Jenna rakasti rahaa. Mikään ei ollut hänestä hauskempaa kuin tuhlaaminen. Raha-asiassa oli vain yksi mutta: rahat olivat aina lopussa. Henrin mielestä 50 sentin viikkoraha ei riittänyt mihinkään.
” Miksi isä ja äiti pitivät itsellään kaikki rahat, vaikka häneltä puuttui niin paljon kaikkea? Sarjakuvia. Suklaata. Uusi polkupyörä. Lisää leluponeja.”
Asiaan piti saada muutos ja mieluiten heti. Jenna koetti saada vanhemmiltaan lisää viikkorahaa, mutta tulos oli heikko. Vaikka Jenna kuinka yritti selittää, että kaverit saavat enemmän, asiaan ei tullut muutosta. Viikkoraha oli 50 senttiä ja sillä siisti. Jos Jenna olisi ollut niin kuin muut lapset, niin hän olisi tyytynyt vanhempien ratkaisuun, mutta Jenni oli Jenni eikä tyytynyt siihen.
Jenni päätti perustaa pihalle kirpputorin. Vanhojen tavaroiden myymisellä voisi hyvinkin tienata muutaman ylimääräisen euron. Myyntiin Jenni laittoi kaikkea sellaista mistä ei itse enää välittänyt: vanhoja sarjiksia, pelejä, leluja, äidin hajuveden, isän tennismailan… ja pikkuveljensä! Jennin pikkuveli Kasperi oli vahingossa suostunut myytäväksi kirppiksellä.
” Kassu”, Jenni sanoi veljellisesti, ”haluatko tienata?”
”Totta kai,” Kasper vastasi. ”Miten?”
”Annat myydä itsesi orjaksi.”
Kasperi mietti ensin.
”Paljonko siitä saisi?”
Jenni lupasi Kasperille 10 senttiä, jos veli suostuisi myytäväksi. Kasperin mielestä 10 senttiä oli paljon rahaa, ja niin hän sitten suostui orjaksi.
Ei kulunut kuin hetki, kun kirpputorille saapui Jaana. Hän katseli kaikkea sitä roinaa, mitä eikä häntä tuntunut kiinnostavan, ennen kuin Jenni ilmoitti orjasta. Orja olisi kätevä. Kaupat tehtiin. Kasperi lähti Jaana matkaan.
”Missä Kasperi on?” äiti kysyi. ”Ettekö te touhuile yhdessä?”
"Kasperi lähti”, sanoi Jenni.
Äidin silmät laajenivat. ”Lähti?” "Mihin?”
”Pois.” Jenni nappasi välillä sipsin suuhunsa. ”Minä myin Kasperin kirpputorilla.”
”Mitä?” äiti kysyi kuiskaten, kasvot kalvenneina.
”Mene heti ostamaan Kasperi takaisin!" ” Miten kukaan voi olla noin häijy! Myy oman veljensä!”
Jennillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä Jaanan luo ostamaan Kasperia takaisin. Se ei ollutkaan mikään helppo homma, sillä Jaana oli jo tottunut omaan orjaan.
Mitä tästä opimme?
Vastaa sinä!
” Miksi isä ja äiti pitivät itsellään kaikki rahat, vaikka häneltä puuttui niin paljon kaikkea? Sarjakuvia. Suklaata. Uusi polkupyörä. Lisää leluponeja.”
Asiaan piti saada muutos ja mieluiten heti. Jenna koetti saada vanhemmiltaan lisää viikkorahaa, mutta tulos oli heikko. Vaikka Jenna kuinka yritti selittää, että kaverit saavat enemmän, asiaan ei tullut muutosta. Viikkoraha oli 50 senttiä ja sillä siisti. Jos Jenna olisi ollut niin kuin muut lapset, niin hän olisi tyytynyt vanhempien ratkaisuun, mutta Jenni oli Jenni eikä tyytynyt siihen.
Jenni päätti perustaa pihalle kirpputorin. Vanhojen tavaroiden myymisellä voisi hyvinkin tienata muutaman ylimääräisen euron. Myyntiin Jenni laittoi kaikkea sellaista mistä ei itse enää välittänyt: vanhoja sarjiksia, pelejä, leluja, äidin hajuveden, isän tennismailan… ja pikkuveljensä! Jennin pikkuveli Kasperi oli vahingossa suostunut myytäväksi kirppiksellä.
” Kassu”, Jenni sanoi veljellisesti, ”haluatko tienata?”
”Totta kai,” Kasper vastasi. ”Miten?”
”Annat myydä itsesi orjaksi.”
Kasperi mietti ensin.
”Paljonko siitä saisi?”
Jenni lupasi Kasperille 10 senttiä, jos veli suostuisi myytäväksi. Kasperin mielestä 10 senttiä oli paljon rahaa, ja niin hän sitten suostui orjaksi.
Ei kulunut kuin hetki, kun kirpputorille saapui Jaana. Hän katseli kaikkea sitä roinaa, mitä eikä häntä tuntunut kiinnostavan, ennen kuin Jenni ilmoitti orjasta. Orja olisi kätevä. Kaupat tehtiin. Kasperi lähti Jaana matkaan.
”Missä Kasperi on?” äiti kysyi. ”Ettekö te touhuile yhdessä?”
"Kasperi lähti”, sanoi Jenni.
Äidin silmät laajenivat. ”Lähti?” "Mihin?”
”Pois.” Jenni nappasi välillä sipsin suuhunsa. ”Minä myin Kasperin kirpputorilla.”
”Mitä?” äiti kysyi kuiskaten, kasvot kalvenneina.
”Mene heti ostamaan Kasperi takaisin!" ” Miten kukaan voi olla noin häijy! Myy oman veljensä!”
Jennillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä Jaanan luo ostamaan Kasperia takaisin. Se ei ollutkaan mikään helppo homma, sillä Jaana oli jo tottunut omaan orjaan.
Mitä tästä opimme?
Vastaa sinä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sen, että sä olet tyhmä lellikkikakara.
Sen että pikkuveli sopii orjaksi!
Hih
sen että pikkuveli kannattaa myydä etta saa rahaa?
Tästä opimme, että orjakauppa on nykyäänkin kannattavaa bisnestä ja etenkin jos pääsee myymään omia sukulaisiaan/sisaruksiaan, eikä tarvitse suostutella tuntemattomia.
Tämä oli todella hyvä ja opettavainen tarina, toivonkin että kaikki nuoret ottavat tästä oppia ja myyvät lähimmäisiään orjiksi.
Rahantulo kannattaa aina.