Kävin taas baarisssa. Edes KUNNON kännit eivät poista tätä estyneisyyttä ja ujoutta. Olisin mielummin edes kunnolla "hullu" jumalauta ei vaan pitäåä olla tällainen muuten normaali mutta sosiaalisesti täysin friikki ihminen. Jaksa tätä paskaa. Ei pysty elämään normaalielämää.
Helvetti että vituttaa
34457457
7696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei ujoudessa ole mitään pahaa. Eikä friikkeys haittaa känniörvelöiden seurassa. Kaikkissa meissä on jotain friikkiä. En mäkään viihdy baareissa.
Siis tolle sun otsikolle. Oon itekin sosiaalisesti täys friikki. On tää nii paskaa et välillä naurattaa : D. Mulla on Vittu mitä paskaa näytönsäästäjänä.
Jos aattelet noin,etkä tee mitään toisin niin et tosiaankaan pysty.
Itekkin oon saatanan ujo ja herkkä,,,,mut silti murran muurini vaik väkisin jos haluun ja teen sen kans.
Kalju,luupää,nahkapää,Näkyykö sisäkumisi kokonaan vai pälvinä? En tiedä enempää vaihtoehtoja ilmaista päätä ilman hiuksia? Jos olet tai et,niin aja karvat pois,jos tunnet näin paremmalta itsesi.Friikki? Tarkoittaako se riikinkukkoa? Ota silloin vähän koruja vähemmälle.Se tuo miehisyytesi esiin paremmin.Halotessasi perverssiä myös bubin baaritiskillä,voit vähän röyhtäillä kaljan välillä ja päästää miesmäisen paukunkin.Se parantaa vain tunnelmaa.Bubi-sussut kyllä havaitsevat sinut hymyillen,ja kutsuvat pilttuuseensa kahville,samille poroille kuin aijemmatkin ystävänsä.Aikanaan tunnet itsesi tosimieheksi ja ennen valomerkkiä painat ripaskaa pöydällä kun jukepoksi soi. Portsari ymmärtää kyllä vanhaa asiakasta ja pyytää takaisin huomenissa.
se juu välillä vituttaa, tosin itse en kännäile, kun vierestä seuraa kuinka toiset luo ystävyyssuhteita ja ite on kuin hoomoilanen noissa hommissa. Sitten kun joku yrittä tehdä tuttavuutta sitä miettii, että mitähän toikin tämmösessä ujossa, oudossa friikissä näkee ja jotenkin vaan vetäydyn tilanteista sivummalle. Kyllä mä elämään pystyn ja keskustelemaankin jo tutuksi tulleiden kanssa, mutta ystävät ovat käyneet vähiin ja uusia ystäviä vaikea löytää tai siis saada tämmösen ujonpaskan.
ei auta alkoholi, eikä edes hermostuneisuuteen tarkoitetut lääkkeet..
Mikään ei auta, aina sitä vaan katsoo vierestä kun joku rohkeampi vie oman mielitietyn.
Sama jatkuu vuodesta toiseen ja oon niin kyllästynyt..
Toinen asia mihin oon kyllästynyt on se, että näillä palstoilla väitetään tämän olevan vain miesten ongelma, ei se niin ole!
Jos nainen (kuten mä) on TOSI estynyt, niin ettei uskalla edes silmiin katsoa, niin ei kukaan uskalla lähestyäkään, tai sitten ne jotka lähestyy on vain pelimiehiä.
Sais siitä kai edes panon aikaseks, mutta kun ei sitäkään kehtaa..
Oon ihan varma, että itsarin tehneistä yli 90% on ujoja/estyneitä ihmisiä. Sitä vaan ei ole saatu selville koska ketään ei oo kiinnostanut ottaa meistä ujoista selvää, edes sen asian suhteen..
Enköhän päädy tilastoihin itsekin, en vaan jaksa enää..ujoudessa on pahinta se että jopa omat sukulaiset alkaa karttaa "tollasta ihme tuppisuuta."
Joten se taakka vaan kasvaa kasvamistaan ihan liian suureksi yhden ihmisen kantaa=(
Mikä vitun järki on elämässä ilman ystäviä, sukulaisia, ilman rakkautta, kosketusta, jonkinlaista välittämistä?
Olin seurassa, joiden jäsenet toki olivat rohkeampia ja vähemmän ujoja kuin minä, mutta eivät häveliäisyyttään viitsineet tehdä mitään. Ilmeisesti kuitenkin olimme todella aran näköisiä, koska siihen tuli yksi tyyppi vittuilemaan ujoudestamme ja käski ryhdistäytymään. Minä päätin näyttää tyypille, lähinnä siksi, koska tyyppi ärsytti minua suunnattomasti, että perkele, kyllä minustakin lähtee!
Niinpä lauloin ja huusin vapautuneesti, puhuin kovalla äänellä baarijonossa, tanssin villisti ja ketkutin persettä tanssilattialla niin kovaa kuin vain voi ketkuttaa ja juttelin ihmisille baaritiskillä ja tupakkapaikalla. Aiemmin olin ollut useimmiten baarissa asenteella, että itseään ei saa häpäistä, koska joku tuttu voi nähdä ja tulla jälkeenpäin aukomaan ja sitten hävettää. Tajusin, että eihän mulle kukaan tuttu tule koskaan muutenkaan puhumaan hiljaisen maineeni takia, joten miksi pelkäisin sitä?
Oli tosi virkistävää olla täysin vapautuneesti, välittämättä muista, eikä jälkeenpäin hävettänyt! Aion olla tuollainen vastakin, vaikka kukaan ei tulisikaan potkimaan perseelle (vittuilemaan siitä, kun näytän ujolta ja että sen näköisenä en koskaan varmasti löydä ketään!)
Jos kerrankin, vaikka nyt sitten näin aluksi, edes alkoholin vaikutuksen alaisena, voin näyttää ei-ujolta, niin miksipä en ottaisi kaikkea hyötyä irti?