Tuli tässä taannoin sellainen tilanne, että harkitsin miehen kanssa yhteen muuttamista. Olen eronnut jo vuonna 1970, mutta sen jälkeisestä seurustelusta syntyi 1 lapsi. On jo nyt aikuinen. Tällöin en lapsen isän kanssa missään vaiheessa asunut yhdessä, muuten vain seurusteltiin. Sitten sekin suhde loppui, kunnes pari vuotta sitten taas tapasimme. Harkitsin hänen kanssaan yhteenmuuttoa, mutta itsenäisyys voitti. Olenhan asunut niin kauan yksin, ensin lapsen kanssa, sitten kun hän aikuistui, niin aivan yksikseni koiran kanssa. Funtsasin ja funtsasin, en sittenkään halunnut muuttaa yhteen, en olisi enää sopeutunut, minusta on tullut liian itsekäs. En halua miestä passattavaksi. Nyt saan päättää kaikista asioista aivan yksin. En tule enää koskaan muuttamaan miehen kanssa yksiin. Voihan sitä seurustella muutenkin. Ja luulenpa, että ei mieskään loppujen lopuksi olisi halunnut. Liian itsekäs hänkin. Mitenkä te, jotka ehkä olette tällaisessa tilanteessa, tekisitte? Onko haluja sitoutua?
yhteenmuuttaminen
päätös!
6314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en osaisi enää sopeutua... josko olisin osannut koskaan, sillä 10v. yhteisasuminen kumppanini kanssa nuoruudessa vain ajautui tilanteeseen, että mies muutti luokseni. Nuoruuden tyhmyyttä ja saamattomuutta, mutta koko suhteen ajan toivoin, että mies löytäisi itselleen asunnon...
Nykyinen suhde 7v. ja asumme omissa osoitteissamme. Joskus miettinyt asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että edes tämän miehen kanssa en voisi asua saman katon alla, ellei tilaa olisi tyyliin satoja neliöitä... Vaikka kumppanini antaa minulle omaa aikaani, ei holhoa eikä puutu tekemisiini, en jaksaisi sitä, etten "koskaan saa olla yksin" Olosuhteiden pakosta asuimme väliaikaisesti yhdessä lähes 4 kk. Aika meni hienosti, ilman mitään konflikteja, mutta tausta oli se, että molemmat tajusivat tilanteen väliaikaisuuden, ja varmasti puolin ja toisin panostimme asian toimivuuteen.
vaiko ei olla..siinäpä pulma/aaa..:)
Joo, ei kannata, jos tähän asti on pärjännyt yksikseen, tai ainakin asunut yksin, pärjää kai etiäkkin päin, ja mistä sen tietää koska se t o i n e n sairastuu..
Jos kerran ei ole intiimin yhteydenpidon tarvetta toisen kanssa, niin tuskinpa kannattaa muuttaa yhteen.
Muuten kyllä.
Living apart together on itsenäisten muista riippumattomien ihmisten suhde. LAT-suhde sisältää intiimin yhteydenpidon. Nuoretkin ovat yhä enenemässä määrin päätyneet tälläiseen parisuhteeseen.
Jos ei ole tarvetta seksiin ei ole tarvetta miettiä parisuhteen erilaisia vaihtoehtojakaan.
Jos mies on helppohoitoinen, niin mikäpäs siinä. Sitäpaitsi, ellei muuta yhteen, ei voi sitten erotakaan. Sanoin vain sen takia, kun nykyisin kaikki eroavat.
pointti, tuossa loppulauseessa :) ja niin tosi, ikävä kyllä.