muistan lapsuudesta tahtonut olla tyttö. Asia vaivaa minua todella paljon.
En tunne vetoa miehiin vain naisiin, mutta esim. katsoessani miestenlehteä näen kuvat että, miksi minä en voi olla tuollinen tyyliin. olen käyttänyt nuorempana ja joskus vieläkin naisten vaatteita (salaa). Ne tuovat kyllä tyydytystä, mutta eivät poista tosiasiaa että olen mies.
Olen hyväksynyt asian että minusta ei koskaan voi tulla naista, koska (esim. leikkaus/tunnustus) romuttaisi liian paljon elämästäni, jota kuitenkin rakastan.
mutta ei mene päivääkään etten tuntisi ahdistusta etten ole nainen. mitä teen?
En tunne vetoa miehiin vain naisiin, mutta esim. katsoessani miestenlehteä näen kuvat että, miksi minä en voi olla tuollinen tyyliin. olen käyttänyt nuorempana ja joskus vieläkin naisten vaatteita (salaa). Ne tuovat kyllä tyydytystä, mutta eivät poista tosiasiaa että olen mies.
Olen hyväksynyt asian että minusta ei koskaan voi tulla naista, koska (esim. leikkaus/tunnustus) romuttaisi liian paljon elämästäni, jota kuitenkin rakastan.
mutta ei mene päivääkään etten tuntisi ahdistusta etten ole nainen. mitä teen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sukupuolenvaihtoleikkaukset on keskitetty Suomessa Tampereella ja siksi Taysin yleissairaalapsykiatrialla luulisin olevan pitkän kokemuksen asian psykologisesta puolesta ja sieltä ainakin itse kysyisin ensimmäiseksi listaa asiantuntijoista joita voisin tavata yksityisvastaanotolla.
Koska kyseessä ei ole täysin transseksuaalisesti suuntautunut, eikä halua sukupuolenvaihtoleikkausta, neuvoisin surffailemaan Setan sivuilla.
Jotkut henkilöt lopulta päättävät kertoa perheelleen että isi haluaa pukeutua välillä naiseksi; sulattelemistahan siinä on, mutta useimmiten paras ratkaisu. Isi säilyttää mielenterveytensä toteuttamalla sisintään, eikä joudu katoamaan välillä omille teilleen tekemään sitä.
Suomessa on uskomattoman paljon tämänkaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä.
Fanny
Lainaus Setan sivuilta;
Transvestisuus
Transvestisuudessa saman ihmisen kokonaispersoonaan kuuluu vahvasti yhtä aikaa sekä mieheyttä että naiseutta. Transvestiittimiehellä on sisäinen tarve ilmaista ja kehittää omaa naisellisuuttaan - eläytyä naiseuteen esimerkiksi pukeutumalla naisten vaatteisiin, omaksumalla naisellinen ruumiinkieli ja naisellista rooli-ilmaisua. Naiseuteen eläytyminen tuottaa transvestiittimiehelle kokonaisvaltaista mielihyvää, rentoutumista ja tunnetta omana itsenä olemisesta. Hän tuntee itsensä kokonaisemmaksi, voidessaan yhtä aikaa kokea ja ilmaista sekä maskuliinisia että feminiinisiä puoliaan. Miehenä hän voi ilmaista osan itsessään olevaa. Transvestisuuden kautta hän voi ilmaista itseään sellaisena kokonaispersoonana, kuin hän on - yhtä aikaa maskuliinisena ja feminiinisenä.
Transvestisuus alkaa tavallisimmin lapsuudessa tai nuoruudessa. Poikaa viehättävät naisten vaatteet ja naisellisiksi määritellyt asiat. Osa transvestiittipojista kokeilee tyttörooleja jo pienenä lasten leikeissä ja omissa mielikuvitusleikeissään. Monet pojat kokeilevat, mutta tulevat transvestiittipojat ihastuvat tyttönä olemiseen. Pojan kasvaessa ympäristö usein alkaa vastustaa pojan tyttöilyä, jolloin poika alkaa salata sitä.
Osalla pojista transvestisuus alkaa vasta murrosiässä seksuaalisena viehätyksenä naisellisuuteen. Murrosiässä seksuaalisuuden kokemisen voimistuessa naisellisuus ja naiseutta symboloivat naisten vaatteet tuntuvat pojasta eroottisesti puoleensavetäviltä. Nuori pukeutuu tavallisimmin yksin salaa naisten vaatteisiin. Nuoruuden pukeutumiskokemuksiin liittyy usein kiihottumista ja autoerotiikkaa. Nuori mies salaa useimmiten tyttöilykokemuksensa lapsuuden perheeltään ja ystäviltään. Oma transvestisuus tuntuu yhtä aikaa hyvältä, mielihyvää tuottavalta asialta sekä usein myös pahalta, häpeälliseltä ja epänormaalilta taipumukselta.
Oman transvestisuuden hyväksyminen on monille vuosiakin pitkä polku, jonka aikana mies vuoroin pyrkii vierottamaan itsensä pukeutumistarpeistaan ja vuoroin toteuttamaan niitä. Tähän voi liittyä voimakasta psyykkistä stressiä ja ristivetoa kahteen eri suuntaan. Kun transvestiittimies yrittää olla kokonaan pukeutumatta, hän on usein kireä ja ahdistunut; osa kokee jopa elämänilon ja energian menetystä. Käännekohta saavutetaan, kun mies miehekkäästi myöntää itselleen, että hän on transvestiitti. Sen jälkeen usein transvestiittimiehellä on monesti tarve saada hyväksyntä tälle puolelle itseään myös läheisissä ihmissuhteissaan, erityisesti parisuhteessa.(linkki TTP:n kotisivuille)
Naisten transvestisuus jää kulttuurissamme näkymättömiin, koska naisille on sallitumpaa ilmaista omaa maskuliinisuuttaan tyylissään, olemuksessaan ja koko persoonassaan. Miehekkyys ei ole kokonaan naisilta kiellettyä. Naisilla on vähemmän tarvetta transvestisuuteen, koska naisille on sallitumpaa ilmaista ja kehittää sekä naisellista että miehekästä puoltaan. Mies mekossa herättää kulttuurisen paniikin, mutta nainen miehen puvussa on ehkäpä jännittävä, kiinnostava ja rohkea. Maskuliiniseksi määritelty on koko kulttuurissamme arvostetumpaa kuin feminiinisyydeksi määritelty, joten nainen (feminiiniseksi merkitty) voi toki pyrkiä maskuliiniseksi mutta miehen (maskuliiniseksi merkitty) ei sovi pyrkiä feminiinisyyteen.
Transvestisuus on useimmille osa miehenä olemista, ei sen vaihtoehto. Monet transvestiittimiehet nauttivat myös omasta mieheydestään ja maskuliinisista puolistaan. Osa transvestiittimiehistä, (kuten monet muutkin miehet kulttuurissamme) tosin kokee mieheyteen liittyvät rooliodotukset ahdistaviksi ja rajoittaviksi. Transvestisuus merkitsee silloin vapauttavaa hetkellistä irtiottoa miesrooliin liittyvistä pärjäämisen, suoriutumisen, menestymisen, vahvuuden, aktiivisuuden, tunteiden piilottamisen ym. rooliodotuksista.
Transvestisuus on useimmiten heteromiesten kanava omien naisellisten puolien ilmaisuun. Homokulttuurissa miesten naisellisuus on keskimäärin hyväksytympää kuin heterokulttuurissa, jolloin homomiehet voivat heteromiehiä helpommin halutessaan ilmaista naisellisia puoliaan arkisessa kokonaispersoonassaan. Ehkä tästä syystä transvestiiteista valtaosa on heteroita. Homokulttuuriin kuuluva drag taiteena, ammattina ja yhteisöllisenä huvina sekä sukupuoliprovokaationa on kokemuksellisesti aika erilaista kuin transvestisuus. Homojen dragissa sukupuolikoodeilla leikitellään ja niihin otetaan ironista etäisyyttä; tyylinä on usein spektaakkeli ja toiveena yleisön järkytys, hämmästys, ihastus,viihtyminen ja nauru.Transvestisuudessa sukupuolikoodeilla ei juuri koskaan pilailla, vaan naisellisuuteen pyritään eläytymään tosissaan ja omista sisäisistä tarpeista. Transvestiitti ei yleensä halua provosoida, vaan tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi sellaisena ihmisenä kuin hän on.
Lisätietoa
Dreamwear Club ry
Transtukipiste
Ensimmäiseksi suosittelen yhteydenottoa puolueettomaan asiantuntijaan. Tälläisen asiantuntijan löytämiseksi kannattaa nähdä hieman vaivaa. JOS aiheeseen perehtynyt psykiatri suosittelee, voi olla yhteydessä Setaan, joka on usein liiallisella ennakkoasenteella varustettu.
"Ensimmäiseksi suosittelen yhteydenottoa puolueettomaan asiantuntijaan. Tälläisen asiantuntijan löytämiseksi kannattaa nähdä hieman vaivaa."
Tulisiko kaikkien transvestismitaipumuksia osoittavien nyt ottaa sitten yhteyttä Tays:iin?
Käsittäisin että hänellä on 1. halu esiintyä naisena muttei halua sukupuolenvaihdokseen ja 2. turhautuminen vallitsevaan tilanteeseen ilmenee ahdistuneisuutena.
Minusta tämä ei vaadi tk-lääkäriä kummempaa hoitoa, jollei sitten itse katso hyötyvänsä psykiatrian ja vielä erikoistuneen psykiatrian avusta.
Setan sivuilla näyttäisi olevan ihan asiallista tietoa tämäntyyppisistä mieltymyksistä ja niiden toteuttamisesta.
Fanny
Erikoislääkärinä en missään nimessä suosittele näin vaativaa arviota muille kuin sellaisille psykiatrian erikoislääkäreille, jotka ovat erityisesti perehtyneet näihin potilaisiin. Tämä on myös käytäntö ja suositus.
Mielipiteesi terveyskeskuslääkärin riittävyydestä on naurettava.
"Erikoislääkärinä en missään nimessä suosittele näin vaativaa arviota muille kuin sellaisille psykiatrian erikoislääkäreille, jotka ovat erityisesti perehtyneet näihin potilaisiin. Tämä on myös käytäntö ja suositus. "
Siis mitä arviota? Vastahan tämä herra totesi ettei halua leikkausta. Käsitin että hänen ongelmansa ovan nyt miten toteuttaa itseään, sekä yleinen ahdistus.
"Mielipiteesi terveyskeskuslääkärin riittävyydestä on naurettava."
Viittaan ylläolevaan, ahdistuksen hoidossa ei vielä tarvitse hakeutua erikoissairaanhoitoon.
Fanny
Potilas ei yleensä kykene itse tekemään arvioon liittyvää erotusdiagnostiikkaa eikä arvioimaan millaista hoitoa voisi olla tarjolla jne jne.
Ahdistuksen hoidossa on syytä pyytää erikossairaanhoidon arviota, jos sen taustalla on mahdollisesti jokin syvempään psyykkiseen häiriöön viittaava syy. Usko jo, halki-poikki-pinoon ei sovi tähän tilanteeseen.
"Potilas ei yleensä kykene itse tekemään arvioon liittyvää erotusdiagnostiikkaa eikä arvioimaan millaista hoitoa voisi olla tarjolla jne jne."
Johon taas yleislääkärillä on hyvät edellytykset.
Ja ensimmäinen paikka selvitellä erikoissairaanhoidon tarvetta on oman terveysaseman lääkärin vastaanotto.
Miten se hoidon porrastus menikään?
Fanny
Voisitko perustella miten yleislääkärillä olisi hyvät edelletykset arvioimaan tätä sairautta?
Luin juuri äskettäin läpi suomalaiset suostituksen Lääkärilehdestä ja Duodecimista ja ne olivat yksimielisiä sen suhteen että diagnoosi ja hoitoarvio vaatii tähän aihepiiriin perehtynyttä psykiatrista erityisosaamista. Samaa ovat puhuneet helsinkiläiset ja tameprelaiset psykaitrit, jotka työssään osallistuvat näihin arvioihin.
Olen itsekin käynyt läpi lääketeiettellisen perustutkinnon ja voit usko että sen pohjalta en missään nimessä lähtisi esittämään mitään arvioita hoidosta. En edes psykiatrian erikoislääkärinä.
Tämäkin viestiketju on erinoamisen hyvä esimerkki siitä, kuinka päättömiä neuvoja internetin keskusteluryhmistä voi saada. Onneksi Fannyt päättömyydet eivät jääneet vaille kommenttia. Käsittely päättyy osaltani tähän, jos oleellista uutta ei esitetä.
"Tämäkin viestiketju on erinoamisen hyvä esimerkki siitä, kuinka päättömiä neuvoja internetin keskusteluryhmistä voi saada. Onneksi Fannyt päättömyydet eivät jääneet vaille kommenttia. Käsittely päättyy osaltani tähän, jos oleellista uutta ei esitetä. "
Niin, minähän en siitä kärsi jos lakkaat kirjoittamasta..
Toisekseen minusta tämä oli ad hominem ja siis epäammattimainen kommentti varsinkin sinulta.
Yleislääkäri pystyy varsin hyvin arvioimaan tarvitseeko potilaan transvestismitaipumuksen aiheuttama ahdistus lähetettä eteenpäin, tarvitaanko näin yksinkertaiseenkin toteamukseen viite?
Kysyn jälleen hoidon porrastuksesta, ja muistutan että *minua* ei pahemmin järkytä jos luovutat tässä vaiheessa kun joudut itsekin myöntämään mikä se ensimmäinen avunhakupaikka on.
"Diagnostiset tutkimukset tehdään laajan työryhmän yhteistyönä. HUS:ssä psykiatriseen työryhmään kuuluu psykiatri, psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä. Diagnostisissa selvittelyissä pyritään sulkemaan pois psykiatriset sairaudet, jotka voivat aiheuttaa sukupuolenvaihtohalua."
"Sukupuoli-identiteetin häiriöt tulee tutkia ja hoitaa moniammatillisessa transseksuaalisuuteen
perehtyneessä työryhmässä. Asetuksen 1053/
2002 mukaisesti sukupuolen muuttamiseen tähtäävä
tutkimus ja hoito keskitetään HYKS:aan ja TAYS:aan. Työryhmän toiminnasta vastaa psykiatrian erikoislääkäri. Ryhmän käytettävissä tulee olla endokrinologiaan perehtyneitä gynekologian ja sisätautien erikoislääkäreitä sekä sukupuolielinkirurgiaan perehtynyt plastiikkakirurgian erikoislääkäri Helsingissä, jonne on keskitetty sukupuolielinkirurgia kohdun ja munasarjojen poistoa lukuun ottamatta. Sekä Helsingin että Tampereen työryhmä käyttävät diagnostiikan ja hoitovaihtoehtojen arvioinnin tukena psykologin tekemiä tutkimuksia."
"Kun potilaalla epäillään sukupuoli-identiteetin häiriötä, hänet tulee ohjata jatkotutkimuksiin joko HYKS:n psykiatrian poliklinikkaan tai TaYS:n yleissairaalapsykiatrian poliklinikkaan. Tiiviin ja vähintään kuusi kuukautta kestävän diagnostisen vaiheen päätteeksi potilas ja häntä tutkiva työryhmä laativat yhdessä kirjallisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman, joka voi sisältää erilaisia aiemmin mainittuja vaihtoehtoja."
Aila Tiitinen, Sinikka Suominen ja Matti Holi. Transseksuaalien hoito. Duodecim 2003;21:2045–50
"Kun potilaalla epäillään sukupuoli-identiteetin häiriötä, hänet tulee ohjata jatkotutkimuksiin joko HYKS:n psykiatrian poliklinikkaan tai TaYS:n yleissairaalapsykiatrian poliklinikkaan."
...omalääkäri, joka jatkotutkimuksiin siis ohjaa.
Ahdistuksen hoitoon ei vielä erotusdiagnostiikkaa tarvita.
Sikäli minusta on kiinnostavaa huomata kuinka kuittaat päättömyyksiksi Setan tarjoaman tuen ja omalääkärille viittaamisen.