Oon ihan liian repaleinen uskovaiseksi!
Olen tai minun siis pitäisi olla vanhoillislestadiolainen.
Minulla on tiettyjä asioita, jotka pyrkivät vetämään minua pois uskosta.
Musiikki ja lauluharrastus pyrkivät viemään minua maailmaan.
Kuuntelen musiikkia ja tykkään laulaa paljon.
Haluan haastaa itteäni, joten olen halunnut laulaa todella monenlaisia lauluja, mutta
se ei ole aina uskolle sopivaa. Nyt olen kokeillut Jazz-balladeja ja ne ovat kiehtovia ja samalla haastavia.
Laulan myös paljon erilaisia rock- ja pop-lauluja.
Kuuntelen musiikkia laidata laitaan. Niin räp, reggae, Rock ja Hardcore, kuten myös klassinen, jazz jne jne.
En voi elää vain yhden musiikkityylin kanssa. Kaipaan jatkuvasti vaihtelua tunnetilojen mukaan.
Mutta jos mä haluaisin elää uskovaisena, mun täytyisi rajata musiikki koskemaan vain klassista ja perinteistä kirkkomusiikkia, joihin oikeastaan siioninlaulut ja virretkin kuuluvat.
Klassinen laulanta ja niin myös siioninlaulujen ja virsienkin laulaminen on kivaa, mutta kyllästyn nopeaa, jos laulan vain yhdenlaisia lauluja. Minä kaipaan vaihtelua ja se on mun heikkous.
Olen pyrkinyt jättämään kaikin keinoin muun musiikin pois siinä onnistumatta. Jatkuvasti huomaan kuuntelevansa taas sellaista musiikkia, mitä ei yleisesti vl:t hyväksy.
Toki tarkkoja rajoja musiikissa ei ole olemassakaan. Osa sallii myös kevyemmät iskelmät, erilaiset balladit jne, kunhan ne eivät ole liian rytmikkäitä.
Myös New Age- musiikkia tuntuu kuuntelevan tosi moni vl.
Mitä musiikki sitten saa aikaan minussa?
Se oikeasti hämärryttää uskoa. Musiikki pyrkii Jumalan edelle. Toisinaan ajattelen, että Jumala on antanut meille lahjaksi monenlaista musiikkia ja me saadaan käyttää niitä. Näin ei kuitenkaan Jumalan valtakunnassa opeteta. Siellä puhutaan varsin selkeästi myös vääränlaisesta ja turmelevasta musiikista.
Eikö kaikesta Jumalan luomasta saa nauttia, vai onko ns. väärä musiikki sielunvihollisesta, eli saatanasta lähtöisin?
Koska tiedän, ettei minua tällaisena uskovaisena hyväksytä, mä joudun tekemään jatkuvasti parannusta vääränlaisesta musiikista ja se heikentää kerta toisensa jälkeen uskomistani. Mä koen itteni niin huonoksi ihmiseksi, että koen, ettei taivaspaikkaa ole minua varten edes olemassakaan....
Olen tai minun siis pitäisi olla vanhoillislestadiolainen.
Minulla on tiettyjä asioita, jotka pyrkivät vetämään minua pois uskosta.
Musiikki ja lauluharrastus pyrkivät viemään minua maailmaan.
Kuuntelen musiikkia ja tykkään laulaa paljon.
Haluan haastaa itteäni, joten olen halunnut laulaa todella monenlaisia lauluja, mutta
se ei ole aina uskolle sopivaa. Nyt olen kokeillut Jazz-balladeja ja ne ovat kiehtovia ja samalla haastavia.
Laulan myös paljon erilaisia rock- ja pop-lauluja.
Kuuntelen musiikkia laidata laitaan. Niin räp, reggae, Rock ja Hardcore, kuten myös klassinen, jazz jne jne.
En voi elää vain yhden musiikkityylin kanssa. Kaipaan jatkuvasti vaihtelua tunnetilojen mukaan.
Mutta jos mä haluaisin elää uskovaisena, mun täytyisi rajata musiikki koskemaan vain klassista ja perinteistä kirkkomusiikkia, joihin oikeastaan siioninlaulut ja virretkin kuuluvat.
Klassinen laulanta ja niin myös siioninlaulujen ja virsienkin laulaminen on kivaa, mutta kyllästyn nopeaa, jos laulan vain yhdenlaisia lauluja. Minä kaipaan vaihtelua ja se on mun heikkous.
Olen pyrkinyt jättämään kaikin keinoin muun musiikin pois siinä onnistumatta. Jatkuvasti huomaan kuuntelevansa taas sellaista musiikkia, mitä ei yleisesti vl:t hyväksy.
Toki tarkkoja rajoja musiikissa ei ole olemassakaan. Osa sallii myös kevyemmät iskelmät, erilaiset balladit jne, kunhan ne eivät ole liian rytmikkäitä.
Myös New Age- musiikkia tuntuu kuuntelevan tosi moni vl.
Mitä musiikki sitten saa aikaan minussa?
Se oikeasti hämärryttää uskoa. Musiikki pyrkii Jumalan edelle. Toisinaan ajattelen, että Jumala on antanut meille lahjaksi monenlaista musiikkia ja me saadaan käyttää niitä. Näin ei kuitenkaan Jumalan valtakunnassa opeteta. Siellä puhutaan varsin selkeästi myös vääränlaisesta ja turmelevasta musiikista.
Eikö kaikesta Jumalan luomasta saa nauttia, vai onko ns. väärä musiikki sielunvihollisesta, eli saatanasta lähtöisin?
Koska tiedän, ettei minua tällaisena uskovaisena hyväksytä, mä joudun tekemään jatkuvasti parannusta vääränlaisesta musiikista ja se heikentää kerta toisensa jälkeen uskomistani. Mä koen itteni niin huonoksi ihmiseksi, että koen, ettei taivaspaikkaa ole minua varten edes olemassakaan....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen elämäntaiteilija, enkä lähtisi lestojen taivaaseen, enkä muidenkaan tiukkapipoisten.
ei ole autuaaksi tekevä! Saat seurata jeesusta ja laulaa, iloita, elää....
Vl.oppi on tiukka formaatti joka raamatun raiskaaja puhujat on säätänee omaksi vallan halun tyydykkeeksi.
Ymmärrän sinua, vanhoillislestadiolaisuuden opit on niin syvälle meihin istutettu, että ne tahtovat vähän väliä pomppia häiritsemään meitä jo lestadiolaisuudesta vuosikymmeniäkin eronneita aikaajoin, joten sinulla lienee vaikeampaa.(:
En ymmärrä tuollaista opetusta henkilökohtaisesti, että musiikki menisi Jumalan edelle, mutta onhan sekin pelottelukeino ja tapa hallita heikkoa ja arkaa, eksyssissä olevaa ihmistä. Ei tarvitse kun sanoa sana "rock", niin tulee jo itku silmään, niin paha paha maailma on opetettu meidät näkemään itsemme ulkopuolella.
Jo raamatussa puhutaan rummuin ja torvin ylistämisestä ja musiikin löahja yleensä, jos sellainen on, on Jumalan lahja. Sinä saat käyttää sitä alistumatta itkuvirsiin sinne asti, kun sinä tahdot. Tuskimpa koskaan uskovainen haluaakaan laulaa/kunnella saatanaa ylistäviä lauluja, joten ei muuta, kuin toteuttamaan itseäsi rohkeasti!
Tietysti vanhoillislestadiolaisuus on pallo jalassasi ja tulee aina olemaan, jos hyväksyt sen, että alistut Jumalan lahjan kanssa jonkin lahkon omien sairaidenkin rajojen puristuksiin, joille ei ole oikeasti olemassa mitään järkevää perustetta uskon kannalta.
Valinta on sinun, mutta Jumalan runsasta siunausta kaikkiin elämäsi valintoihin! Ja iloitse lahjastasi!(:
Olen aloittajan kaltaisten kiusausten keskellä ja halunnut kuitenkin uskoa niinkuin seurakunnasta asiasta opetetaan. Koen samanlailla kuten aloittaja että rock ja pop musiikki on viemässä uskoani pois. Ihmisjärkeni ei sitä tietenkään ymmärrä miksi viattomalta kuulostava musiikki on viemässä elävää uskoa.
Taistelumieltä ja voimia kilvoitteluun. Kannattaa jaksa laittaa synti pois. Täältä tuskin saat rakentavia neuvoja.
tuntuu että viattomalta kuulostavat asiat ovat viemässä pois "elävää uskoa", koska ne ovat viemässä pois sitoutumistasi vl-liikkeeseen. Ja uskosi on juuri sitä, sitoutumista vl-liikkeeseen. Se siitä tekee niin "elävän"... Se riippuvuus, se tunnelukko, turvallisuuden tunteen menettämisen pelko. Mutta todellinen turva on rakastavan Luojan turva, omantunnon itsenäinen kuuleminen, oma jumalasuhde, rakastava mieli muihin Luojan luomiin. Ja se, että, vaikka et aina onnistu Luojaasi luottamaan ja oikein toimimaan, Luojasi luo voit aina tulla armoa ja rakkautta vastaanottamaan; omaksi ja muiden parhaaksi sitä käyttämään.
Heetu:
Ihmisjärkikin on Jumalan lahja, siispä käytä sitäkin. Kyllä Jumala sen kestää, jos ihminen järkeilee, seurakunta välttämättä ei, koska järki on sen pahin vihollinen. Silloin kun astut sisään vanhoillislestadiolaisuuteen, et tarvitse enää omaa järkeäsi.
Sen käyttäminen on kuitenkin suotavaa, mikäli haluat myös elää.
Olin liian herkkä ja empaattisuuteen taipuvainen. Olisi pitänyt olla kova ja tunteeton sekä hyökätä muiden lailla sääliä tuntematta lähimmäisten kimppuun hoitokokouksissa. Itse en kyennyt edes ilmiantamaan lähimmäisiäni johtokunnalle, vaikka näin kehotettiin.
Oli pakko lähteä pois kun en kestänyt sitä julmuutta ja kovuutta.