Miten selviän koulussa? Pelkään filosofian tunteja, koska siellä täytyy jutella. Pakollisella kurssilla se ei ollut kamalaa, koska oppilaita oli paljon ja saatoin vain istua rentona takapulpetilla, mutta olen kokenut jo yhden vapaaehtoisen kurssin, ja siellä juteltiin usein. Voisin tietysti olla vielä luuserimpi ja olla menemättä koko kurssille, niin ei tarvitsisi pelätä, mutta en oikein voi ottaa siihen tilalle muutakaan, ja olen muutenkin hieman kurssimääristä jäljessä.
Olen siis todella ujo, kavereita minulla ei ole ja sellaisia en varmasti saakaan, kun en ole kahtena ensimmäisenäkään lukiovuonna saanut. Yksi vuosi siis jäljellä, mutta en tiedä, miten pystyn siihen. Kaksi ensimmäistä vuotta selvisin juuri ja juuri - yhden "välivuoden" se tosin vaati -, koska saatoin olla koulussa yhteydessä edes johonkuhun, mutta viimeinenkin vähäinen juttuseura tulee olemaan poissa tänä syksynä. Minua ahdistaa yo-kirjoitukset. Sanat "abi" ja "ylioppilas" kammottavat minua, jo niiden kirjoittaminen tuo hien pintaan. Olen ujo ja epävarma osittain siksi, että häpeän itseäni - syytäkin todella on, koska olen ruma ja tyhmä. Ei ole tytön elämä helppoa, jos on ruma.
Muut filosofian, ja muutkin, opiskelijat ovat tietysti fiksuja ja hyvännäköisiä. Jos luokka olisi edes täynnä, olisi helppoa. Mutta on kauhean tukalaa, kun on vain muutama oppilas ja joskus täytyy mennä pareiksi keskustelemaan ja väittelemään joistain aiheista, kaikkien kuullen. Hikoilen, haluan kuolla enkä tiedä mitä sanoa, koska en tiedä mistään aiheista mitään ja olen yksinkertaisesti hieman vajaampi ja hitaampi muodostamaan ajatuksia muihin verrattuna. Kauankohan tämänkin tekstin kirjoittamiseen menee? En tiedä, näytänkö tyhmältä muiden silmissä, mutta viimeistään suuni avatessani kyllä näytän.
Enemmän kuin suuret väkijoukot minua kammottaa sellaiset vähän läheisemmät tuokiot ihmisten kanssa; silloin koen vahvasti olevani olemassa muiden silmissä, ja se on vain jotain niin pelottavaa ja noloa.
Mitä mä oikein teen?
Olen siis todella ujo, kavereita minulla ei ole ja sellaisia en varmasti saakaan, kun en ole kahtena ensimmäisenäkään lukiovuonna saanut. Yksi vuosi siis jäljellä, mutta en tiedä, miten pystyn siihen. Kaksi ensimmäistä vuotta selvisin juuri ja juuri - yhden "välivuoden" se tosin vaati -, koska saatoin olla koulussa yhteydessä edes johonkuhun, mutta viimeinenkin vähäinen juttuseura tulee olemaan poissa tänä syksynä. Minua ahdistaa yo-kirjoitukset. Sanat "abi" ja "ylioppilas" kammottavat minua, jo niiden kirjoittaminen tuo hien pintaan. Olen ujo ja epävarma osittain siksi, että häpeän itseäni - syytäkin todella on, koska olen ruma ja tyhmä. Ei ole tytön elämä helppoa, jos on ruma.
Muut filosofian, ja muutkin, opiskelijat ovat tietysti fiksuja ja hyvännäköisiä. Jos luokka olisi edes täynnä, olisi helppoa. Mutta on kauhean tukalaa, kun on vain muutama oppilas ja joskus täytyy mennä pareiksi keskustelemaan ja väittelemään joistain aiheista, kaikkien kuullen. Hikoilen, haluan kuolla enkä tiedä mitä sanoa, koska en tiedä mistään aiheista mitään ja olen yksinkertaisesti hieman vajaampi ja hitaampi muodostamaan ajatuksia muihin verrattuna. Kauankohan tämänkin tekstin kirjoittamiseen menee? En tiedä, näytänkö tyhmältä muiden silmissä, mutta viimeistään suuni avatessani kyllä näytän.
Enemmän kuin suuret väkijoukot minua kammottaa sellaiset vähän läheisemmät tuokiot ihmisten kanssa; silloin koen vahvasti olevani olemassa muiden silmissä, ja se on vain jotain niin pelottavaa ja noloa.
Mitä mä oikein teen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hankit kavereita ja itseluottamusta. Ei niitä kavereita taikaiskuista ilmesty.
Kyseessä on itseluottamuksen puute. Et arvosta itseäsi tarpeeksi.
En nyt halua kuulostaa tylyltä, mutta muiden on sitä asiaa vaikea muuttaa, eli ainoastaan sinä itse voit parantaa itseluottamustasi.
Joo tässä kirjottaa semmonen syrjäytynyt tyyppi... olen kai tarpeeksi rumakin. Nyt viikon päästä alkais toinen vuosi lukiossani. Kammoan yli kaiken juuri mm. filosofian ja psykologian tunteja koska niillä pitää jutella. Eniten englannin ja ruotsin tunteja kun niillä lähes joka tunti tehdään "parityötä kaverin kans". Lukioni onkin pieni maalaislukio jossa "kaikki otetaan huomioon". Isossa kaupunkilukiossa kuulemma ei huomata edes onko tunnilla vai ei (olisimpa mennyt kaupungin lukioon). Mietin juuri että opiskelukin olisi kivaa jos sais vain istua yksin nurkassa. Mietin juuri että eikait minua voi kenenkään kanssa pakottaa tekeen jotakin parityötä.. Kerrankin kun opettaja arpoi parit niin sanoin että tekisin yksin... opettaja sanoi että muuten poistetaan oppitunnilta jos ei tehdä kuten opettaja määrää... Olen huomannut näin kesälläkin että olen niin rauhallinen kun olen en ole ollut epämiellyttävissä tilanteissa. Nyt kun opiskelu alkaa niin olen varmaan hirveän säikkynä ja hermorauniona niinkuin koko viime lukukaudenkin olin....
Kiva saada vastaus henkilöltä, jolla on vähän samantapainen tilanne. Vaikkei se susta varmaan mukavaa ole olla säikkynä siellä koulussa.
Mäkin aina hermostuneena. Aina häpeän, kun joku kulkee ohi tai mä kuljen jonkun ohi. Se on enemmän häpeää kuin ujoutta. Jotenkin se olo, millaiseksi tunnen itteni ihmisten seurassa, tunnen itseni ällöttäväksi. Yksin en tunne sitä samalla tavalla, koska yksin ollessa ei ole ulkonäöllä väliä.
Jos oisin vaan normaalisti ruma tyttö, ni eihän tässä mitään probleemaa olis. Vai valehtelenko itselleni, yritänkö vain perustella kaikki elämäni ongelmat vastenmielisellä ulkonäöllä, olisinko saamaton luuseri, vaikka näyttäisin ookoolta?
No, vaikka meillä olisi kuinka erilaiset syyt tilanteellemme, niin eihän se paljoa muuta. Tiedetään molemmat, millasta se juurikin esim. filosofian tuntien kärsimys on. Joku muu voi nähdä meidän tilanteemme hyvänä ja pitää meitä kiittämättöminä (esimerkkinä tuo yksi kommentti otsikolla "Olisit iloinen"!). Itse taas pidän lähes kaikkia muita valittajia kiittämättömänä, paitsi itseäni. Pitävätköhän muutkin? Jos saisin tuohon kysymykseen kyllä-vastauksia, niin ehkä se antaisi mulle vähän toivoa. Mutta joo, en minä usko, että oikein mikään saa mua uskomaan, että joku ihminen oikeasti pitäisi mua kiittämättömänä, jos näkisi vain ulkonäköni. Silloin todennäköisesti tuon äsken mainitsemani viestin kirjoittajakin ajattelisi: "Onneksi en ole tuo."
Olisit iloinen että edes pääsit lukioon, vitun lehmä!
Ei me kaikki olla oltu noin onnekkaita!
Ilmeisesti meillä on vähän erilaiset käsitykset onnekkuudesta.
Noh, minun mielestä olet onnekas kun edes saat nauttia tuollaisista ylellisyyksistä kuin "filosofia"... saatikka sitten "psykologia", minua vuotta vanhemmat pääsivät lukioon keskiarvolla 6,15. Itse jouduin vuosi sitten amikseen, ainoastaan siitä syystä kun lukion rehtori ja opetushallitus(tai joku vastaava) päätti, ettei lukioon saa päästä liian helposti, joten jouduin 7,66 keskiarvolla amikseen... JESSHH!
Ja usko minua, tämä on ujolle E-R-I-T-T-Ä-I-N kakkamaista.
Anteeksi tuo "hieman" törkeä aloitukseni, alkoi vaan ottamaan pannuun, kun joku valittaa asiasta joka johtuu ainoastaan omasta passiivisuudesta.
Itsekkin olen ujo, mutta se ei tarkoita ettei asialle voisi tehdä mitään.
Se kaikki tapahtuu ihan kirjaimellisesti "sun pään sisällä". Älä ajattele, että "mitähän muut ajattelee minusta", niin muut ei ajattele sinusta(ainakaan mitään negatiivistä.
En ole aiheen aloittaja mutta
"Olisit iloinen että edes pääsit lukioon, vitun lehmä!
Ei me kaikki olla oltu noin onnekkaita!"
Eli pitäivi väkisin olla onnellinen kun pääsi sinne paskalaitokseen? Itse olen siellä vain kun en muutakaan keksi.
"Noh, minun mielestä olet onnekas kun edes saat nauttia tuollaisista ylellisyyksistä kuin "filosofia"... saatikka sitten "psykologia""
Tuliko mieleen että kaikki ei pidä noista aineista? Itse en pidä. Joten en niistä myöskään nauti.
"Anteeksi tuo "hieman" törkeä aloitukseni, alkoi vaan ottamaan pannuun, kun joku valittaa asiasta
joka johtuu ainoastaan omasta passiivisuudesta.
Itsekkin olen ujo, mutta se ei tarkoita ettei asialle voisi tehdä mitään.
Se kaikki tapahtuu ihan kirjaimellisesti "sun pään sisällä". Älä ajattele, että "mitähän muut ajattelee minusta", niin muut ei ajattele sinusta(ainakaan mitään negatiivistä"
Et sitten taida olla tarpeeksi ujo tietääksesi miltä aloittajasta tuntuu ja tässä tapauksessa myös minusta. Minä en ole "ujo" vaan minulla on_erittäin_huono itsetunto. "Ujous" voi olla sellaista söpöä hömpänpömppäilyä eikä välttis rajoita elämistä mutta huono itsetunto voi pahimmillaan johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin (joita nyt ei itellä vielä ole onneksi kuitenkaan paljoa ollut).
Aloittajalle:
Tiedän 100% miltä susta tuntuu. On päiviä ettei kehtaa edes ulos mennä ku häpee itteensä. Mä en aina edes pysyt kattomaan ihmisten päälle ku hävettää niin paljon.
"Mäkin aina hermostuneena. Aina häpeän, kun joku kulkee ohi tai mä kuljen jonkun ohi. Se on enemmän häpeää kuin ujoutta. Jotenkin se olo, millaiseksi tunnen itteni ihmisten seurassa, tunnen itseni ällöttäväksi. Yksin en tunne sitä samalla tavalla, koska yksin ollessa ei ole ulkonäöllä väliä."
Aivan. :/
"millasta se juurikin esim. filosofian tuntien kärsimys on.2
Jep tai puheiden pitäminen, pari (mainitsitkin tämän) tai ryhmätyö. Tai jos ope kysyy sulta jotain vaikka et edes viitannut. Sellaisille tunneille on helppo mennä joista tietää ettei mitään noista edellä mainituista tapahdu. Sehän riippuu opettajasta lähinnä.
Ihana herätä joka v*tun aamu kattomaan sitä petolinnun takamusta peilistä, muka koittaa laittautua nätiks ja pitäis kaikenlisäks vielä ulos kehdata mennä jos ei halua mökkihöperöks muuttua :(
Koulut alkaa.. voi sitä ihanuutta mikä tiedossa
Millon sulla alko tulla noin huono itsetunto. Uskotko oikeesti olevasi ruma(onhan toikin mahdollista, rumia ihmisiä on)? Siis ihan oikeesti. Tiedän ihmisii, jotka on oikeesti masentuneita siitä, että ne on vain tavallisen näkösii. Kuvaile miks sun naamas on petolinnun perse.
En voi antaa muuta neuvoa, kuin mene terapiaan tai vaan yksinkertasesti tee mitä haluut, eihän tää mun asia oo ja maailmassa on pahempiiki ongelmii.
Älä vähättele, huono itsetunto on helvetin vaikee ongelma ja sulla ei sellasta näytä olevan kun et siitä mitään tiedä joten pidä pääs kiinni ja mene itse niiden pahempien ongelmien kimppuun jos ne sua niin häiritsee. Anna euro kerjäläiselle.
Ei jumal.. mitä vähättelyä.. itse taidat olla täydellinen
Oon ollut itte vakavasti masentunut. Luulen kyllä tietäväni miltä se tuntuu. Ei tarvitse olla noin aggressiivinen, hyvään keskustelukulttuuriin kuuluu asiallinen väittely, ja sitähän me haluamme. En ole täydellinen, ainakaan omasta mielestäni. En myöskään pidä itseäni arvottomana(ainakaan tällä hetkellä). Maailmassa on pahempia ongelmia, kuin yhden suomalaisen masennus, edelleenkin pysyn tuon väitteen takana. Afganistan esimerkiksi.
Mistä sait sellasen käsityksen, että toisen huono itsetunto on mulle ärsyttävä asia? Ja toi mun kommentti, että tiedän ihmisii jotka on masentuneita vaikka ne on tavallisen näkösii, ei ollu sarkasmia. Saatoin itteeniki viitata. Olen siis ollut ihan oikeasti masentunut, mutten ole enää ja toivottavasti en koskaan tule olemaankaan. Jos haluat väitellä lisää, niin sopii vallan mainiosti, pidän väittelystä. Muttei haukuta toisiamme, eikä olla turhan aggressiiivisia, jooko?
Se on sääli.
Mieluiten kannattaisi alkaa parantaan omaa itsetuntoa, koska en usko että suomi24:ssä kirjoittelu auttaa tilanteeseenne yhtään mitään.