mitähän mulle olis näköpiirissä? Olen keskivaalea ja ilmeiusesti 50 villitys jo alkanut ;)
Olen ollut kohta 20 vuotta sinkku. Aiemmin en juuri ole miehiä elämääni kaivannut, mut alkaa tökkiä tää yksinolo.
Vanhempi tyttäreni viuhtoo maailmalla omissa hommissaan tuolla ja nuorimmaistakin aletaan puuhailla itsenäiseen elämään. Hän on nyt kuukauden päivät ollut eräässä omakotitalossa ja soittelee joka päivä ja kymmeniä kertoja päivässä et haluaa tulla kotiin jo. Hän ei ole tottunut olemaan kotoa pois, vaan on ollut täällä mun kanssa vuosikaudet. Yritän pitää itseni tiukkana, sillä jossain vaiheessahan hänen on opittava elämään omillaan.
Selkä on alkanut vihoitella ja pelkäänkin miten selviän työssä, jossa ei paljoa liikuta, muuten kun kumipyörien kanssa. Työ on jatkuvaa istumista ja oon miettiny onko ton auton istuimessa jotain, kun käy lonkkien päälle hullun tavalla! Nyt oon ollu kotona ja viettäny oloneuvoksen päiviä ja tänä aamuna en meinannu päästä sängystä ylös kun kaikki liikkeet sattu. Suvussa on selkävaivaa jonkun verran ja nyt pelottaa, noinko minulla on tätini kaltainen selkäranka!
Nii.., kyllä mä sellasen karvakourankin haluaisin, muttei taida missään sellasta olla.
Ois ihana vanhoja päiviä viettää kyhnyttämällä jonkun kainalossa, mut kait tää on sit mun osani, et olen aina yksin! Tosin.., menneistä viisastuneena, en joka lepertelyyn hirveän helpolla lankea.
Tuli nyt taas pikkusen pitkän puoleinen avaus, mut jos jaksaisit hiukan valottaa, olisin enemmän kun onnellinen!
Cherrykirsikka
11
452
Vastaukset
Avaus ihmisen mukaan :-) Ihan oikein toimit mielestäni tyttäresi suhteen, kun olet tiukkana, vaikka kyllähän se äidin sydän verta itkee, kun omaa lastaan pitää sylistään pois häätää - sama tilanne itse asiassa toistuu kuin vaikkapa ensi kertaa lasta päivähoitoon jättäessä...
Muutoksen tuulet puhaltavat ympärilläsi ja kutsuvat Sinua mukaansa. Vielä et tietoisessa mielessäsi ole asiaa omaksunut, toki jo pohdit tuota ammatinvalintaasi, mutta kuten niin usein meillä ihmisillä kehosi viestii Sinulle ensimmäisenä: on muutoksen aika! Rakkaasta työstä on toki vaikea luopua, mutta kuten itsekin pohdiskelit, kroppasi ei ole enää aivan nuori ja kaipaa liikuntaa pysyäkseen kunnossa ja vireessä. En näe mitään estettä, mikset pystyisi välttämään noita sukusi vaivoja, mutta nykyisessä työssä se tulee olemaan vaikeaa. Nykyään ei ole mitenkään harvinaista lähteä ihan uusille urille Sinun iässäsi - annapa tämän ajatuksen tulla mielesi multaan muhimaan, jospa sieltä piankin pulpahtaisi esiin kukka, joka saa sinut kuntoon ja kukoistamaan!
En näe Sinun viettävän vanhuudenpäiviäsi yksin, ja tuskin sinun tarvitsee sinne vanhuuteenkaan asti kumppania odottaa. Näkisin, että edessä oleva elämänmuutos työelämän puolella tuo mukanaan myös muitakin muutoksia: kenties asuinpaikkasi vaihtuu, jota kautta elinpiiriisi ilmaantuu jo hieman ohimoiltaan harmaantunut riuska herra, asuneeko samassa pihapiirissä/naapurustossa ja lieneekö hänkin jotenkin autojen kanssa tekemisissä...?
Yksi muutos tuo siis mukanaan toisen ja kolmannen, edessäsi on selkeästi elämän taitekohta muutenkin kuin sen suhteen, että lintusesi lentävät pesästään. Onnea ja rohkeutta päätöksiisi t. cherry- mä vaan
voi että kun sä niin kauniisti juttelet näistä asioista.
Totta on, ettäjos tältä alalta johonkin muuhun hommaan siirryn, se tuntuu nyt kyllä aika kaukaiselle. Haluaisin tehdä tätä hommaa, koska pidän tästä todella! Mukava turista asiakkaitten kanssa työn lomassa niitä ja näitä ja kun tämmönen räpätäti oon, nautin suunnattomasti näitten ihmisten kanssa touhuamisesta.
Mutta että muuttaa eri paikkakunnalle? Miten sitten selvien tuon nuorimmaisen kanssa, kun hänen olonsa jo nyt tuntuu olevan kovin kaipuu henkistä takasin kotia? Mähän oon ihan kauhee ihminen jos pakotan tuota elämään jota ei tahdo! Tosin.., en ole aina hänestä huolehtimassa, vaikka siihen nyt olen vielä pystynytkin.
Voihan se olla et jotain kuvioita eteen tuleekin, mut mitä muuta mä osaisin tehä ku tota maailmalla juoksentelua? Siivoojaks en halua, tein sitäki 12 vuotta elämästäni ja inhoan sitä sydämeni pohjasta!
Noh.., pitänee odotella vaan ja haistella tuulia mitä ne tullessaan tuo!
Kiitos sinulle Cherrykirsikka! Olit ja OLET pitkästä aikaa empaattisen tuntuinen auttaja täällä.
Voimia lähettelen sinulle täältä ja auringon paistetta elämääsi! - mä vaan
sitte loppu.
Ne hommat meinaan.
Tosi hiljasta ja eurooppa vasta alottelee lomiaan :( - magig*
Jäin sit pois tosta työpaikasta. Kuten yhdessä viestissä sanoitkin, eräänä aamuna herääväni ja kaiken olevan kristallin kirkasta! Tämän osalta onkin.
Olen miettinyt myös muuttoa juuri näihin asioihin liittyen, mut sit toisaalta mikä pakko sen on olla minun, joka muuttaa?
Edelleenkään en tiedä, mitä ryhtyisin tekemään. En haluaisi pois nykyisestä hommastani. Tykkään työstäni, en asioista jota sen ympärillä tapahtuu.
Elämässäni myös on eräs, josta tykkään hulluna. Ollaan tunnettu muutamia vuosia. Hän kuitenkin toppuuttelee intoani. Silti tiedän, ettei hän sen vähemmällä pääse itsekään. Toivon, vaikkei toivoa ole! Tiedän, ettei tämä toteudu koskaan.
Mun on aika vaikea kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa jakamaan elämääni, kun juuret on porautuneet jo aika syvälle tuohon ihmiseen. Hän asuu kaukana, muttei ole sillai kypsässä iässä, et harmaantumaan alkais.
Tänään oli tentti hesassa ja mä vihaan kaikenlaisia laskelmien tekoa, joten poskelles vissiin meni. En aio uusia enää. Kyllä se nyt riitti.
MItä näet nyt tulevaksi? Mistä nyt töitä, kun tuntuu et täältä menee viimesetkin. - mukavaa jatkoa
magig* kirjoitti:
Jäin sit pois tosta työpaikasta. Kuten yhdessä viestissä sanoitkin, eräänä aamuna herääväni ja kaiken olevan kristallin kirkasta! Tämän osalta onkin.
Olen miettinyt myös muuttoa juuri näihin asioihin liittyen, mut sit toisaalta mikä pakko sen on olla minun, joka muuttaa?
Edelleenkään en tiedä, mitä ryhtyisin tekemään. En haluaisi pois nykyisestä hommastani. Tykkään työstäni, en asioista jota sen ympärillä tapahtuu.
Elämässäni myös on eräs, josta tykkään hulluna. Ollaan tunnettu muutamia vuosia. Hän kuitenkin toppuuttelee intoani. Silti tiedän, ettei hän sen vähemmällä pääse itsekään. Toivon, vaikkei toivoa ole! Tiedän, ettei tämä toteudu koskaan.
Mun on aika vaikea kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa jakamaan elämääni, kun juuret on porautuneet jo aika syvälle tuohon ihmiseen. Hän asuu kaukana, muttei ole sillai kypsässä iässä, et harmaantumaan alkais.
Tänään oli tentti hesassa ja mä vihaan kaikenlaisia laskelmien tekoa, joten poskelles vissiin meni. En aio uusia enää. Kyllä se nyt riitti.
MItä näet nyt tulevaksi? Mistä nyt töitä, kun tuntuu et täältä menee viimesetkin.Minulla otti silmään tuo lonkkakipusi ja olet 50v... Minä olen 53v ja tos 50v alkoi tulla lonkkakipuja ällöttävä kipu, joka säteili reisilihaksiin...
lääkärille esitin tuntemuksia. Laittoi askelklinikalle ... Fysioterapeutti sanoi tutkiessaan sanoi meillä naisilla joteski painuu lonkansivusta lihakset kun vanhenemme lähenemme vaihdevuosi-ikää ja istumatyö..
Uskomatonta pari vuoden inhokivut hävisit kun antoi voimisteluneuvot...
Se jumppanaru kuminen sidottiin renkaaksi pujotettiin reisien korkeudella istuttiin suorassa vaikka keittiö jakkaralla. Sitten vaan sarjoissa levitettiin jalkoja leviälle eli kinattiin se kireälle jumppanaru ja pidettiin hetken 10kertaa ja huilattiin 6kertaa 10 otin töihinkin mukaan narun ja voimistelin välillä...
Pyöräily on yksi millä nousee takaisin sivuista lihakset... Sitten piti mennä sivuttain makaamaan sängylle ja nostaa toistaa jalkaa ilmaa ja pitää hetken...
Nyt olen kunossa ihan ekoilla kerroilla jo autto... Minulla oli jo niin huonona että pitemmät sauvakävelylenkitkin tekivät kipua.... - magig*
mukavaa jatkoa kirjoitti:
Minulla otti silmään tuo lonkkakipusi ja olet 50v... Minä olen 53v ja tos 50v alkoi tulla lonkkakipuja ällöttävä kipu, joka säteili reisilihaksiin...
lääkärille esitin tuntemuksia. Laittoi askelklinikalle ... Fysioterapeutti sanoi tutkiessaan sanoi meillä naisilla joteski painuu lonkansivusta lihakset kun vanhenemme lähenemme vaihdevuosi-ikää ja istumatyö..
Uskomatonta pari vuoden inhokivut hävisit kun antoi voimisteluneuvot...
Se jumppanaru kuminen sidottiin renkaaksi pujotettiin reisien korkeudella istuttiin suorassa vaikka keittiö jakkaralla. Sitten vaan sarjoissa levitettiin jalkoja leviälle eli kinattiin se kireälle jumppanaru ja pidettiin hetken 10kertaa ja huilattiin 6kertaa 10 otin töihinkin mukaan narun ja voimistelin välillä...
Pyöräily on yksi millä nousee takaisin sivuista lihakset... Sitten piti mennä sivuttain makaamaan sängylle ja nostaa toistaa jalkaa ilmaa ja pitää hetken...
Nyt olen kunossa ihan ekoilla kerroilla jo autto... Minulla oli jo niin huonona että pitemmät sauvakävelylenkitkin tekivät kipua....kommentista!
Ne pahimmat loppus ku lopetin istumisen (lue ajamisen). Ajoin tolkuttoman pitkiä pätkiä, kun raukka en tajunnut et välillä tarttis vähä liikuttaakin itteensä. Jatkuva passiivinen istuminen ja liki 30 tunnin yhtä mittainen ajopätkä, teki kyllä tehtävänsä.
Sit alko tahti rauhottua ja niin ollen myös nuo lonkkakivut.
Pitää pistää korvan taakse, jos taas tulee samanmoisia aikoja, mut mä luulen et sen auton penkki oli aika huono.
Liikuntaa en o juur kyllä nyt harrastanu viimeseen 4 kuukauteen. Mua ei kiinnosta enää. Aiemmin hulluna riehuin ja tein pitkiä lenkkejä ja kävin punttiksella, mut jotenkin oon masentunu, enkä saa irti itsestäni enää mitään.
Sit on ollu noita tenttejä, joihin on pitännä lukee ja tiedän kertoo etteivät ne oo helpoimmasta päästä. Varsinkaan kun pystymettästä oon tälle alalle tullut ja tää ala on lakien ja sääntöjen viidakko.
Tuskin menee läpi toi eilinenkään tentti ja sit saa mun puolesta olla. Kallista lystiä uusia aina uudestaan.
Noh.., mut iloa sulle elämään ja nauti siitä että oot päässy elämän syrjään kiinni takas ja pystyt touhuamaan taas kaikenlaista. Sillä on kumma taipumus tuoda energiaa elämään! magig* kirjoitti:
Jäin sit pois tosta työpaikasta. Kuten yhdessä viestissä sanoitkin, eräänä aamuna herääväni ja kaiken olevan kristallin kirkasta! Tämän osalta onkin.
Olen miettinyt myös muuttoa juuri näihin asioihin liittyen, mut sit toisaalta mikä pakko sen on olla minun, joka muuttaa?
Edelleenkään en tiedä, mitä ryhtyisin tekemään. En haluaisi pois nykyisestä hommastani. Tykkään työstäni, en asioista jota sen ympärillä tapahtuu.
Elämässäni myös on eräs, josta tykkään hulluna. Ollaan tunnettu muutamia vuosia. Hän kuitenkin toppuuttelee intoani. Silti tiedän, ettei hän sen vähemmällä pääse itsekään. Toivon, vaikkei toivoa ole! Tiedän, ettei tämä toteudu koskaan.
Mun on aika vaikea kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa jakamaan elämääni, kun juuret on porautuneet jo aika syvälle tuohon ihmiseen. Hän asuu kaukana, muttei ole sillai kypsässä iässä, et harmaantumaan alkais.
Tänään oli tentti hesassa ja mä vihaan kaikenlaisia laskelmien tekoa, joten poskelles vissiin meni. En aio uusia enää. Kyllä se nyt riitti.
MItä näet nyt tulevaksi? Mistä nyt töitä, kun tuntuu et täältä menee viimesetkin.Uudella nimmarilla liikkeellä.. :-)
Muutokset ovat siis alkaneet tapahtua elämässäsi ja sisimmässäsi tiedät tehneesi oikean ratkaisun, vaikka luonnollisestikin välillä hieman hirvittää talouden epävarmuus. Mustat pilvet eivät onneksi väijy pääsi päällä loputtomiin, ja parhaiten pääset niistä eroon seuraamalla edellisenkin vastaajan vinkkejä ja aloittamalla jälleen säännöllisen liikunnan. Riuhtoa ei tarvitse, mutta pieni liike elvyttää ajatuksesikin uuteen juoksuun. Se tentti meni muuten paremmin kuin luulit...
Muutokset eivät tähän lopu, mutta onneksi ne tulevat vähän kerrassaan eikä kertarytinällä. Uutta työtä löytyy yhdistelemällä vanhaa ja jotain uutta ja tällä hetkellä kovin arveluttavalta tuntuva muuttokin saattaa kaikesta huolimatta olla edessä. Kyllä se kukannuppu sieltä vielä versoo ihan kunnon reheväksi puutarhaksi kun annat sille ravintoa - lue, liiku, jaksa hymyillä läpi harmaittenkin päivien...
Valoa syksyysi t. cherry :-)- magig*
cherrykirsikka kirjoitti:
Uudella nimmarilla liikkeellä.. :-)
Muutokset ovat siis alkaneet tapahtua elämässäsi ja sisimmässäsi tiedät tehneesi oikean ratkaisun, vaikka luonnollisestikin välillä hieman hirvittää talouden epävarmuus. Mustat pilvet eivät onneksi väijy pääsi päällä loputtomiin, ja parhaiten pääset niistä eroon seuraamalla edellisenkin vastaajan vinkkejä ja aloittamalla jälleen säännöllisen liikunnan. Riuhtoa ei tarvitse, mutta pieni liike elvyttää ajatuksesikin uuteen juoksuun. Se tentti meni muuten paremmin kuin luulit...
Muutokset eivät tähän lopu, mutta onneksi ne tulevat vähän kerrassaan eikä kertarytinällä. Uutta työtä löytyy yhdistelemällä vanhaa ja jotain uutta ja tällä hetkellä kovin arveluttavalta tuntuva muuttokin saattaa kaikesta huolimatta olla edessä. Kyllä se kukannuppu sieltä vielä versoo ihan kunnon reheväksi puutarhaksi kun annat sille ravintoa - lue, liiku, jaksa hymyillä läpi harmaittenkin päivien...
Valoa syksyysi t. cherry :-)Kiitosta vaan sinulle ihanista sanoistasi!
Minulla itseasiassa on nytkähtänyt jo aika paljon liikkeelle ja nyt pelottaa, että hyppään liian isoihin saappaisiin, mutta isot on vehkeetkin ja mua tukee kaikissa näissä asioissa eräs vanhempi saman alan mies.
Hän itse on jo eläkkeellä, mutta on täysillä tässä touhussa mukana.
Pelottaa niin vietävästi vaan, kun kaikki on vielä niin epäselvää. Vaatii isoja rahoja ja isoja ponnisteluja nyt, kun musta sitten kaiketi tulee yrittäjä.
Innoissani oon ku pieni orava, mut katotaan nyt kuin kauan tätä intoa kestää.
Jos vihdoinkin sais seisottua omilla jaloillaan ilman, että joku k***ttaa.
Tilitoimistoksi otan toimiston, jolla on vankka pohja.
Kun saa vielä rahoituksen järjestymään ajoneuvoa varten, ni eiköhän tää tästä.
Valoa omaankin elämääsi Cherry! Nauti syksyn raikkaudesta, sillä kohta palelee... HRRR!
Jos palelee.. ;)
Tulispa samanlainen talvi ku viimekin vuonna.
Oli ihanaa kun oli valoisaa, eikä mitään moska kelejä - magig*
cherrykirsikka kirjoitti:
Uudella nimmarilla liikkeellä.. :-)
Muutokset ovat siis alkaneet tapahtua elämässäsi ja sisimmässäsi tiedät tehneesi oikean ratkaisun, vaikka luonnollisestikin välillä hieman hirvittää talouden epävarmuus. Mustat pilvet eivät onneksi väijy pääsi päällä loputtomiin, ja parhaiten pääset niistä eroon seuraamalla edellisenkin vastaajan vinkkejä ja aloittamalla jälleen säännöllisen liikunnan. Riuhtoa ei tarvitse, mutta pieni liike elvyttää ajatuksesikin uuteen juoksuun. Se tentti meni muuten paremmin kuin luulit...
Muutokset eivät tähän lopu, mutta onneksi ne tulevat vähän kerrassaan eikä kertarytinällä. Uutta työtä löytyy yhdistelemällä vanhaa ja jotain uutta ja tällä hetkellä kovin arveluttavalta tuntuva muuttokin saattaa kaikesta huolimatta olla edessä. Kyllä se kukannuppu sieltä vielä versoo ihan kunnon reheväksi puutarhaksi kun annat sille ravintoa - lue, liiku, jaksa hymyillä läpi harmaittenkin päivien...
Valoa syksyysi t. cherry :-)Tulee joka ovesta jotain.
Miten osaan tehdä oikean ratkaisun! magig* kirjoitti:
Tulee joka ovesta jotain.
Miten osaan tehdä oikean ratkaisun!ja intuitioosi - se paranee ja vahvistuu päivä päivältä nyt kun olet ottanut elämäsi tiukemmin omiin käsiisi. Ihan kaikkea ei kannata uskoa, sinuna suhtautuisin skeptisesti viimeisimpään ehdotukseen ja pysyisin tiukasti kiinni alkuperäisessä suunnitelmassa. Kaikki tapahtuu lopulta niin kuin on tarkoituskin tapahtua!
- magig*
cherrykirsikka kirjoitti:
ja intuitioosi - se paranee ja vahvistuu päivä päivältä nyt kun olet ottanut elämäsi tiukemmin omiin käsiisi. Ihan kaikkea ei kannata uskoa, sinuna suhtautuisin skeptisesti viimeisimpään ehdotukseen ja pysyisin tiukasti kiinni alkuperäisessä suunnitelmassa. Kaikki tapahtuu lopulta niin kuin on tarkoituskin tapahtua!
Kyllä mua kiehtoo nuo pienemmätkin kumipyörät, mutta kaipuuni on uskomaton niihin isompiin.
Mua vaan pelottaa et jos alotan nyt tän oman jutun, meen heti alkumetreillä jo konkurssiin.
Miten järjestyy rahoitukset sun muut, ku lähen täysin tyhjästä.
Mä en oikein usko tähän että tienaisin ensin pienemmällä ja vasta sit isommalla.
Mulla on hirveä hinku päästä tien päälle!
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä näillä isommilla heti liikkeelle.
Sit noitten kulkineitten suhteen tulee hirveästi kaikenlaisia minkälaista ei kannata laittaa ja kait mun pitäis kuunnella kokeneempia, mut itselleni mä sitä autoo oon laittamassa, en kenellekään toiselle.
Mä haluaisin volvon ja aika paljon halvemman auton, ku mistä nyt ollaan puhuttu ja tää kaveri aajaa toista merkkiä ja perustaa sen auton sitkeydelle ja voimalle. Voimaa niis on molemmis merkeis, mut V8 on aika paljon kalliimpi korjata ku pystykone.
Täytyy nyt rauhottaa tää tilanne, muuten sekoan täysin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?1022196- 1041634
- 821318
- 1211293
- 1171236
Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘601068Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis601044- 511017
- 36942
- 33814