itse olen kotona 24 tuntia vuorokaudessa, tilaan ruoat kotiin.
käyn kaupungilla 2x kuukaudessa siinä se, kotoa on äärimmäisen vaikea lähteä pois.
käyn kaupungilla 2x kuukaudessa siinä se, kotoa on äärimmäisen vaikea lähteä pois.
Muita erakkoja?
erakkom86
362115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miten hankit toimeentulosi?
Missä käyt kun menet kaupungille?, itse tulisin hulluksi neljän seinän sisällä, entä sukusi?
kerran kuukaudessa sosiaalitoimistoon.
niin kuntasi rikkoo lakia. Toimeentulotuki on tarkoitettu vain tilapäiseksi tueksi. Miksi et saa työttömyyskorvausta? jos et pysty tekemään töitä niin miksi sinulla ei ole työkyvyttömyyseläkepäätöstä?
Onko kotipaikkakunnallasi tarjolla mielenterveysyhdistystä, jossa toimisi potilasasiames tms, jonka kanssa voisi lähteä purkamaan vyyhtiä?
mielestäsi pitäisi toimia?
Mikäli lopettaisi tuen maksamisen. Aloittaja tippuisi tyhjän päälle ja yksi lisä kodittomien armeijassa.
Itse olen myös erakoitunut, ja johtuu useita vuosia jatkuneesta vakavasta masennuksesta (olen työkyvyttömyyseläkkeellä). Ihmisten seura ei kiinnosta, olen jatkuvasti väsynyt, pienikin kanssakäyminen ihmisten kanssa uuvuttaa niin että palautumiseen menee useampi päivä. Välillä menee päiviä etten poistu kotoa tai puhu kenenkään kanssa, koska voimat eivät siihen yksinkertaisesti riitä.
Eli et suinkaan ole ainoa erakko!
Kirjoituksesi kuulostaa tutulta, olen jokseenkin samassa jamassa.
Periaatteessa minulla on.. olisi.. muutama kaveri, mutta he eivät tajua etten todellakaan aina jaksa lähteä liikenteeseen esmes vierailulle, syömään yhdessä tms.
Toisaalta kotoa poistuminen ja ihmisseura piristäisikin, mutta kun et jaksa niin et jaksa, Piste.
Jaksamista meille,
t. hikikomori vastoin tahtoaan ;-)
Tänä vuonna mun kämpillä ei ole käynyt kukaan. Sellaista puolierakoitumistahan tämä näyttää olevan.
Olen niin kiltti poju, etten kehtaa elää yhteiskunnan siivellä, joten käyn töissä sen verran, että saan vuokra-ja ruokarahat kasaan, vaikka se onkin välillä yhtä tuskaa.
Olen joskus haaveillut siitä, että menis jonnekin korpeen asumaan. Olen oppinut tulemaan toimeen vähällä. Osaan kalastaa ja metsästyksenkin voisi opetella. Kerätä safkat luonnosta, kaupassa tietty pitäis kerran kuussa käydä. Ehkä vois olla muutaman samanhenkisen yhteisö, tai sitten ihan yksin. Tai no hyvä nainen ehkä pitäisi olla, että pysyis järjissään. Mutta kun ei ole rahaa eikä aloitekykyä, niin se siitäkin sitten.
Tunnen samoin.. Olla vapaa kaupallisuudesta ja turhasta yhteiskunnan kuormituksesta ja tehdä itse sen minkä elämälleen voi. Erakkoluonne. Oon nainen ja tekisi mieli tutustua kaltaiseesi ihmiseen. Ja tietenkin kohdata kaltaisesi mies.
Totta kai meidän pitäisi tuntea joskus? Kukapa ei haluaisi hyvää naista tuntea. Mutta jos saalistaisin sulle vaikka 4 kg hauen, niin mitä ja miten tekisit sille? Naiset voi olla vähän uusavuttomia joskus, ei millään pahalla.
No joo, ei sinne korpeen varmaan vois lähteä ihan tuosta vaan. Toki jossain Itä-Suomessa vois mökillä harjoitella viikon pari. Unelma olis jo se, että pääsis Kanadaan ainakin kuukaudeksi, ehkä useammaksi. Täysin omillaan, sinne grizzlyjen sekaan telttailemaan. Sitten pitäis aina olla .44 käsillä, vähän niin kuin Clintillä sen leffoissa.
Käytännössä käynee niin kuin Möhkö tuossa kirjoitteli, että joskus eläkkeellä kiikkustuolissa rupeaa haaveilemaan sitten näistä jutuista. Nyt jo alkaa vituttaa kun ajattelee maanantaita, taas näyttöpäätettä tuijottamaan ja papereita pyörittelemään. Maanantain kohokohta on varmaan se, että vois vaikka taitella paperiliittimistä jonkin jännittävän näköisen eläimen.
Cityerakko:"että joskus eläkkeellä kiikkustuolissa rupeaa haaveilemaan sitten näistä jutuista", ei ,kyllä minä olen haaveillut moisesta suurimman osan elämästäni ja haaveilen edelleenkin.
En ole koskaan "saanut mitään" ihmissuhteista, eikä minulla ole muille mitään henkisesti annettavaa. Olen kuolettavan tylsä ihminen. Tylsää seuraa. Ei kiinnosta jauhaa tyhjänpäiväisyyksiä toisen ihmisen kanssa vain siksi,että se smalltalkina saisi meidät tuntemaan yhteenkuuluvaisuutta. En jaksa enää yrittää ystävystyä, koska kokemuksestani tiedän, että ystävyys kuolee ajan myötä kumminkin, koska olen niin tylsä.
Luonto ja eläimet ovat rehellisiä.Ne ottavat minut sellaisena tylsimyksenä vastaan kuin olen.
Ok, Möhkö, tein vain omia oletuksia. Pointti oli siinä, että harmittaa, kun ei oikein saa mitään aikaiseksi.
Moni tällä palstalla kirjoittava varmaan tuntee olevansa tylsä. Niin minäkin, jos vertaan itseäni liikaa muihin. Toisaalta mun mielestä sellainen ihminen, jolla on 24/7 muovinen kestohymy naamalla, on tylsä. Tai tyyppi, joka on aina tulossa jostakin tai menossa johonkin. Tai sellainen, joka höpöttää taukoamatta ja vaivautuu jo puolen minuutin hiljaisuudesta. Ja mä oon taas sellaisten mielestä varmaan tylsä.
Eli jonkinlainen pointti tässä nyt ehkä oli se, että asiat on subjektiivisia. Jos sattuu olemaan "tylsä" tyyppi, niin ei varmaan kannata verrata itseään valtaväestöön. Se tylsä tyyppi on jonkun mielestä hyvinkin mielenkiintoinen. Valtavirtaan kuuluvat kohtaa toisiaan jatkuvasti ja saa positiivista palautetta ihan vaan siitä syystä, että niitä on niin paljon. Persoonallinen tyyppi ei oo yhtään sen huonompi, toki "soulmeittejä" on sitten vaan vähemmän. Se pitää vaan hyväksyä.
Minunkin mielestäni juuri sellaiset höseltäjä/teeskentelijä/kaikkien kanssa kaveeraja-tyypit ovat äärimmäisen tylsiä ihmisiä. Ei minua kiinnosta minkälaista oli viikon lomalla Kanarialla ja mitkä ovat seuraavan loman suunnitelmat (esim.). Ja se taukoamaton höpötys on todella rasittavaa. Tosin näistä tyypeistä pääsee äkkiä eroon olemalla oma itsensä,jolloin ne alkavat tehokkaasti karttamaan meikäläistä ja pitämään outona.
Mitä erikoisempi tyyppi (ja usein ne ovat niitä yhteisön hyljeksityimipiä,kuten itsekin), niin sitä mielenkiintoisempi ja sellaisen juttusille mieluiten hakeudun.
Ei sentään noin pahasti ole vielä asiat =D
ihmisiä silmiin enkä muulloinkaan.
oon paljon kotonani.
kohtalaista duunia kuitenkin teen, mutta...
mun kohdalla suuri ujous ja koulukiusatuksi tuleminen ajoivat mut erakoksi sekä oon aina ollut toisaalta vähän erakkoluonteinen.
Oon aina karttanut isoja tilaisuuksia ja ryhmässä oloa.
En puhu paljoa ihmisille jos ollenkaan.
Se on iso miinus jos meinaa pärjätä työelämässä, kyllä sitä pitäis kommunikoida sellaista työelämä on nykyään.
Voisinpa siis väittää että olen erakko.
EN oo koskaan käynyt edes juhlimassa kaupungilla, en oo koskaan ryypännyt itteäni juovuksiin, en oo koskaan käyny baarissa, enkä oo koskaan bilettänyt/käynyt tansseissa.
TÄMÄ ON TOTTA, EN VALEHTELe.
ei tule mieleen kuin paniikkihäiriö / masennus. erakot on yleensä ihmisiä jotka viihtyy yksin, kyllä, mutta tekevät ja harrastavat kuitenkin kaikenlaisia asioita luonnossa, missä tahansa, (mutta yksin) - eivät he lukittaudu 4 seinän sisälle odottamaan että elämä menee ohitse. miten sun aika kotona kuluu? tv:tä tuijottaen? netissä tai pelaten? ei tuo kyllä taida ihan hyväksi olla, kävisit vaan juttelemassa jollekin ammatilaiselle, että missä mennään. ehkä oot vaan joutunu pettymään liikaa / umpikujaan elämässäs ja luonut "erakkoudesta" suojamuurin, jonka turvin ei tarvii kohdata mitään hankalaa. toivon sulle kaikkea hyvää!
jossa oon asiakaspalveluksessa, mutta isäni on apuna.
tv:tä katson oikeastaan illemmalla, joo netissä menee jonkun verran aikaa.
oon ollut jo kauan aikaa mielenterveystoimiston jäsenenä.
Armeija ja Siviilipalvelushommat ei onnistuneet kun en voinut,kyennyt olemaan ryhmissä, isoissa huoneissa joten sain vapautuksen molemmista.
Noiden asioiden takia mut ikäänkuin pakotettiin jo menemään hakemaan ammattiapua.
Siitä se lähti liikkeelle.
oli suuri armeijassa ja sivaripaikassa joten sekin aiheutti lisää häppeninkiä,ahdistusta.
Mä aloin miettimään jo itsemurhaa.
Oon miettinyt elämäni aikana usein itsemurhaa, mutta kahteen vuoteen en ole ajatellut sitä enään.
Jouduin henkisesti kiusatuksi kouluaikoina.
puute vaivaa mua, en saa asioita tehdyksi.
Ei kiinnosta yhtään mikään.
Mut toki jos joku vieras tulee kylään meille niin ilahdun silloin toki ettei hän ole vaivaksi.
Mulle elämässä hyvin pienetkin, yksinkertaiset asiat on hyvin tärkeitä.
Mitään isoja tavoitteita en edes kykene asettamaan itselleni, päivä kerrallaan on mottoni.
liikuntaa
mut mun harrastukset on aika vähäisiä
Yksinäiset ja erakot, kirjoitelkaa! Voisi vaihtaa kokemuksia ja ehkä ystävystyäkin. Itsekin olen aika syrjäänvetäytyvä ja välillä yksinäinenkin. Asun maaseudulla ja viihdyn enemmän luonnonläheisessä ympäristössä kuin kaupungissa, vaikka kaupungissakin on kiva joskus käydä jos on joku kaverina. Ihmisten kanssa toimeentuleminen hankaloittaa tosi paljon elämääni, eikä ole helppo löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Olen jonkin verran ollut töissä, mutta helppoa se ei oikein ole ollut. Muutenkin taustallani on vaikeita elämänkokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet elämääni ja itsetuntooni. Jos joku haluaa kirjoittaa niin voi laittaa sähköpostia osoiteeseen: [email protected]
"jossa oon asiakaspalveluksessa, mutta isäni on apuna.
tv:tä katson oikeastaan illemmalla, joo netissä menee jonkun verran aikaa.
oon ollut jo kauan aikaa mielenterveystoimiston jäsenenä.
Armeija ja Siviilipalvelushommat ei onnistuneet kun en voinut,kyennyt olemaan ryhmissä, isoissa huoneissa joten sain vapautuksen molemmista.
Noiden asioiden takia mut ikäänkuin pakotettiin jo menemään hakemaan ammattiapua.
Siitä se lähti liikkeelle. "
Ainakin mun mielestä näin yksinäisenä miehenä se töissä oleminen on ihan ylivoimaisesti paras ajanviettotapa, monesti vapaapäivät tuntuvat todella tuskallisilta yksinäisyyden takia, kun haluisi olla vaan töissä. Itselläni tulee tehtyä monesti just jotain 10-12 tunnin työpäiviä, kun eipä sitä ole oikein muutakaan elämässä. Itse kävin sivarin aikoinaan, mutta harmittaa näin jälkeenpäin, kun piti siihenkin turhaan aikaa uhrata. Nyt jos joutuisin sitä asevelvollisuutta suorittamaan, niin hankkisin aivan varmasti sen vapautuksen vetoamalla vaikka just tähän yksinäisyyteen ja siitä aiheutuneisiin henkisiin ongelmiin. Muutenkin nämä vapautuksen saamiset ovat helpottuneet tosi paljon viime vuosina, joten pystyisin kyllä aivan varmasti sen hankkimaan jos asevelvollisuus olisi ajankohtainen.
tuota minkäänlaisia ongelmia oikeastaan.
Mä asun isäni kanssa siis en ole toki aivan yksin, joten mulla ei oo kokemusta aivan yksinäänolemisesta.
Mutta eihän mulla hitto vieköön oo edes ketään kaveria haha.
Työni on helppoa ja vapaata, se ei ole pitkää työpäivää.
Mun hermot ei kestä pitkää työpäivää eikä mielenkiinto riitä juuri mihinkään.
Oletko mistäpäin suomea? Mies vai nainen?
Nainen Itä-Suomesta
Jos voisin,erakoituisin heti. Joudun kuitenkin käymään työssä,joten se ei ainakaan vielä onnistu. Muuten tekisinkin "Cityerakot", eli niinkuin tuo alempana kirjoittava henkilö haaveilee.
Ehkä sitten,kun pääsen eläkkeelle,voisin kadota johonkin eräkämppään,vain hirvet ja rusakot seuranani. No,koiran ottaisin kyllä mielelläni. Mutta,ehkäpä tätäkään en pysty toteuttamaan,koska säälisin lapsiani,jotka ehkä kantaisivat huolta minusta-tosin turhaan.
Olen ollut neljän seinän sisällä viimeiset kuusi vuotta, käyn ehkä just kerran tai kaks kertaa kuukaudessa asuntoni ulkopuolella, viemässä sossun hakemuksen ja kaupassa.
Onneks nekin on ihan naapurissa et ei tarvii olla pitkään ulkopuolella.
Mulla ei oo kavereita, töitä, harrastuksia, rahaa, elämää, ei mitään.
Monesti olen ollut nälkäisenä syömättä ja kärvistellyt sisällä kun kykene menemään kauppaan eikä mihinkään.
Pyrin hoitaan kaikki asiani ja ns.elämäni netin kautta.
Ahistaa aina ihan pimeesti kun pitäis menn' johonkin ulkopuolelle, ihmiset ahistaa, maailma ahistaa.
Sitten lisäks valheessa eläminen lisää ahistusta kun pitää esittää vanhemmille ja siskon perheelle et ois töissä ja elämä hymyilis ja kaikki ois hyvin.
Onneks ei tarvii usein nähdä, sekin ahistaa.
Joskus mutsi soittelee ja kyselee kyylumisia.
Mulla on on ollu puhelinkammo koko elämäni ja siitäkään ei tiedä kun mun exä vaan.
En oo koskaan pystyny soittaan esim mihinkään työpaikkoiohin, oon mieluummin ollu työtön kuin soittanu.
Pelkkä puhelimen soiminenkin saa pumpun hakkaan ja hien pintaan, saati et pitäis vielä puhua siihen.
Lopetin viimeisimmässä työpaikkassani tosiaan kuus-seittemän vuotta sitten ja pistin välit poikki eukkoon ja jäin yhteiskunnan ulkopuolelle vapaaehtoisesti.
Tosin oon kyllä aina ollu erakko luonne ja viihtyny parhaiiten yksin, joskus kyllä tuntuu siltä et ois ehkä kiva tavata muitakin ihmisia ja käydä joskus jossain.
Mut ei vaan pysty.
ja ihmiskammo
vieroksun uusia ihmisiä...
maailma ja ihmiset ahistaa
liikaa ilkeyttä/pahuutta
se saa mielen ahdistuneeksi
Mullakaan ei oo työtä, kavereita saati mitään sisältöä elämässä. Aika kuluu ja elämä juoksee ohi eikä mikään näytä muuttuvan vaikka kuinka toivoisi.
Hyvä muuten, että yhteiskunta kuitenkin (vielä) auttaa raha-asioissa jonkin verran, muutenhan sitä oltais jossain kadulla. Monet (kokoomuslaiset) luulee, että sitä ollaan tahallaan työttöminä ja sanovat että moisilta laiskimuksilta pitäisi ottaa kaikki tuet pois, mutta nämä ihmiset ovat täysin ymmärtämättömiä.
Voi hitsi että tuli luettua "surkeaa" viestiketjua, kun tajusin juuri itsekin miten rajoittunutta elämäni tietyllä tapaa on, enkä ole edes asiaa tiedostanut. Olen myös erakkoluontoinen. Joskus nuorempana kaverittomuus ja yksinäisyys rassasi, mutta siitä tuli lopulta osa minua. Enää ei yksinäisyys pelota eikä edes ahdista. Muiden ihmisten kanssa tulen ihan hyvin toimeen paitsi, että viihdyn myös itsekseni. Ongelmaa en näe muualla kuin siinä, etten ole standardien mukaisesti tuottava yksilö. Tämä on kilpailu ja suoritusyhteiskunta, jossa pitäisi olla 100% mukana jos aikoo työelämään.
Kai kaikissa on jotain erakkopiirteitä varmasti. Tietysti jos jäisin tuleen makaamaan niin olisin kymmenen vuoden päästä melko toivoton tapaus ja täysin fakkiutunut elämäntyylilleni ja muutos olisi vaikeampaa. Eikai tässä muu auta kuin yrittää päiväkerrallaan tehdä muutosta.
täälä on myös yksi sellainen
ASUN ,KAUPUNDISSA,. MUTTA
OLEN ERAKKO ,. PÄIVÄT ISTUN OMALLA KUISTILLA
JA KATSELEN KU IHMISET MENEVÄT AIKATAULUJEN MUKAAN
SUUNTAA JA TOISEEN.
MINUA EI KIINOSTA KOKO YHTEIS KUNNTA .
KATSON TÄTÄ ,MAILMAN MENOA ,. OMASTA ASUNNOSTANI,.
KISSA MINULLA ON . SE MIKSI ALOTIN ,ERAKKO ,ELÄMÄN
JOHTUU TIETYISTÄ TAPAHTUMISTA,.
MINULLA ON ,ELÄKE,. ,PIENI,.
MUTTA KÄYN SYÖMÄSSÄ AINA 3 KERTAA PÄIVÄSSÄ
YHDESSÄ ASUNTOLASSA,. JA
HARRASTAN ,ELOKUVIA,.
EN ENÄÄ VÄLITÄ IHMISTEN ,SEURASTA,. MINULLA
ON HÄVINNYT LUOTTO IHMISIIN . OLEN SAANUT
PASKAA NISKAA IHMISILTÄ ,. TYKÄÄN
ELÄIMISTÄ ! . ITSELLÄNI ON KISSA,.
JOTA HOIDAN . OLEN ,30,.
ONKO MUITA ,ERAKOITA, .
PÄÄKAUPUNKI SEUDULLA.???????.
ja KOSKA OLEN ,ERAKKO ,.
NII VALVON ,YÖT JA NUKUN
PUOLEEN PÄIVÄÄ .
KÄYN 1 KERRAN VIIKOSSA MALMIN KARTANOSSA . SIINÄ ON
KAIKKI MITÄ KÄYN KATSOMASSA ASUNNON ULKOPUOLELTA.
VASTATKAA IHMISET ETTÄ MITÄ TE PUUHAATE SIIS TE ,ERAKOT???.
PÄIVISIN . YHTEISKUNNASTA EN VÄLITÄ YHTÄÄ ENÄÄ
OMALLA KUISTILLA ON IHMISEN HYVÄ OLLA.
NONIIIN HUOMENNA TAAS JÄÄN KUISTILLE ISTUMAAN.
,ERAKKO.
Mitäs jännää on Malminkartanossa? Joskus käyn siellä kiipeämässä jätemäen huipulle. Hyvä tapa testata kunto. :)
Moi.
Musta on kanssa tulossa erakko. Mutta olen vielä liian aktiivinen siihen kai. Mutta en ole ollut töissä viimeseen 10 vuoteen. Uusimmassa lääkärinlausunnossa b lukee, että syrjäytynyt. Mun sukulaiset ei pidä mitään yhteyttä muhun eikä ole yhtäkään kaveria saati ystävää. Erosin viime kesänä avovaimostani. Käyn avohoitopaikassa sen minkä jaksan. Mun vanhemmat ei välitä musta yhtään ja ei pidä mitään yhteyttä myöskään siis toisin sanoen koko suku on hylännyt mut, eipä sen niin väliä. Harrastan liikuntaa ja pelaan salibandyä 2krtaa viikossa ja lenkkeilen. Yritän lisätä siihen vielä kuntosalin, että sais vielä enemmän käytyä harrastamassa ja purkamassa energiaa pois, koska sitä kertyy jos on liikaa 4 seinän sisällä niin mulla ainakin on vaikka olisin kuinka erakkona niin energiaa kerääntyy liikaa ja se pitää saada purettua pois ureheilemalla. Pyrkimys on lisätä treenikerrat viikossa noin 4 kertaan viikossa lenkit päälle eli salibandy 2 krt 2krt kuntosali ja lenkkeilyä oman tunnon mukaan. Sitten kotona netissä roikkuminen, elokuvat, urheilun seuraaminen, konsolien pelaaminen ym ym.. olen 36 vuotias mies. en käytä päihteitä. Mulla on samoja taustoja, kiusaamista ym..