Hei
Jaksaisitko katsastaa tilannettani.
Mieltäni askarruttaa parisuhteeni. Olen risitiverinen nelikymppinen nainen ja mieheni samanikäinen. Emme ole kihloissa, emme myöskään asu yhdessä. Mieheni sairastaa parantumatonta sairautta ja tämä vaikeuttaa tilannettamme. Tällä hetkellä mieheni haluaa olla omissa oloissaan ja se suotakoon hänelle.
Miten näet tulevaisuutemme, onko sitä vai kannattaisiko minun katsella jo muuta
Jaksaisitko katsastaa tilannettani.
Mieltäni askarruttaa parisuhteeni. Olen risitiverinen nelikymppinen nainen ja mieheni samanikäinen. Emme ole kihloissa, emme myöskään asu yhdessä. Mieheni sairastaa parantumatonta sairautta ja tämä vaikeuttaa tilannettamme. Tällä hetkellä mieheni haluaa olla omissa oloissaan ja se suotakoon hänelle.
Miten näet tulevaisuutemme, onko sitä vai kannattaisiko minun katsella jo muuta
Vastaukset 3
Vanhimmat
En näe mitään syytä, miksi sinun pitäisi etsiä muuta suhdetta, ellet sitten tunne jo olevasi täysin poikki ja yksin ihmissuhteessasi. Ohimenevästi näitä tunteita tulee kaikille pareille, oli sairautta mukana tai ei, mutta tärkein kysymys on, onko se rakkauden "pohja" kunnossa. Itse näen välillänne paljonkin rakkautta ja kiintymystä, mutta myös puhumattomia asioita, jotka kannattaisi ottaa ihan avoimesti esiin ja käydä läpi puolisosi kanssa. On hyvä, että annat miehellesi tilaa, mutta huolehdithan samalla myös siitä, että hän tietää sinun olevan silti olemassa edelleen häntä varten, sitten kun hän taas pystyy ottamaan sinut vastaan.
Palauta mieleesi ajat, jolloin tapasitte ensi kerran, miten ihanaa se olikaan, ja muista, että hän on kuitenkin sairautensa keskellä ja takana edelleen se sama ihminen johon silloin rakastuit - kaunis, lämmin, herkkä mies, mutta samalla niin vahva! Jaksamista Sinulle ja miehellesi t. cherry
Hei
Kiitos sinulle kauniista sanoistasi. En saa miestä puhumaan millään, menee aivan lukkoon kun yritänkin, joten vaikeaa on. Pakenee heti kun tulee riitaa ja sitten on pitkään hiljasita. Suhdetta takana neljä vuotta ja todella ylä- ja alamäkeä on ollut. Luonteeni ei vaan anna periksi luovuttaa.
Voimia ja jaksamista myös sinulle auttaessasi ihmisiä täällä
Olen pahoillani etten heti ymmärtänyt, että odotit vielä jatkoa palautteessasi. Vastaan nyt tähän vanhaan ketjuun, niin ei aiheuta pahaa verta kenessäkään..
Tilanne on sikäli hankala, että puhumattomuus ja konfliktitilanteiden kohtaaminen sulkeutumalla juontaa juurensa jo miehesi lapsuudesta. Kun ei ole lapsena muuta tapaa perheessään oppinut, ei sitä ole helppo enää aikamiehenä opetella, ja miehesi sairaus vielä pahentaa asiaa. Minä uskon kuitenkin muutoksen mahdollisuuteen, ei päivässä eikä kahdessa, mutta ihmeitä tapahtuu ja joskus aavikon kuivuuteenkin puhkeaa kukka.
Kaikesta huolimatta kehottaisin suoruuteen: kerro ihan avoimesti miehellesi miltä sinusta tuntuu, vaikka se olisikin kuin päätä seinään hakkaisi. Kysy häneltä mitä hän oikein haluaa: haluaako teidän jatkavan yhdessä vai ei? Vaikket vastausta heti saisikaan ja tulos tuntuisi samalta kuin ennenkin, pikkuhiljaa saattaa muuri alkaa murtua kerros kerrallaan.. Millään en sinua pysty tässä vaiheessa neuvomaan häntä jättämään, mutta lopullinen ratkaisu jää toki sinun omiin käsiisi.
Voimia t. cherry