Ensiksi kerätään veroja, että voidaan maksaa virkamiesten palkat. Sitten otetaan velkaa, että voidaan maksaa niistä loput ja muut julkiset menot. Ja sitten (todella vähän) vielä lisää, että voidaan ruokkia kansalaiset, jotka eivät ole riittävästi kauniita ja rohkeita kimaltelemaan huomiotalousjärjestelmä työelämässä ja siihen kehittyneissä epävirallisissa tiedotuskanavissa
Kapitalisteja ei ole. Tai jos on, niin sitten niitä kiinnostaa olla mukana taidenäyttelyissä, kulttuurielässä tai urheilussa, eikä se kuinka työmiehestä saisi vielä viimeisen pisaran puristettua hyötyä itselleen.
Kun muut tavat turvata omaa elässä oloaan ja sukunsa olemista ovat helpompia.
Koska tässä maassa ei ole enää järkevää ajatella sitä mitä itse voisi toisilla teettää. Muutoin kuin siten, että jos joku muu toimii tällaisen käskysuhteen rahoittajana. Kimaltelemalla voi kuulua kaltaistensa joukkoon ja tuntea itseään ehkä astetta paremmaksi.
Sillä onhan se silloin yksinkertaista ja helppoa, jos ei itse tarvitse miettiä ja pohtia sitä miten tässä toiminnassa se euro jauhautuisi niin, että niitä saisi enemmän takaisin kuin niitä on olemisellaan saatu kulumaan. Kuinka kukin vaihe toimii ja onko sen hyötysuhde kaikkein parhain mahdollinen, että euro ei siinä liian pitkää pesisi? Mukavaa on luulla, että voittoa voidaan ainoastaan tehdä siinä, että se lisätään sopivalla kertoimella valmistuskustannuksiin. Tai monilla muilla sellaisilla tekijöillä, jotka perustuvat vain pelkkiin luuloihin.
Todellinen moniosaaminen on Kiinassa ja Intiassa. Siellä riittää väkeä tekemään jokainen omanlaistaan asiaa. Ja sitä kautta se mikä on valttia, eli yksilöosaaminen vähitellen karttuu. Ja tämä on se selittävä tekijä miksi Kiina on idän taloustiikeri ja Intia idän taloudenkobra.
Onko sitten ihme jos nämä ihmisten tekemät ja ylläpitämät sillat romahtelevat siellä täällä?
Kvak kvak
Kapitalisteja ei ole. Tai jos on, niin sitten niitä kiinnostaa olla mukana taidenäyttelyissä, kulttuurielässä tai urheilussa, eikä se kuinka työmiehestä saisi vielä viimeisen pisaran puristettua hyötyä itselleen.
Kun muut tavat turvata omaa elässä oloaan ja sukunsa olemista ovat helpompia.
Koska tässä maassa ei ole enää järkevää ajatella sitä mitä itse voisi toisilla teettää. Muutoin kuin siten, että jos joku muu toimii tällaisen käskysuhteen rahoittajana. Kimaltelemalla voi kuulua kaltaistensa joukkoon ja tuntea itseään ehkä astetta paremmaksi.
Sillä onhan se silloin yksinkertaista ja helppoa, jos ei itse tarvitse miettiä ja pohtia sitä miten tässä toiminnassa se euro jauhautuisi niin, että niitä saisi enemmän takaisin kuin niitä on olemisellaan saatu kulumaan. Kuinka kukin vaihe toimii ja onko sen hyötysuhde kaikkein parhain mahdollinen, että euro ei siinä liian pitkää pesisi? Mukavaa on luulla, että voittoa voidaan ainoastaan tehdä siinä, että se lisätään sopivalla kertoimella valmistuskustannuksiin. Tai monilla muilla sellaisilla tekijöillä, jotka perustuvat vain pelkkiin luuloihin.
Todellinen moniosaaminen on Kiinassa ja Intiassa. Siellä riittää väkeä tekemään jokainen omanlaistaan asiaa. Ja sitä kautta se mikä on valttia, eli yksilöosaaminen vähitellen karttuu. Ja tämä on se selittävä tekijä miksi Kiina on idän taloustiikeri ja Intia idän taloudenkobra.
Onko sitten ihme jos nämä ihmisten tekemät ja ylläpitämät sillat romahtelevat siellä täällä?
Kvak kvak
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.