Luin kauan sitten koskettavan muistokirjoituksen. Se alkoi sanoin Kun olen kuollut, tarkkoja sanoja en juuri enempää muistakaan. Jotenkin se oli kuitenkin että...muistele minua joskus...älä turhan usein...muistele minua sellaisena kuin olin...Kirjoituksen lopussa oli ajatus että jatka elämääsi elävien kanssa... Tunnistaako joku teistä tämän muistokirjoituksen?
KUN OLEN KUOLLUT
Hili(ma)kka
376635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Perinteisestä intiaanien rukouksesta. Koko rukous on tällainen: Kun olen kuollut, itke hiukan minun vuokseni, ajattele toisinaan, mutta älä liikaa. Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin olin eläessäni. Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan. Jätä minut rauhaan niin minäkin jätän sinut rauhaan ja niin kauan kuin elät säästä ajatuksesi eläviä varten.
Minusta tuossa on sanottu olennainen. Tuolla tavalla suhtaudun pois lähteneisiin läheisiini.
saman googlasin SERIEKSEN RUNOSIVUILTA.
saman googlasin serieksen runosivuilta
Olipa ihanaa, kun teksti löytyi! Kiitos vastaajille.
Nyt en ymmärrä, miksi kirjoitus on näin pientä.
Ctrl ja , niin suurenee.
Kävin juuri serieksen sivuilla. Hienoja runoja.
Etkö osannut linkkiä laittaa muillekin?
Mutta menetettyäni lapseni syövälle ei muuta ole ollut kuin suru, pohjaton, raastava suru.
Tuollaista viisautta tarvitsisimme myös täällä.
hän vielä lisäsi, että älä sido minun sieluani maahan suremalla - elä ihmisen osa maailmassa ja vie ihmisyyttä eteenpäin tuleville polville.
äiti.
Upeaa !
Saman googlasin serieksen.
Oletteko muuten hankkineet itsellenne paikkaa ?
haudalla ruusut ne kasva, ei liljat eikä orvokit... Minusta ei jää tunnistettavaa paikkaa.
Kävin juuri viikonloppuna vanhempieni haudalla ja siinä vieressä on kummitätini tuleva paikka. Nimikin oli kivessä valmiina, vain päivämäärä on auki.
Eikö ollut edes "noin" päivää.
jes, poltetaan, ilman höpinöitä, ateisti kun olen, ja sitten tuhka mereen.
Kaikki sovittu jo 15v sitten, lukee myös testamentissa. En todellakaan kaipaile hautuumaa käyntejä tuhkana. Saati jouluna jonotella.
Jos joku haluaa kynttilän sytyttää, tai muistella muutoin, onnistuu se ilman rahastustakin.
Jouluna voi syttyttää muistollesi kauniin kynttilän.
Tuhka Tuusulan järveen. Pitää olla hauskat hautajaiset iloa värikkäät vaatteet ja rento meininki. Minutkin puetaan vanhaan pitkään hippimekkoon (kyllä Jumala ja ystävät siellä portilla ottaa minut siinä vastaan)Tietty kirkossa lauletaan se vanha - Täällä pohjantähden alla -
Olen sanonut että jos ei kirkossa niin muistotilaisuudessa pitää lasteni joko laulaa tai laittaa laulettuna - Well meet again - Niin eikä kahvi saa loppua kesken.
taitaa olla suurin piirtein sama itselle, riittäkö kahvi ja kakku vai ei, kunhan vain täältä kunnialla pääsee pois.
Onks se lähel asuntomessualuetta ? Se järvi ja se polttopaikka. Tuli käytyy messuil.
Poltetaanko seurakunnan uuneissa ateisteja.
olisit käyttänyt googlea,, niin epätietoisuus olisi poistunut.
Kyllä niissäkin tuhkataan, maksua vastaan. Kun se ruumis ei saa jäädä sinne kylmiöönkään ;)
Hesan hietsun krematorio on yksityinen.
Googlaa tuhkaus, tai krematoriot, niin asia selviää.
Yllättävän edullista.
http://www.youtube.com/watch?v=GOy1pZC8898&feature=related
aika hyvä ajatus on se,että miksi pitäisi muistaa lainkaan. Elämälläni on suurin merkitys minulle itselleni, olen oikein tyytyväinen, jollei kukaan minua kuoltuani muista. Ei niin,että olisin ollut niin mahdoton ihmisenä, tehnyt paljon pahaa tms. tai että naurettavasti säälittelisin itseäni tällä tavalla vaan siksi, että elämä jatkuu ja se on silloin minulta ohi. Olen kuollut, poissa, sananmukaisesti aika on mennyt ohitseni, minua ei enää ole tässä muodossa.
Käytkö kuitenkin töissä ?
Samoin mietiskelly , kuoleman jälkeen olen tuhkana tuulessa, tai tuhka on levitetty jokeen , mereen, tai maahan haravoitu, olen määränny, että purkissa ei tuhkaa saa säilyttää, tahdon vaputeen tuuleen mereen tai maahan levitettynä lannoitteeksi.
Jos lapset tahtovat voivat hautakiveen nimen laittaa ja voivat käydä kiven luona muistelemassa, mutta mitään odotuksia ei ole, heillä on myös täysi vapaus unohtaa, ja muistella vain mielessään menneitä.
suuria saanut aikaiseksi ja juureni ovat kovin heiveröiset, joten uskon eläväni kuolemani jälkeen korkeintaan n. 120 vuotta jälkeläisteni muistoissa.
Vähemmänkin, mikäli lapsenlapseni eivät saa jälkeläisiä tai ehkä vähän kauemmin, jos saavat ja saan heitäkin vielä rakastaa. En usko iankaikkiseen elämään, mutta ainakin kahden seuraavan sukupolven muistoissa tulen pakostakin elämään. Siihen, millä tavalla he minua muistavat, vaikuttaa se miten nyt elän.
Haluan elää niin, että muisto minusta tekee heidän elämästään jollain tavalla parempaa. Ja tämä tapa elää ei edes vaadi minulta mitään, vaan antaa niin paljon hyvää minullekin.
Ei siis niin, että pidän itseäni niin tärkeänä tai hyvänä, että minut sen takia muistetaan. Vaan koska tiedän, että jokainen muistaa vanhempansa, halusi tai ei.
2-3 vuotta muistelevat ja käyvät katsomassa jokea,missä tuhkasi on.
pidän ajatuksesta, että haihdun taivaansineen, kun henki on paennut. Se on lohdullinen ajatus. Haluan ja olen tehnyt lapsilleni selväksi, että tuhkaus ja pieni luonnonkivi sinne, missä tuhkani on.
Pian minä unohdun ja jatkan vain sukupolvieni ketjua.
Jaaa, itse muistan myös esi -isäni, käyn heidänkin haudoilla, kuolleena ovat olleet pitkästi yli satavuotta, luulen jälkeläisteni muistavan omat jurensa lopun ikänsä.
Riippuu perinnöstä jonka jätät.
mieluummin tänne kotitähdelleni. En näe muuta mahdollisuutta olevankaan, ei minulla ole henkeä joka haluaisi paeta johonkin taivaansineen. Lohdullinen ajatus minulle on se, että jos joskus elämässäni lohtua tarvitsen niin sitä ilmeisesti myös saan.
Jälkeenjäävät saavat päättää, miten haluavat menetellä kuolemani jälkeen, minulle asialla ei ole pienintäkään merkitystä. Eikä silläkään, kauanko muistavat, mutta oman elämänkokemukseni perusteella sanoisin, että olen tavalla tai toisella mukana heidän koko elämänsä ajan.
Mun esi-isäni jättivät suuret sukujurret ( suuri laaja suku ) rakkautta ja lämpöiset muistot meille lapsen lapsen lapsen lapsileen, ei maallistamammonaa, vaikka en koskaan heitä elävänä nähnyt , tunnen silti suurta kunnioitusta ja hellästi muistellen käyn joka kesä heitä tervehtimässä hautuu mamaalla.
Jos omat jälkeläiset ovat hitusenkaan perineet minusta peroonallisuutta, he kyllä juurensa muitavat niinkauna kuin elävät päällä maan.
Niin kauan kun ilmaista viinaa riittää.
Ite en ainakaan haluu että kukaan muistaa minua, koska en muistele muita, koska roistoja löytyy aina.
Tämä elämä on sen opettanut minulle.
Olipa hassu mielipide, "niin kauankuin ilmaista viinaa riittää " ,,,, ??? en ymmärtänyt sanakaan, kuinka kuoleet ilmaista viinaa jakaa , heh . Haudoilla käy todellakin kuinnoittain menneitä sukupolvia, oma sukuni on ollut ahkeraa , kunniallista, työtätekevää sukua, ja se on jatkunu sukupolvesta toiseen.......
Uskon kuoleman jälkeiseen olotilaan tai lähes siihen, koska niitäkin on monia. Luultavasti on ulottuvaisuuksia joista emme tiedä eikä ole ehkä hyvä tietääkään.