Olen ollut muutaman vuoden jo sairas, käynyt tuhansissa tutkimuksissa, mutta ei ole selvinnyt
mikä minulla on.
Sairaus alkoi sillä että söin jotain, ja meni 10-30min ja mahaani alkoi sattua, ja kaikki syömäni tuli ripulina ulos.
Kaikki tutkittiin laktoosi-intoleranssista ärtyneeseen paksusuoleen, mutta kaikkien tutkimusten mukaan olin täysin terve. Tutkimukset jatkuvat edelleen, ja taas keskiviikkona Jorvi kutsuu.
Sairaus on aiheuttanut sen, että en pysty syömään muualla kuin kotona, koska vieraissa paikoissa on todella noloa juosta syönnin jälkeen vessaan koska maha on mennyt sekaisin. Se on aiheuttanut myös sen, että välttelen tiettyjä ruokia, joista menee maha kaikista pahiten sekaisin, näin monta asiaa on jäänyt pois ruokavaliostani. Lisäksi ruuansulatukseni ym toimii niin nopeasti, että en ehdi lihota. Joten olenkin laihtunut monen monta kiloa parin vuoden aikana.
Välillä olen syömättä koko päivän, koska sairaus on vienyt myös näläntunteeni pois, jos ajattelen ruokaa minulle tulee pahaolo, koska ajattelen miten se sekoittaa vatsani, miten mahani tulee todella kipeäksi, tai miten minun on pakko oksentaa kaikki syömäni ulos, koska mahani ei kestä sitä, ja se tulisi väkisinkin ulos.
Tavallaan tätä ei voi sanoa syömishäiriöksi, koska olin ennen sairautta aivan sinut vartaloni kanssa, en minä pahakseni pistä että laihdun sairauden takia, mutta olisi kyllä mukavaa pystyä syömään ilman näitä kaikkia sivuoireita.
Kävin taas äsken puntarilla ja huomasin että on taas kiloja ropissu, peilin edessä äsken ihailin täysin littanaa vatsaani.
En voi sanoa että sairauteni olisi herkkua, mutta ei tämä uusi 'laihempi minä' näytä yhtään huonolta.
..Pitäisi vielä alkaa tekemään vatsalihaksia ja käydä lenkillä, niin saisi vähän lihaksiakin näkyviin.
mikä minulla on.
Sairaus alkoi sillä että söin jotain, ja meni 10-30min ja mahaani alkoi sattua, ja kaikki syömäni tuli ripulina ulos.
Kaikki tutkittiin laktoosi-intoleranssista ärtyneeseen paksusuoleen, mutta kaikkien tutkimusten mukaan olin täysin terve. Tutkimukset jatkuvat edelleen, ja taas keskiviikkona Jorvi kutsuu.
Sairaus on aiheuttanut sen, että en pysty syömään muualla kuin kotona, koska vieraissa paikoissa on todella noloa juosta syönnin jälkeen vessaan koska maha on mennyt sekaisin. Se on aiheuttanut myös sen, että välttelen tiettyjä ruokia, joista menee maha kaikista pahiten sekaisin, näin monta asiaa on jäänyt pois ruokavaliostani. Lisäksi ruuansulatukseni ym toimii niin nopeasti, että en ehdi lihota. Joten olenkin laihtunut monen monta kiloa parin vuoden aikana.
Välillä olen syömättä koko päivän, koska sairaus on vienyt myös näläntunteeni pois, jos ajattelen ruokaa minulle tulee pahaolo, koska ajattelen miten se sekoittaa vatsani, miten mahani tulee todella kipeäksi, tai miten minun on pakko oksentaa kaikki syömäni ulos, koska mahani ei kestä sitä, ja se tulisi väkisinkin ulos.
Tavallaan tätä ei voi sanoa syömishäiriöksi, koska olin ennen sairautta aivan sinut vartaloni kanssa, en minä pahakseni pistä että laihdun sairauden takia, mutta olisi kyllä mukavaa pystyä syömään ilman näitä kaikkia sivuoireita.
Kävin taas äsken puntarilla ja huomasin että on taas kiloja ropissu, peilin edessä äsken ihailin täysin littanaa vatsaani.
En voi sanoa että sairauteni olisi herkkua, mutta ei tämä uusi 'laihempi minä' näytä yhtään huonolta.
..Pitäisi vielä alkaa tekemään vatsalihaksia ja käydä lenkillä, niin saisi vähän lihaksiakin näkyviin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko elämässäsi jotain, joka stressaa? Tai kärsitkö ohella myös unettomuudesta?
Itselläni tutkittiin v2008 vatsavaivoja ja kävin verikokeissa, ultrassa, magneettikuvissa, tähystyksissä -- ja koskaan ei selvinnyt minkäänlaista syytä. Aloin myös välttelemään ruokailuja vieraissa paikoissa - tai en syönyt mitään ennenkun pääsin kotiin , esim. koulupäivän tai työpävän jälkeen. Listasin mitä voin syödä ilman että maha taas sekoaa - ja karsin kaiken muun pois. Kärsin ties miten monista puutostiloista, ja se vaiva kun jatkui ja jatkui, aloin jo uupua. Samalla tavalla minäkin pidin toisaalta siitä ulkonäöstä, mutta olin jo hoikka ennen tätä rumbaa. Vihasin ja pidin siitä. Vaiva vei minut lopulta unettomaksi - kerran valvoin putkeen kuukauden, ennenkun sain lääkäriltä apua.
Ajan kanssa vaiva alkoi "parantua" ja osasin yhdistää sen näin jälkikäteen stressiin. Pää, ja ns. mielenterveyden häiriöt voivat olla suuri syy, joka vaikuttaa muualle kehoon. Sitä ei välttämättä tunnista, varsinkaan kun ravaa lääkärissä ja etsii muka oikeaa syytä vaivoihin, jota ei koskaan löydy --- kun sitä ei todellisuudessa ole.
Viestisi kuulostaa minusta vähän siltä, että kärsit jonkinlaisesta syömishäiriöstä, tai että saatat edesauttaa vatsavaivojasi koska et tavallaan halua niiden loppuvan uuden ulkkomuodon takia. En osaa selittää, mutta pointtini lyhyesti oli se, että onko päässä kaikki hyvin? Jos ei, se voi olla syy vatsavaivoihin.
Viimeisin lääkäri joka tutki vatsavaivojani kehotti asiallisesti että olisiko tarvetta mennä mielenterveystoimistoon ja kysyi, tunnenko oloani yhtään masentuneeksi. Otin sen sillon loukkauksena, mutta kun sen jälkeen elämä rauhoittui (oli siihen aikaan tosi stressaava elämäntilanne) , myös vatsavaivat katosivat lähes jäljettömiin. On oireita vieläkin, ja ne on tosi häiritseviä edelleen, mutta mitään akuuttia ei enää ole. Ainakaan usein.
http://anawithlifestyle.webs.com/