Ihmisen elämässä on väistämätöntä se, että erimielisyyksiä syntyy.
Osaammeko ratkoa erimielisyydet rakentavasti? Ilman toisen osapuolen loukkaamista, asiassa pysyen. Pystymmekö hyväksymään erilaisia näkemyksiä tyrmäämättä niitä, vai onko se oma totuus ainoa oikea? Maailmaan kyllä mahtuu mielipiteitä.
Osaammeko sopia riidan jälkeen? Siinähän on kuitenkin toinen ihminen näkemyksineen, asioidenhan vaan piti peistä taittaa? Esim. parisuhteessa hyvän riidan jälkeen ilma puhdistuu.
Niin voisi käydä myös tällä palstalla riitelyn jälkeen, jutut vaan paranevat, kirjoittajat lisääntyvät.....
Osaammeko ratkoa erimielisyydet rakentavasti? Ilman toisen osapuolen loukkaamista, asiassa pysyen. Pystymmekö hyväksymään erilaisia näkemyksiä tyrmäämättä niitä, vai onko se oma totuus ainoa oikea? Maailmaan kyllä mahtuu mielipiteitä.
Osaammeko sopia riidan jälkeen? Siinähän on kuitenkin toinen ihminen näkemyksineen, asioidenhan vaan piti peistä taittaa? Esim. parisuhteessa hyvän riidan jälkeen ilma puhdistuu.
Niin voisi käydä myös tällä palstalla riitelyn jälkeen, jutut vaan paranevat, kirjoittajat lisääntyvät.....
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jaa, mun työnä on joskus ollut neuvotella ikävistäkin asioista ja hankalista päätöksistä ja mitä kovempaa porukkaa vastassa oli sen kovempi olin minäkin. Kaikista jutuista päästiin kuitenkin aina puhumalla sopimuksiin eikä mitään voimatoimia puolin eikä toisin ikinä tarvittu.
Täällä netissäkin on erillaisia keskustelijoita, jotkut ovat asiallisia, keskittyvät juttuun eivätkä kunniaansa ja silloin vaikka lähtökohdat ovat olleet hyvinkin kaukana toisistaan on yhteisymmärrys aina syntynyt. Erityisesti täällä S24-saiteilla on kuitenkin väkeä joille riidan ylläpitäminen ja voittaminen on arvo sinänsä ja he oikein opiskelevat kaikkia mahdollisia likaisia temppuja joilla riitaa voisi pidentää. Nurkkaan ajettuina sitten haukkuvat sen joka heidät sinne loukkuun sai, häipyvät maan alle tai puskiin ja nousevat jonkin ajan kuluttua esiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se tuommoinen pitäisi ainakin minun paremmin tunnistaa ettei tarttuisi provoihin mutta kun on sydämeltään naiivi ja uskoo ihmisistä ensimmäiseksi hyvää, vahinkojakin tapahtuu.
Joskus vuosia sitten täällä oli tyyppejä jotka pyrkimällä pyrkivät jonkinlaisiksi palstakunkuiksi (sukupuolesta riippumatta) ja näiden intohimona oli venyttää avauksestaan syntyvät ketjut mieluiten maksimimittaan, laskivat avaustensa, viestiensä ja saamiensa vastausten määrää ja niitähän sai vain loputtomalla riitelyllä. Nykyisinkin taitaa vielä jossakin roikkua tuota itsensä itseään ja tietysti muita paremmaksi määritellyttä porukkaa, mutta alkaa se jo olla marginaalia, yhtä aikansa elänyttä kuin hipit Savon suvessa.
vastauksestasi. Arvosta näkemystäsi. Säilytä naivi sydämesi ja usko edelleen ensimmäiseksi hyvään. Niin minäkin aion tehdä, pettymysten uhallakin.
Aurinkoista perjantaita :)
"Haukkuvat kaikki ja ovat sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut"
kuulostaa ihan eräältä Fox-heimoon kuuluvalta lajikkeelta!
osaammeko rakentavasti ratkoa? Kyllä ja ei. Itselleni palstariidat ovan usein vain juuri sen ketjun kestäviä. Mitä niitä enää sen jälkeen muistelemaan. Jos jokaisen erimielisyyden jälkeen ottaisi nokkiinsa ei jäisi montaakaan kirjoittajaa jolle vastata.
Teflonia selkänahkaan ja etiäpäin ;))))
En osaa muista sanoa, kun olemme niin erilaisia.
Kirjoitit, että "Esim. parisuhteessa hyvän riidan jälkeen ilma puhdistuu." Mikä on Hyvä riita?
Parisuhteessa hyvä Keskustelu, ilman riitaa, olisi paras vaihtoehto ja se jos mikä puhdistaa ilmaa, kun puolin ja toisin voi sanoa, mikä mieltä vaivaa.
En ajattele niin, että jos palstalla riidellään, niin jutut vaan paranevat, kirjoittajat lisääntyvät...
Jos niin olisi, niin johan täällä olis jo nyt aivan Mahdottoman hyviä juttuja ja aivan mahdottoman-mahdottomasti uusia kirjoittajia.
En ole koskaan pitänyt riitelystä. Eri mieltä voi olla ja saa olla, mutta se pitäisi kyetä sanomaan ihan riitelemättä. Olen samaa mieltä, että maailmaan kyllä mahtuu mielipiteitä. Tietysti.
Pyrin ratkomaan erimielisyydet rakentavasti ja pyrin siihen, että en loukkaisi toisen tunteita.
Perehtyminen siihen, mitä toinen osapuoli tahtoo Sanoa tai Kirjoittaa, auttaa keskustelussa. Joskus tuntuu, että joillakin ihmisillä on niin Kiire sanoa vain se Oma mielipiteensä, että heillä ei ole aikaa miettiä, mitä se toinen sanoo. Silloin usein tulee erehtymisiä ja väärinkäsityksiä.
Niin, että tulipahan taas pitkä pötkö sanoja.
riidalla tarkoitun asioiden puhki puhumista, tuulettamista. Sen jälkeen sopu ja kaikki hyvin.
Sama täällä palstalla. Puhutaan kismittävät asiat pois henkilökohtaisuuksiin menemättä ja aloitetaan puhtaalta pöydältä. Sovussa toinen toistemme mielipiteitä arvostaen.
Minäkin pyrin välttämään tilanteita jotka menee tappeluksi, se on niin turhaa.
Olen samaa mieltä kengässä hiertävät kivet on saatava ravisteltua ulos ja jos siitä syntyy riita ja sopu se tarkoittaa, että kunnioitus vastapuoleen on palautettu.
Mielestäni sefuketju jos se pysyy tuollaisena kuin se vielä on on esimerkki siitä.
Jokainen sai sanoa sanottavansa poistoista ja enemmistö oli niitä vastaan joten toivon ketjun sanoman menneen perille ja sitä kunnioittaisivat niin kirjoittajat kuin sefukin.
Riidankylväjäksi luonnehdin virallisten nimimerkkien perässä pyörivät herjaajat/herjaajan, joka käyttää aina eri nimimerkkiä, menee asian ohi ja alkaa tuputtaa tyhmiä henkilöityjä viestejään mutta on sanomattakin selvää, että hänet voi tunnistaa viestien laadusta yhdeksi ja samaksi henkilöksi.
Yleensä näpäytän kerran pari, hymyilen itsekseni ja poistun sillä näen jatkon tyhjänpäiväiseksi.
Maltti lukea viestit ehkäisee väärinkäsityksiä, mutta ei suinkaan aina sillä kirjallinen valmius vaihtelee itsekullakin siis kuinka esittää asiansa ymmärrettävästi, saati ymmärtää oikein luettu viesti. Useinhan takerrutaan lillukanvarsiin jotka asian käsittelyn kannalta sivuseikkoja. Vaikka toisaalta lillukanvarsiin sotkeutuminen on tietoista provoilua, johon aika ajoin itsekin sorrun.
kunnioituksella nimittelit muita kirjoittajia olmeiksi, tässä jokin aika sitten?
..älä ole katkera ; )
Vaikken olekaan palstan aktiivinen kävijä, niin ylipäätään keskustelupalstoja miettiessäni ja niihin liittyviä riitoja, en oikein täysin käsitä,mihin sillä riidalla pyritään. Ja onko riitaa oikeasti, jos ihmiset joutuvat mittaamaan sanansa voimaa vain kirjoittamalla? Kun se riiteleminen olisi sitten taas ihan erilaista livenä.
Koska olen itse hyvin nopea suuttumaan, olen oppinut pyytämään anteeksi ja kantamaan vastuun tilanteesta. Joskus liikaakin. Keskustelupalstoilla taas pysyttelen riidoista pois, koska en haluaisi kinata asiasta, josta pitäisi saada kirjoittaa vähintäänkin se 5000 merkkiä sekä useampi vielä lisää. Siksi mietinkin jotakin riitaisaa ketjua lukiessani, että kuka saa kiksejä ja mistä? Kun ei millään tiedä onko takana ihan muuta kuin ne ketjussa näkyvät sanat. Huolia, murheita, hankala työkaveri, naapurin rähinä, paha uni, siis mitä nyt elävä elämä tuo meille tullessaan. Minä kun uskon, että riita on useasti monen sattuman summa ja juontua pitkältäkin ajalta. Ettei riitaa voi kokonaan auki puhua, vaikka se itse riitatilanne tulisikin analysoitua ja pohdittua tarkkaan. Ja keskustelupalstoilla vielä vähemmän. Nimimerkin takana voi väittää ihan mitä vain.
Omalla kohdallani jätän vastauksen lukemisen kesken, jos se vaikuttaa riitaisalta, Toinen juttu on, jos joku todellakin tietää korjata minun väärät käsitykseni ja perustelee sen asiallisesti. Mitäpä sellaisesta loukaantumaan? Kiitän joka kerta mielessäni, että olipas hyvä kun menin aukomaan päätäni ja tulipahan nyt selväksi, että auoin ihan väärin :)
näe mitään syytä keskustelupalstoilla riitelyyn. Itse en ainakaan ota nokkini, jos joku osoittaa eriävän mielipiteen. Tokihan asioista voi olla eri mieltä ilman riita. Jätän usein lukematta riitaisat vastaukset varsinkin jos ne eivät ole lainkaan asiallisia vaan pikemminkin persoonaan kohdistuvia solvauksia. Olen oppinut entisessä miesvaltaisessa työporukassani sen, että asioista voi kiistellä kovastikin ilman henkilökohtaisuuksia. Nykyisessä naisvaltaisessa työporukassa on vähän eri meininki, sillä olen saanut huomata että jotkut riintaantuvat tosi katkerasti ihan pikkuasiasta.
se ei vaan ole itsestä kiinni,miten se riita etenee.Jos toinen alkaa loukkaamaan,niin kyllä minäkin sorrun samaan.Toisen mielipidettä kyllä arvostan,mutta odotan että minunkin mielipiteeni hyväksytään.
Riippuu riidan suuruudesta,miten nopeasti se sovitaan.Joskus se sopiminen saattaa pitkittyä kuukausien mittaiseksi.Nyt tiedän valmiiksi jo,että elokuun alkupuolella pistän poikki muutamaan ihmiseen.Tiedä kuinka pitkäksi aikaa,mutta kuitenkin...:/
Palstariitelyt taas ovat pelkkää höpinää,joten niitä ei kannata kenenkään ottaa toissaan..
Ärsytyskynnys on meillä kovin erilainen. Lisäksi toisten ärsyyntyminen nähdään älyttömänä, lapsellisena niuhoomisena, mutta oma ärsyyntyminen on oikeassa olevan täysi oikeus, melkein velvollisuus.
kannattaa ottaa ja leimahtamisen sijasta miun äitin neuvo on hyvä: hän kehotti meitä kuopuksia alkavan riidan huomattuaan rauhoittumaan ja rauhoittumisen jälkeen jonkun aikuisen läsnäollessa kukin esittää kantansa ja lisäkantansa kunnes kaikkia tyydyttävä ratkaisu on löytynyt. Vaan oikein kipakassa paikassa hän kehoitti tulistunutta juoksemaan lähimmän kallion vierelle ja kalauttamaan otsan siihen niin lujaa kuin voi ja sanoi että se selvittää päätä koska siinä konkretisoituu fyysisesti riitelyn jälkeiset sisäiset tuntemukset ja tätä on helppo uskoa
"Riita" tulee silloin kun ihmisten intressit tai heille tärkeät mielipiteet joutuvat ristiriitaan toisen kanssa. Ristiriitatilanteita on vaikea kokonaan välttää. Jos on vastuussa ainoastaan itsestään, ristiriidat välttää antamalla kaikessa periksi.
Onko se oikein tai jotenkin arvostettavaa? Mielestäni ei.
Meidän ikäiset ihmiset ovat joutuneet ristiriitatilanteisiin ensin sisarustensa sitten vanhempiensa, mahdollisesti opettajiensa kanssa. Pitkän työuran kuokkineena työelämästä löytyy varmasti yhteentörmäystilanteita riittämiin. Toiset osaavat luovia paremmin kuin toiset kuitenkaan omaa oikeudentajuaan polkematta. Meillä on ainakin ollut jo aikaa opetella.
Siksi vähän kummastelen, että palstan "riitelyistä" edes mainitaan. Palstahan on pelkkää viihdettä. Ei tällä riitelyllä laiteta sataa ihmistä kilometritehtaalle, kuten oikeissa ristiriitatilanteissa pahimmillaan.
Palstan riidat ovat "lastentarha riitoja", joista kukaan aikuinen ihminen tuskin ottaa pulttia hetkeä pidempään.
Omasta mielestäni vapaa ilmaisu on hyvä. Liika diplomaattisuus johtaa vain siihen, että sanomatta jääneet asiat pääsevät varastoitumaan ja alkavat muhia pinnan alla.
Parempi kunnon rutina kuin ainainen kitinä.
Ne eivät toki kosketa minua. En riitele koskaan. Koska olen aina oikeassa, ylitsevuotavainen suvaitsevaisuuteni sulattaa kärhämät justiinsa ihan.