Uusi suhde

Olin pitkään suhteessa, joka päättyi toisen kuolemaan. Rakkaani tiesi sairaudestani ja hyväksyi sen. Olimme onnellisia.

Jossakin vaiheessa on aika siirtyä eteenpäin ja uuteen suhteeseen. Pelottaa ihan kamalasti: jos löydän sopivan miehen, miten hän reagoi sairauteeni? Ja missä vaiheessa kertoa? Ja miten selittää ne kohtaukset, joita sairauteen kuuluu kertomatta sairaudesta? Niitä taatusti tulee ennenkuin suhde on niin vakaa, että siitä voisi kertoa.

En jaksa kohdata ennakkoluuloja. Asioita yleistetään liikaa: miten siinä selittää, että vaikka olen sairas, pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää suurimman osan aikaa? On jo tarpeeksi vaikeaa yrittää pitää sairaus töissä piilossa. Jos sen lisäksi parisuhteessa on pakko salailla, luulen että taakka on sietämätön.

Olen katkera tästä sairaudesta. Tasaavat lääkkeet pitävät hypomanian poissa. Eli juuri sen olon, kun olisin luova ja tarmokas ja sosiaalinen ja olisi oikeasti mahdollista löytää uusi rakas.
2328
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ei kannata pelätä kertoa sairaudesta. Jos on fiksu ihminen kuuntelijana, niin kyllä ymmärtää tilanteen, sillä ei sairaus tee sinua yhtään huonommaksi. Itse tunnen useamman samaa sairastavan ihmisen ja ei heissä ole mitään, miksi pitäisi hävetä ja salata sairautta. Itsellä ei ole tätä oiretta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pelottaa jo ennalta kirjoitti:

Olin pitkään suhteessa, joka päättyi toisen kuolemaan. Rakkaani tiesi sairaudestani ja hyväksyi sen. Olimme onnellisia.

Jossakin vaiheessa on aika siirtyä eteenpäin ja uuteen suhteeseen. Pelottaa ihan kamalasti: jos löydän sopivan miehen, miten hän reagoi sairauteeni? Ja missä vaiheessa kertoa? Ja miten selittää ne kohtaukset, joita sairauteen kuuluu kertomatta sairaudesta? Niitä taatusti tulee ennenkuin suhde on niin vakaa, että siitä voisi kertoa.

En jaksa kohdata ennakkoluuloja. Asioita yleistetään liikaa: miten siinä selittää, että vaikka olen sairas, pystyn elämään suhteellisen normaalia elämää suurimman osan aikaa? On jo tarpeeksi vaikeaa yrittää pitää sairaus töissä piilossa. Jos sen lisäksi parisuhteessa on pakko salailla, luulen että taakka on sietämätön.

Olen katkera tästä sairaudesta. Tasaavat lääkkeet pitävät hypomanian poissa. Eli juuri sen olon, kun olisin luova ja tarmokas ja sosiaalinen ja olisi oikeasti mahdollista löytää uusi rakas.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu