onko teillä muilla äideillä ystäviä? sellasia kenen kanssa istuskella vaikka kahvilla ja jutella niitä näitä? ja myös viihtyä?
itellä on muutama hyvä ystävä. Mutta ne asuu niin kaukana etten nää niitä juuri koskaan. pihapiirissä on paljon muita äitejä, mutta ne muodostaa niin tiukan ringin, ettei sekaan tunnu mahtuvan. katsoovat ku vieraan talon sikaa kun lapsieni kanssa pihalle menen. (ollaa muutettu puoli vuotta sitten tähän taloon)
en oo koskaan ollu kova ystävystymään ihmisten kaa. en osaa oikein alottaa juttelee mistään ja vaan harvojen kanssa tuun oikeesti juttuun, muitten kaa pelkkää säästä juttelemista, sitä en kaipaa. mistä ystävä hiekkalaatikon reunalle istumaan ja juoruamaan ja jakamaan arjen murheita ja iloja?
itellä on muutama hyvä ystävä. Mutta ne asuu niin kaukana etten nää niitä juuri koskaan. pihapiirissä on paljon muita äitejä, mutta ne muodostaa niin tiukan ringin, ettei sekaan tunnu mahtuvan. katsoovat ku vieraan talon sikaa kun lapsieni kanssa pihalle menen. (ollaa muutettu puoli vuotta sitten tähän taloon)
en oo koskaan ollu kova ystävystymään ihmisten kaa. en osaa oikein alottaa juttelee mistään ja vaan harvojen kanssa tuun oikeesti juttuun, muitten kaa pelkkää säästä juttelemista, sitä en kaipaa. mistä ystävä hiekkalaatikon reunalle istumaan ja juoruamaan ja jakamaan arjen murheita ja iloja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mekin ollaan muutetteltu paljon, ensin opiskelun ja nyt työn perässä. Kaikki vanhat ystävät ja kaveriporukat on hajonneet kuka minnekin ja yhteyden pito heihin onkin nykyisin rajoittunut puhelimen ja netin varaan. Me ollaan asuttu nyt täällä suunilleen vuoden verran ja kyllähän tuo kuvaamasi tilanne on aika tututksi tullutta tuolla leikkipaikalla. Mäkin kun oon aika ujo, ehkä ennakkoluuloinenkin vieraita kohtaan niin sekin vaikeuttaa ystävystymistä vieraisiin ja uusiin ihmisiin.
Onneksi meidän naapuristossa on suunilleen mun ikäinen äippä, ja meidän esikoiset on suht saman ikäisiä, ja käy talvisin samassa muskarissa, niin ollaan nyt sitä kautta jonkinverran ystävystytty. Nyt sattui vielä et molemmat alettiin odottamaan toista lasta, niin sitä kautta riittää paljon yhteistä puhuttavaa.
Lisäksi on sitte tää netti, jossa voi vaihtaa mielipiteitä näin anonyymisti, tai sitte olla yhteydessä vanhoihin opiskeluaikaisiin kavereihin.
Hulluksihan sitä enenpitkää tulis, jos ei ois ketään, jonka kanssa juoruta ja juputtaa jokapäiväisistä asioista.
Eipä niitä jutustelu kavereita (muita äitejä) tässä pyöri. Tai onhan niitä ympärillä, mutta jotenkin ne ovat omassa pienessä piirissään, ja yrittävät parantaa tätä kuntaa lasten hyväksi. Aina kun yrittää mennä mukaan keskusteluun ja tuoda oman mielipiteensä ja ideansa esille, katsotaan muikeaa päälle. Ja hetken päästä se idea toteutetaan heidän ideanaan. Olen siis muuttanut takaisin kuntaan, jossa asuin n.19vuotta (koko lapsuuteni ja varhais nuoruuteni), enkä muuttanut muutenkaan kovin kauvas (kaukaisin paikka oli n.60kilsan päässä, loput ovat olleet n.25kilsan päässä). Yhteydet tähän paikkaan ovat pysyneet koko ajan, mutta nyt kun muutin takaisin perheen kanssa, tuntuu ihan kuin kukaan ei huolisi mukaan mihinkään. Kaikki todelliset kaverini asuvat kaukana, joten heidän kanssaan ei voi kasvotusten usein jutella.
Yksi täällä (lapseni kanssa) istun..olen kyllä lenkillä törmätessäni johonkin toiseen äitiin, yrittänyt saada jotain keskustelua aikaan, mutta ei..katsotaan vain muikeaa päälle tai nenänvartta pitkin ja mumistaan jotain takasin. Pari kertaa olen kahville pyytänyt meille, mutta ei..kysynyt jos sopisi mennä käymään, että omakin lapseni näkisi muita lapsia, mutta ei...vastataan vain jotain epämääräistä, tai sitten jokin tekosyy.. alkaa jo harmittaa aika rajusti =/
Minulla on muutama hyvä ystävä mutta kenelläkään heistä tai muista kavereistani ei ole lapsia, joten ns. äippäystävää minulla ei ole. Lapsen synnyttyä muutenkin monet ovat vähentäneet tai jättäneet yhteydenpidon kokonaan, mikä on surullista.
Olen yrittänyt nähdä ystäviä niin usein kuin vain mahdollista mutta he eivät asu samalla paikkakunnallam, joten se on hankalaa. Toivoisin niin, että minulla olisi joku kaveri tai tuttava, jolla olisi myös lapsi ja voisimme vaihtaa kokemuksia. En myöskään mene juttelemaan kovin helposti vieraille ihmisille enkä tutustu helposti muihin. Olen aika varautunut uusien ihmisten seurassa.
Mistäpäin te ystäviä kaipaavat olette? :)
tampereelta
kaipaisin myö äippäystävää! kellään kavereistani ei ole lapsia (tai no yhdellä on, mutta asuu niin kaukana). Kaikki päivät olemme oikeastaan kotona tyttäreni kanssa ja odotan miestäni kotiin. Olisi niin kiva saada toisesta äidistä seuraa!:)
Voisitko laittaa minulle vaikka s-postia? [email protected]
Mistä päin oot?
kattelin tuolta sellasta ystävä palstaa missä ihan hirveesti haetaan ystäviä ja kavereita. sitä se on kun on niin vaikee jotenkin tutustuu uusiin ihmisiin. ite oon kauheen varautunu, os joku vieras tulee juttelee niin ajattelen heti että mitähän tuolla on mielessä. tai no en nyt ihan vainoharhanen oo mutta pieni varotus aina alkaa päässä soida. sekin osaltaan vaikeuttaa kavereiden hankkimista. kadehdin vähän äitejä jotka yhessä tuola puistoissa istuskelevat ja vaunuja työntelevät. olis ihanaa ku lähellä asuis joku kaveri tai mielellään vaiika useampikin, sillä tavalla samassa tilanteessa olevia, että vois vaan törmätä leikkipuistossa ja istua ja jutella samalla kun lapset tekee omiaan.
Miulla on kyllä kavereita joitten kaan voin mennä leffaan tai syömään, tai konsertteihin, mut ei heilllä oo lapsia tai sitten ne on jo sen verran isompia ku omat että ei niillä oikein oo yhtisiä leikkejä. jotenkin kaipaan sellasta "kohtalotoveria" tai jotain. rentoa, hauskaa juttelukaveria jonka kanssa jakaa ajatuksia välillä jotain "syvällisiäkin" tai sitten ihan perus paskanjauhantaa :D sehän se viihdyttävintä on!
Kouvolasta olen.
Sama juttu mulla, tuntuu että on kauheen vaikee tutustua uusiin ihmisiin. Ja olen niin paljonn saanut "ystäviltä" paskaa päälle että todella vaikea luottaa keneenkää. Kun olis niin kiva kun olis sellanen ystävä kelle vois kertoa kaikein, eikä tarvis miettiä kertooko hän eteen päin.
Itse oon käyny ahkerasti perhekahviloissa ja kerhoissa, ajanut myös lähikyliin ja kaupunkeihin ja onhan niitä ystäviä karttunut. Se vaan harmillisinta, että tuntuu että kuviot muuttuu tässä elämäntilanteessa nopeesti. Töihin paluut, joku alkaa odottaa toista tai kolmatta, jotkut muuttaa tai eroo... Just kun on tutustuttu ja lapset oppineet yhdessä leikkiin niin sitte tilanne taas muuttuu. Vaan olishan se ihanaa jos naapurissa asuis mukava lapsiperhe tai pari, joiden kanssa jakais arkea!!! Olkaapa kiitollisia, joilla näin on. Parempia aikoja odotellaan siis!
Heippa! Täälläkin yks yksinäinen.. vaikka oon asunut tällä paikkakunnalla jo n. 6 vuotta, en ole löytänyt yhtään ystävää täältä. käyn töissä 20 kilsan päässä ja parista työkaverista on tullut mulle kyllä ystävät mutta toinen heistä asuu n 40 kilsan päässä, toinen asuu n 10 kilsan,mutta hänelläkin on lapset,opiskelut ja työt, joten tosi harvoin nähdään. tää on sellanen pikkukaupunki ettei täällä mitään perhekahviloita ole. olen aina vaan kotosalla lasten kanssa, välillä tuntuu että seinät kaatuu päälle ja hulluks tulee ku ei oo mitään muuta seuraa ja juttukaveria ku oma perhe. ois kiva jos ois joku ketä pyytää vaikka kävelylle tai jotain.. Naapureina on kyllä lapsiperheitä, mutta enpä niihin usein törmää. enkä kyllä mee soittaan kenenkää ovikelloa.. aattelin kyllä että jos jonku kivan naapurin kans rupeen jutteleen ku nähään tossa pihalla ni voisin vaikka ehdottaa vaunukävelylle menoa.. oonpahan sit ainaki yrittäny...