Eräs vanha ystäväni herätti minut viime yönä humalaisella viestillään. Se sai minut palaamaan tälle palstalle lukemaan kauhulla viestejä joista puuttuu täysin intohimo ja huumori. Siksi päätin kirjoittaa teille pienen tarinana siitä miten nainen isketään ja näin illan kunniaksi laitan sen tänne jotta saisin nukkua ensiyön rauhassa, tai sitten ei ...
Täällä kirjotetaan alapäästä, mutta homo sapiensin elämässä kaikki tapahtuu ensin yläpäässä ja sitten viimeksi myös yläpäässä, sillä seksuaalisen nautinnon lopullinen huipentuma on sekin vain aivojen tuotetta, hermoradat kun päättyvät kallonalaiseen rauhaseen nimeltä aivot.
Kauniille naiselleni tarjoaisin ensin esteettisen alkupalan joka silmien kautta aivoihin tunkeutuessaan saa hänet tuntemaan itsensä erityisen tärkeäsi. Esteettisen vaikutelman maksimoimiseksi hänelle pitää juottaa vähintään yksi lasillinen kuohuvaa, sillä jännittyneen naisen aistit aktivoituvat vasta lievässä humalatilassa. Rauhoittava musiikki saa hänet avautumaan kuin auringon valo yökasteen kostuttaman kukan, joten kaikkien asitien rauhoittamiseksi on liikenteen häly peitettävä musiikilla.
Kun nainen on saatu hypnoottiseen tilaan hänen vatsansa täytetään kevyellä ruualla joka huuhdellaan alas ruuansulatuselimistöön lievästi alkoholipitoisen viini avulla. Jos nainen alkaa humaltua on hänet vietävä parvekkeelle tai terassille huilaamaan hetkeksi ruokailusession jälkeen. Jos nainen alkaa olla hieman humalassa hänelle täytyy jälkiruuaksi tarjota makeaa hyvin kaloripitoista jälkiruokaa makean viinin kera. Jos hän on selvästi humaltunut pelkkä musta kahvi riittää. Jos hän ei humallu hae kylmiöstä kaljakori tai ota pakasteesta vodkapullo. Tässä tapauksessa, anna naisen juoda se ja mene itse nukkumaan. Peli on pelattu, mutta jos tosin käy jatka lukemista tästä eteenpäin.
Tämän käsittelyn jälkeen hänet ohjataan olohuoneen sohvalle, pöydälle on jo valmiiksi sytytetty muutama eteerisellä öljyllä valeltu kynttilä ja huoneen valaistus on säädetty himmeäksi. Jos aurinko edelleen paistaa suljetaan kaihtimet, se säästää myös mahdollisten naapurien häiriintymisen kun tilanne sohvalla etenee.
Tässä vaiheessa, riippuen naisen älykkyysosamäärästä, humaluusasteesta ja sivistystasosta, nostetaan pöydältä kirja, CD-levy tai sarjakuvalehti. Kirjan on hyvä olla runokirja josta naiselle lausutaan hurmaava runo. Levy tulee tarkoin valita naisen mieltymyksiä ja tilanteen vakavuutta vastaavaksi. Jos kyseeseen tulee sarjakuvalehti loppuvat minun taitoni, sorry. Muijalle sitten lausutaan runo tai pari, soitettaan joku biisi ja sitten korvaan, joka siinä vaiheessa on jo hyvä olla nuoltu ja suussa, lausutaan kohtalokkaita sanoja kuten: ”Sinun silmäsi loistavat kuin tähdet” tai ”Mikä on tuo parfyymi joka saa minut kiihottumaan”. Tässä vaiheessa hän yleensä on valmis siirtymään joko vierashuoneen patjalle tai makuuhuoneen silkkilakanoihin.
Siinä tapauksessa että nainen valitsee vierashuoneen patjan on patjan alle hyvä laittaa herneitä ja lakanoiden tulee olla hiostavat ja epämiellyttävät jotta hän yöllä vielä joutuisi miettimään valintaansa ja ehkä tultuaan toisiin aatoksiin siirtyisi makuuhuoneen puolelle ...
Hmm, tästä eteenpäin voittekin sitten jatkaa uneksimista. Hyvää yötä!
Täällä kirjotetaan alapäästä, mutta homo sapiensin elämässä kaikki tapahtuu ensin yläpäässä ja sitten viimeksi myös yläpäässä, sillä seksuaalisen nautinnon lopullinen huipentuma on sekin vain aivojen tuotetta, hermoradat kun päättyvät kallonalaiseen rauhaseen nimeltä aivot.
Kauniille naiselleni tarjoaisin ensin esteettisen alkupalan joka silmien kautta aivoihin tunkeutuessaan saa hänet tuntemaan itsensä erityisen tärkeäsi. Esteettisen vaikutelman maksimoimiseksi hänelle pitää juottaa vähintään yksi lasillinen kuohuvaa, sillä jännittyneen naisen aistit aktivoituvat vasta lievässä humalatilassa. Rauhoittava musiikki saa hänet avautumaan kuin auringon valo yökasteen kostuttaman kukan, joten kaikkien asitien rauhoittamiseksi on liikenteen häly peitettävä musiikilla.
Kun nainen on saatu hypnoottiseen tilaan hänen vatsansa täytetään kevyellä ruualla joka huuhdellaan alas ruuansulatuselimistöön lievästi alkoholipitoisen viini avulla. Jos nainen alkaa humaltua on hänet vietävä parvekkeelle tai terassille huilaamaan hetkeksi ruokailusession jälkeen. Jos nainen alkaa olla hieman humalassa hänelle täytyy jälkiruuaksi tarjota makeaa hyvin kaloripitoista jälkiruokaa makean viinin kera. Jos hän on selvästi humaltunut pelkkä musta kahvi riittää. Jos hän ei humallu hae kylmiöstä kaljakori tai ota pakasteesta vodkapullo. Tässä tapauksessa, anna naisen juoda se ja mene itse nukkumaan. Peli on pelattu, mutta jos tosin käy jatka lukemista tästä eteenpäin.
Tämän käsittelyn jälkeen hänet ohjataan olohuoneen sohvalle, pöydälle on jo valmiiksi sytytetty muutama eteerisellä öljyllä valeltu kynttilä ja huoneen valaistus on säädetty himmeäksi. Jos aurinko edelleen paistaa suljetaan kaihtimet, se säästää myös mahdollisten naapurien häiriintymisen kun tilanne sohvalla etenee.
Tässä vaiheessa, riippuen naisen älykkyysosamäärästä, humaluusasteesta ja sivistystasosta, nostetaan pöydältä kirja, CD-levy tai sarjakuvalehti. Kirjan on hyvä olla runokirja josta naiselle lausutaan hurmaava runo. Levy tulee tarkoin valita naisen mieltymyksiä ja tilanteen vakavuutta vastaavaksi. Jos kyseeseen tulee sarjakuvalehti loppuvat minun taitoni, sorry. Muijalle sitten lausutaan runo tai pari, soitettaan joku biisi ja sitten korvaan, joka siinä vaiheessa on jo hyvä olla nuoltu ja suussa, lausutaan kohtalokkaita sanoja kuten: ”Sinun silmäsi loistavat kuin tähdet” tai ”Mikä on tuo parfyymi joka saa minut kiihottumaan”. Tässä vaiheessa hän yleensä on valmis siirtymään joko vierashuoneen patjalle tai makuuhuoneen silkkilakanoihin.
Siinä tapauksessa että nainen valitsee vierashuoneen patjan on patjan alle hyvä laittaa herneitä ja lakanoiden tulee olla hiostavat ja epämiellyttävät jotta hän yöllä vielä joutuisi miettimään valintaansa ja ehkä tultuaan toisiin aatoksiin siirtyisi makuuhuoneen puolelle ...
Hmm, tästä eteenpäin voittekin sitten jatkaa uneksimista. Hyvää yötä!
Vastaukset 81
Vanhimmat
Sä oot magee! Koska tavataan :-D
Sulla sitä huumoria ja hauskaa riittää. Mut monella on paljon vaikeempaa. Voi kun elämäs oliskin vaan huumoria ja intohimoo, mut ei oo..
oot aika lipevä akka!
ja huumorintajuinen, toisin kuin sinä ;)
Hahahahahahahaha :D
Tyttiksen kanssa tossa naurettiin kippurassa. Huumori täältä tosiaankin puuttuu mutta me digataan sua in tosissaan. Toivotaan tarinalle jatkoa :)
Sun huumori on sitä että omassa itsekeskeisyydessäsi ja paremmuudentunteessasi mollaat kanssasisariasi.
Tukehdu itseesi !
ja älkää olko niin tosikkoja
miten erillaiset huumorintajunnat meillä naisilla on:D
Hyvä Arttu!!! Jatkoa kiitos! Miten sitten pitää toimia aamun koittaessa?
Mulla on ollu vähän vaikeuksia aamuisin:( On "susiaamuja" ja muutenkin menee sormi suuhun aamuisin...
Oletan että halutaan päästä ämmästä eroon, mitäs muutakaan.
Jos halutaan päästä hänestä kokonaan eroon sepitetään tarina omista huolista ja murheista. Olet tehnyt rikoksen, joutumassa raastupaan ja ehkä jopa vankilaan. Poliisit tulossa ihan kohtapian. Tai sinulla on suuria taloudellisia vaikeuksia, olet ehkä menettämässä työpaikkasi ja kaunis koti ja omaisuus on menossa pakkolunastukseen. Ulosottomies tulee vartin päästä tekemään arvion. Jos nämä eivät tehoa, kerro että sinulla on arvaamaton ex-aviomies joka on elinkautisvanki ja tulossa tänään lomille. Täällä koska tahansa.
Jos halutaan eroon vain hetkellisesti, eli haluat käyttää häntä hyväksesi vielä jatkossakin, keksi joku lievempi tarina. Olet murheellinen, exäsi on tulossa käymään ja haluaa keskustella kanssasi eroon liittyvistä asioista. Kerro että tarkoituksesi on nyt sanoa hänelle suoraan että olet tavannut aivan ihastuttavan naisen ja aiot aloittaa uuden elämän tämän kanssa. Pyydät nätisti akkaa lähtemään, kerrot että exä on kamala ihminen, mustasukkainen ja pirullinen, etkä halua että naikkonen joutuu tämän hampaisiin. Näin saat peliaikaa lisää.
Jos sitten myöhemmin haluat päästä ämmästä kokonaan eroon voit kertoa että exäsi haluaa sinut sittenkin takaisin, rakastat häntä vieläkin, hän on sittenkin se elämäsi nainen ja olet päättänyt antaa exällesi uuden tilaisuuden. Näin pääset myöhemmin ämmästä kätevästi eroon. Ja jos sen jälkeen joskus alkaa vanha suola janottaa voit keksiä jatkon, että on ikävä, olet ajatellut häntä koko ajan ja exäsi onkin nyt menneisyyttä. Näin voit pitkänkin ajan kuluttua yrittää saada hänet vielä takaisin koukkuun, tai sitten se ei ehkä onnistu enää. Riskinsä kaikessa.
Miten naisen taas saisi pysymään yön jälkeen aamupalalla, mielellään puolille päivin tai villeissä toiveissa koko päivän?
Mulla kun naiset tuppaan karkaamaan heti aamusta, en kerkee edes aamukahvia laittaa tippumaan, nyyh!
Nyt täytyy myöntää että en ole kaikkitietävä. Minua on täällä nimitelty itsekkääksi paskiaiseksi jolla on kommentti kaikkeen ja joka kuvittelee tietävänsä kaiken, mutta tähän kysymykseen minulla ei ole vastausta. Muutamia esimerkkejä elävästä elämästä sentään löytyy:
Eräs nainen yöpyi kerran luonani. Hän oli hiukan huonossa kunnossa ja tarjosin hänelle yösijaa. Aamulla tultuaan tolkkuihinsa hän lähti nopeasti kotiin tyttöystävänsä luo. Tiettävästi he elävät vieläkin onnellisessa parisuhteessa.
Toisen kerran tarjosin yösijaa naiselle. Hänkin lähti aamulla nopeasti. Myöhemmin selvisi että hän oli ehkä hiukan kiinnostunut minusta, mutta minä olin silloin varattu ja mitään ei siis luonnollisestikaan tapahtunut, joten tuotin ehkä hänelle pienen pettymyksen. Tämäkin nainen elää onnellisessa parisuhteessa nykyisin.
Heteroystäväni lähtee usein aamuisin ennen kuin olen herännyt. Mutta hän kertoo asiasta aina illalla etukäteen, joten en edes herää valmistamaan aamiaista.
Mun täytyy tunnustaa, että oon parisen kertaa liuennut paikalta aamulla ennenkuin toinen on herännyt.Ei vaan tuntunut aamulla herätessä ihan samalta kun yöllä.
Olen myös "karannut" yöllä kun nainen on nukahtanut.Seksin jälkeen en vaan saanut unta ja katselin nukkuvaa naista.Totesin että tuskin meillä mitään sen kummempaa koskaan tulisi ja päätin häipyä.
Kerran hän näki minut ja tuli kysymään miksi en jäänyt aamuun asti?Huijasin, että pelkäsin että häntä kaduttaisi aamulla.Sinä iltana hän palasi vielä juttusille ja pyysi yöksi jos lupaisin jäädä aamuun asti.Lähdin vasta aamukahdeksalta.Hän nukkui sängyssään, jossa pidimme toisiamme hyvänä aamuviiteen.
Luin viestisi moneen kertaan.
Ehkä ”karkuruutta” ei ole se että lähdit aamulla, vaan se, että menit illalla tai yöllä paikkaan jossa et edes uskonut viipyväsi loppuelämääsi.
Sellaista elämä on, mutta sen ei tarvitsisi olla sellaista, eihän?
Oletko pyytänyt heitä jäämään?
Minäkin olen usein karannut aamulla, mutta lähes jokaisessa tapauksessa olisin pyydettäessä ollut valmis jäämään. Jos toinen osapuoli on kiinnostunut, niin mikäs siinä. Eipä se tutustuminen vielä mihinkään sido, eikä siitä haittaakaan ole, vaikka en mitään maailmoja suurempaa kipinää (ainakaan heti) tuntisikaan.
Siihen tukehtuu vielä;oota vain.
itse iskin viimeisimmän ( ja viimeisen? ) suoraan kadulta tarjoamalla hänelle kyydin kotiinsa loputtoman pitkän taksijonon hänniltä koleana helmikuisena yönä armon vuonna 2004. asunnollaan sitten pikaisesti siemaistun kahvinkupposen jälkeen siirryimmekin välittömästi aikaa tuhlaamatta ja suoraa päätä lakanoiden väliin uppoutuen intohimoisesti seikkailemaan toistemme erogeenisille vyöhykkeille kehojamme yhä uudestaan voimistuvalla syklillä takovan hekuman nostaessa ekstaasin ennen kokemattomiin sfääreihin.
asiaa tietysti helpotti allekirjoittaneen charmantti ja kaikin puolin miellyttävä olemus sekä kohtelias käytös, -joskaan unohtamatta kehollisen rakkauden aikana esiin noussutta tuhmaa villieläintä. aikuiset naiset näetsen tykkäävät myös primitiivisistä leikeistä ja suorasta toiminnasta, -tarpeen tullen. :)
en vaan kehdannut kirjoittaa.
Siis aika vaivalloiselta vaikuttaa ja hitaalta tuo Ardean ehdotus... ja kauhee määrä alkoholiakin lotrataan, ei tollasen jälkeen välttämättä pysty mihinkään... ehkä toi olikin malli, miten nainen kaadetaan. Tuo koko ruokalaji-repertuaari saattaa tepsiä sellaisiin akateemisiin kulinaristeihin, jotka haluavat vaalia keski- tai yläluokan tapoja.
Isken harvoin naisia - siis tolleen kertaheitolla - koska haluan vähän tutkailla tyyppejä, ennen mitään varsinaista "siirtoa". Mutta tämän tutkailun ja tutustumisen kuluessa iskeminen tapahtuu kyllä osoittamalla kiinnostusta pidemmän ajan kuluessa, hymyilemällä ja yksinkertaisesti flirttailemalla sekä kehonkielen että ihan verbaliikan kautta. Kerran olen ihan vahingossa iskenyt naisen heittämällä huulta ja kertomalla "vaihtaneeni lakanatkin" (ja hups, tää toinen otti sen signaalina ja siinähän sitten oltiinkin jo suhteen poikasen alussa).
Ensinnäkin tuo hajuste kannattaa suihkuttaa omalle iholle. Olennaista on toisen tuoksun lisäksi ulkomuoto, olemus, tyyli ja miten kemiat - kehon, sydämen ja persoonan - kohtaa. Nää kemiat pystyy selvittää 2 minuutissa, esim. tosiaan autossa istuessa...
Ehkä baarista on helpoin "iskeä" naisia, koska monet ovat siellä muutenkin sillä mielellä liikkeellä... mutta missä vaan voi flirttailla! Go girls! Ja tarjota "kyytiä"!
ilahduttavaa että testosteronilla valeltu olemuksesi viihtyy tarinoitteni parissa edelleen. Sinun tarinasi on kiehtova kaikessa yksinkertaisuudessaan, mutta lesbot täällä tuskin pitävät siitä. Lesbon elämän on oltava tylsää ja vaikeaa, ei taksijonosta isketä tyttöystävää, eikä kahvikupposen jälkeen suoritettu akti johda suhteeseen. Toki tiedän että näitä suoran toiminnan naisia on, mutta he ovat seikkalijoita, joille nainen taksitolpalla tai asemalla on pelkkää kulutustavaraa joka lyhytaikaisen käytön jälkeen heivataan takaisin kadulle.
clou on siinä, että virallisestihan minä en kuuluisi palstan viiteryhmään vaan paikkani on käytännössä "vihollisleirin" eli heteromiesten ryhmässä.
kuitenkaan asia ei siitä muutu, sillä tieteelliset tutkimukset ja kokemusperäisesti koettu elämä osoittavat heteromiesten ja lesbojen toimivan jokseenkin samoilla kriteereillä parinmuodostuksen suhteen. suoraviivainen toiminta yhdistettynä tunneälyyn johtaa yleensä maksimaaliseen parhaaseen lopputulokseen. tosin tämän iskemäni naisen suhteen nopea toiminta osoittautui valtiksi myös muutaman parisuhteessa eletyn vuoden jälkeen yhteisellä päätöksellä purettuun yhdessäasumiseen. niinpä nykyään elämmekin kumpikin arkea omissa kodeissamme ja panostamme sitten harvakseltaan laadukkaisiin yhteisiin hetkiin, kuten matkailuun ja sen sellaiseen, jolloin voimme kokea uudelleen ensirakastumisen hetket aina uudelleen uusissa ympyröissä ja erityisellä intensiteetillä.
kyllä kyllä, naisetkin ovat yksilöitä ja niinpä toiset ovatkin hitaamin syttyviä. näihin tapauksiin pätee tokikin nuo esittämäsi teatraaliset ja jokseenkin narratiiviset juksautukset, mutta silloin voidaan myös kysyä, että ollaanko tässä hiukan heikoilla jäillä liikkkumassa, koska tuollainen johdatteleva ja nautintoaineilla, kuten alkoholilla, aikaan saatu hyvänolon tunne ja riippuvuussuhde perustuu osittain valheeseen tai ainakin mielikuvien luomiseen. luodaan siis illuusio rakastumisesta.
mielestäni siis miesten ja tutkimusten mukaan myös useimpien lesbonaisten tapa esittää asia suoraan ilman kaartelua on rehellisempää eikä johda arveluttaviin ja nolostuttaviin väärinymmärtämistilanteisiin. esimerkkinä tästä miesten suorasta toiminnasta teinkin jo aloituksen miesten chatti-käyttäytymisestä tuonne gay-palstalle.
kulinaristisella tapakulttuurillahan tässä leikitään. Sanotaan että toisen voi oppia tuntemaan matkalla. Samoin naisesta tulee yllättäviä piirteitä esiin ruokapöydässä ja varsinkin viinipullon ääressä. Jos akka on juoppo, se vetää ruokajuomaa litratolkulla ja sillä mittarilla voi jyvät helposti erotella akanoista.
Ruokailutottumuksista selviää monta seikkaa naisesta. Onko mahdollista alttiutta sydän ja verisuonitaudeille epäterveiden pikaruokatottumusten muodossa. Runsas alkoholinkäyttö vielä lisää riskiä. Ei voi elätellä toiveita pitkäaikaisesta suhteesta sellaisen kanssa, joka syö ja juo itsensä hengiltä. Tietysti, jos hän on rikas, voit päästä perimään rekisteröidyn parisuhteen kautta, mutta riskejä on aivan liikaa. Samoin, jos nainen syö paljon ja kalliita ruokalajeja, hän tulee pitkässä juoksussa kalliiksi ylläpitää.
Kaikki seikat on otettava huomioon kun tosirakkautta etsii.
sun kevyet juomat, kehuisin ruokia, kiittäisin ja poistuisin, vaikka olenkin "akateeminen". Mutta luulen, että tuo repertuaari voisi tehdä vaikutuksen nimenomaan niihin, joille esim. "oman akateemisuuden mainostaminen" ja se tapakulttuuri on tärkeää.
En voi sietää näennäissivistyksellä tärkeilyä... todellinen akateemisuus ja äly etsiytyy todellisten haasteiden pariin, ei nippelitiedolla, kulinaristisilla viinimerkeillä tms. briljeeraamiseen, etenkään tällaisella palstalla.
Mutta moni sai sun fiktioista iloa...
Mä en kyllä aamulla valehtelisi, sanoisin vain, että mulla on sitä ja sitä menoa tai tekemistä siitä ja siitä alkaen. Kannattaa olla rehellinen, silloin osoittaa arvostavansa toista myös ihmisenä. Lesbopiirit ovat tosi pienet - edelleenkin. Kaikki ymmärtävät, että deitti päättyy johonkin aikaan.
ootte niin hauskoja, että ois kyl kiva saada teidät saman pöydän ääreen keskustelemaan syvällisesti =D
Olis tosiaan kiva saada nuo kaksi samaan sänkyyn "keskustelemaan" syvällisesti ja minä myös ;)
onkin jo "keskustelleet" samassa sängyssä mutta SÄ et päässyt mukaan ;)
Niin se varmaan onkin.Enhän minä ikinä pääse mitään mihinkään missään:(
Synkkaakohan noilla kumminkin syvälliset "keskustelut" paremmin pöydän ääressä ku sängyssä, mitä luulet?
Olen todella kaivannut sinua! :) Siispä ilahtumisen asteeni oli suuri, kun riemukseni näin sinun ainakin hetkellisesti palanneen. Täällä onkin ollut hyvin, hyvin tylsää. :)
Mitä tulee kulinaristiseen esitykseesi, joutuisin ilomielin sen uhriksi. En vastustaisi herkullisia ruokalajeja, en myöskään laatuviiniä (muistathan kuitenkin pitää huolen etiketistä, sillä tapanani on niitä vilkaista). :) Yksi lasillinen riittäisi, sillä en juuri käytä alkoholia.
Toivon myös, että ennen kuvailemaasi kulinaristista huipentumaa hurmaisit minut mukaasi hivelevillä ranskalaisilla poskisuudelmilla, jolloin aistisin aavistuksen tuoksustasi ja saisin ensimakua läheisyydestäsi. Poskisuudelmien avulla osoittaisit myös hallitsevasi ainakin tapakulttuurin alkeet. :)
Tuntomerkki on kolme, Ardea. Siis kolme suudelmaa. Sielläpäin Ranskaa, jossa olen elänyt, on tapanamme vaihtaa nimenomaan kolme suudelmaa. :)
Ootko sinä Ardean rakastajatar? Hmpth?
yöllä valvoneet tuskissaan ja yrittäneet naittaa minua manna-sedälle.
Jos tämän täällä käydyn keskustelun perusteella pitäisi valita, niin valitsisin illallisseurakseni mannan ja lady Armanin. Jos herra manna osoittutuisi luonnossakin yhtä herttaiseksi kuin kirjoituksissaan, voisin mainiosti parin viinilasillisen jälkeen levähtää hänen voimakkailla käsivarsillaan. Jos taas lady Armani tekisi vaikutuksen ja olisi vaikuttunut minusta, voisi tilanne kehittyä siihen suuntaan.
Se kumman kanssa päätyisin lakanoihin, jos kummankaan kanssa, riippuu monesta asiasta. Ehkä he päätyisivät yhteen ja minä jäisin lehdelle soittelemaan. Kerrotaanhan hurjia tarinoita siitä miten naiset ”paranevat” sen oikean miehen tavattuaan, ja jos se minun kohdallani olisi herra manna, en jättäsi sitä teille kertomatta jälkeenpäin ... voi naiset mitä saisittekaan kuulla siinä tapauksessa!
kolmen poskisuudelman nainen, ei tule heti mieleen että oltaisiin tavattu ennen. En muista opettaneeni tätä perisynnillistä tapaa kenellekään täällä. Kolme suudelmaa ei muistaakseni ole myöskään ranskalaisten tapana, olen viljellyt sitä hiukan toisissa maissa ja tunnelmissa, no anyway.
Anteeksi, mutta olet jokseenkin päällekäypä viestissäsi ja suomalaiselle se ei ole tapana, joten oletan että yhteiset juuremme ovat jossain kovin toisaalla, mutta jos muuten kemiat pelaavat, muullakin kuin viinin tasolla, niin bakkanaalit pystyyn vaan ;)
PS. Kolmesta poskisuudelmasta tulee mieleen Paolo, siis mies. Pikkuveli tavallaan ... ja mitä etikettiin ja etiketteihin tulee, ne ovat avoimesti läsnä koko ajan.
noita mies-muistoja riittää. "Akateemisen" luulisi ymmärtävän tämän olevan Lesbo-sivusto.
ja helkutin paljon kiinnostavampaa tekstiä, kuin mikään "naisenkaato".
Peukkuja tälle kirjoitukselle!
eiks lesbolla saa olla homokavereita, niin mä tän ymmärtäisin.
Ilman Artun avausta ei olis tuotakaan kirjoitusta.
Sä taidat olla yksi noista peukkuleikkijöistä. Naurettavaa puuhaa!
olet oikeassa, on tärkeää tehdä hyviä avauksia - kiitos siitä kuuluu Ardealle.
Olisi kivaa lukea enemmänkin kuvauksia täältä, miten nainen isketään tai on joskus saatu isketyksi. Olisiko sinulla heittää yhtä kehiin?
Ja eihän dissata toisiamme täällä jooko? Sanoilla voi ja saa miekkailla, mutta .... tollaseen henkilöön menevän dissauksen voisimme yrittää lopettaa.
Mä laitan nyt parfyymit ja aurinkorasvat iholle ja fillaroin vastatuuleen rannalle hyvää tuulta levittämään... sillä nainen isketään, ei kitkeryydellä...
joka viettää yönsä miehen kanssa niissä puuhissa, ei ole lesbo. Jos niiko ymmärrät.
sulla tuntuu olevan tuosta peukun työntämisestä kokemusta joten kerro ihmeessä lisää :-D
Just ja just menee perille. Mut eihän lesbo silloin ole lesbo joten sun lause on epätosi. Hauskasti sua joku kyrsii ..:-D
vallan typerä.
Niin tosiaan! Lesbo ei ole lesbo, jos nai miehen kanssa. Silloinhan kyseinen kirjoitus ei kuulu "Lesbo" osastolle. Niin mä asian ymmärsin.
Mikä tulee miehestä joka panee lesboa.
Transseksuaali!!!!!
Ennen palstaltakarkoituspäätöstä syytetty haluaa vielä yhden puheenvuoron.
Tuossa viestissäni mainitsen että tämä miespuolinen henkilö oli vähän kuin ”pikkuveli”. Eikö tämä voida ymmärtää niin että kysessä ei ole ollut seksuaalinen suhde miehenpuoleen. Lieventävänä asianhaarana voitaneen myös pitää, että en koskaan ole palstan kirjoituksissani maininnut sanoja: ”ex poikaystäväni, aviomieheni tai lasteni isä”. Joten eikö syytettyä voida pitää puhdasverisenä lesbona?
Nyt nuo sanat ovat tässä viestissä, mutta toivon että tuomioistuin ymmärtää että tämän viestiin lainausmerkeissä olevat sanat on sisällytetty tähän puhtaasti puolustuksellisista syistä.
ajatuksella kahdesta lesbosta minun kanssa sängyssä syvällisesti "kommunikoimassa kielellisesti" vältän jatkossa mahdolliset tilapäiset erektiohäiriöt.
vanhuus on turvattu osaltani. :)
Pahoittelen edellisen viestini päällekäyvää sävyä. Se ei todellakaan ole tapanani, sillä useimmiten olen harkitsevainen, ja siksi myös altis hitaille kulinaristisille nautinnoille. Olin vain yksinkertaisesti kovin ilahtunut virtuaalisesta jälleennäkemisestämme ja uusimmista säkenöivän älysi purkauksista.
Ei, emme me todellakaan ole tavanneet. Enhän muutoin olisi antanut sinulle tuntomerkkejä. Kolmen poskisuudelman tapa on toki harvinainen - jopa useimmat ranskalaiset olisivat siitä yllättyneitä. En siis laske epäilyjäsi osoitukseksi tietämättömyydestäsi. Tietääkseni tämä erityinen tietyn alueen tapa johtuu läheisen naapurimaan vaikutuksesta.
Ja kyllä, osa sydämestäni ja myös eräänlainen perheeni löytyy noilta mailta. He eivät ole kuitenkaan biologinen perheeni, sillä juureni ovat Suomessa.
Mitä tulee etikettien avoimuuteen, niin kyllä. Sopii minulle. En ole kiinnostunut myöskään arvailemaan lapsuutesi nukkekotileikkien sisältöjä, niin kuin jotkut muut täällä. Arvaileminen ei kuulu toimintatapoihini. Kuunteleminen kyllä.
Mitä toisen viestiketjun viittaukseesi tulee, tuon mielelläni mukanani piikkikorkoja ja liituraitaa. Hyväksikäyttö, edes laadukas sellainen - ei kuulu tapoihini, joten tuskin poistuisin ennen aamua, edes rusetin nähdessäni - paitsi tietenkin kehoituksestasi.
Piikkikorot ja liituraita... Avoimeksi jää vain kysymys, kumman ylle ne puemme.
kirjoitan kirjeeni täältä kaukaa. Heti alkuun minun on myönnettävä että Ranska on suuri liituraitainen aukko sivistyksessäni. Olen kuullut kauhutarinoita Pariisin lentokentistä, joten välttänyt niitä lähes pakkomielteisesti. Joskus haaveilin lentäväni Brysseliin, vuokraavani auton ja ajavani pitki Biskajan rannikkoa alas Biarritziin.
Ajatus avoautosta, kahdesta naisesta liituraitaisissa korseteissa ajamassa alas pitkin Ranskan rannikkoa tuntuu hurmaavalta ajatukselta, eikö? Sitä voisi kirjoittaa kirjan, tehdä elokuvan tai vain haaveilla ja uneksia helteisen Suomen kuumassa kesäyössä ukkosta odotellessa. Onko haaveilu kenties sama asia kuin arvailu? Lapsuusiän nukkekotileikkiarvailut jatkuvat aikuisen naisen haaveissa? Onko tämä kenties hyväksikäyttöä, ei kai?
Poskisuudelmissa, niin kuin missä tahansa, määrä ei ratkaise vaan laatu. Yhden naisen yksi suudelma voi muuttaa koko elämän ...
Itse olen sivuuttanut niin kauhutarinat, kuin Pariisin lentokentätkin. Tapanani on ollut lentää naapurimaahan ja hiipiä rajan yli. Se on ollut vaivatonta.
Ajatus avoautosta ja kahdesta naisesta ajamassa pitkin Ranskan rannikkoa tuntuu kieltämättä hurmaavalta ajatukselta. Jopa niin hurmaavalta ja huumaavalta, että sen voisi liittää toteutettavien haaveiden listalle.
Pohdintojasi haaveilusta ja arvailusta en silti allekirjoittaisi. Arvailu on jonkin todellisen tai tuntemattoman arvailua. Haaveilu sen sijaan... Haaveiden maailma on rajaton. Siinä missä arvailijoille jää käteen vain epäilyksiä, avautuu haaveilijoille koko maailma. Haaveiden maailmassa mikään ei ole mahdotonta, ei moottorin vaimea jyrinä, hiuksissa tuntuva tuuli, eivät edes ohikiitävät auringonkukkapellot avoautossa Ranskan taivaan alla. Uumia hivelevän korsetin kosketus ja sen kantajaan luodut palavat katseet - vaikkakin toistaiseksi haaveissa - ovat jotain aivan muuta, kuin mitättömät yritykset hahmottaa tuntematonta.
Haaveet ovat, kenties parhaimmillaan, tulevaisuuden tekemistä. Poskisuudelmista viis, tämän matkan tulen tekemään.
Hyväksikäyttöä... Kenties, kenties ei? Missä kulkee mauttomuuden raja, missä moraalin?
kirjoittajalle, Armani White!
"Only as much as I dream can I be.”
Anteeksi että en ole vastannut sinulle kolmeen päivään, tämä taitaa liikkua jo hyvän maun ja moraalittomuuden rajamailla?
Törmäsin tuohon lainausmerkeissä olevaan Karen Ravnin lauseeseen sattumalta ja se miellytti minua suuresti. Huomaan että lähes samat ajatukset ovat olleet sinunkin mielessäsi kun kirjoitit.
Tapanani on ollut sanoa: Kannattaa olla varovainen toiveissaan, sillä niillä on tapana toteutua.
Viestisi ilahduttaa minua, käytän unelmia hyväkseni ja minusta ehkä tulee joskus jotain ...
Sinun,
AC
Tapanani on ollut sanoa, että niin kauan kuin ihmisellä on unelmia, hänellä on myös toivoa.
Jollei ihmisellä ole unelmia, hän ei kenties ole enää edes elossa?
Unelmani ovat johdattaneet minua ja tehneet matkastani mielenkiintoisen. Niinä hetkinä, jolloin olen lakannut unelmoimasta, olen myös pysähtynyt matkallani.
Ensi näkemältä halusin vastustaa ajatustasi toiveiden toteutumisesta. Mieleeni nousivat kaikki ne toiveeni, jotka eivät ole koskaan toteutuneet. Mutta sitten kyseenalaistin itseni ja pohdin, olenko lopultakaan toivonut riittävästi? Ehkä en olekaan osannut käyttää kaikkia unelmiani hyväkseni, tai edes uskoa niihin riittävästi?
Vai vastaako kohtalomme toiveisiimme aika ajoin toisin kuin haluamme?
Niin kauan kuin viesteissäsi on jotakin mitä odottaa, en pane odotusta pahakseni… Ja olethan jo joka tapauksessa osa yhtä unelmaani. Vaikken enää koskaan kuulisi sinusta, ajattelisin sinua eräänä elämäni päivänä - avoautossa Ranskan taivaan alla.
Sinun,
D
Ihmisen unelmia rajoittavat monet tekijät. Hänen mielikuvituksettomuutensa, moraali, etiikka, arvomaailma ja kenties myös ne ympäristön paineet, joista täällä kuulee niin usein mainittavan.
Unelmilla on tapana toteutua luonnollista tietä, kun taas mielikuvitus usein unohtaa osan elämän realiteeteista. Siksi kohtalo tuntuu vastaavan toiveisiimme toisin kun odotamme? Unelmamme ovat fiktiivisiä, mutta realimaailma pohjautuu aina faktoihin.
Kautta ihmiskunnan historian meitä ovat kiehtoneet mystiset tarinat, sadut ja uskomukset. Ne kaikki ovat mielikuvituksen tuotetta, mutta ohjaavat ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä. Unelmat ja toiveet ovat henkilökohtaisia tarinoita ja alitajuisesti ohjaavat valintojamme, silloin sadustakin voi joskus tulla totta.
Haluan tehdä yhdestä unelmastasi hiukan todellisemman. Paljon en voi antaa, mutta annan edes sen vähän mitä minulla on. Lisäsin profiiliini pari avoautokuvaa. Paikka ei ole Ranska, korsetti ja se matkakumppani niistä puuttuu, mutta annan sinun mielikuvituksesi täydentää kuvat haluamallasi tavalla.
Sinun,
AC
Ensiksi tahdon kiittää kuvista. Ne tarjoavat oivalliset puitteet mielikuvitukselleni.
Kuten huomaat, ajoit minut myös rekisteröimään itseni pelossa, etteivät kuvasi muuten avautuisi minulle kaikessa kokonaisuudessaan.
Mitä tulee unelmiimme, mielestäni unelmiamme rajoittaa myös rohkeus, ja ennen kaikkea sen puute. Carpe diem - mutta kuinka vaikea onkaan joskus tarttua hetkiin, jopa silloin, kun ne ojennetaan eteemme kultalautasilla?
Ja kuinka usein unelmamme ovat lopultakin ympäristömme ohjailemia? Jopa unelmaamme kahdesta naisesta avoautossa Ranskan taivaan alla ohjailevat mielikuvamme, jotka ovat osittain ympäristömme tuottamia ja siten rajoittuneita…
Tuntuu silti ikävältä myöntää, etteivät edes unelmamme pysy täysin koskemattomina maailmassa, jossa elämme. Ehkä sitä on parempi olla ajattelematta, vaikka se onkin valheellista. Ja voihan todellisuuden hurmoksellisuus yhä yllättää meidät jonakin päivänä. Ehkä voin yhä löytää itseni hyväilemässä unelmieni piikkikorkoista brunettea - ensin hellästi, sitten kiihkeästi - Ranskan pikkuteillä.
Saduista mieleeni nousee lapsuuteni lempisatu Rumasta ankanpoikasesta. En toki itse muista kyseisen sadun merkitystä itselleni, mutta vuosia sitten äitini mainitsi minun itkeneen aina kyseisen sadun kuullessani. Ja pyytäneen sitä yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen, ääneen luettavaksi.
Sittemmin törmäsin teoriaan, jonka mukaan satu Rumasta ankanpoikasesta edustaa homoseksuaalista tematiikkaa. Syrjitystä poikasesta kasvaa ajan kuluessa siivilleen nouseva, uljas (homo)joutsen, eikä se enää joudu ympäristönsä pilkan kohteeksi.
Allekirjoitanko teorianpoikasen? En suoranaisesti, joskaan en ole myöskään perehtynyt siihen riittävästi, jotta olisin voinut muodostaa kantani. Kuitenkaan en voi kieltää, etteikö satu viehättäisi minua edelleen - kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ajatus uljaasta siiville kohoamisesta on yksinkertaisesti niin kertakaikkisen kiehtova, ettei sitä voi ohittaa.
Sillä on jotain tekemistä unelmiemme kanssa.
Ajatteletko jotain samansuuntaista haikaroista?
Sinun,
D
Uuuh,
nyt A on saanut tasoistaan seuraa.
Kiitos viestistäsi, olen hiukan otettu että rekisteröidyit minun takiani? Jos kaikki täällä kirjoittavat saisivat toisensa rekisteröitymään olisi tämänkin palstan luonne aivan toisenlainen, mutta se ei ole viestini aihe ei.
Mietin tuota ruman ankanpoikasen tarinaa ja täytyy myöntää että tarina saa minut liikuttumaan. Lapsuudesta en sitä muista, mutta olen tainnut katsoa sen piirrettynä aikuisiällä ja joutunut häpeillen peittelemään kyyneleitäni kun muista tarina on ollut vain hauska tai muuta vastaavaa.
Linnuissa on jotain mystistä. Ne osaavat suunnistaa, palaavat lähes aina samaan paikkaan pesimään, oppivat tunnistamaan ihmisen ja ennen kaikkea, ne osaavat lentää. Lintu on vapauden symbooli, siitä on kirjoitettu runoja ja sen elämäntapa poikkeaa meistä nisäkkäistä monella tapaa. Ihminen miettii kumpi oli ensin muna vai kana. Minua ei haikarassa kiinnosta sen munien koko tai väri, ei poikasten rumuus tai avuttomuus, haikara on hyvin monipuolinen lintu. Se osaa kalastaa paremmin kuin moni muu, se voi lentää tuhansia kilometrejä eksymättä, on arka ja monet lajit vetäytyvät ihmisen tieltä, mutta sekin oppii tunnistamaan ihmisen ja sen voi jopa kesyttää. Intiassa asuu edelleen ns. vesilintukansa ja meitä suomalaisia on myös nimitetty vesilintukansaksi, koska varhaisissa kalliomaalauksissamme esiintyy usein vesilintuja.
Minulla on erityinen suhde harmaahaikaraan. Tutustuin sellaiseen muutamia vuosia sitten, tapasimme silloin tällöin ja lintu jopa oppi tunnistamaan minut, mutta ei koskaan kesyyntynyt. Sitten se kasvoi aikuiseksi ja löysi ehkä puolison, tai muuten vaan kyllästyi minuun. Minun olisi ehkä kannattanut valita tutustumiskohteeksi joku muu hiukan helpommin lähestyttävä ja kesyyntyvä lintulaji, mutta harmaahaikara nyt vaan oli jotain erityistä ja herätti minun mielenkiintoni. Ihmisellä on unelmia ja yksi unelmani oli saada haikara pesimän tietyssä paikassa, tutustua siihen ja ehkä jopa kesyttää se, mutta toisin kävi.
Taas lisään profiiliini pari kuvaa jotka ehkä auttavat sinua ymmärtämään unelmaani. Heti kun näin kuvat niiden oton jälkeen, vertasin niitä lentoon lähtevään tai laskeutuvaan lintuun. Ehkä haluaisin olla kuin lintu? Osata suunnistaa paremmin, palata samaan paikkaan takaisin, olla vapaa, oppia tunnistamaan ihmisessä hyvän ja pahan paremmin ennen kuin kesyynnyn ja lentää, nähdä asiat toisesta perspektiivistä – ottaa hiukan etäisyyttä ja luoda kokonaiskuvan joka on kattavampi?
Ihminen on mielikuvituksettomuutensa, kokemustensa ja asenteittensa vanki. Ne vaikuttavat myös unelmiimme, emme uskalla antaa unelmiemme lentää ...
Sinun,
Haikara
Minun täytyy myöntää, etten ole itse erityisen perehtynyt lintuihin, enkä niiden elämään. Myönnän vieläpä olevani melko surkea lintujen tunnistamisessa. En ole harrastanut lintubongausta, lukuun ottamatta ikkunalaudalla viihtyvien lintujen tarkkailua. Kerran olen käynyt lintumetsällä, tosin vain tarkkailijan roolissa, sillä en omista metsästyskorttia. Kenties onnekseni saalista ei tullut lainkaan. Lintujen ystävänä pidät kenties niiden metsästämistä brutaalina?
Joka tapauksessa viestisi sai minut ajattelemaan lintuja uudella tavalla ja arvostan suuresti sitä, mitä kerroit minulle linnuista. Vaikkakaan en ole perehtynyt lintuihin, on minulla läheinen suhde luontoon, ja uskon siksi ymmärtäväni suhdettasi lintuihin ainakin jollakin tasolla.
Olla kuin lintu? Niin monia ihailtavia ominaisuuksia, joita on vaikea tavoittaa. Suunnistaminen ei aina tunnu helpolta, ei myöskään hyvän ja pahan tunnistaminen ennen kesyyntymistä. Uskotko, että toiset meistä ovat matkallamme onnekkaampia, kuin toiset? Vai onko kokonaiskuvan luominen yksinkertaisesti helpompaa toisille?
Mitä tulee vapauteen, on se ihanteena suuri ja monimerkityksellinen. Uskoisin sinun tarkoittaneen eräänlaista henkistä riippumattomuutta, joka ei kuitenkaan estä kiinnittymistä. Osuinko lainkaan oikeaan? Mitä tulee kuviisi, tavoitan niissä tunteen vapaudesta ja ne auttavat ymmärtämään unelmaasi.
Ajatus harmaahaikaran kesyttämisestä on kerta kaikkiaan viehättävä, vaikkakin varmasti vaativa tehtävä. Kertoisitko minulle, miten harmaahaikaraa pitäisi lähestyä ja mitä kaikkea kesyttäminen vaatii?
Sinun,
D
Ihminen etsii suuntaa elämälleen, ja niin kauan kun hän etsii suuntaa on hänellä uskoa, toivoa ja mahdollisuus. Uskon että kaikilla meillä on yhtäläiset mahdollisuudet olla onnekkaita, mutta se riippuu omista valinnoistamme millaisen, miten laajan, kokonaiskuvan haluamme ja pystymme luomaan. Jos tavoittelee suuria päämääriä, mutta valinnat ovat rajoittuneita, ahdasmielisiä tai jopa vääriä, ei voi koskaan saavuttaa tavoitetta, tai olla onnekas? Kuulee ihmisten väittävän että heidän lähtökohtansa jonkun asian saavuttamiseen ovat väärät, tai että ei tavallinen ihminen voi saavuttaa sitä tai tätä. Ehkä jo se millä leluilla leikit lapsena ja miten osasit käyttää mielikuvitustasi silloin, antaa aineksia onnistumisiin myös aikuisena?
Vapaus käsitteenä on suuri illuusio. Henkinen riippumattomuus kuulostaa mielenkiitoiselta, ehkä haikaramyytin tulkinta voisi tukea sitä ajatusta? Itse asiassa Feeniks-lintu myytti tiettävästi pohjautuu vanhempaan harmaahaikara myyttiin, joka sekin symboloi uudistumista ja uudestisyntymää, kykyä vastoinkäymisen jälkeen nousta kuin tuhkasta uutena ja entistä ehompana kohtaamaa uudet haasteet. Ehkä tämä haikarariippuvuuteni kuvaa juuri sitä, että vastoinkäymisen jälkeen usein tuntuu kuin uusi polku tai tie aukeasi edessäni ja johdattaisi minut uuteen entistä mielenkiintoisempaan haasteeseen. Ehkä toivon että minulla olisi kyky nousta tuhkasta rakentamaan jotain uutta ja vieläkin kauniimpaa?
Kun kysyt miten harmaahaikaraa tulisi lähestyä ja mitä kesyttäminen vaatii, voin ymmärtää kysymyksesi kahdella tavalla? Vastaan tässä nyt lyhyesti siihen miten haikara kesytetään.
Ensin on saatava lintu tunnistamaan sinut. Sitten on vaihe vaiheelta päästävä sitä lähemmäksi niin että se ei nouse lentoon ja pakene. Kun olet riittävän lähellä lintua voit pirskottaa vettä sen päälle niin että se tottuu kosketukseen. Päästyäsi vieläkin lähemmäs voit koskettaa sitä pitkällä kepillä. Ja vihdoin kun pääset lähelle voit koskettaa kädellä. Se onko lintu kesy siinä vaiheessa kun sitä saa koskettaa on tietysti hyvin tulkinnanvaraista, koska on kuitenkin kyse kokonaan eri eläinlaijista, jonka sielunelämä on synnyttänyt myyttejä ja taruja, jotka saavat meidät kiinnostumaan siitä.
Sen sijaan Haikara voisi hyvinkin olla kesy jo tuossa veden pirskotusvaiheessa, mutta kahden samaan lajiin kuuluvan välillä ei varsinaisesta kesyyntymisestä ehkä voida edes puhua ...
Minusta tuntuu että olen erityisen onnekas. Olin päättänyt viettää elämäni kesän ja nyt kun elokuu jo näyttää merkkejään tuntuu siltä kuin olisin valmis nousemaan tuhkasta kuin Feeniks. Merkkejä siitä on, jää nähtäväksi miten se toteutuu.
Sinun,
Haikara
Ensiksi tahdon pahoitella sitä, että vastaaminen kesti näin pitkään. Olen ollut hyvin kiireinen.
Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi onnellisuudesta. En ole itse kyennyt muodostamaan lopullista kantaani liittyen onnellisuuden mahdollisuuteen.
Lähtökohtaisesti uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä tavalla tai toisella, viime kädessä omaan ajatteluunsa vaikuttamalla, mikäli ulkoisia olosuhteita ei ole mahdollista muuttaa. Kuitenkin lähtökohtamme ovat kovin erilaisia. En tarkoita, että omaa lähtökohtaansa voisi käyttää ikuisesti oman epäonnensa syynä. En kuitenkaan ajattele, että elämä kohtelisi meitä kaikkia tasa-arvoisesti. Välillä elämä tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta.
Toisaalta ajattelen, että jokaisella meillä on elämässä omat vastoinkäymisemme. Kenties jokaiselle annetaan sen verran, kuin hän jaksaa kantaa?
On suuri rikkaus kyetä löytämään vastoinkäymisistä jotain positiivista ja nousta niiden jälkeen ylös entistä ehompana. Se ei ole aina helppoa. On tärkeä taito kyetä näkemään asioiden valoisat puolet, ja uskoa. Ajattelen, että usko johonkin - itseensä tai vaikkapa Jumalaan tai unelmiin, mihin tahansa - kantaa meitä elämässä eteenpäin.
Haikaran kesytys kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Teoriassa yksinkertaiselta, mutta luullakseni se olisi käytännössä huomattavasti vaikeampaa. Mutta kukapa tietää, millaisia mahdollisuuksia elämä meille tarjoaa? Ehkä saat joskus kesytettyä haikaran, ja ehkä minäkin voin saada omani? Vaikka sitten vettä pirskottamalla. :)
Sinun,
D
Niin, tuo sana usko tarttui mieleeni. Usko itseensä, vahva itseluottamus on lähtökohta vaikuttaa omaan elämäänsä, niin kuin sanot, tavalla tai toisella. Se voi olla niin positiivista kuin negatiivistakin? Luulen että kaiken uskon takana, oli se sitten jumaluskoa tai uskoa vain johonkin asiaan, on pyrkimys vahvistaa ihmisen luottamusta niin itseensä, muihin kuin elämään kokonaisuutena. Jos et voi uskoa johonkuhun ihmiseen tai asiaan, luottamuksesi hänen tai sen asian suhteen horjuu ja syntyy epävarmuus.
Elämä itsessään on hyvinkin tasa-arvoinen, olosuhteet ehkä eivät? Epäoikeudenmukaisuus johtuu ihmisten asenteista ja käytäytymisestä toisiaan kohtaan. Jos emme arvosta toisiamme, kohtelemme toisiamme huonosti ja epäoikeudenmukaisesti. Vastoinkäymisemme ovat usein jonkun tai joidenkin muiden ihmisten aiheuttamia? Aliarvioimme toisiamme, riistämme ja käytämme hyväksemme, koko maailmamme perustuu hyväksikäytölle. Sellaisessa maailmassa tapaa harvoin ihmisiä joilla ei olisi jotain epärehellisiä ja valheellisia tarkoitusperiä. Kaikessa, niin työssä kuin valitettavan usein myös ihmissuhteissa, tavoitellaan omaa etua toisten kustannuksella.
Vastoinkäymisten voittaminen perustuu siihen uskoon että hyvä voittaa aina pahan ja oikeus voittaa vääryyden. Siis periaatteessa hyvin uskonnollinen käsitys, mutta mielestäni ainoa periaate jolle vahva itseluottamus voi perustua. Valheilla ja vääryydellä voi elää ehkä hetken valheellisessa onnessa, mutta koko elämän mittaiseen onneen ja menestykseen tarvitaan rehellinen totuus.
Ehkä haikaran kesyttäminenkin perustuu tähän? Ei lintu lennä syliisi hetkessä, se on saatava tunnistamaan sinut ja sitä on lähestyttävä vaiheittain rauhallisesti. On luotava luottamus, osoitettava arvostusta ja saatava lintu uskomaan rehellisiin tarkoitusperiin. Hassu juttu muuten että joissain uskonnoissa pirskotellaan pyhää vettä? Siis sama periaate mitä haikaran kesyttämisessäkin käytetään? Olisiko tässä nyt kysymys jostain jungilaisesta arkkityypistä, joka minussa nousee esiin kun kirjoitan kanssasi? Jos näin on, olet tainnut päästä pidemmälle tämän itsekeskeisen kuivan analyyttisen Haikaran kanssa kuin kukaan muu täällä koskaan.
Mutta mitä tekemistä tällä kaikella on onnen ja unelmien kanssa? Ehkä tällä hetkellä olen hyvinkin onnellinen vaikka olosuhteet eivät sitä ajatusta tuekaan. Ja onhan minulla toki unelmia joiden uskon toteutuvan ...
Sinun,
Haikara
Get a room you two.
Tiedämme toki molemmat, ettet ole itsekeskeinen, etkä kuiva. Ja mitä tulee analyyttisuuteesi, on se pelkästään positiivinen ominaisuus ihmisessä. Sarkasmisi, ironiasi ja tarkoituksellinen provokaatiosi ovat vain vaikeita taiteenlajeja suurelle yleisölle. Minä nautin niistä. Muistan jopa kauan, kauan sitten tallettaneeni koneelleni yhden erinomaisen avauksesi. Se on naurattanut minua yhä uudelleen, kerta toisensa jälkeen, ja olenpa tainnut lukea sen myös parille ystävälleni. Jaettu ilo on kaksinkertainen.
Havaintosi veden pirskottelusta olivat oivallisia. En itse havainnut yhteyttä uskonnollisiin tapahtumiin, ennen kuin sen kerroit. Yhtäläisyys on kenties liian suurta ollakseen pelkkä yhteensattuma, vai mitä ajattelet? Eikö olisikin kiehtovaa ajatella, että uskonnolliset toimituksemme perustuvat osittain vanhoihin haikaran kesyttämisen taitoihin? Tuntuu kummalliselta ajatella, etten olisi kenties koskaan pohtinut tällaista ilman sinua, ja se hymyilyttää minua.
Pidin myös erittäin mielenkiintoisena ajatustasi siitä, että elämä itsessään on tasa-arvoinen, mutta olosuhteet eivät. Myönnän, että minun olisi pitänyt olla tarkkaavaisempi ja täsmällisempi ja erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. Vastuun laittaminen elämän harteille tekee kenties kaikesta liian kohtalokasta ja ylimalkaista.
Mitä mieltä olet ajatuksesta, että kahden ihmisen välinen vuorovaikutus perustuu aina jonkinlaiseen kaupankäyntiin? Ajatus ei toki ole omani, mutta se on pyörinyt mielessäni jo pitkään. Sinä tarjosit minulle piikkikorkoja ja unelmia, sekä paljon viisaita ajatuksia. Mitä minä kykenen tarjoamaan sinulle?
Ovatko kaikki ihmissuhteemme ja kanssakäymisemme jollakin tasolla, pohjimmiltaan, hyödyn tavoittelua?
Niin kovin kylmältä ja julmalta kuulostava näkemys, jonka ei toivoisi olevan totta. Luulisi, että olisi olemassa jotain muutakin. Kuten rakkaus. Mutta rakastaisimmeko jotakuta, jolta emme koskaan olisi saaneet, emmekä saisi, vastineeksi mitään, yhtikäs mitään - edes toivoa? Onko niin täydellisen pyyteetöntä rakkautta olemassa?
Sinun, D
Olen pahoillani, vastasin aamulla, mutta vastaukseni jäi koneelleni joka on huollossa. Saat sen toivottavasti huomenna.
Dear D,
Yhteensattumia on hyvin vähän tässä elämässä, joten oletan että tuo veden pirskottaminen on jonkinlainen arkkityyppi? En tunne asiaa, eikä se ehkä juuri nyt ole minun kannaltani niin olellinen että alkaisin tutkia sitä.
Tuo ajatus siitä että elämä itsessään on hyvinkin tasa-arvoinen putkahti mieleeni jostain, en tiedä itsekään miten sen päättelin. Itse asiassa aika usein, jos kirjoitan näin jonkun kanssa tai luen jotain mielenkiintoista kirjaa tai artikkelia, mieleeni putkahtaa kummallisia oivalluksia. Puhutaan loogisista konnektoreista ja luulen että minulla ne toimivat joko erityisen hyvin tai sitten hyvin eri tavalla kuin muilla? En tiedä, ystäväni pitävät oudoista ajatuksistani ja sarkastisesta huumoristani, minusta on tullut tunnettu sillä alalla. Itseironiaa pidetään terveenä, mutta joskus tuntuu että menen siinä niin pitkälle että ihmiset alkavat luulla että minulla on huono itsetunto. Kuitenkin, jos panee itsensä peliin vaikka kertomalla lesbohuumoria, kuvittelisi ettei kukaan loukkaannu siitä, koska loukkaanhan silloin itseänikin, mutta ainakaan tällä palstalla se ei toimi.
Kommunikaatio on kaupankäyntiä, tavallaan? Tulee mieleen tarina Pikku Prinssi, jossa prinssi kesyttää ketun. Olet varmaan kuullut sen laulun tai tunnet tarinan. Kommunikaatiossa on juuri kyse tästä, kun kesytämme toisemme alamme odottaa viestejä, luoda unelmia ja kuvitelmia ja näin meistä tulee tavallaan toisillemme tärkeitä jollain tasolla. Tulemme riippuvaisiksi toisistamme ja se antaa meille mahdollisuuden käyttää toisiamme myös hyväksi? Voimme esittää kysymyksiä joihin haluamme vastauksen, jos kaikki toimii win-win periaattella se ei ole kaupankäyntiä. Mutta jos alamme koukuttaa toisiamme, pihtaamme tietoa, johdamme harhaan, valehtelemme tai yritämme urkkia toisiltamme jotain sellaista tietoa jota itse sitten käytämme omaksi hyväksemme vaikka kaupallisessa tarkoituksessa, siitä tulee hyväksikäyttöä. Oletan että viestittelymme on pyyteetöntä kommunikaatiota?
Ihmissuhteista on aina jotain hyötyä, ainakin aluksi. Mutta siinä vaiheessa kun mukaan tulee epärehellisyys, valheet, edun tavoittelu, siitä vasta tulee hyväksykäyttöä. Kun mietin asiaa, pidän pyyteettöminä niitä hyödyllisiä ihmissuhteita, joissa molemmat saavat jotain. Ei ehkä yhtä paljon, mutta sen mitä odottavat. Mutta täytyy myöntää että minullakin on ystäviä joita nykyisin välttelen juuri siksi että minulla on tunne että he käyttävät minua jollain tavalla hyväksi.
Luulen että pyyteetöntä rakkautta on, mietin sitä nimittän viime yönä. Voi tietysti olla että en edes tiedä mitä rakkaus on? Jotain sellaista ihmistä kohtaan, ihmistä joka on loukannut minua suuresti, voin silti tuntea jonkilaista säälinsekaista myötätuntoa. Johtunee siitä että yritän ymmärtää miksi hän toimi niin. Ja kun luulen ymmärtäväni tunnen tuota hyvin epätavallista tunnetta. On kaksi erityistä ihmistä joita kohtaan olen tuntenut tätä hyvin voimakkaasti, he ovat molemmat exiäni, joten siksi oletan että kyse voisi olla jonkinlaisesta jälkirakkauden tunteesta. Voin erehtyä tässä, niin kuin erehdyin rakkaudessakin.
ne pirulliset yötekstiviestit, niin.
Kumpa osaisi siitä olla lähettelemättä.
Toisaalta niitä on kiva vastaanottaa.
Musiikki on tärkeää, se voi kohottaa tunnelmaa hurmokseen asti tai sitten pilata koko panoksen.
Ruokaa on hyvä olla koska puuhastelu tekee nälkäiseksi.
Toki voihan sitä tankata etukäteen, mutta siinä on omat vaaransa.
Minulle ei ole henkkohtaisesti lausuttu runoja, kirjoitettu kyllä.Itse en osaisi.
Parasta on jos illan emäntä saa välittömän tunnelman aikaiseksi esim tanssimalla tai vaikkapa esiintymällä vieraalleen. Myös keskustelun ylläpitäminen on taitolaji siihen eivät monet yllä.
Tuhoon tuomittua on minusta jos toinen chättäilee kavereidensa kanssa. Toisillehan se voi olla hyvinkin rakas harrastus ja tunnen pariskuntia jotka viettävät iltansa molemmat tietokoneella notkuen keskusteluissa tms.
Puutarhapartyt on kaikista kivoimpia, piknicit tai muut ulkoretket.
Sitten vaan aloitteita ilmaan ja rohkeasti lähestymään.Kyllä se siitä, vai mitä A?
Mä ihmettelen tällästä näihin kahteen kirjoittajaa kohdistuvaa dissausta!?
Ainoot rekatut nimimerkit täällä tällä hetkellä ja aina nousee "myrsky lasissa" kun nää kirjoittaa.Muut nynneröt kirjoittaa vittuiluja ilman nimimerkkejä kun eivät muutakaan osaa.Taitaa olla irl sama homma!
Ardean ja peppitossun kiusaamista tuommonen.
peppi juoppo mikä juoppo. Ardea itsekäs paskiainen !
sulla taitaa olla ensikädentietoo vai?
tuuppa käymään tai edes samalle viivalle nysvelö niin mietitään missä se sun kanas kusee...
Ja tiedoksi mä en juo viinaa, en oo koskaan juonut.Viinin nautiskelu on ihan toinen juttu taas sitten ;)
Mutta kiitos seuravinkistä.Juoppo tai en, niin mulla ei taida nyt olla....
Jos sun kännisiä tilityksiä on lukenu täällä niin tietää kyllä koska oot promilleissa. ei oo jääny epäselväks kellekään et viini maistuu...
Keksi tylsään, ikävään ja onnettomaan elämääs muuta.Miten olis jos lähtisit vähän ulos kävelylle ja yrittäisit ainakin olla ihmisiks!
oletko varma ettei ole ollut provoja?
Sinä olet langennut niihin siis?
Vain absolutistit viitsii nipottaa tutti suussaan.
Hommaa nainen.
säkin oot sitten jotain ymmärtänyt.Mä olen ylpee susta!
kukapa nyt ei hyvästä nauttisi, vai jäikö sulla nauttimatta? Koskas sait viimeeksi? Viiniä tai mitään muutakaan?
Tämä foorumin tarkoitus on että lesbot saa tilittää täällä ihan mitä itse haluaa ja viitsii.
Mä teen sen nikillisenä sinä kitiset nikittömänä.Kiähkiähkiäh
Sä sen sanoit! Lesbot saa tilittää täällä eli mitä SÄ teet täällä?
buahahahaaaaaaaaaaaaaa
saaneet sodan aikaiseksi? Täytynee kaivaa potero ja ottaa ydinaseet esiin. Seuraava avaukseni voisi olla yllätyshyökkäys, ei saa jäädä tuleen makaamaan tytöt.
Millainen on "pesukestävä" LESBO?
Aito, ihan oikea lesbo??
Aito oikea Lesbo ei ole miestä nähnytkään, koskenutkaan eikä nainutkaan.
AitoLesbo mörisee ja kävelee kuin mies, pieree, röyhtäilee ja kaivaa nenää kuten mies.Juo olutta ja sitte sillä on kaljamaha sekä löysät farkut joista perse vilkkaa.
Näistä on AIDOT lesbot tehty!
No tollasella ei pitäis olla miesten maailmassa mitään ongelmaa, mut naiset tuskin kovasti tykkää..
Aito oikea lesbo ei pesua kaipaa!
ois tietää millasia nää ihmiset oikeesti on, arkisissa ympyröissä ja 'tunnistaisko' ne toisiaan naamakkain tavatessaan. Ajatelkaa jos käviskin niin et kaikki nää sotaisat akat viihtyisivätkin toistensa seurassa -siellä oikeassa elämässä. Mutta sehän ei tietenkään sovi joten jatketaanpa tätä syvällistä keskustelua täällä palstalla.
Niin se sitten muuttui sekin suhde.Ensin mennään tikapuilla jo vintille ja alas tullaan niin että
kolina käy. Juopoksi en voi toista mainita,sillä en tiedä,mutta toisesta on tietty kokemus
ja hänen toiminta tavoistaan,kun sukset menevät ristiin tuttavuudessa.
Paljon on palopuhetta ja pitää meteliä,mutta kannattaisi katsoa sinne peiliin ja sitten kannattaa
tulla vasta tänne .Minusta käytöstavat on se mistä lähdetään liikkeelle ja se kertoo todella paljon
ihmisen älykkyydestä.
On tainnut saada säteilyä jostakinliikaa!!
Yhdyn edelliseen
hei mitä kuuluu olen etsin suhde naiset kanssa