Harrastus

miksi et perustaisi itse? Siksi, että kukaan ei tulisi tilaisuuksiin, koska se on yksinäisyyden perimmäinen syy. (Yksineläville on itse asiassa jo olemassa yhdistys mutta se taitaa lähinnä ajaa yksinelävien etuja yhteiskunnassa eikä järjestää tapaamisia. Tapaamisia voi katsoa sitten vaikka Eurosinkuista, sinne voi mennä ilman että on tarve löytää elämänkumppania.)

Aloittajalle:

Kaikki yhdistystoiminta on sellaista, missä on helppo tutustua samanhenkisiin ihmisiin, pitää vain löytää se oma porukka. Politiikassa on yhdistyksiä kaiken ikäisille, Lionseihin voi hakea tai jos on nuori niin Leo-toimintaan, on kaupunginosayhdistyksiä, luonnonsuojeluyhdistyksiä, eläinsuojeluyhdistyksiä, kirjallisuuspiirejä, elokuvakerhoja, VPK-toimintaa, SPR:llä on kaikenlaista toimintaa, Suomen Ladun jäsenjärjestöissä pääsee ulkoilemaan porukassa ja niillä on joskus sinkkutapahtumiakin... Suomesta löytyy pilvin pimein erilaisia yhdistyksiä.

Kurssit, esimerkiksi kansalaisopiston tai työväenopiston kurssit, ovat myös hyvä paikka tutustua uusiin ihmisiin.

Liikuntaharrastukset (yksilölajit) ovat ehkä huonoin vaihtoehto, koska ihmiset menevät salille tai uimahalliin nimenomaan liikkumaan eikä tapaamaan ihmisiä.

Keräilykin voi tuoda mukanaan uuden ystäväpiirin juuri sen alan harrastajista. Kirppiksillä kiertely on mukavaa, kun etsii jotain tiettyä astiaa/asiaa tai mitä ikinä sattuukin keräilemään.

Syksy on tosi hyvää aikaa aloittaa uusi harrastus. Hanki käsiisi opinto-oppaat ja katsele kotipaikkakuntasi menovinkkejä. Löydä omat mielenkiinnon kohteesi ja yhteisöt, joissa on samaa harrastavia ihmisiä.

"Ihmiset menee harrastuksiin usein kaverin kanssa eivätkä he sitten kaipaa mitään uusia kontakteja."

Varmaan osa meneekin, mutta ei kaikilla ole kavereita, jotka ovat kiinnostuneita aina ihan samoista asioista. Paitsi tietysti jos on "onnistunut" löytämään kaverikseen jonkun perässä vedettävän, joka on väkisin "kiinnostunut" ihan kaikesta mistä se toinenkin. Ei aikuisten kaveruus/ystävyyssuhteet ole enää mitään yläasteen tyttöjen bestissuhteita, joissa minnekään ei voida mennä ilman toista.

Tuossa otsikolla "Miksi aina "jonkun"?" -alkavassa kirjoituksessa oli mielestäni hyviä vinkkejä.

Jotkut varmaan menevät kaverin kanssa, mutta ei siihen keskittyminen ole hedelmällistä. Kyllä ihmiset myös menevät harrastukseen ihan vaan oppiakseen jotain uutta tai tehdäkseen jotain. Ja, riippumatta meneekö yksin vai kaverin kanssa, on kuitenkin asianmukaista tulla toimeen muidenkin harrastajien kanssa, ja siihen nyt yleensä vaaditaan kommunikaatiota, joka johtaa pidemmän päälle tutuksi tulemiseen, ja hyvällä onnella ystävyyteenkin.

Mikä on hyvä harrastus? Sellainen, joka kiinnostaa. Jossei mikään kiinnosta hirveästi, kannattaa kokeilla ehkä monenlaistakin sellaista, joka periaatteessa kiinnostaa jollain tasolla, ja jonka kokeileminen ei edellytä suuria alkuinvestointeja. Luulisi että useimmat ymmärtää tunnustelumielessäkin liikkeellä olevia, ja jos ei ymmärrä, ei kannata ottaa sitä omaksi murheeksi. Pienten piirien juttuihin liittyy yleensäkin omien arvojen ja rajoitusten kunnioittaminen: kaikkien kanssa ei voi aina tulla toimeen, ja tulee aikoja jolloin on syytä luovuttaa ja lähteä ja jättää joku tai jotkut taakseen.

Minulle tulee mieleen seuraavat ilmeiset harrastuskategoriat: liikunta, taide, opinnot (työväenopisto, kansalaisopistot, avoin yliopisto). Jos haluaa tutustua ihmisiin, ei kannata valita esim. mitään ayo:n massaluentoja paitsi jos osaa smalltalkia, jolloin niiltäkin voi saada kavereita. Suosittelen vilkaisemaan kaikenlaiset mieleentulevat julkiset tarjontalistat läpi, ja jossei niistä löydy mieleisiä, googlen luovaa käyttöä.