Ikuinen, pyyteetön rakkaus

sitten rankkaa olla noin yksinäinen. Tsemppiä sulle.

.. .. .. .... kirjoitti:

sitten rankkaa olla noin yksinäinen. Tsemppiä sulle.

Et oo tainnut ymmärtää alkuperäistä kysymystä kun kommenttis on tätä luokkaa.

Mikä sua vituttaa? Sekö ettet ole uskottava vai eikö sulla ole lasta tai edes koiraa. Tsemppaa hiukan, hanki elukka niin sun ei tarvitse ite olla sitä.

somesayfuck kirjoitti:

Et oo tainnut ymmärtää alkuperäistä kysymystä kun kommenttis on tätä luokkaa.

Mikä sua vituttaa? Sekö ettet ole uskottava vai eikö sulla ole lasta tai edes koiraa. Tsemppaa hiukan, hanki elukka niin sun ei tarvitse ite olla sitä.

Noin typerää kieltä voi käyttää vain "henkilö", joka näyttää tietävän paremminkin mistä kirjoittaa.

Joten tuosta ylläolevasta viestistä ei välity sama rehellisyys kuin potatoes viestistä. Komppaan tuota rehellisyys teemaa enemmän kuin tuollaista, jossa asiat laitetaan enemmän toisen syyksi, vaikka omiin virheisiin viittaakin.

Rehellisyyttä se on tietysti sekin, että tajuaa, että voi olla asioita, joissa on toimittu väärin ja ne tarvitsevat käsittelyä ja anteeksiantoa/pyyntöä, että voisi palata rehellisyys tasolle.

Ihmettelen myös sitä, että millään ei meinata sitten ymmärtää sitä, että jos joskus on jotain ollut, niin eihän sellainen tilanne voi jatkua jos tulee niitä epäselvyyksiä tai väärintekemisiä, jossa toinen ihminen ns.punnitaan se minkälainen lopulta on ihmisenä. Ja sehän on ihmissuhteissa kaikkein tärkeintä, kyllä siinä intohimotkin jäähtyy, jos ihminen ei enää ole arvostuksen veroinen. Itse tässä muistelen sellaiseenkin tilanteeseen joutuneeni, jossa jouduttuani hänen miesystävän kanssa tappelemaan keksityn syyn takia, jotta miesparka pääsisi uhoamaan miehisyyttään, hänelle selkäsaunan annettuani, niin sitä en käsitä, miten joku voi olla tuollaiseen reakoimatta ja voi ylipäätään kuvitella sen jälkeen minkään tilanteiden enää palaavan mihinkään arvostuksen tasolle, jos toinen näyttää ihmisyytensä olevan tuolla tasolla. Se, että vinkuu ettei mikään ole hänen syytään, ei tietenkään ole aikuisten ihmisten ollessa kyse totta, vaan vastuunsa se on tapahtumien kulusta ja niiden estämisestä jokaisella.

Se, että tuo tapahtuma (tappelu) kaihertaa vieläkin mieltä senkin suhteen, että siitä niin iso numero tehtiin ja monet muut miehet tekivät ympärilleni väkivallan ilmapiirin (koska pelkäsivät että tulen heidän perheidensä kimppuun ja pelkäsivät ettei heistä ole perheitään suojelemaan senkää vertaa, hävetkää raukkamaiset paskat..), saa miettimään kostoa kaiken aikaan kaikille osapuolille.

Tärkeintä on siis ymmärtää se, ettei tälläisten tapahtumien jälkeen voi osapuolten välillä olla oikeanlaista arvostusta ja kunnioitusta, mitä tarvitaan tasapainoiseen suhteeseen. Muuta on aivan turha kuvitella ja esittää, että jos kerran joskus sata vuotta sitten on jotain ollut, sitä pitäisi jatkossakin olla, koska "virheethän" pitää vain antaa anteeksi. Ei, se noin mene ja tuollaiset kuvitelmat pitää vain lopettaa ja jatkaa sitä elämäänsä, eikä sotkea toista turhanpäivisiin kuvitelmiin ja varsinkaan siten, että sotkee siihen vielä jotain omituisia kuvitelmia siitä, että kaikkihan vain olisi hyvin jos toinen pystyisi tunnistamaan tunteensa "samaa sukupuolta" kohtaan. Ei herranjumala millä tasolla jotkut voi asioita käsitellä, aikuiset ihmiset, eivätkä ymmärrä miten törkeitä asioita on tapahtunut, joita ei edes anteeksipyytämällä kuitata.

yhteiselon edellytys kirjoitti:

Joten tuosta ylläolevasta viestistä ei välity sama rehellisyys kuin potatoes viestistä. Komppaan tuota rehellisyys teemaa enemmän kuin tuollaista, jossa asiat laitetaan enemmän toisen syyksi, vaikka omiin virheisiin viittaakin.

Rehellisyyttä se on tietysti sekin, että tajuaa, että voi olla asioita, joissa on toimittu väärin ja ne tarvitsevat käsittelyä ja anteeksiantoa/pyyntöä, että voisi palata rehellisyys tasolle.

Ihmettelen myös sitä, että millään ei meinata sitten ymmärtää sitä, että jos joskus on jotain ollut, niin eihän sellainen tilanne voi jatkua jos tulee niitä epäselvyyksiä tai väärintekemisiä, jossa toinen ihminen ns.punnitaan se minkälainen lopulta on ihmisenä. Ja sehän on ihmissuhteissa kaikkein tärkeintä, kyllä siinä intohimotkin jäähtyy, jos ihminen ei enää ole arvostuksen veroinen. Itse tässä muistelen sellaiseenkin tilanteeseen joutuneeni, jossa jouduttuani hänen miesystävän kanssa tappelemaan keksityn syyn takia, jotta miesparka pääsisi uhoamaan miehisyyttään, hänelle selkäsaunan annettuani, niin sitä en käsitä, miten joku voi olla tuollaiseen reakoimatta ja voi ylipäätään kuvitella sen jälkeen minkään tilanteiden enää palaavan mihinkään arvostuksen tasolle, jos toinen näyttää ihmisyytensä olevan tuolla tasolla. Se, että vinkuu ettei mikään ole hänen syytään, ei tietenkään ole aikuisten ihmisten ollessa kyse totta, vaan vastuunsa se on tapahtumien kulusta ja niiden estämisestä jokaisella.

Se, että tuo tapahtuma (tappelu) kaihertaa vieläkin mieltä senkin suhteen, että siitä niin iso numero tehtiin ja monet muut miehet tekivät ympärilleni väkivallan ilmapiirin (koska pelkäsivät että tulen heidän perheidensä kimppuun ja pelkäsivät ettei heistä ole perheitään suojelemaan senkää vertaa, hävetkää raukkamaiset paskat..), saa miettimään kostoa kaiken aikaan kaikille osapuolille.

Tärkeintä on siis ymmärtää se, ettei tälläisten tapahtumien jälkeen voi osapuolten välillä olla oikeanlaista arvostusta ja kunnioitusta, mitä tarvitaan tasapainoiseen suhteeseen. Muuta on aivan turha kuvitella ja esittää, että jos kerran joskus sata vuotta sitten on jotain ollut, sitä pitäisi jatkossakin olla, koska "virheethän" pitää vain antaa anteeksi. Ei, se noin mene ja tuollaiset kuvitelmat pitää vain lopettaa ja jatkaa sitä elämäänsä, eikä sotkea toista turhanpäivisiin kuvitelmiin ja varsinkaan siten, että sotkee siihen vielä jotain omituisia kuvitelmia siitä, että kaikkihan vain olisi hyvin jos toinen pystyisi tunnistamaan tunteensa "samaa sukupuolta" kohtaan. Ei herranjumala millä tasolla jotkut voi asioita käsitellä, aikuiset ihmiset, eivätkä ymmärrä miten törkeitä asioita on tapahtunut, joita ei edes anteeksipyytämällä kuitata.

oikein selostat, ja etkö vieläkään osaa kirjoittaa ''reagoida'' ? Tekstisi on kuin vähä-älyisen tilitystä.

mene kouluun kirjoitti:

oikein selostat, ja etkö vieläkään osaa kirjoittaa ''reagoida'' ? Tekstisi on kuin vähä-älyisen tilitystä.

Reagoida voidaan kirjoittaa kahdella tavalla, siihen ei oikeasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.

Te olette täysin sairaita ihmisiä, siitä ei ole mitään epäilystäkään, noin täysin kyvyttömiä ymmärtämään todellisia asioita, aivan kyvyttömiä tajuamaan todellisia tapahtumia, jotain aivan sairasta täytyy olla vikaa päässä, jos ei ymmärrä selkeitä tosielämän asioita selostettuna. Pää on ilmeisesti paskaa täynnä, eikä haluta uskoa muuta kuin mitä paskanjauhat päähän saavat laitettua, onhan päässä jo paskaa muutenkin. Toivottavasti pysytte jatkossa omassa karsinassanne, niin ei teidän kanssa tarvitsi enää koskaan olla missään tekemisissä. Säälittäviä, todellakin.

yhteiselon edellytys kirjoitti:

Joten tuosta ylläolevasta viestistä ei välity sama rehellisyys kuin potatoes viestistä. Komppaan tuota rehellisyys teemaa enemmän kuin tuollaista, jossa asiat laitetaan enemmän toisen syyksi, vaikka omiin virheisiin viittaakin.

Rehellisyyttä se on tietysti sekin, että tajuaa, että voi olla asioita, joissa on toimittu väärin ja ne tarvitsevat käsittelyä ja anteeksiantoa/pyyntöä, että voisi palata rehellisyys tasolle.

Ihmettelen myös sitä, että millään ei meinata sitten ymmärtää sitä, että jos joskus on jotain ollut, niin eihän sellainen tilanne voi jatkua jos tulee niitä epäselvyyksiä tai väärintekemisiä, jossa toinen ihminen ns.punnitaan se minkälainen lopulta on ihmisenä. Ja sehän on ihmissuhteissa kaikkein tärkeintä, kyllä siinä intohimotkin jäähtyy, jos ihminen ei enää ole arvostuksen veroinen. Itse tässä muistelen sellaiseenkin tilanteeseen joutuneeni, jossa jouduttuani hänen miesystävän kanssa tappelemaan keksityn syyn takia, jotta miesparka pääsisi uhoamaan miehisyyttään, hänelle selkäsaunan annettuani, niin sitä en käsitä, miten joku voi olla tuollaiseen reakoimatta ja voi ylipäätään kuvitella sen jälkeen minkään tilanteiden enää palaavan mihinkään arvostuksen tasolle, jos toinen näyttää ihmisyytensä olevan tuolla tasolla. Se, että vinkuu ettei mikään ole hänen syytään, ei tietenkään ole aikuisten ihmisten ollessa kyse totta, vaan vastuunsa se on tapahtumien kulusta ja niiden estämisestä jokaisella.

Se, että tuo tapahtuma (tappelu) kaihertaa vieläkin mieltä senkin suhteen, että siitä niin iso numero tehtiin ja monet muut miehet tekivät ympärilleni väkivallan ilmapiirin (koska pelkäsivät että tulen heidän perheidensä kimppuun ja pelkäsivät ettei heistä ole perheitään suojelemaan senkää vertaa, hävetkää raukkamaiset paskat..), saa miettimään kostoa kaiken aikaan kaikille osapuolille.

Tärkeintä on siis ymmärtää se, ettei tälläisten tapahtumien jälkeen voi osapuolten välillä olla oikeanlaista arvostusta ja kunnioitusta, mitä tarvitaan tasapainoiseen suhteeseen. Muuta on aivan turha kuvitella ja esittää, että jos kerran joskus sata vuotta sitten on jotain ollut, sitä pitäisi jatkossakin olla, koska "virheethän" pitää vain antaa anteeksi. Ei, se noin mene ja tuollaiset kuvitelmat pitää vain lopettaa ja jatkaa sitä elämäänsä, eikä sotkea toista turhanpäivisiin kuvitelmiin ja varsinkaan siten, että sotkee siihen vielä jotain omituisia kuvitelmia siitä, että kaikkihan vain olisi hyvin jos toinen pystyisi tunnistamaan tunteensa "samaa sukupuolta" kohtaan. Ei herranjumala millä tasolla jotkut voi asioita käsitellä, aikuiset ihmiset, eivätkä ymmärrä miten törkeitä asioita on tapahtunut, joita ei edes anteeksipyytämällä kuitata.

tuossa, että pitää ymmärtää tekonsa seuraukset toiselle ihmiselle ja kaikkiin tekoihin ei anteeksipyyntö riitä. En tarkoittanut esittää olevani syytön tai että anteeksipyyntö riittäisi tai kuittaisi tapahtuneita asioita. En, en. Mutta siitä aloittaisin, jos saisin tilaisuuden sen esittää. Erittelinpähän vain pikaisesti noita kolmea rakkauden lajia.

Joskus on myös vaikeita tilannetekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten paljon liikkumavaraa mukanaolijoilla on ja miten heidän on mahdollista toimia. Kuulostaa siltä, että tuossa omassa tilanteessasi oli sellaisia hankalia ympäristötekijöitä, kuten esim. aviomies vielä kuvioissa mukana?

Omassakin tilanteessani oli sellaisia, mutta ne liittyivät enemmän työtilanteisiin ja terveyteen - ja sattumoisin molemmilla, eikä yhteistä ns. säveltä ja tulevaisuuden suunnitelmiakaan löytynyt.

Niin, minä sitten jätin hänet. Ymmärrän, että se on teko, jota ei voi saada anteeksi. On kuitenkin paljon asioita, mitä olisin halunnut selvittää kasvokkain, mutta siihen ei ollut enää tilaisuutta, ihan vain siksi, että olisin halunnut hänelle jäävän sellaisen olon, miten erityislaatuisena häntä pidin... hmm. Mutta sen viestin perille saaminen olisi kyllä edellyttänyt sen selvittämistä, miksi ihmeessä olin toiminut niinkuin toimin. Mutta itse asiassa kaikki tämä on myöhäistä.

Ja joo, ei tähän kannata jäädä roikkumaankaan, siinäkin olet oikeassa. Tilaisuus tuli, oli ja meni, se seisautti mun elämän kolmeksi vuodeksi ; ) Mutta elämässäni oli monta muutakin asiaa pielessä.

Kerran oli täällä hyvä kommentti: että leuka rintaan vaan ja reippaasti uusia nöyryytyksiä päin!

So be it

odotan vieläkin kirjoitti:

tuossa, että pitää ymmärtää tekonsa seuraukset toiselle ihmiselle ja kaikkiin tekoihin ei anteeksipyyntö riitä. En tarkoittanut esittää olevani syytön tai että anteeksipyyntö riittäisi tai kuittaisi tapahtuneita asioita. En, en. Mutta siitä aloittaisin, jos saisin tilaisuuden sen esittää. Erittelinpähän vain pikaisesti noita kolmea rakkauden lajia.

Joskus on myös vaikeita tilannetekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten paljon liikkumavaraa mukanaolijoilla on ja miten heidän on mahdollista toimia. Kuulostaa siltä, että tuossa omassa tilanteessasi oli sellaisia hankalia ympäristötekijöitä, kuten esim. aviomies vielä kuvioissa mukana?

Omassakin tilanteessani oli sellaisia, mutta ne liittyivät enemmän työtilanteisiin ja terveyteen - ja sattumoisin molemmilla, eikä yhteistä ns. säveltä ja tulevaisuuden suunnitelmiakaan löytynyt.

Niin, minä sitten jätin hänet. Ymmärrän, että se on teko, jota ei voi saada anteeksi. On kuitenkin paljon asioita, mitä olisin halunnut selvittää kasvokkain, mutta siihen ei ollut enää tilaisuutta, ihan vain siksi, että olisin halunnut hänelle jäävän sellaisen olon, miten erityislaatuisena häntä pidin... hmm. Mutta sen viestin perille saaminen olisi kyllä edellyttänyt sen selvittämistä, miksi ihmeessä olin toiminut niinkuin toimin. Mutta itse asiassa kaikki tämä on myöhäistä.

Ja joo, ei tähän kannata jäädä roikkumaankaan, siinäkin olet oikeassa. Tilaisuus tuli, oli ja meni, se seisautti mun elämän kolmeksi vuodeksi ; ) Mutta elämässäni oli monta muutakin asiaa pielessä.

Kerran oli täällä hyvä kommentti: että leuka rintaan vaan ja reippaasti uusia nöyryytyksiä päin!

So be it

Itse asiassa en usko, ettei olisi mitään mahdollisuutta ilmaista itseään toiselle ihmiselle, on se toinen vaikka toisella puolella maapalloa. Tuo kuulostaa vähän halpamaiselta selittää olleensa jossakin tilanteessa jonkun kanssa, mutta vain sopivat tilaisuudet estivät asioita, enpä usko, kyllä kyseessä täytyy olla takana muutakin. Luultavasti se rehellisyyden puute ja siihen kykenemättömyys, mikä estää avoimet selvittelyt, eihän rehellisellä ja vilpittömällä ihmisellä ole toisen suhteen mitään pelättävää, joten mikään ei pitäisi olla esteenä asioiden kertomiselle.

Ympäristötekijät haittatekijänä, kyllä, isolla mittakaavalla. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tuollaisia haittatekijöitä ymmärrä ja kuvittelevat seuraavansa elokuvaa tai jotain, kun omassa elämässä ei näköjään riitä tarpeeksi elämistä kun se pitää ulottaa toisten elämisten seuraamiseen ja selostamisiin.
Pieni, eikä niin pienikään todellisuuden hahmotus olisi enemmän kuin paikallaan, syistä ja seuraamuksista.

"Tilaisuus tuli, oli ja meni". Aivan totta, se pitää hyväksyä ja jatkaa sitä elämäänsä tietoisena asioista, ja yrittää lopulta ymmärtää, mikä on oikeus toiseen ihmiseen, silloin kun on esim. aika päiviä sitten tehty asiat selviksi, niin ei ole soveliasta jatkaa samoilla linjoilla vuodesta toiseen, häiriten vakavalla tavalla toisen elämää.

..olisi voinut olla vaikka minun näppikseltäni :)

"Pyyteetön rakkaus on kai sitä, että antaa toiselle anteeksi tämän virheet, mokat, kaiken, eroamisenkin - ja aina yhä uudelleen."
- Kyllä, loputtomasti..

"Ikuinen - sitä, että rakkaus ei lopu, vaikka kuinka yrittäisi järjellä unohtaa, jatkaa elämäänsä. Jostain syystä se ei vain tunnu jatkuvan - muuten kuin vajaana (ja siksi tuntuu vähemmältä)."
- Ilman vastakaikuakin, vuosia ja vuosia...

"Intohimoinen, ikuinen ja pyytetön rakkaus - on vaikein yhtälö. Tässä sitä elellään, vajavaista elämää. Puoliksi hengissä ; )"
- Sanos muuta :)

"Miksikö näin? No tämä taisi olla yksipuolista ... tällaisena ikuisena pyytettömänä rakkautena. Tuon intohimon osalta se oli molemminpuolista. Mutta hän ei anna minulle anteeksi monia virheitäni, ja jatkaa elämäänsä uudessa suhteessa."
- Niin tekee :) Meillä oli rakkauskin molemminpuolista, mutta hän ei rakastanutkaan aivan yhtä syvästi kuin minä.

"Mun osuus tässä on pyytettömästi toivoa hänelle onnea ja olla hiljaa tunteistani."
- Mä toivon myös hänelle onnea.. Valitettavasti ei näytä sitä löytävän uusista suhteistaan, mutta ehkä vielä .käy niin.. Minä en alkuun pystynyt olemaan täysin hiljaa tunteistani, mutta ajan myötä vetäydyin taka-alalle, rakastamaan hiljaa.

"En mä tiedä, tarraanko mä vain menneisyyteen, uudet suhteet ei vain kiinnosta. Eikä tämä ole ollenkaan tapaistani. Kaikki muu tuntuu niin laimealta."
- Mä olen yrittänyt, jopa luullutkin päässeeni yli. Mutta vielä yli 5 vuoden jälkeen, kenenkään toisen kanssa mikään ei tunnu miltään, yksikään tunne aidolta tai tarpeeksi syvältä. Ei saisi vertailla, mutta kun tietää mitä voi olla, kokea ja tuntea, niin miksi tyytyä vähempään?

Voi olla siis, että joudun muutaman vuoden päästä myöntämään, että on sitä... tai toteamaan lakonisesti, että olin vain laiska tutustumaan uusiin ihmisiin.
- Mulla ei ole yrityskään auttanut mitään.

En mä tätä julkisesti myönnä, mutta kyllä rakastan häntä edelleenkin ja pahoin pelkään, ettei tää tunne ole kuollut vielä ensi vuonnakaan ; )
- Mä olen vihdoin hyväksynyt sen, että rakkaus on ja pysyy.. Se on jopa aika kaunista, vaikkakin tuskallista :)

????????? kirjoitti:

Itse asiassa en usko, ettei olisi mitään mahdollisuutta ilmaista itseään toiselle ihmiselle, on se toinen vaikka toisella puolella maapalloa. Tuo kuulostaa vähän halpamaiselta selittää olleensa jossakin tilanteessa jonkun kanssa, mutta vain sopivat tilaisuudet estivät asioita, enpä usko, kyllä kyseessä täytyy olla takana muutakin. Luultavasti se rehellisyyden puute ja siihen kykenemättömyys, mikä estää avoimet selvittelyt, eihän rehellisellä ja vilpittömällä ihmisellä ole toisen suhteen mitään pelättävää, joten mikään ei pitäisi olla esteenä asioiden kertomiselle.

Ympäristötekijät haittatekijänä, kyllä, isolla mittakaavalla. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tuollaisia haittatekijöitä ymmärrä ja kuvittelevat seuraavansa elokuvaa tai jotain, kun omassa elämässä ei näköjään riitä tarpeeksi elämistä kun se pitää ulottaa toisten elämisten seuraamiseen ja selostamisiin.
Pieni, eikä niin pienikään todellisuuden hahmotus olisi enemmän kuin paikallaan, syistä ja seuraamuksista.

"Tilaisuus tuli, oli ja meni". Aivan totta, se pitää hyväksyä ja jatkaa sitä elämäänsä tietoisena asioista, ja yrittää lopulta ymmärtää, mikä on oikeus toiseen ihmiseen, silloin kun on esim. aika päiviä sitten tehty asiat selviksi, niin ei ole soveliasta jatkaa samoilla linjoilla vuodesta toiseen, häiriten vakavalla tavalla toisen elämää.

Hei, kiitos viestistäsi.

Kyllä esteenä on tämä juuri: "mikä on oikeus toiseen ihmiseen, silloin kun on esim. aika päiviä sitten tehty asiat selviksi, niin ei ole soveliasta jatkaa samoilla linjoilla vuodesta toiseen, häiriten vakavalla tavalla toisen elämää."

Joskus ei myöskään itse ole selvillä heti tunteistaan, niiden voimakkuus tai sen voimakkuuden tajuaminen saattaa iskeä vasta myöhemmin. Eli en ole ollut rehellinen itsellenikään - siitä varmaan suurin osa tilanteesta johtuu.

Mutta hei, en toki ottaisi yhteyttä koskaan olleenkaan, jos saisin takaisin viestin, jossa selkeästi ilmaistaisiin, että noin kerran puolessa vuodessa tapahtuneet yhteydenottoni - lähinnä meilitse - ovat olleet häiritseviä. Että kyllä rehellisyyttä - tai turhanpäiväistä kohteliaisuutta - on kommunikaatiota häiritsemässä.

Mutta sun viesti auttaa mua näkemään tilannetta juuri sieltä toiselta puolelta - kun valitettavasti mitään suoraa palautetta en saa kyseiseltä henkilöltä - ja siis auttaa mua irtautumaan vielä enemmän!

Kiitos sulle!

olet juuri se susi, ja puolustelet käytöstäsi sillä, että naiset nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia...
Ikuista rakkautta on olemassa, mutta vain, kun siihen liitetään toisen ihmisen kunnioitus. Ja olemassa olevan suhteen kunnioitus.

susybusy kirjoitti:

olet juuri se susi, ja puolustelet käytöstäsi sillä, että naiset nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia...
Ikuista rakkautta on olemassa, mutta vain, kun siihen liitetään toisen ihmisen kunnioitus. Ja olemassa olevan suhteen kunnioitus.

Sullla ei taida vielä olla elämänkokemusta juurikaan. Mietipäs miksi esim. naisvaltaisilla työpaikoilla on niin paljon konflikteja ja miesvaltaisilla ei niitä ole juurikaan.

9+5 kirjoitti:

Sullla ei taida vielä olla elämänkokemusta juurikaan. Mietipäs miksi esim. naisvaltaisilla työpaikoilla on niin paljon konflikteja ja miesvaltaisilla ei niitä ole juurikaan.

lesbopalsta, joten täällä puhutaan naisten välisestä rakkaudesta, heterojen sotkut työpaikoillaan ei mua kiinnosta sitten tippaakaan !

what a stupid kirjoitti:

lesbopalsta, joten täällä puhutaan naisten välisestä rakkaudesta, heterojen sotkut työpaikoillaan ei mua kiinnosta sitten tippaakaan !

Voi että te teinit ootte niin suloisen kiukkuisia ja kaikkitietäviä

täysin eri mieltä. Rakkautena pidetään niin monia asioita, jotka oikeasti ovat riippuvuutta, pakkomiellettä, pakoa todellisuudesta ja ties mitä. Mutta jos puhutaan nyt niistä tunteista mitä kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan, kunnioittaa toisiaan, vaalii parisuhdettaan ja ovat avoimia toisilleen ja jne. niin kaikki eivät ole valmiita sellaiseen, moni ei halua olla avoin, rehellinen, panostaa suhteeseen, tai ei osaa. Jos minä olisin kivi, rakastuisin luultavammin toiseen kiveen, ja kun minä olen rehellinen ja avoin ja pelkäämätön, rakastun samanlaiseen ja se ei ole huono alku suhteelle.

Minä tiedän kyllä että suurin osa ei koe rakkautta siinä hyvässä ja varsinkaan ei koe sitä ikuista rakkautta, mutta tarkoittaako se että sellaista ei ole olemassa? Ei.

Nainen on naiselle susi on myös tietyntyyppisten naisten lempilause, niiden susien. Olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja olihan siellä muutama jotka eivät tulleet toimeen mutta olen myös miesvaltaisella alalla nähnyt aivan samaa. Myöskin se etteivät miehet juoruile on ihan puutaheinää, parhaimmat juorut minä olen saanut miesten valtaamalla työpaikalla.

Elämässä voi tarttua erilaisiin asioihin ja elää niiden mukaan, se vaikuttaa omaan elämänasenteeseen ja se taas vaikuttaa siihen miltä näytät muille.
Ei ikuinen ole sana sadusta eikä rakkaus ole Hollywoodin mestarikeksintö, kyynisyys ja negativiisuus pilaa paljon asioita kun samalla vaivalla katsoo niitä positiivisia puolia.

Pieniä valintoja joilla on iso merkitys elämässä. Itse henkilökohtaisesti en kadu sitä aikaa kun paneuduin ihan kunnolla siihen mitä minä haluan irti tästä ainokaisesta elämästäni, muutin asioita, ajatustapojani, otin asioista selvää ja opettelin uskomaan ja luottamaan. Minua säälittää lukea kuinka ihmiset lyö itsensä perunakellariin kun ovat saaneet siipeensä ja elävät siellä vuosia ja vuosikymmeniä. Mitä kauheaa tuhlausta.
Epäonnistunut suhde nähdään naulana arkussa, syynä lopettaa usko ja rakkaus. Sehän on vain osa elämää, josta voi poimia niitä pieniä oppeja seuraavalle etapille. On löydettävä se omanlainen tapa elää hyvin elämäänsä, ettei tarvitse katua eikä katsella selkänsä taakse peläten mitä sinne on jättänyt.

Elämässä pitää olla rohkea, rehellinen ja rakastaa ilman muttia ja mutinoita.

somesaypotato kirjoitti:

täysin eri mieltä. Rakkautena pidetään niin monia asioita, jotka oikeasti ovat riippuvuutta, pakkomiellettä, pakoa todellisuudesta ja ties mitä. Mutta jos puhutaan nyt niistä tunteista mitä kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan, kunnioittaa toisiaan, vaalii parisuhdettaan ja ovat avoimia toisilleen ja jne. niin kaikki eivät ole valmiita sellaiseen, moni ei halua olla avoin, rehellinen, panostaa suhteeseen, tai ei osaa. Jos minä olisin kivi, rakastuisin luultavammin toiseen kiveen, ja kun minä olen rehellinen ja avoin ja pelkäämätön, rakastun samanlaiseen ja se ei ole huono alku suhteelle.

Minä tiedän kyllä että suurin osa ei koe rakkautta siinä hyvässä ja varsinkaan ei koe sitä ikuista rakkautta, mutta tarkoittaako se että sellaista ei ole olemassa? Ei.

Nainen on naiselle susi on myös tietyntyyppisten naisten lempilause, niiden susien. Olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja olihan siellä muutama jotka eivät tulleet toimeen mutta olen myös miesvaltaisella alalla nähnyt aivan samaa. Myöskin se etteivät miehet juoruile on ihan puutaheinää, parhaimmat juorut minä olen saanut miesten valtaamalla työpaikalla.

Elämässä voi tarttua erilaisiin asioihin ja elää niiden mukaan, se vaikuttaa omaan elämänasenteeseen ja se taas vaikuttaa siihen miltä näytät muille.
Ei ikuinen ole sana sadusta eikä rakkaus ole Hollywoodin mestarikeksintö, kyynisyys ja negativiisuus pilaa paljon asioita kun samalla vaivalla katsoo niitä positiivisia puolia.

Pieniä valintoja joilla on iso merkitys elämässä. Itse henkilökohtaisesti en kadu sitä aikaa kun paneuduin ihan kunnolla siihen mitä minä haluan irti tästä ainokaisesta elämästäni, muutin asioita, ajatustapojani, otin asioista selvää ja opettelin uskomaan ja luottamaan. Minua säälittää lukea kuinka ihmiset lyö itsensä perunakellariin kun ovat saaneet siipeensä ja elävät siellä vuosia ja vuosikymmeniä. Mitä kauheaa tuhlausta.
Epäonnistunut suhde nähdään naulana arkussa, syynä lopettaa usko ja rakkaus. Sehän on vain osa elämää, josta voi poimia niitä pieniä oppeja seuraavalle etapille. On löydettävä se omanlainen tapa elää hyvin elämäänsä, ettei tarvitse katua eikä katsella selkänsä taakse peläten mitä sinne on jättänyt.

Elämässä pitää olla rohkea, rehellinen ja rakastaa ilman muttia ja mutinoita.

"Nainen on naiselle susi on myös tietyntyyppisten naisten lempilause, niiden susien. Olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja olihan siellä muutama jotka eivät tulleet toimeen mutta olen myös miesvaltaisella alalla nähnyt aivan samaa. Myöskin se etteivät miehet juoruile on ihan puutaheinää, parhaimmat juorut minä olen saanut miesten valtaamalla työpaikalla."

Mikä sinä olet "tuomitsemaan" että kuka on susi ja kuka ei? Riisu vaaleanpunaiset lasit päästäsi ja astu realistiseen maailmaan. Ja kyllä, olen minäkin ikuinen romantikko. Mutta se ei tarkoita että en olisi realisti.

somesaypotato kirjoitti:

täysin eri mieltä. Rakkautena pidetään niin monia asioita, jotka oikeasti ovat riippuvuutta, pakkomiellettä, pakoa todellisuudesta ja ties mitä. Mutta jos puhutaan nyt niistä tunteista mitä kaksi ihmistä tuntee toisiaan kohtaan, kunnioittaa toisiaan, vaalii parisuhdettaan ja ovat avoimia toisilleen ja jne. niin kaikki eivät ole valmiita sellaiseen, moni ei halua olla avoin, rehellinen, panostaa suhteeseen, tai ei osaa. Jos minä olisin kivi, rakastuisin luultavammin toiseen kiveen, ja kun minä olen rehellinen ja avoin ja pelkäämätön, rakastun samanlaiseen ja se ei ole huono alku suhteelle.

Minä tiedän kyllä että suurin osa ei koe rakkautta siinä hyvässä ja varsinkaan ei koe sitä ikuista rakkautta, mutta tarkoittaako se että sellaista ei ole olemassa? Ei.

Nainen on naiselle susi on myös tietyntyyppisten naisten lempilause, niiden susien. Olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja olihan siellä muutama jotka eivät tulleet toimeen mutta olen myös miesvaltaisella alalla nähnyt aivan samaa. Myöskin se etteivät miehet juoruile on ihan puutaheinää, parhaimmat juorut minä olen saanut miesten valtaamalla työpaikalla.

Elämässä voi tarttua erilaisiin asioihin ja elää niiden mukaan, se vaikuttaa omaan elämänasenteeseen ja se taas vaikuttaa siihen miltä näytät muille.
Ei ikuinen ole sana sadusta eikä rakkaus ole Hollywoodin mestarikeksintö, kyynisyys ja negativiisuus pilaa paljon asioita kun samalla vaivalla katsoo niitä positiivisia puolia.

Pieniä valintoja joilla on iso merkitys elämässä. Itse henkilökohtaisesti en kadu sitä aikaa kun paneuduin ihan kunnolla siihen mitä minä haluan irti tästä ainokaisesta elämästäni, muutin asioita, ajatustapojani, otin asioista selvää ja opettelin uskomaan ja luottamaan. Minua säälittää lukea kuinka ihmiset lyö itsensä perunakellariin kun ovat saaneet siipeensä ja elävät siellä vuosia ja vuosikymmeniä. Mitä kauheaa tuhlausta.
Epäonnistunut suhde nähdään naulana arkussa, syynä lopettaa usko ja rakkaus. Sehän on vain osa elämää, josta voi poimia niitä pieniä oppeja seuraavalle etapille. On löydettävä se omanlainen tapa elää hyvin elämäänsä, ettei tarvitse katua eikä katsella selkänsä taakse peläten mitä sinne on jättänyt.

Elämässä pitää olla rohkea, rehellinen ja rakastaa ilman muttia ja mutinoita.

Tiesitkö että sääli on sairautta.

3+1 kirjoitti:

"Nainen on naiselle susi on myös tietyntyyppisten naisten lempilause, niiden susien. Olen työskennellyt naisvaltaisella alalla ja olihan siellä muutama jotka eivät tulleet toimeen mutta olen myös miesvaltaisella alalla nähnyt aivan samaa. Myöskin se etteivät miehet juoruile on ihan puutaheinää, parhaimmat juorut minä olen saanut miesten valtaamalla työpaikalla."

Mikä sinä olet "tuomitsemaan" että kuka on susi ja kuka ei? Riisu vaaleanpunaiset lasit päästäsi ja astu realistiseen maailmaan. Ja kyllä, olen minäkin ikuinen romantikko. Mutta se ei tarkoita että en olisi realisti.

hyvinkin realistisessa maailmassa, mutta ei se sitä tarkoita että en voi suhtautua asioihin positiivisesti. En minä tuomitse ketään, ei ole minulla mitään sellaisia aikeita, sanon vain että jos huomaa pyörivänsä naisten viha ja kauna ja riitakeskuksessa niin ehkäpä siihen on jokin syy? Minä en valitettavasti ole kauhean romanttinen vaan realisti.
Se että sanotaan naisen oleva naiselle susi on vain minusta väärin, olen siitä vahvasti eri mieltä. Minä näen paljon miten naiset auttaa toisiaan, tukee ja kuuntelee ja ovat siinä missä esim monen aviomiehen kuuluisi olla. Minä en näe naiseudessa mitään sellaista mikä oikeuttaisi sanomaan että naisena olisin susi toiselle naiselle.

Minä ymmärrän senkin että minä katselen maailmaa toisin kuin moni, se johtuu puhtaasti siitä että minä ymmärsin jo ajat sitten että tämäkin hetki on ainutlaatuinen elämässäni ja tämä hetki ei toistu. Siksi minä en tekisi mitään minkä takana en seisoisi. Siksi minä sanon että nainen ei ole naiselle susi koska muuten minä en käyttäisi tätäkään hetkeä niin kuin hyväksi katson.

Tuomitsijaa minusta ei saa, erimieltä saatan olla ja sanoa mielipiteeni. Se että on erilainen näkökanta asioihin ei tee minusta eikä sinusta eikä siitä joka sanoi- "nainen on susi toiselle aina" eriarvoisia, me olemme vain erimieltä ja käsittääkseni tässä hengessä minä olen tätä keskustelua käynyt.

jokujossainjollekin kirjoitti:

Tiesitkö että sääli on sairautta.

mikä asia tahansa ja katsotaan ja käännellään se negatiiviseen kulmaan, niin aika moni asia on sairasta. Pelkkänä lauseenä sääli on sairautta en ymmärrä pointtiasi miksi näin on.

somesaypotato kirjoitti:

hyvinkin realistisessa maailmassa, mutta ei se sitä tarkoita että en voi suhtautua asioihin positiivisesti. En minä tuomitse ketään, ei ole minulla mitään sellaisia aikeita, sanon vain että jos huomaa pyörivänsä naisten viha ja kauna ja riitakeskuksessa niin ehkäpä siihen on jokin syy? Minä en valitettavasti ole kauhean romanttinen vaan realisti.
Se että sanotaan naisen oleva naiselle susi on vain minusta väärin, olen siitä vahvasti eri mieltä. Minä näen paljon miten naiset auttaa toisiaan, tukee ja kuuntelee ja ovat siinä missä esim monen aviomiehen kuuluisi olla. Minä en näe naiseudessa mitään sellaista mikä oikeuttaisi sanomaan että naisena olisin susi toiselle naiselle.

Minä ymmärrän senkin että minä katselen maailmaa toisin kuin moni, se johtuu puhtaasti siitä että minä ymmärsin jo ajat sitten että tämäkin hetki on ainutlaatuinen elämässäni ja tämä hetki ei toistu. Siksi minä en tekisi mitään minkä takana en seisoisi. Siksi minä sanon että nainen ei ole naiselle susi koska muuten minä en käyttäisi tätäkään hetkeä niin kuin hyväksi katson.

Tuomitsijaa minusta ei saa, erimieltä saatan olla ja sanoa mielipiteeni. Se että on erilainen näkökanta asioihin ei tee minusta eikä sinusta eikä siitä joka sanoi- "nainen on susi toiselle aina" eriarvoisia, me olemme vain erimieltä ja käsittääkseni tässä hengessä minä olen tätä keskustelua käynyt.

tämä on keskustelupalsta, eikö? Siis yhtä oikeaa vastausta ei ole.

Eikö se ole rikkautta, että täällä on erilaisen kokemuksen omaavia, erilaisista lähtökohdista tätä asiaa kommentoivia?

Tykkään "perunan"viesteistä ja kokemustensa jakamisesta, niissä on paljon elämän viisautta.

Sen lisäksi toivoisin, että "susi-kommentteja" esittäneet valottaisivat vähän enemmän, mikä saa heidät ajattelemaan noin, ettei toiseen naiseen kannata luottaa... kävisikö tällainen keskusteluyritys?

Täähän ei ole mikään yhden rivi chat-palsta, vaan oikeasti keskustelupalsta, joten tänne voi kirjoittaa pidemmästikin. Ei tartte väitellä yhden rivin viesteillä, kun ne eivät avaa yhtään sitä, mistä näkökulmasta asia näyttää tältä...

Jooko?

somesaypotato kirjoitti:

mikä asia tahansa ja katsotaan ja käännellään se negatiiviseen kulmaan, niin aika moni asia on sairasta. Pelkkänä lauseenä sääli on sairautta en ymmärrä pointtiasi miksi näin on.

kannatan, enemmän ja pidempiä viestejä, niin on edes alkeelliset mahdollisuudet yrittää ymmärtää toisiamme, se kai on kuitenkin keskustelupalstan tarkoitus.

Jos haluaa kannattaa tai dissata, voinee käyttää noita peukkuja...

jokujossainjollekin kirjoitti:

Tiesitkö että sääli on sairautta.

kyky tuntea sääliä, siis kyky tuntea empatiaa kanssaihmistä kohtaan on nimenomaan tervettä ja normaalia, se puute on sairautta..

noin se on heteroilla, luonto kutsuu ja nuorena aletaan pariutummaan ja lisääntymään.

pysyy uskollisena elämänsä ainoalle puolisolleen. Kun puoliso kuolee, jää joutsen yksin.

Ei se ole "sukuviettiä". Se on jotain ihan muuta.