En osaa olla miespuolisten ihmisten kanssa oikein mitenkään. Vaikka miten yritän olla normaalisti, ahdistun ja haluaisin juosta karkuun. Sydän hakkaa ja päässä pyörii vain yksi ajatus: äkkiä pois.
Pelkästään netissä ja mesessä pystyn puhumaan poikien kanssa, mutta kasvotusten tulee kauhea ahdistus. En osaa/pysty sanomaan mitään, koska haluan vaan päästä pois. Kyse ei suinkaan johdu siitä, että poika olis jotenki epämiellyttävä jne. Päinvastoin: joku poika saattaa olla juuri ehkä ihastus tai joku, mutta silti tulee kauhea pelko ja siitä puhumisestakaan ei tule yhtikäs mitään. Kaikki pojat luulee, että olen ujo. Siksi, etten pysty puhumaan niille ja olemaan _normaalisti_.
Voikohan asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, että miespuoliset ihmiset on satuttanu mm. hakkaamalla ja haukkumalla. Pienikin käden liike saa minut paniikkiin, vaikka tiedän ettei mitään hätää ole. Koulussakin lähinnä juoksen karkuun, jos joku poikapuolinen henkilö tulee lähelle istumaan tai vaikka kysyy vaikka jotain. Ihan niinkuin luulisin, että ne ihmiset haluaisivat mulle jotain pahaa. :(
En saa varmaan koskaan poikaystävää, koska juoksen kaikkia poikia vaan karkuun ja ne luulee ties mitä. Haluaisin tutustua vaikka kehen, mutta en vaan pysty. :( Tuskin kukaan poika ymmärtäis, vaikka yrittäisin sanoa, että kyse ei oo pojasta vaan siitä, että pelkään? Kaikki vaan tulkitsee niin, että mua ei kiinnosta ja se oikeesti turhauttaa TOSI PALJON.
Mokasin jopa sen, kun tapasin pojan, johon olin ollut ihastunut 5 vuotta. :( Poika halusi kyllä uudestaan tavata, mutta se seuraavakin tapaaminen meni päin persettä. Jonka jälkeen lopetin yhteydet koko poikaan, kun hävetti niin maan perkuleesti :
Pelkästään netissä ja mesessä pystyn puhumaan poikien kanssa, mutta kasvotusten tulee kauhea ahdistus. En osaa/pysty sanomaan mitään, koska haluan vaan päästä pois. Kyse ei suinkaan johdu siitä, että poika olis jotenki epämiellyttävä jne. Päinvastoin: joku poika saattaa olla juuri ehkä ihastus tai joku, mutta silti tulee kauhea pelko ja siitä puhumisestakaan ei tule yhtikäs mitään. Kaikki pojat luulee, että olen ujo. Siksi, etten pysty puhumaan niille ja olemaan _normaalisti_.
Voikohan asiaan vaikuttaa esimerkiksi se, että miespuoliset ihmiset on satuttanu mm. hakkaamalla ja haukkumalla. Pienikin käden liike saa minut paniikkiin, vaikka tiedän ettei mitään hätää ole. Koulussakin lähinnä juoksen karkuun, jos joku poikapuolinen henkilö tulee lähelle istumaan tai vaikka kysyy vaikka jotain. Ihan niinkuin luulisin, että ne ihmiset haluaisivat mulle jotain pahaa. :(
En saa varmaan koskaan poikaystävää, koska juoksen kaikkia poikia vaan karkuun ja ne luulee ties mitä. Haluaisin tutustua vaikka kehen, mutta en vaan pysty. :( Tuskin kukaan poika ymmärtäis, vaikka yrittäisin sanoa, että kyse ei oo pojasta vaan siitä, että pelkään? Kaikki vaan tulkitsee niin, että mua ei kiinnosta ja se oikeesti turhauttaa TOSI PALJON.
Mokasin jopa sen, kun tapasin pojan, johon olin ollut ihastunut 5 vuotta. :( Poika halusi kyllä uudestaan tavata, mutta se seuraavakin tapaaminen meni päin persettä. Jonka jälkeen lopetin yhteydet koko poikaan, kun hävetti niin maan perkuleesti :
Vastaukset 3
Vanhimmat
jostakin niin sano sille vaikka jossain mesessä että oot kiinnostunut se on helpompaa ku kasvotusten kyllä se jännitys lakkaa kun vähän pääset tutustumaan. ja voit sanoa pojalle että oot hieman ujo. kyllä me pojat ymmäretään tuommosta minä ainakin ymmärrän.
Mul on melkein samanlainen tilanne tyttöjen kanssa. :(
mä olen rohkea kaveri että mä uskallan puhu tytöille olen sosiaalinen kaveri mut harmi kun en oo suudellut ikinä tytöä mut ehkä joskus pääsen suutelemaan jotain tytöä ehkä ensi vuonna kun turusta tulee eurooppalainen kulttuuripää kaupunki sitten olisi hyvä hetki suudella tyttö ystävää