Koska koliikki häviää???

lue viestini alempaa, kohdasta pelottaa otsikolla yleensä. Ei se kyllä kaikilla niin paha ole, se on íhan yksilöllistä.

Meillä on kahdella lapsella ollut koliikki, esikoisella ja kuopuksella. Esikoisen koliikki kesti aika tarkalleen tuon kolme kuukautta, mutta itkuinen ja kitisevä hän oli pitkään sen jälkeenkin. Vuoden vanhana hän oli jo oikein aurinkoinen tapaus. Kuopuksen koliikki kesti nelisen kuukautta, mutta hänkin on ollut kärttyisä aina näihin päiviin asti (nyt 1v 9kk).

Tuolla alemmassa keskustelussa puhuttiin, että koliikkivauvoista tulee älykkäitä ihmisiä. En tiedä, mikä osuus koliikilla oli, mutta esikoinen on oikeasti älykäs nuorukainen. Nuorimmaisesta en vielä osaa sanoa mitään. Ja tuskin tuo älykkyysjuttu pahemmin lohduttaa siinä vaiheessa, kun vauva huutaa kaiken aikaa eikä mitään voi tehdä hänen hyväkseen. Mutta niin uskomattomalta kun se tuntuukin tässä vaiheessa, niin kyllä tuo aika loppujen lopuksi nopeasti menee.

Meidän tytöllä oli koliikki ja katsoimme sitä huutoa n. 1,5 kk.Ja sit kuulimme vyöhyketerapiasta ja se auttoi tytärtämme. Huuto loppui kuin seinään,kannattaa kokeilla eikä kärsiä!!!

Esikoisen koliikki loppui 4kk iässä. Ihan tuosta vaan yhdessä viikossa. Oltiin ihan sekaisin tuossa vaiheessa, kun asuttiin paikkakunnalla jossa ei ollut tuttuja saati sukuakaan. Vuoroteltiin iltoja/öitä miehen kanssa ja jotenkin vaan sitkuteltiin läpi. Olihan se aika sumua. Kuopuksen kanssa olikin ihan ihmeellistä, kun hän nukkui illat rauhallisesti tuhisten.

Lohdutukseksi sanon, että teillä on jo puolet ainakin takana. Loppu menee jo rutiinilla. Koeta olla ottamatta itseesi ja ajattelematta asiaa liikaa tunteella. Nauti vauvastasi silloin kun hän ei huuda. Kokeile liinaan sitomista, mutta unohda kaikki muut hössötykset, niillä vaan väsytät itsesi. Koeta järjestää niin että sinulla on mahdollisimman helppo hoitaa pikku huutajaa. VOIMIA!

Ekalla kesti sen tyypilliset kolme kuukautta ja sitten rauhoittui. Toisen kanssa olin päättänyt taistella koliikkia vastaan ja kun huuto alkoi päätin parin viikon kuluttua soittaa vyöhyketerapiaan. Mutta juuri seuraavana yönä eli noin 1kk iässä vauva alkoikin yllättäen nukkua. Ei ehditty terapiaan, vaan siitä asti hän nukkui pitkiä öitä. Ihme juttu.Kolmannella ei koliikkia ollutkaan. Tosin hän nukkui vallan vieressäni ja sai tissin suuhun aina kun heräsi. Ja totuushan on ettei niissä maissa missä vauvat nukkuvat äitinsä vieressä tunneta koliikkia ollenkaan.

http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi

Meillä koliikki kesti puoli vuotta. Riepoteltiin vauvaa lääkäristä toiseen...turhaan! Kuitenkin se oli vain koliikkia! Kokeiltiin apteekista saatavaa peptidi-tuttelia, huudot loppui siihen. Kahden kuukauden kuluttua aloitettiin taas "vanha" maito, joka sopisi taas tauon jälkeen.

meidän keskimmäisellä pojulla koliikki loppui kolmen kuukauden iässä aivan itsestään kiinteämmän ruuan myötä. meidän vanhimmalla ja tällä nuorimmalla (7kk) ei ole ollut koliikkia ollenkaan. Koittakaa kestää...koliikki liian hyvin muistissa vaikka siitä on jo yli 10 vuotta.

Meillä kesti esikoisen koliikki 4 kk ja kakkosen alle 3 kk. Jos imetät, kannattaa jättää pois omasta ruokavaliosta kaikki sellainen, josta voi tulla ilmavaivoja. Kahvia niin vähän, kuin ikinä pystyt.
Pahimpaan yhtäjaksoiseen huutoon auttaa, kun ottaa lapsen mukaansa suihkuun tai ammeeseen.
Voimia koko perheelle.

Hei! Itselläni on tällä hetkellä 10 kk:n ikäinen poika. Hänellä oli aluksi ns. koliikki-itkuisuutta, mikä alkoi pojan ollessa siinä parin-kolmen viikon ikäinen. Myöhemmin poika todettiin lehmänmaitoallergikoksi ( kananmuna, kotimaiset viljat ym.). Käytimme poikaa myös vyöhyketerapiassa, mistä olikin allergiasta huolimatta ainakin vähän apua, se rauhoitti poikaa ja poika nukkui vähän paremmin. Mutta tämän kokemuksen perusteella voin sanoa, että pojallamme ei ollut mikään koliikki vaan selvä allergia ja kivut itkuunsa. Hänen itkunsa hävisivät kun oikea ruokavalio löytyi ja pahimmat kipujen aiheuttajat saatiin pois ruokavaliosta (eli myös äidin ruokavaliosta, koska imetin lasta). Ns. koliikista kukaan ei vieläkään tiedä, että mitä se varsinaisesti on. Joillakin vauvoilla on alkuaikojen itkuisuutta, mikä voi johtua mm. suoliston kehittymättömyydestä, hermoston kehittymättömyydestä tai jostakin muusta sairaudesta. Itse luulen, että itkuun löytyy useimmiten jokin selvä syy, tosin yleensä vasta vähän myöhemmin. Itkevän vauvan kanssa eläminen on rankkaa eikä sitä ymmärrä kukaan sellainen, jolla ei ole itsellään kokemusta... Kovasti tsemppiä kaikille koliikkivauvojen vanhemmille!!!!