Hei,
olen aivan KAMALASSA tilanteessa. Opiskelen ensimmäistä vuotta sairaanhoitajaksi Helsingissä. Olen 21-vuotias ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta. Hän opiskelee toisessa kaupungissa nyt kolmatta vuotta emmekä asu yhdessä. Syön Yasmin- pillereitä, tai söin, mutta olen nyt raskaana! Asun isäni omistamassa asunnossa, mutta vanhempani ovat todella uskonnollisia ja vanhanaikaisia, opintoni ovat kesken, jne. Kun he saavat tietää, niin lennän varmasti kuin leppäkeihäs tästä asunnosta ulos. Olen työskennellyt keikkaluonteisesti, minulla ei ole vakituista työsuhdetta, opintotuet juoksee tietenkin koulussa ollessa.
Mutta; mitä teen? Poikaystäväni ei ole muuttamassa takaisin Helsinkiin vuoteen pariin, siihen on parikin aika painavaa syytä. Papereissa minusta siis tulisi, ei yksinhuoltaja, mutta asuisin lapsen kanssa yksin. En tiedä pitäisikö minun harkita aborttia, koska minulla ei opiskelijana ole minkäänlaista taloudellista kykyä elättää ehkä tulevaa lasta, opintoni ovat kesken ja lentäisin täältä kotoa ulos.
Kysyisinkin:
- Minne pitää mennä juttelemaan?
- Saako raskaana oleva mistään asuntoa ja kuka maksaa? Jos minulla ei ole tuloja, kun synnytän, ei MINKÄÄNLAISIA, niin mistä saan rahat vuokraan ja elämiseen? Asun Helsingissä.
- Onko kellään kokemuksia? En ole ikinä ollut sosiaalipalveluiden piirissä, muuta kuin kelan opintotuet. Mitä tässä pitäisi tehdä??
Olen sillä tavalla valmis äidiksi mielestäni henkisesti, mutta ei minulla ole minkäänlaista muuta kykyä elättää lasta. Neuvoja!! Olisin todella kiitollinen :)
olen aivan KAMALASSA tilanteessa. Opiskelen ensimmäistä vuotta sairaanhoitajaksi Helsingissä. Olen 21-vuotias ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa neljä vuotta. Hän opiskelee toisessa kaupungissa nyt kolmatta vuotta emmekä asu yhdessä. Syön Yasmin- pillereitä, tai söin, mutta olen nyt raskaana! Asun isäni omistamassa asunnossa, mutta vanhempani ovat todella uskonnollisia ja vanhanaikaisia, opintoni ovat kesken, jne. Kun he saavat tietää, niin lennän varmasti kuin leppäkeihäs tästä asunnosta ulos. Olen työskennellyt keikkaluonteisesti, minulla ei ole vakituista työsuhdetta, opintotuet juoksee tietenkin koulussa ollessa.
Mutta; mitä teen? Poikaystäväni ei ole muuttamassa takaisin Helsinkiin vuoteen pariin, siihen on parikin aika painavaa syytä. Papereissa minusta siis tulisi, ei yksinhuoltaja, mutta asuisin lapsen kanssa yksin. En tiedä pitäisikö minun harkita aborttia, koska minulla ei opiskelijana ole minkäänlaista taloudellista kykyä elättää ehkä tulevaa lasta, opintoni ovat kesken ja lentäisin täältä kotoa ulos.
Kysyisinkin:
- Minne pitää mennä juttelemaan?
- Saako raskaana oleva mistään asuntoa ja kuka maksaa? Jos minulla ei ole tuloja, kun synnytän, ei MINKÄÄNLAISIA, niin mistä saan rahat vuokraan ja elämiseen? Asun Helsingissä.
- Onko kellään kokemuksia? En ole ikinä ollut sosiaalipalveluiden piirissä, muuta kuin kelan opintotuet. Mitä tässä pitäisi tehdä??
Olen sillä tavalla valmis äidiksi mielestäni henkisesti, mutta ei minulla ole minkäänlaista muuta kykyä elättää lasta. Neuvoja!! Olisin todella kiitollinen :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mene ensimmäisenä asuinalueesi neuvolaan keskustelemaan asioista. Sietä osataan ohjata eteen päin. Ota myös yhteys sosiaalitoimistoon.
Kelasta saat kyllä äitiysrahaa yms.. Että et aivan täysin rahattomaksi jää.. Saat myös luultavasti sosiaalitoimistosta rahaa.. Ei Suomessa lapsiperheitä kadulle heitetä vaan aina löytyy jokin ratkaisu :)
Mene neuvolaan juttelemaan =) .
Minulle kävi hiukan samalla tavalla, paitsi että poikaystävä asui vain 10kilsan päässä.
Vanhempani olivat aika vanhoollisia ja uskovaisia, ja pelkäsin että he eivät hyväksyisi tilannettani.
Itse harkistin aborttia aluksi..menin neuvolaan juttelemaan ja vaihtoehdot lueteltiin.
Harkitsin n.viikon, kunnes tein päätöksen, että lapsi jää. Päätin, että jos vanhempani hylkäävät minut pienen lapsen vuoksi, niin sitten he saavat hävetä. Koska uskovaisethan ovat aina omasta mielestään niin lempeitä kaikkia kohtaan. Eihän se jumalakaan "lapsiaan" hylännyt (näin minulle pienestä pitäen höpötettiin).
Sitten kun ilmoitin vanhemmilleni, yksin (poikaystävä oli silloin töissä ja itseasiassa halusin kertoa yksin).
Vanhempani olivat ensin järkyttyneitä, ja höpöttivät ties mistä naimisiin menosta yms. , jopa abortista. Minä sanoin heille, että "onko nyt sitten teidän jumalan halu, että pieni elämä tapetaan" . Aluksi vanhempani suuttuivat..mutta meni n.viikko, kun äitini sitten soitti ja kysyi että "niin koskas sen pikkuisen on määrä astua tähän maailmaan? Eikä me sitä aborttia tosissamme, ei se ole ihmisen tehtävä viedä pientä elämää" . Ja siitä lähtien he ovat olleet oikein ihani ja mahtavia koko perheelleni. Poikaystävä ei vain kestänyt vielä perhe-elämää, vaan lähti lätkimään. Ajattelin vain, että "sinnehän menee, kyllä mä yksinkin pärjään". Tottakai tuli todella paha mieli aluksi, ja välillä tuntuu vaikealta. Mutta en ole yksin, minulla on ystäviä ja vanhemmat.
Opinnot suoritin loppuun sitten myöhemmin, valmistuin n.2vuotta sitten kokiksi.Eihän minulle enää paljon ollutkaan opintoja suorittamatta.
Itse olen tyytyväinen elämääni ja päätökseeni =) .
Stemppiä sinulle, mihin päätökseen nyt ikinä päädytkin. Ja muista, kuuntele vain ja ainoastaan itseäsi tuossa päätöksessä! Neuvoja voi, ja pitää osata ottaa vastaan, mutta itse teet lopullisen päätöksen.
Lisäys: ja kyllähän se välillä rahallisestikkin oli tiukkaa, mutta voi onneksi sossu auttoi. En ole kovin innokas ikinä ollut menemään sossun luukulle, joten se oli minulle tosi vaikea paikka. Mutta pakko mikä pakko. Lapselle oli saatava vaippoja yms. ja itselle edes jotain ruokaa. Mutta vaikeudet ovat vain vahvistaneet =)
Pitää vain elää itse hiukan niukemmin, että saisi lapselle kaikkea tarvittavaa =) .
Kyllähän siinä vanhempiesikin todellista uskovaisuutta ja rakkautta mitataan, että onko se vain teeskentelyä ja pelkkää tyhjää puhetta, kuten uskovaisiksi itseään kutsuvilla yleensä. Mitä hurskaampi, sitä kovempi on sydän. Aika järkyttävää teeskentelyä on, jos Jeesuksen opetuksia elämännuoranaan pitävät ihmiset heittäisivät oman lapsensa pihalle tämän tultua raskaaksi. Toivottavasti he ovat järkytyksestä selvittyään tukemassa sinua. Mikään ei ole niin tärkeää yksinhuoltajalle tai lapsen kasvattajalle kuin se, että turvaverkosto toimii ja löytyy ihmisiä jotka auttavat ja tukevat. Minulla ei ollut, vaan ne ihmiset, joiden olisi luullut tukevan yrittivät vielä osaltaan nujertaa minut. Eivät onnistuneet vaan menestykseni alkoi lapsen syntymisestä koska lapsi pakotti minut yrittämään kaikkeni itsenikin eteen. Olen kohta tohtorisnainen ja onnellinen kaikesta mitä lapsi on tuonut elämääni. Myös lapseni menestyy hyvin.
Onneksi sinulla on jo jalka opinahjon oven raossa, joten sossu kyllä auttaa kaikin tavoin. Saat tosin vain kaikkien alimpien tariffien mukaiset tuet koska et ole ollut töissä. Itse olin aina toimeentulotuen varassa eikä mitään isompia hankintoja voi mitenkään tt-tuella ostaa. Esim. pesukonetta jne. Lapsen kasvaessa tulee muita välttämättömiä menoja. Suosittelen, että jatkat opintojasi mahdollisimman pian lapsen synnyttyä jotta saat lapselle tämän kasvaessa tarpeellisen hoidon ja mm. harrasteet. Jotkut lapsettomat kuvittelevat, että lapsen huolto on vain ruuan antamista ja vaippojen vaihtamista. Huolehdi myös omasta jaksamisestasi ja ota ystävien tarjoama apu vastaan koska lapsen huoltajuus vie voimavarat. Oma jaksaminen korreloi suoraan lapsen hyvinvoinnin kanssa. Mikä onni, että sinulla on tulossa tutkinto, jolla saat takuuvarmasti töitä! Velvoita lapsen isä hoitamaan oma osuutensa elatuksesta ja kasvatustyöstä. Ihan varmasti selviät, nyt vain neuvolaan!
sinä taloudellisesti pärjäät varmasti, se ei ole suurin kysymys. Kysymys on lähinnä siitä, uskallatko päästää irti vanhemmistasi ja olla välittämättä heidän mielipiteistään ja jaksatko hoitaa lasta pääsääntöisesti yksin ensimmäiset vuodet.
Rahaa saat esim. opintotukea, asumistukea sekä lapsilisää ja äitiyspäivärahaa. Minimiäitiyspäivärahakin on nykyään aika hyvä, itse pärjäsin sillä aika hyvin. Lisäksi sossusta saa tarvittaessa apua, lapsiperhettä ei todellakaan heitetä kadulle Suomessa.
Soita neuvolaan ja kerro tilanteestasi. Heiltä saisit varmasti keskusteluapua. Jotenkin kuulostaa siötä, että abortti voisi kohdallasi olla väärä ratkaisu, etenkin jos teet sen muiden (vanhempiesi, poikaystäväsi) mieliksi. Toki aborttiakin voit harkita, mutta kannattaa tehdä se päätös huolella, koska se on lopullinen. Et voi myöskään tietää, saatko enää tulevaisuudessa lapsia. Ehkä tämän lapsen on määrä tulla nyt? Ja koulustahan voit olla poissa vuoden tai kaksikin lapsen synnyttyä, etkä menetä paikkaasi.
Paljon tsemppiä!
tarvitse tehdä aborttia taloudellisista syistä. Yhteiskunta auttaa. Ja onhan lapsella isäkin.
En usko, että vanhempasi häätävät sinua. Ja jos häätävät, saat kunnalta asunnon.
Harkitse tarkoin, ennen kuin otat aborttia tunnollesi.
Kiitos paljon neuvoista. Niin tosiaan, hyvä että olen jo opiskelemassa. Ehdin käydä sillä tavalla, että opiskelua jää jäljelle alle kaksi vuotta. Alan tällä viikolla järjestelemään asioista :-) Kiitos tsemppauksesta!!