Olen muutaman vuoden ajan suunnitellut koiran hankkimista, rahaa olen säästänyt n. 3000€ tätä varten ja nyt olisi aika alkaa valita rotu. Mopsia ja tiibetinspanielia olen miettinyt, mutta kaipaisin teiltä vielä suosituksia. Ihmisystävällistä, rakastavaa, energistä ja lasten kanssa toimeentulevaa koirarotua etsin ja kaipaisinkin teiltä mopsin ja tiibetinspanielin rinnalle muitakin ehdotuksia. Kiitos.
Suositelkaa rotua.
Koirako..?
5469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanha kunnon sakemanni,ranskanbulldoggi,aussiterrieri,gorgi,sekä monet muut vastaavat rodut
Mihin tarkoitukseen koira tulee? Mitä sinulla on tarjota sille? Haluatko kenties ison ja energisen, joka kulkee kirjaimellisesti joka paikassa mukana vai mieluummin pienen ja rauhallisen sohvalla köllöttelijän? Vai kuulostaisiko iso sohvalla köllöttelijä paremmalta? Aiotko harrastaa koiran kanssa jotain?
Vaikea alkaa ehdottelemaan mitään, kun ei yhtään tiedä mitä ihminen koiralta odottaa ja millainen elämä koiralle tulee olemaan.
Etelävenäläiset, mastiffit, airedalenterrierit, alaskanmalamuutit, vihikoirat, saksanseisojat, kultaisetnoutajat, irlanninsusikoirat ym. suuret rodut voivat suhtautua lapsiin huolettomammin kuin pienet koirat, sillä mitä isompi koira on, sitä heikommaksi se lapset omalla rinnallaan tuntee. Vaikka pienetkin koirat olisivat lapsirakkaita, niin ne joutuvat jatkuvasti olemaan erityisen varovaisia lasten seurassa, etteivät lapset vaikka leikkiessään tai kävelemään opetellessaan (vauvat) vahingossa tallaa niitä. Isot koirat näkevät lapset myös paljon vaivattiomampina kuin pienet koirat niiden melutessa.
Ja kaiken rotuiset koirat oppivat myös kulkemaan remmissä mahdollisimman vähän vetämättä, varsinkin jos tietävät heikon lapsen olevan taluttimen toisessa päässä.
Kerro itsestäsi, asutko maalla vai kaupungissa, kuuluuko perheeseen muita kuin sinä ? Koiran turkinhoito on myös tärkeää, joten haluatko trimmattavan vai minkälaisen rodun ? Kerro itsestäsi vähän. Suosittelisin sinua kuitenkin hankkimaan koirakirjoja ja tutustumaan erilaisiin rotuihin, sitten pähkäillä mikä sopisi sinulle, täälläkun kaikki hehkuttavat usein niitä ' omia ' rotuja =)
Hyvä kun olet säästänyt rahaa, koiran hankinta vie jonki verran ja koiran hoitoon menee paljon rahaakin ne eläinlääkäri maksut ym.
on rotu, johon voisit tutustua googlettamalla. Sellainen jota ei ehkä monelle tule mieleen. Niitä on vaikeaa saada, mutta kärsivällisyys ja sinnikkyys palkitaan. Meillä on 3kk bostonityttö, ja on aivan valloittava tyyppi. Bostoni on monella tapaa helppo, lyhyt turkki, sopivan pieni(mutta olemus kuin isolla rodulla), en ole tavannut koskaan bostonia joka räksöttäisi(niinkuin suurinosa pienistä roduista),osaa touhottaa(muttei liiankaan vilkas), erinomainen harrastusrotu(mutta sopeutuu hyvin muunlaiseenkin elämään), vielä suht terve rotu,rakastaa lapsia ja muita eläimiä, tottuu helposti uusiin tilanteisiin, rohkea, rakastaa hellimistä, osaa osoittaa mieltä, jääräpäinenkin(mutta keskimäärin vähemmän jääräpäinen kuin terrierit), kuuluu seurakoiriin.Mitähän muuta? Me tutkittiin vuosia eri rotuja, ja aina jos esim. ihastui ulkonäköön, niin oli esim liian arka rotu tms, tai jos luonne täsmäs niin ei ulkonäkö tai sitten vaativampi turkinhoito. Ja ekaksi koiraksi emme halunneet isoa rotua, ja pikkukoirat monet sitten taas haukkuvat herkästi(asumme rivitalossa). Bostoni on pieni-suuri koira, pieni koko mutta suuren koiran luonne. Ja bostonin viisauden näkee jo kun katsoo silmiin. On lyttynokkainen, mulkosilmäinen, joista moni ei pidä. Mutta bostoni ei krohise samallalailla kuin monet muut lyttynokat, ja on paljon ketterämpi kuin esim ranskan bulldoggi(ulkonäöllisesti hiukan bostonia muistuttava).
Me ollaan tavallaan ihan ällikällä lyötyjä kuinka joku rotu voikin olla niin täydellinen, meille siis!
Mutta jos tähän rotuun haksahdat, saat tehdä töitä että sellaisen itsellesi saat. Me oltiin yli vuoden verran yhteydessä moniinkin kasvattajiin, kävimme tutustumassa 3eri kasvattajaan jo ennen pentujen syntymää. yhdessä paikassa kävimme sitten katsomassa pentuja 5viikoisina mutta varauksia ei oteta vastaan, ja jäimme ilman vaikka vaikutti että olisi mahdollisuus. Mutta pentukoot on pieniä, ja suurinosa pennuista menee jollekkin kasvattajalle tai muuten jo tunnetulle(hyvälle koiraharrastajalle). No me sitten saatiin kuiteskin lopulta omamme olisko ollut 5-6kasvattaja johon olimme yhteydessä. Mutta pitkin suomea tuli reissattua vuoden verran ennen kuin saatiin oma tuhisija!