Olen siis melko pienituloinen ja etsin tällä hetkellä vuokra-asuntoa itselleni. Kyseessä olisi ensimmäinen oma asuntoni, sillä nyt asun isäni luona. EN vain voi enää asua kotona vaan haluan jo itsenäistyä.
Kävin katsomassa yhtä ihan unelmataloa unelmapaikalla, mutta valitettavasti vuokranantaja ei valinnut minua kuitenkaan vuokralaiseksi. Tuon asunnon jälkeen löydän kaikista vikaa. Ei ole hyvällä paikalla(en tahdo asua missään tehdashallien keskellä), en tahdo asua ensimmäisessä kerroksessa maan tasalla(kerrostaloissa), halun, että löytyy tilaa sängylle ja neljän hengen ruokapöydälle hyvin. Vuokran pitäisi olla myös kohtuullinen(joku 400e olisi ok).
Onko tässä iässä varaa nirsoilla? Olen 19v ja olen kaupan kassalla töissä, ainakin seuraavan vuoden. Vai pitäisikö ottaa asunto mikä on esim. hyvällä paikalla, mutta ei ulkoisesti kovinkaan viehättävä asunto noin muuten? Entä jos päädynkin vuokraamaan tällaista ns.kakkosvaihtoehtoa ja sitten seuraavalla viikolla uudeksi kohteeksi tuleekin sellainen, jonka todella todella tahdon? Vai jäänkö sitten kokonaan ilman asuntoa ja huomaan asuvani vielä ensi vuonnakin kotona?
Tässä kun on sellainen tilanne, että isänikin jo painostaa minua muuttamaan omilleni, sillä asuntomme on aika ahdas kahdellekin(tällainen pieni kolmio).
Kävin katsomassa yhtä ihan unelmataloa unelmapaikalla, mutta valitettavasti vuokranantaja ei valinnut minua kuitenkaan vuokralaiseksi. Tuon asunnon jälkeen löydän kaikista vikaa. Ei ole hyvällä paikalla(en tahdo asua missään tehdashallien keskellä), en tahdo asua ensimmäisessä kerroksessa maan tasalla(kerrostaloissa), halun, että löytyy tilaa sängylle ja neljän hengen ruokapöydälle hyvin. Vuokran pitäisi olla myös kohtuullinen(joku 400e olisi ok).
Onko tässä iässä varaa nirsoilla? Olen 19v ja olen kaupan kassalla töissä, ainakin seuraavan vuoden. Vai pitäisikö ottaa asunto mikä on esim. hyvällä paikalla, mutta ei ulkoisesti kovinkaan viehättävä asunto noin muuten? Entä jos päädynkin vuokraamaan tällaista ns.kakkosvaihtoehtoa ja sitten seuraavalla viikolla uudeksi kohteeksi tuleekin sellainen, jonka todella todella tahdon? Vai jäänkö sitten kokonaan ilman asuntoa ja huomaan asuvani vielä ensi vuonnakin kotona?
Tässä kun on sellainen tilanne, että isänikin jo painostaa minua muuttamaan omilleni, sillä asuntomme on aika ahdas kahdellekin(tällainen pieni kolmio).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, se on EKA asuntosi. TUut muuttamaan elämäs aikana vielä MONTA kertaa.
Eli ei kannattas nirsoilla. Tossa iässä kuuluu olla erittäin tyytyväinen jos saa kohtuukuntoisen asunnon kohtuulliselta etäisyydeltä omilla asiointipaikoillaan (työt,kauppa, yms) kohtuu hintaan.
Ja asuntoo joutuu usein hakee kauan monesta eri paikkaa. kannattas vaan nirsoilematta haku uudelleen aloittaa. Etenki ettei mee välit isäs kanssa liian nihkeiksi.
Ite en nirsoillut, ja olen kohta 19v. Muutin omilleni kaksi kuukautta sitten, asunto löyty jopa harvinaisen nopeesti, kahdes kuukaudes, eli neljäs kuukaudes hakuprosessin alusta pääsin muuttamaan.
HAin asuntoo neljästä firmasta, sekä HOASilta. Ja HOAS lopulta sen asunnon mulle tarjos... Ja täs asunnos on rajotettu asumisaika valmistumiseeni asti eli enintää sen kaks vuotta asun täällä. Ihminen vaan joutuu muuttamaan elämänsä aikana etenki nuorena aika montakin kertaa.
Tolla asenteella asut vielä reilusti yli 20 vuotiaana isäs luona josset ala vähemmän nirsoksi, valitan...
Kiitos, tuollaista näkökulmaa kaipailinkin.
Kaipa tämän voi ottaa ihan haasteenakin, kun pääsee muuttamaan kaupungin pahamaineisimmalle "ghetto"alueelle ja miten selviytyy siellä sitten:) Nyt siis juuri tiedossa tällainen asunto aika inhottavassa paikassa, mutta halpa vuokra ja kuvien perusteella nätti sisältä, joten ehkä siinä on sitten se mun ihka ensimmäinen asuntoni:p
Vaikka jotenkin ottaa ylpeyden päälle, kun pitää kertoa missä asuu, mutta kaipa siihen tottuu. Kun ei näin nuorena pahemmin varaa muuttaa sellaiseen paikkaan minne tahtoisi ja tarjontakin on hyvin nihkeää!
Hyvä, kannattaa yrittää! :)
Itekin asun oman paikkakuntani ns. pahamaineisella alueella (Espoon Suvela), mutta yllättävän rauhallista sentään ollut... Ja asunto voi todella kiva olla sisältä' nii et muuten viihtyy vaik oiskin vähän ikävämpää seutua noin muuten :)
Moro,
Itse muuten 18-vuotiaana pois kotoa ja yli 400 km päähän vanhemmista. Siirryin siis periaatteessa pelkälle opintotuelle ja melko kauas kotoa, ja tuolloin lähinnä toiveena oli saada jokin kohtuu kiva asunto. (Nojooh, mä oon uskis tyyppi, niin mä nyt tietty luotin aika vahvasti johdatukseen näissä jutuissa jne..) Sitten puoli vuotta opiskelin, menin pitemmäksi aikaa inttiin, joten Suomen valtio maksoi asuntoa. Ja sitten kun pääsin sieltä, niin pääsin pian muuttamaan parempaan yksiöön, kun olin ollut pari vuotta jonossa.
Kannattaa ehkä huomioida, että jos olet menossa armeijaan, niin intti maksaa asuntoa sen armeija ajan.