töissä ollessani mahaani kouraisi. Näin vastaanotto-aulassa miehen, josta olen unelmoinut. En tunne häntä, eikä hänkään tunne minua. Katsoimme toisiamme pitkään. Olisin halunnut ajan pysähtyvän. Aula oli täynnä potilaita, kunnes havahduin erään vanhuksen kysyvän vessaa. Tajusin, että muutkin olivat huomanneet tuijotuksemme. Hämmennyin, änkytin ja punastuin. Tämä mies sai minut hymyilemään muillekin potilaille. Hän onnistui tekemään tavallisesta työpäivästä upean. Tänään on mennyt koko päivä haaveillessa tästä miehestä. Voi kun kohtalo puuttuisi peliin tässä vaiheessa. Olen liian ujo tehdäkseni aloitetta. Eikä se olisi moraalisesti oikein. Tietenkin minä tiedän missä hän asuu, sillä pääsemmehän potilaan osoitetietoihin, mutta en tiedä hänen siviilisäätyään. Kunnioitan häntä ihmisenä, enkä haluaisi antaa itsestäni häirikön kuvaa lähestymällä postitse. Ja sehän saattaa mennä vääriin käsiin. Mutta sen tiedän, että en unohda hänen kauniita silmiään, upeita tummia hiuksia, seksikästä hymyä. Tämä mies sai minut hymyilemään kilpaa auringon kanssa. Kuinka pikkutyttömäinen olo on ollut koko päivän. Voin vain toivoa, että saisin nähdä sinut uudelleen. Kiitos!
eilen
Hoitsuliini
3678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi. Se antoi minulle pähkinänkuori-mallin eräästä omasta "tilanteestani", joka on painanut päätäni jo vähän aikaa.
tilanteen... Itellä kävi viikko sitten samoin. Mut sehän kertoo vain, että kemiaa on.
Älä ihmeessä mene katselemaan sellaisten ihmisten tietoja koneelta joita et olle hoitanut. Niistä jää aina "sormenjälki" ja siitä ei hyvää seuraa jos asiat eivät menekkään niin kuin olet itse suunnitellut.