Olen yksin asuva henkilö, ja haluaisin ottaa itselleni koiran seuraksi. Ongelma on se, että käyn töissä 8-16, eli koira joutuisi olemaan paljon yksin. Vanhempana tuo ei varmaan ole suuri ongelma, mutta miten pennun kasvatus, pitääkö olla koko ajan läsnä? Voisin käydä katsomassa pentua pari kertaa päivässä, koska asun työpaikan läheisyydessä. Onko mahdoton ajatus? Olen ajatellut Cavalier king charlesin spanielia.
Koira yksinäiselle
Lefa
4576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli ei ole mahdoton ajatus. =) Koko ajan ei tarvitse olla läsnä, mutta tuossa pennun tsekkaamisessa päivän mittaan löytyy kyllä erilaisia mielipiteitä - joidenkin mielestä koira saa lisästressiä, jos omistaja "jättää" sen useamman kerran päivässä yksin. Toisaalta taas, pikkupentua ruokitaan useammin, joten tarkastuskäynti ruokinta keskellä päivää olisi (minun mielestäni) hyvä ajatus. Niin tekisin omalle pennulle...
Ja jos et itse pääse, niin kysy paikallisesta 4H-yhdistyksestä dogsitteriä. Omalla koiralla on sellainen, hän käyttää koiraa ulkona jos itsellä työpäivä venyy. Dogsitteri voi ottaa koiran myös yöhoitoon - jos vaikka joskus haluat vielä lomamatkalle tms ;)
Mielestäni voit varsin hyvin ottaa pennun.
Alussa pentu kyllä tarvitsisi seuraa lähes kellon ympäri koska sillä voi olla eroahdistusta emostaan ja sisaruksistaan ja muutenkin voi olla peloissaan jouduttuaan uuteen paikkaan.
Mutta, jos vaikka vietät kesäloman, niin sinä aikanahan olisi loistava tilaisuus ottaa pentu ja esim. viikon-kaksi viettää sen kanssa aikaa kotona.
Töissä ollessasi voisit alussa käydä katsomassa pentua useammin ja pikkuhiljaa vähentää vain kerranpäivässä käyntiin npuolivuotiaaseen asti väh. kaksi kertaa päivässä.
Pentu ei osaa vielä pidättää joten pissoihin ja kakkaläjiin saat varautua.
Pentua pitäisi ulos opetellessa viedä ulos jopa enemmän kuin kerran tunnissa jotta sen tarpeet tulisi useammin ulos kuin sisälle, jotta se oppii mihin tarpeet tehdään.
Eli sitä mietin, että sisäsiisteyden pentu saattaa oppia hitaammin, jos sulla ei ole mahdollisuutta viedä sitä niin usein ulos.
Jokatapauksessa "ysinäinenkin" voi ottaa koiran, mutta alku kannattaa suunnitella huolella.
Jos et itse pysty alussa viettämään pennun kanssa aikaa voisit pyytää jonkin tuttavasi tai dogsitterin avuksi alkuajoiksi.
Minunkin mielestäni kuulostaa ihan hyvältä tuo koiranhankintasuunnitelmasi, en näe sille mitään estettä. Kuten jo joku mainitsikin, kesäloma olis paras mahdollinen aika hankkia pentu. Silloin olisi mahdollisuus opettaa sitä asteittain yksinoloon. Aluksi muutaman minuutin, sitten pikku hiljaa pidentää yksinoloa. Ja mikä vois olla ihanteellisempaa kuin se, että sinulla on mahdollisuus käydä työpäivän aikana kotona, kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole!
Kannattaisi kuitenkin laatia eräänlainen suunnitelma siitä, miten järjestät koiran hoidon mahdollisten sairastumisten, matkojen ja muiden menojen sattuessa. Eli siis kartoittaa lähipiiristä ne henkilöt jotka olisivat tapreen vaatiessa valmiita auttamaan sinua koiran hoidossa. Ei muuta kuin onnea pennun etsintään!
Kiitos mielipiteistä, kiva kuulla että ette tyrmää ajatusta. Nyt voin ruveta harkitsemaan asiaa entistä vakavammin. Olen ehkä suhtautunut asiaan turhan pessimistisesti, onhan monilla muillakin yksin asuvilla koiria, ja hyvin pärjäävät.
Kirjoitelkaa jos tulee asiasta vielä jotain mieleen, joka tapauksessa kiitos ja hyvää kevättä kaikille!